tiistai 21. heinäkuuta 2015

”Taivaspaikka peruutettu” EroaKirkosta.fi




En olisi uskonut että tänään laitoin eroanomukseni ev.lut kirkosta eteenpäin... Tai jos totta puhutaan, niin onhan ero ollut jo pitkään mielessä.

Minut lähinnä kirkon kirjoilla piti Mäntsälän seurakunta, josta minulla ei ole mitään kritisoitavaa. Päinvastoin. Mäntsälän seurakunnassa työskentelee kanttorista aina kirkkoherraan asti mahtavaa porukkaa ja he pitivät minut kirjoilla vielä tähän päivään asti.

Tänään julkaistu Uutinen sai kumminkin totaalisesti mieleni muuttumaan ja ohuen nuoran katkeamaan.
Syitä oli myös muitakin, joten ihan tuon uutisen perusteella en eroanomustani tehnyt.

Kiitos Mäntsälän Seurakunta. En muista teitä pahalla vaan lämmöllä, jolla olette minua ja perhettäni myös muistanut raskaimpina aikoina.

Liika on kumminkin liikaa

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Liikenteessä: Pieni muistutus...




Tänä päivänä kun puhutaan nuorison tavoista ja käyttäytymisestä, usein kuulee sen että ”kyllähän meidän nuoruudessa samalla lailla pölvästeltiin” – Mutta harvalle kumminkin on tapahtunut koko elämän muuttanut pöljäily.

Mäntsälässä on keskustelu käynnissä jälleen tuosta nuorten mopoilla/kevytmoottoripyörillä ajelusta. Onhan se allekirjoittaneenkin mielestä aika hurjan näköistä, kun stagella vedetään nokka pystyssä mopolla tai prätkällä... ja vielä kaveri kyydissä.

Pyrin antamaan tällä kirjoituksellani ajatuksen, mitä mahdollisesti voi tapahtua, jos oikein huono tuuri käy.

Minulle sattui tuommoinen huono tuuri, suorastaan paska mäihä 09/10/1993, jolloin vammauduin erittäin vaikeasti, tosin auto-onnettomuudessa mutta se ei mitenkään vähennä sitä totuutta kuinka voi käydä.

Vuosia tulee täyteen 22v. Se on reilusti enemmän kuin mitä kylillä liikkuvilla nuorilla on edes ikää. Kokemukset eivät ole olleet tuona aikana kovinkaan mairittelevia.
Entäpä jos satut kyytiin ilman kypärää tai turvavyötä? Oletko täysin varma että kuski on selvinpäin? tms.

Jos huonosti käy, niin onnettomuus on omaa syytäsi. Miksi lähdit kyytiin, vaikka tiesit esim. kuskin nauttineen alkoholia, tms?

Minulle kävi niin ja ainoastaan periksiantamattoman asianajajan ansiosta sain vakuutusyhtiön myöntymään -50% omavastuuseen työkyvyttömyyseläkkeestäni.

Eikä siinä edes kaikki. Niin kuin Moniksen Yökahvilassa käyvät nuoret minut jo tuntevatkin, niin haluaako kukaan olla vajaavainen rampa, ”kroppansa vanki”, niin kuin sitä kuvailisin?

Tiedän että tämä teksti ei tavoita mahdollisesti nuoria, mutta toivon silti tämän tarinan uppoavan teidän vanhempien ajatuksiin ja siitä jälkikasvulle eteenpäin kerrottavaksi.

Turvallisesti liikenteessä

Mikko A. Ratia

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Pelastetaan Kellokosken sairaala!



"SAVE KELLOKOSKI!"

Mielenterveysongelmat eivät ole mediaseksikäs aihe. Se ei ole myöskään monenkaan ihmisen mielestä puhumisen arvoinen asia.

Kumminkin, jos ajatellaan niin että kellä tahansa meistä, ikään, sukupuoleen, kansallisuuteen, jne. katsomatta on yhtälailla riskialtis kohdata mielenterveysongelmia. Ei MT-ongelmat ole vain yhden tai kahden kansanryhmän ongelma, vaan se koskettaa meitä kaikkia, vaikka miten vänkäisi vastaan.

Itse kiikun siinä rajamaastossa. Varsinkin talvet erakoituneena hajoittaa pään, sillä ihminen tarvitsee sosiaalista elämää ympärilleen, eikä siihen riitä aina verkon välityksellä käyty keskustelu, kun harteilla painaa taakka.

Sata vuotta toiminut Kellokosken sairaalaa ollaan sulkemassa ja uutta psykiatrista sairaalaa kaavaillaan Helsingiin. Tarkemmin sanoen kyseessä ei olisi uusi sairaala, vaan Töölön kaupunginosassa sijaitseva Kivelän sairaalan remontointi.

Kellokoskella käynyt tietää paikan kauneuden ja rauhan. Kellokoskesta mitään tietämätön ei siitä rauhasta tajua mitään, ennen kuin sattuu omalle kohdalle.

Olen asunut Kellokoskella vuosina 2001-2007. Silloin sairaala ja varsinkin sen kahvio muodostui eräänlaiseksi vakiopaikaksi missä kävimme lähes päivittäin tyttäreni kanssa kahvilla. Muutenkin sairaala on tuttu, varsinkin henkiläkunta joka on aika uskollisesti palvellut talossa vuodesta toiseen.

RyhmässäPelastetaan Kellokosken sairaala olen seurannut juttuja jotka puoltaa sairaalan säilymistä. Erittäin hyviä pointteja on siellä tullut esiin, mutta varsinkin yksi on jäänyt mieleen. Ryhmähenki, mikä on mm. hoitajien kesken erittäin suuressa osassa toimivaa tiimityöskentelyä.
Ajatteles nyt itsekin. Uusien työryhmien/yhteisöjen kasaamisessa menee aikansa, kuten kävisi, jos sairaala siirtyisi Helsinkiin. Se ei ole ainakaan asiakkaan kohdalla paras vaihtoehto, sillä mitä paremmin henkilökunta tuntee asiakkaan, niin sitä vaivattomammin hoitotyö sujuisi.

Eikä tässä vielä kaikki. Ensinnäkin kaikki ketkä tuntee Helsinkiä vähänkin, niin tietää ettei siellä ainakaan hermo lepää, niin kuin Kellokosken rauhassa. Pikkukylän idyllinen maisema vaihtuisi betoniviidakkoon ja tutut ihmisen esim. lähikaupoissa vaihtuisi uusiin, keistä ei voi mennä varmuuteen hyväksyvätkö he MT-kuntoujat siinä missä ihmiset tekee sen Kellokoskella?

Kellokosken sairaala on monelle asiakkaalle koti. Se on tuttu ja turvallinen, mutta ennen kaikkea rauhallinen paikka. Uskallan jopa veikata sen puolesta että Kellokoski on ”eheyttävämpi” paikka asiakkaalle kuin vastaavasti Helsinki.

Kellokosken sairaalan huono kunto on lähinnä se suurin huolenaihe. Mutta senkään ei pitäisi olla mitenkään este, sillä joutuuhan nuo sairaalan rakennukset kumminkin jossakin välissä remontoimaan täydellisesti, mitä tulee ajatukseen että sairaala muuttaisi Helsinkiin ja tilalle tulisi asuinrakennuksia.

Miksei sitten ajateltaisi rakentamista niin, kun sairaalalla on lääniä? (Kellokoski on olemassa periaatteessa sairaalan takia, muuten se olisi vain pieni asuinalue Tuusulan kunnassa)
En nyt pysty laskelmia antamaan mitä sekin maksaisi, mutta säästäisi se varmasti monen MT-kuntoujan hermoja. Uusi paikka kun ei ole heti se ”tuttu koti”

Toivoisin että tämä ja muut Kellokosken sairaalan säilyttämisen puolesta kirjoitetut kannanotot ja tekstit uppoisivat päättäjiin. Toivottavasti heiltä löytyy edes hieman inhimillisyyttä ihmiseloa kohtaan, eikä ajatukset pyöri vain eurojen ympärillä.



Uusi lastensairaala rahoitettiin yksityisten firmojen ja kansalaisten toimesta.
Kuka lähtisi projektiin, jolla pelastettaisiin Kellokosken sairaala ja toiminta voisi jatkua seuraavat sata vuotta?
Suurin ongelma on vanhat rakennukset, joita ei ole saneerattu niin kuin naapurissa, eli Ohkolan sairaalan puolella.
Ongelmana on myös laiskat hesalaiset lekurit, jotka nillittävät puolen tunnin ajomatkan takia.
Stadi onkin niin eheyttävä mesta jo itsessään että varmasti MT-asiakkaan mieli siellä lepää (tietty onhan sielläkin luontoa, mutta taitaisi siitäkin nousta "not in My backyard" kapina.”

Näin se yhdessä rakentaminen ei ainakaan toimi. Sipilän viesti ei ole mennyt täysin perille ja viesti ei tarkoittanut MT-kuntoutusta.

Pelastetaan siis yhdessä Kellokosken sairaala ja siinä samalla pelastaisimme kokonaisen yhteisön, mikä on kylälle muodostunut sairaalan ansiosta.

Kunnoituksella

Mikko A. Ratia