maanantai 25. marraskuuta 2013

Mäntsälän Puolesta - Poliittinen comeback?



Noin vuosi sitten tuli vannottua etten enää tikullakaan koske politiikkaan tai sanotaan niin etten lähde mihinkään talutusnuoraan enää ikinä.

Toisin on käymässä. Huomenna kokoontuu Mäntsälän Puolesta perustavaan kokoukseen. Kyseessä olisi yhdistys, joka vain ja ainoastaan ajaa asioita Mäntsälän kehityksen puolesta.

Kyseinen valtuustoryhmähän lähti Mäntsälän Perussuomalaisten riveistä, koska epädemokratia oli liikaa. Heillekin.

Mietin hartaan vakaasti asiaa liittyäkkö mukaan Mäntsälän Puolesta porukkaan. Tunnen jo porukasta osan ja se tietysti auttaa asiaa. Tiedän myös heidän tarkoituksensa kuntamme politiikassa ja olen näin luottavaisempi, kuin esim. kokonaisuudessaan uuteen puolueeseen (mitä on persujen jäljiltä syntynyt kuin kuuluisia sienia suomen talvessa)

Ollessani Mäntsälän PS:ssä, niin aina tietyin väliajoin tuli ajatus että ”lähde nyt hyvä mies helvettiin koko lafkasta”
Eipä tullut lähdettyä, joka olisi ollut kyllä saakelin helpompi vaihtoehto ollut, sillä olisin säästynyt valheellisesta leimaamisesta, yms. paskasta jota ”perhemafia” niskaani työnsi. Ei siis tule ikävä aikoja Mäntsälän PS:n riveissä. En ole vaan koskaan luovuttanut, enkä niin aio tehdä tälläkään kertaa (vain jos homma muuttuu selkäänpuukottamiseksi, tms. niin sitten en jää toistamaan kokemuksiani persu vuosilta)

Eipä jäädä vatkaamaan enää Mäntsälän persujen toimintaa, sillä yhdistys on menneen talven lumia kuten sen osuvasti ilmaisisin ;) (Sain potkut osastosta ja piiristä vuosi sitten joulukuussa)

Mäntsälän Puolesta yhdistyksessä näen mahdollisuuden tulla kuulluksi, mitä edellisessä (eli PS) ei ollut.

Kokemusta on. Oma elämä on opettanut, kentältä kerätty kokemus siihen päälle tekee meikäläisestä melkein ”Super-ministerin” tasoisen puurtajan. Tosin, eihän suomessa ole aikoihin ollut supermiehiä tai naisia hallituksessa tai ylipäätään politiikassa. Puoluejohdon syöttämänä paska niellään ja määkäistään päälle.

Jo silloin kun olin paikallisten persujen matkassa, niin jo silloin ajatukseni liiankin usein johti siihen kysymykseen ”milloin kansanedustajat rupeavat  lunastamaan lupauksiaan kansalle?”

No, huominen näyttää miten edetään, jos en ole taas ole kuin ”walker” ja jää makaamaan himaan (The Walking Dead:ia seuraavat tajuavat vitsin)

Se on kuitenkin varma etten ole se ”kenen eväät ensiksi syödään”. Tein jo viimeksi sen virheen ja siitä virheestä olen oppinut enemmän kuin paljon.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (Itsepäinen vaikuttaja)


tiistai 19. marraskuuta 2013

Yhteistyö yhteisen hyvän eteen


Yhteistyötä ei ole koskaan liikaa. Ei ainakaan tänä päivänä milloin yhdistykset, tms. koittaa jatkaa toimintaansa henkihieverissä.

Mäntsälässä on melkoinen toimitilojen puutos, kuten varmasti monella muullakin paikkakunnalla missä ”turhimmat harrasteet” leikataan suruttomasti ja vanhat rakennukset jossa on ollut harrastetoimintaa iät ja ajat puretaan.

Kunnassamme näitä toimijoita on mm. Mäntsälän Taideyhdistys, Mäntsälän Teatteri. Myöskään muusikoilla ei ole kunnassamme juurikaan tiloja, ellei satu omistamaan autoa ja ajaa pidemmälle yksityiseltä vuokrattuihin tiloihin, tms. (olen kirjoittanut jo muutamaan otteeseen kuntamme lehtiin ja blogille asiasta).

Mäntsälässä nuorisotoimikin kärsii vakituisten tilojen puutteesta. Mäntsälän PS teki valtuustoaloitteen uusista nuorisotiloista, mutta monimuotoisten vaiheiden jälkeen nuorison asiat jälleen jyrätään tärkeimpien asioiden alle. (Aloitteen puuhamies Mitja Päivinen vaikuttaa nykyisin Mäntsälän Puolesta ryhmässä.

Yhdistykset huutelevat toimitilojen perään. Eikä näitä tiloja meinaa kunnan puolelta löytyä, vaan on käännyttävä yksityisten tahojen puoleen. Siinä kuitenkin raha näyttelee suurta pääosaa, eikä rahaa yhdistyksillä juurikaan ole. Kenellä sitä ylimääräistä olisi laittaa mihinkään?

Tässä vaiheessa kuvaan astuu ajatus. Yhteistyö. Mitäpä jos eri yhdistykset tekisivät yhteistyötä tilojen löytämiseksi? Täytyisi vaan kaivaa esille se kuuluisa ”Me henki” jotta asiassa pääsisi pidemmälle kuin ajatusasteelle?

Olen itse törmännyt yhteistyöhön viime viikkoina. Oli se sitten ihan ihmisten välistä yhteistyötä tai yhdistysten/yritysten välistä yhteistyötä.

Kieltämättä tunne on ollut hyvä. Kunpa vaan enemmän ihmiset koittaisi vetää sitä yhteistä köyttä, siitäkin huolimatta että kunnan puolelta tulee negatiivisia uutisia?

Kaikki ei voi olla kiinni pelkästään siitä, etteikö olisi vaihtoehtoja. Aina on oltava takataskussa valttikortti, vaikka työtä se vaatisikin (kuka ”tavis” antaa ja kuka saa muka kaiken napsauttamalla sormiaan?)

Mäntsälä nyt tarvitsee sitä kuuluisaa yhteistyötä ja ME henkeä.

Jospa sinäkin liittyisit mukaan toimimaan Mäntsälän puolesta?

Tehdään tästä toimiva ja mukava paikka asua ja elää, eikä anneta kunnan vaipua statukseen ”nukkuva lähiö”

Aatteleppa sitä.

Suurella kunnioituksella kuntamme aktiivisia ihmisiä kohtaan.

Mikko A. Ratia



torstai 14. marraskuuta 2013

Otsikkoa oli niin pahuksen vaikea keksiä. Olkaa siis hyvä ;)


Iltaa lukijat.

Olen törmännyt jo muutamaan otteeseen ongelmaan, joka lähinnä koskee kirjoittamista. En ole saanut punaisesta langasta kiinni, vaikka miten ajatuksia pyörisi mielessä.

Tänään kuitenkin puolivaloilla ajava järkeni hokasi jotakin mikä voisi toimia (olen viidettä päivää flunssassa).

Ajattelin että voisin alkaa kirjoittaa nettipäiväkirjan tyylistä blogia, jossa kirjailisin asioita ihan arkielosta. Tarkoituksena ei olisi tyypillinen ”mammablogi” (tai, ei mennä vannomaan sitäkään), vaan ihan jokapäiväisessä elämässä eteen tulevat ajatukset ja tapahtumat.

En ainakaan alkuun vaihda blogini osoitetta, eli ei tule ”Sosiaalinen erakko” blogia (Facebook sivuston rinnalle), vaan ihan jatkan omalla nimellä ja naamallani kirjoittamista. Tykkäsit tai et.

Tykkäämisestä muuten tuli juttua, kun eilen huomasin että verkossa on muutama oikea nettikommando, jotka puuttuvat asioihin, joiden todenperästä heillä ei ole tietoakaan. Mietin kuinka tylsää elämää tuommoiset tyypit viettää, kun jaksaa tämmöisen harmittoman ”semi-julkkiksen” jahtaamista?

Kukin tyylillään. Kaikkea tai kaikkia ei tarvitse vaan ymmärtää.

Tänä syksynä on tapahtunut paljon.

Ensinnäkin Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi minun vastuulleni. Tähän päivään asti sitä en kumminkaan ole ottanut taakkana, vaan uutena mahdollisuutena saada meidän vanhempainyhdistys toimimaan siten miten pitäisi.

Kuten varmasti Mäntsäläläiset tietävätkin, niin Kirkonkylän Koulussa vaihtui rehtori ja täytyy sanoa että toiminta uuden rehtorimme kanssa on lyönyt meikäläisen ainakin ällikällä. Tehokasta toimintaa ja YHTEISTYÖTÄ mitä ei oikein tässä muutaman vuoden vanhempainyhdistyksessä vaikuttamisen aikana ole ollut.

Suuret odotukset on siis yhteistyön merkeissä. Vielä kun saisimme kodin ja koulun yhteistyön toimimaan paremmin, niin siitä olisi vielä parempi jatkaa työtä lasten hyvinvoinnin eteen.

No, katsellaan nyt miten asiat ottaa tulta alleen?

Toinen suuri merkkipaalu oli vuosipäiväni. 9.10.2013 tuli 20 vuotta täyteen auto-onnettomuudesta mikä on mutkaisen matkan kulkenut tähän päivään.

Täytyy kirjoittaa jossakin välissä jo kauan mielessä pyörinyt teksti ”vammainen valtavirrassa”, joka kertoisi yksinkertaisesti siitä kuinka aivoruhjevamman saanutta ihmistä huomata niin ”avuntarpeisena vammaisena” ihmistä, kuin esim. pyörätuolissa istuvaa. Kirjoituksessa pyrin tuomaan pelkästään byrokratian, johon minäkin olen törmännyt. Yksittäiset ihmisten mielipiteet vammaisista jätän ihan omaan arvoonsa.

No niin... taidan pitää loput mölyt vielä mahassani, sillä en tohdi nyt ihan iltasatua kirjoittaa. 

Huomenna sitten lisää elämän kiertokulusta ;)

Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia



tiistai 12. marraskuuta 2013

M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013

M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013: Tervehdys! Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute. Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollis...

Kuulumiset: Syksy 2013


Tervehdys!

Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute.

Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollisesti koko viikon?), niin voin keskittyä kirjoittamiseen ja antaa näin ollen kuulua itsestäni hiukan enempi.

Sosiaalisessa mediassa (facebook, twitter, google, tms.) ei ole enää niin intensiivisesti tullut pyörittyä, koska mitä se lätinä netissä ketään auttaa? Varsinkin kun keskustelun taso on niin heikkoa nykyään. Esimerkkejä tuskin tarvitsee kertoa, sillä kuka tahansa järjellä ajatteleva yksilö ymmärtää hyvän ja huononen keskustelun eron.

Kerron sittenkin yhden ;)

Nenäpäivä tempauksen aikana varsinkin ihmiset kimpoilivat seinille. No, onhan se ”ymmärrettävää” kun lapset kaipaavat kotimaassa uutta lastensairaalaa ja muutenkin kotimaan asiat tarvitsevat kipeästi herrojen huomiota.
Mutta, sitä en ymmärrä että suoranainen auttaminen tai edes ohjelman seuraaminen, vailla osallistumista siihen aiheuttaa joillekin tädeille ja sedille helvetin kovan tarpeen kritisoida sanoin ”Vittu mitä paskaa!” kun tuon ajatukseni esiin auttamisesta. No, en osallistunut keräykseen, vaan avustusjärjestöillä on tyytyminen siihen että perheemme on jo kuukausilahjoittajana Unicefille. Avustaminen ei suinkaan jää köyhien maiden tasolle, sillä kannan korteni kekoon myös kotimaan apua tarvitseville.

Moni varmaan ajatteli, kun kommentoin eräässä ketjussa asiaa edellämainituin sanoin että ”onpas siinä taas suvakkiperkele” – Vastauksena tähän voin sanoa etten ole todellakaan suvaisemmasta päästä, mutta kun kyse on lasten ja nuorten auttamisesta, niin osallistun niihin talkoisiin kyllä omalla panoksellani.

Jokainen tehköön omat päätöksensä mihin euronsa laittaa.

Politiikan osalta ei uutta kuulu. En ole liittynyt uuteen puolueeseen persu katastrofin jälkeen. Polittiinen toiminta on niin helvetin syvältä suoraan sanoen, ettei minulla ole suurta mielenkiintoa jatkaa, vaikka tarjouksia on tullut useampi.

Epädemokraattisesta Mäntsälän PS:stä irtaantunut neljän valtuutetun ryhmä Mäntsälän Puolesta olisi EHKÄ se mielenkiintoisin vaihtoehto. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Yhdistystoiminta on pitänyt nyt minua kiireisenä. Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi hoitooni, hieman ”epäonnistuneen” viime kauden jälkeen (omalta osaltani meni asiat vaikeamman kautta huonon tuurin ja ajan piikkiin).

Nyt kuitenkin on uutta virtaa jatkaa työtä lasten koulunkäynnin eteen ja mikäs sen parempaa kun on uusi rehtorikin mukana kuvioissa ja yhteistyö on sujunut hienosti ja saumattomasti J

Muut yhdistys hommat on enempi tai vähempi jäissä, vaikka haluaisin toimia mm. Järvenpäänseudun Invalidien kanssa konkreettisemmin (edelleen minulla on liikkumisessa erittäin suuri este ja näin ollen en ole päässyt vaikuttamaan miten haluaisin)

Vapaaehtoistyö on jatkunut normaalisti. Eli, 13-17v nuorisolle suunnattu Yö-Kahvila toiminta on tältä syksyltä ollut jo syyskuun puolelta toiminnassa ja paikkanahan on taas Mäntsälän Monitoimitalo.

Nuorison nykytila suomessa onkin aikamoinen aihe, josta voisi jopa kirjan kirjoittaa. En nyt kuitenkaan ala siihen hommaan, sillä siinä menisi ikä ja terveys.

Kirjoittamisprojektia on kyllä tiedossa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Henkilökohtainen elämäni on ollut vuoden aikana jonkinlaisessa kriisitilassa. Nyt kumminkin helpottaa ja asiat alkaa loksahdella paikalleen.
Haaveet pääsystä oppisopimuskoulutukseen on silti täysin kariutunut. Ymmärrän sen miten tiukkaa esim. kunnalla on palkata oppisopimustyöntekijä (kunta ei ole budjetoinut kyseiseen virkaan senttiäkään), mutta en taas ymmärrä sitä että kunta ei pysty edes palkattomaksi työharjoittelijaksi minua ottamaan?

Täytynee hoitaa edellämainitsemani liikkumiseen liittyvä ongelma ensin ja lähteä jälleen koulun penkille suosiolla.

Elämä jatkuu siis aktiivisena kansalaisena.

Hyvää syksyn jatkoa!

Kunnioituksella
Mikko A. Ratia