keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Rajansa Kaikella (Kukkahatuillakin)

Viime ajat on kertonut karua kieltään Suomalaisen vähäosaisen arjesta.

Uutisia seuranneena olen perillä missä tässä nyt mennään. Lisäksi elävät esimerkit ovat kertoneet sitä karua totuutta mikä on vähäosaisella Suomenmaassa edessä, jos ei kohta ruveta toimimaan!

Siis sosiaalisissa merkeissä on viime viikot todellakin mennyt ja tulee menemään nyt ainakin kesäkuun alkuun asti.

Maahanmuuttajista ei ole vieläkään keskustelu lakannut ja hyvä niin, meinaan vaan ettei siltä tosiasialta voi ummistaa silmiään että Suomalaiset vähäosaiset jäävät pian niin jalkoihin, ettei ulospääsyä elämän helvetistä ole.

Maahanmuuttomyönteiset ovat aikaisemmin rehvastelleet sillä ettei meillä Perussuomalaisilla ole juuri mitään muuta sanottavaa tai annettavaa kansalle, kuin tuo kuuluisa MaMu-kritiikki.
Se ei mielestäni pidä paikkaansa kaikilta osin. Onhan heitäkin ketkä julistaa tuota MaMu-kritiikkiä elämän tehtävänään ja heidät valitettavan usein kytketään Perussuomalaisiin.

Mutta onko sitten maahanmuuttomyönteisillä puolueilla (Vihreät, RKP) sellainen pelko persiissä että loppupeleissä Perussuomalaiset olisivatkin vahvempana kuin koskaan aikaisemmin?

Tämä on nyt taas tätä ”puoluepeliä” joka on niin syvältä ettei tosikaan! Politiikka ja ”kansanedustajat” on poikkeuksia lukuun ottamatta menettänyt täysin kasvonsa minun arvoasteikollani.

Kysymys vain kuuluu että milloin alkaa se KANSANEDUSTAMINEN johon nuo ihmiset ovat äänestetty? Olen aikaisemminkin tuonut saman kysymyksen esiin, mutta kertaus on aina hyvästä.

Suomessa vähäosaiset toivovat varmasti koko sydämestään ettei heidän tarvitsisi herätä joka aamu samaan tunteeseen, mihin he ovat jo turtuneet.

Esimerkkinä vanhukset. Onhan se totta että perheen, läheisten ja ystävien tuki on se paras vaihtoehto. Mutta kuinka moni edellä mainituista kykenee olemaan vanhemmalle ihmiselle se tuki ja turva? Auttamatta moni vanhempi ihminen joutuu turvautumaan perheen ulkopuoliseen apuun.

Tänä päivänä kun kiristetään kaikesta jää auttamattomasti vanhus siihen viimeiseen luokkaan ja minulla on pari esimerkkiä siitä miten esimerkiksi kotikuntani Mäntsälä toimi vanhusten tukien suhteen.

Ensinnäkään en mainitse mitään nimiä tai muita tietoja, koska en katso sitä tarpeelliseksi. Tosiasia se puhukoon puolestaan.

Esimerkki 1:
85-vuotias nainen. Kaatunut pahasti ja murtanut oikea kätensä olkaluun. Käsi leikattu, mutta pysyvä invaliditeetti jäänyt.
Lisäksi selkänivelten kulumat aiheuttanut liikuntaestettä ja hän on jäänyt jo aikaisemmin eläkkeelle.
Hakenut kuljetustukea kunnalta, kun ei pysty enää omalla autolla liikkumaan.
Nainen on aktiivinen esim. järjestötyössä.
Kunta antoi kieltävän päätöksen hakemukseen, vedoten ettei nainen ole tarpeeksi vammainen saadakseen tukea.

Mitä sinulle tulisi tästä mieleen? Ehkä epäoikeudenmukaisuutta? Minulle ainakin tulee mieleen törkeä syrjiminen. Kunnasta oli ehdotettu että miksei rollaattorilla voisi kauppa, tms. asioita suorittaa? Ajatteleeko tosissaan kunnan ihmiset ja päättäjät noin yksinkertaisesti että jos kerta jalat kantaa sen verran ettei ole tuolissa, niin pystyt sitten liikkumaan muutoin oikein mainiosti?
Sanoisin että tuossa tapauksessa on toimittu niin väärin kuin olla ja voi, sillä edes rollaattorin ehdottaminen voitaisiin tuomita suorana vittuiluna, sillä oikea käsi todellakin on toimintakyvytön työntämään rollaattoria!

Toinen esimerkki tulee maksuista, mitä vanhemmat ihmiset maksavat esim. kodinhoidosta.

Minulla ei ollut tarkempia tietoja tästä, muuta kuin se miten Mäntsälän kunta korottaa maksuja törkeällä prosentilla.

Kumminkin, korotus tuohon kodinhoidon tukeen oli lähes 100%:nen. Eli alle sadasta eurosta 189 euroon. Tuloiksi oli tapauksessa laskettu eläkkeet + hoitotuki, joka tässä käy hämmästyttää eniten.

Eikö voisi Mäntsälän kunta johonkin muuhun panostaa noissa säästökuureissaan?

Liikuntaesteisten (vammaisten) subjektiiviset oikeudet ovat myös olleet erittäin tiukalla monessa kunnassa tai kaupungissa. Niistä tarkemmin kirjoittelen myöhemmin, kunhan aikaa saan riittävästi.

Loppuun voisi sanoa sen vielä että turhaan kukkahattutädit niitä rasistikorttejaan enää minulle heiluttelee, sillä vähät minä siitä mitä te luulette tietävän!

Seuraavat viikot menee aika vauhdilla, sillä luvassa kolme kevätkokousta, koulutusta, luentoja, jne. eli seuraavaan kirjoitukseen taas voi mennä aikaa.

Pysytään silti kuulolla.

Terveisin

Mikko A. Ratia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti