Tervehdys!
En ole
ehtinyt paljon kirjoitella, kun kunnallisvaalisotkun jälkeen oli
takki niin tyhjä ja osittain aikakin tuli vastaan.
Luottamustyöt
jatkuu, samoin vapaaehtoishommat, vaikka nuorison yö-kahvila
toiminta, tms. on nyt ansaitulla joululomalla.
Kaikki
lukijani eivät ole varmasti selvillä miten viime kunnallisvaalit
menivät osaltani ja varsinkin sen jälkeinen aika, jota voisi
kuvailla koomiseksi.
Kertaushan
on opintojen äiti, siis lyhyt kertaus lienee paikallaan... ja vielä
tiedoksi niille ketkä pelkäävät oman nahkansa puolesta, niin en
yleistä tätä kirjoitustani jokaiseen PS:n edustajaan, joten
pidetään ne mussutukset omassa tiedossa!
Täytyin
ehdokassuostumukseni ensimmäisenä osastostamme, sillä aikeena oli
kokeilla luottamustani kuntalaisten keskuudessa. Olenhan minä jo
tunnettu ”monitoimimies” jolle esim. vapaaehtoistyö on tuttua ja
erinäisissä luottamustoimissakin toimin.
Olen ollut
varajäsenenä perusturvalautakunnassa ja nähnyt sen karun totuuden
mikä myös kunnassamme vallitsee. Eli, en ole keltanokka
kunnallispolitiikassa, vaikka vuoden 2008 vaalit jäi perhesyistä
väliin.
Sosiaalipolitiikka
on siis lähellä sydäntäni. Pientä ihmistä aion puolustaa ja
tehdä konkreettista työtä heidän hyvinvoinnin takaamiseksi
tulevaisuudessakin, vaikka nyt vietänkin tyttäreni kanssa
joululomaa aina ensi vuoden alkuun saakka, kunnes arki jatkuu.
Tuli aika
ehdokashaastattelujen ja ensinnä kävimme ehdokassuostumuksen
täyttäneet nykyiset osastossa vaikuttavat ihmiset.
Osastomme
hallitus kokoontui erään hallituksemme jäsenen kotona ja ennen
haastatteluja tuli puheeksi varapuheenjohtajamme saadut ohjeet
piiriltä minkä mukaan ehdokkaita arvioitaisiin.
Hallituksemme
jäsenistä ainoastaan kolme (kuudesta jäsenestä) aikoivat
ehdokkaaksi. Eli, minä, puheenjohtajamme ja vara pj, joka kertoi
ensi alkuun että nyt piiriltä on tullut sellainen tieto että
esimerkiksi kaikki Suomen Sisun jäsenet tulee hylkää ilman
suurempia selittelyjä.
Rehellisenä
ihmisenä kerroin kuuluvani sisuun ja Suomalaisuuden liittoon, joka
myös välähti keskustelussa. Tunnustaminen kävi kuitenkin
kohtalokseni, sillä hallitus päätti ettei Ratiasta ole
ehdokkaaksi.
Kysyin
tietysti miksi, mutta kuten ennen haastattelua vara pj mainitsi ettei
hallituksen täydy antaa syytä ehdokkuuden eväämiselle. Tänäkään
päivänä en ole saanut kuulla sitä oikeaa syytä, koska piiristä
ei ole kuulemma tullut tuollaista käskyä ja kavereita jotka kuuluu
sisuun on hyväksytty mutisematta ehdokkaaksi.
Ensinnäkin.
Kirjoitin tuon hylkäyspäätöksen saatuani blokilleni tekstin, joka
aiheutti kuitenkin minulle kirjallisen varoituksen, kun olin
julkisesti kritisoinut hallituksen toimia tehdä moinen päätös,
ottamatta ollenkaan huomioon meriittejäni, joista minut tunnetaan ja
saanut positiivista palautetta.
Kirjoituksessani
mainitsin tuon perhedynastian mikä osastomme hallituksessa vallitsi
(ja jatkuu vieläkin, jos vanhat merkit paikkansa pitää)
Kysynkin
nyt suoraan että onko se ihan tervehenkistä toimintaa, kun kolme
samaan perheeseen kuuluvaa ihmistä on myös kuusihenkisessä
hallituksessa? Mielestäni tuo kuulostaa niin perhekeskeiseltä
toiminnalta (ja sitä se onkin), ettei päätöksiä yksinkertaisesti
pystytä tekemään puolueettomasti.
Taustalla
on vielä vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkipyykit. Silloin minua
pyydettiin alkusotkujen jälkeen (jolloin ääniharavamme todella
hämärien vaiheiden jälkeen loikkasi IPU:n riveihin) kirjoittamaan
esim. blokikirjoituksia erään hallituksen jäsenen nimiin. En
tietystikään suostunut moiseen kusettamiseen, vaan kerroin että
jokainen taplaa tyylillään ja jokaisella pitäisi olla se
kirjoittamisentaito omasta takaa (ei säästöt sentään
perusopetukseen ole alkanut 70-luvulla?)
Kerroin
kyllä että olen käytettävissä, jos osasto haluaa tuoda jonkun
asian esiin esim. mielipidekirjoituksessa, jonka olisin hyvinkin
voinut kirjoittaa. Sitä päivää ei vaan ikinä tullut, että
osastomme olisi toiminut yhtenäisenä porukkana, vaan yksityiset
kajakit jatkoivat seilaamistaan, vaikka kuinka olisi kannustanut
toimimaan osaston puolesta.
Voin
hyvällä omallatunnolla sanoa että allekirjoittaneena olen
”Aktiivisin poliitikko kunnassamme”, kuten paikallislehti
kirjoitti pääkirjoituksessaan. Tosin, en pidä itseäni
poliitikkona, vaan ihan tavallisena ihmisenä, joka on kiinnostunut
vaikuttamaan ihmisten arkeen. Enkä minä sentään ainoa ole, joka
aktiivisesti ottaa kantaa kuntamme asioihin.
En minäkään
täydellinen ole. Mitä tulee kirjallisen varoituksen ja loppujen
lopuksi potkujen syytöksiin, niin kyllä tunnustan avanneeni
kotisivut vähän liian aikaisin, kun ehdokkuus ei ollut vielä
selvillä. Mutta sitä julkista kritisointia osaston toiminnasta
naureskelen edelleen.
Sainhan
minä tilaisuuden selvitellä asiaa ja lähetinkin selvityksen, mutta
mitä väliä nyt sillä oli, kun potkut päätti sellainen porukka
mitä meillä oli päätöksenteossa.
Soppa ei
siihen jäänyt, vaan lehdistö kiinnostui ensinnä ehdokkuuteni
hylkäämisestä ja kyseli saako minulta kommenttia asiaan? Ensin
kyllä kieltäydyin, mutta loppupeleissä annoin lausuntoni, niin
miten se oli.
Lehdistöllä
oli vuorossa seuraava ”lööppi”, sillä olin kuulemma lähteiden
mukaan hakeutunut myös SDP:n listoilta vaaleihin, mutta saanut myös
heiltä kielteisen päätöksen.
Vastasin
tuohon väitteeseen että en ole kysynyt keltään toiselta
puolueelta ehdokkuutta, vaan jatkaisin omalla liberaalisella tavalla
vaikuttamista, niin kuin tähänkin asti tehnyt.
Kumminkin...
paikkakunnan demaripomo ei lehtijutussa maininnut ettei kyseessä
ollut minä, vaan kertoi suojelevan tämän ihmisen yksityisyyttä.
Kiinnostaisi
vaan kovasti tietää mikä oli Rinteen ajatus, kun ei kerta
kaikkiaan tehnyt selväksi ettei kyse ollut Ratiasta, sillä se on
yksi ja ainoa totuus.
Lukuisten
keskustelujen jälkeen lähimpien ystävieni ja muiden kuntalaisten
kanssa on saanut minut luopumaan täysin puoluepolitiikasta, sillä
en usko että millään puolueella olisi sijaa sille mitä olen ja
mitä asioita pidän tärkeänä.
Tämän
päiväisessä (21.12.12) Mäntsälä-lehdessä oli juttua kuinka
perussuomalaiset eivät ottaneet vetovastuuta perusturvalautakunnan
puheenjohtaja paikasta. Ihmettelen suuresti ettei heistä ollutkaan
lupauksien lunastajiksi, vaikka perusturvalautakunta on todella
raskas setti vedettäväksi, niin luulisi nyt sen verran
suoraselkäisyyttä olevan, vaikka porukka joka pääsi läpi on
melko tuoreita tapauksia.
Samaisen
jutun ohessa oli mainittu PS:n osaston hallituksen muutoksista, jossa
myös nimeni tuli pitkästä aikaa esiin.
Korjaisin
nyt sen verran täällä blokillanikin (päätoimittajalle laittelin
jo viestiä), että olen edelleen perussuomalaisten jäsen. Sain
potkut vaan osastosta ja kuulemma piiristä hieman hämärien
vaiheiden jälkeen, sillä tuskin Soini ja kumppanit minulle
joulukorttia lähettäisi, jos olisin potkut saanut myös koko
lafkasta?
Onneksi
paikkakuntamme PS:n ehdokkaista pääsi valtuustoon läpi uusiakin
nimiä. Joten kaikki usko ja toivo ei ole menetetty sentään
perussuomalaisten suhteen Mäntsälässä.
Loppuun ei
tarvitse muuta mainita kuin, että vanha sanonta siis pätee
edelleen. Politiikka on likaista peliä.
Kunnioituksella
Mikko A.
Ratia