maanantai 30. joulukuuta 2013

Uudelle vuodelle



Mietin eilen istuessani etukuistilla tupakalla että siitäkin tavasta tulisi päästävä eroon.

Oikeastaan olen miettinyt sitä jo kauan, mutta en ole aikeissa tehdä lupausta vaikka vuoden alussa sekin ”harraste” kallistuu. Kuinkas muuten.

Aika siis näyttää tulevan siinäkin.

Mutta ei ollut tarkoitukseni jeesustella röökinpolton lopettamisesta, vaan ihan tuosta tulevasta vuodesta.

Samalla istunnolla mietin myös että poliitikkojen lupauksilla ja meidän normi ihmisten uudenvuoden lupauksilla on yhteys. Liian moni jää pelkän puheen tasolle.

Lupaukset mitä olen itselleni tehnyt jää ainoastaan minun omaan tietooni. Ei noista asioista kannata muutenkaan pitää ääntä (ainakaan sosiaalisessa mediassa).

Yhden asian vaan lupaan julkisesti että vapaaehtoinen vaikuttaminen jatkuu ja se jatkuu suuremmalla vaihteella mitä kuluneena vuotena.

Vuosi 2013 on mennyt ”heikommin” mitä tavoitteeksi olen itselleni antanut. En kumminkaan voi sättiä itseäni, sillä tiedän vapaaehtoistyön arvokkuuden (vaikka moni pitääkin vähäarvoisena) ja tapani mukaan nyt kannustan ihmisiä tarttumaan tuumasta toimeen ja auttaa tekemällä kunnon talkooduunia yhteisen hyvän eteen.

Tässä kaikki tällä kertaa. Kiitokset menee niin monelle taholle, etten heitä ala yksilöimään, vaan tyydyn toivottamaan jokaiselle parempaa uutta vuotta 2014!

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Radiohiljaisuutta, masennusta ja muuta sellaista...



Vuosi lähenee loppuaan ja niin joulukin lähenee. Onneksi, voin sanoa näin jouluun höpertyneen 9v tytön isänä.

Joulusta en silti aio kirjoittaa. Muutenkin masennusta tuottaa tämä kylmä, pimeä ja kostea ilma joka mäntsälässä (ja monessa muussakin paikkaa vallitsee).

Sehän on jo tuttua että fiilikset valtaa epätoivo, masennus ja kaikki kielteiset tuntemukset syksyllä. Syksy toisin on jatkunut näinkin pitkälle, sillä ei tätä voi talveksi kutsua.

Elämäni käännekohdassa, eli auto-onnettomuudesta 9.10.1993 tuli tänä syksynä täyteen komiat 20v. Se on aika hirvittävä aika, kun miettii että vuosiin onnettomuuden jälkeen on mahtunut todella paljon taistelua elämän ja kuoleman välimaastossa.

Ihmiset jotka tuntevat minut pintapuolisesti ei tiedä oikeastaan mitään, mitä on tullut käytyä läpi. Tosin, en minä ole edes paljon asiasta huudellut, sillä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Tänä vuonna kumminkin olen hieman alkanut enemmän avautua asiasta. Esimerkiksi olen antanut juttuni eteenpäin mm. AVY:n (Aivovamma Yhdistys) vapaaehtoisesti palstalle (mutta siinäkään ei ollut asiaa käsitelty niin syvällisesti, vaan pääasiallisena jutun pohjana toimi vapaaehtoistyö missä olen juuriani myöten mukana)

Ensi vuonna aion aloittaa kirjoittamisen elämästäni. En hae mitään ”bestseller” titteliä, tms. mutta niin kuin olen monesti sanonut, että käytän kokemuksiani työkaluna nykyiseen nuorison kanssa toimimiseen.

Ensi vuosi näyttää muuten kysymysmerkiltä. Aion jatkaa toimia niin kuin tähänkin asti, mutta jotakin olisi muutakin kehitettävä? No, sen näkee vuoden aikana miten äijän käy?

Radiohiljaisuutta olen koittanut aloitella jo monta kertaa vuoden aikana, muttei siitä ole tullut yhtään mitään.
Sosiaalinen erakoituminen on jatkunut, vaikka välistä ottaa niin itsetunnon päälle ihmisten jatkuvat naljailut ja vittuilut. Eihän niistä pitäisi välittää yhtään, mutta entäs sitten kun sama jatkuu päivästä toiseen?

Nyt en tietty tarkoita pelkästään sosiaalista mediaa, vaan ihan normi arkielämää mitä kumminkin elän täyspäiväisesti, enkä pelkästään SoMe maailmaa, joka tuntuu lähteneen niin pahasti lapasesta etten viitsi jatkaa siitä sen enempää.

Nyt tuntuu siltä ettei jaksa enää tuota saatanan länkytystä mikä leviää asiasta mistä asiasta. Sellaisesta epäkohdasta voidaan käydä keskustelua hyvässä hengessä mikä ei ole itseaiheutettua tai mihin voisit itse vaikuttaa. Luulisi ihmisten olevan niin itsekeskeisiä tänä päivänä jotta tuoki itse asioihin vaikuttaminen onnistuisi? ;)

Olen siis päättänyt olla loppuvuoden hiljakseen (siis tilapäivitysten suhteen) ja palata sitten (jos joulua ei lasketa) uudemman kerran ensi vuoden alusta?

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut yhtä vääntöä, vaikka hyviäkin asioita on toki tapahtunut. Oma kunto on heikennyt siihen pisteeseen että jatkuvat selkävaivat ovat pitäneet minut melko ”liikkumattomana”. Odotan vain sitä kevättä, jolloin saan taas fillarin alle ja lähteä milloiin itse haluan. Tosin, sekin riippuu siitä jos tilanne on vakavampi niin siinä voi ajelut jäädä sikseen. Mutta en usko siihen vaihtoehtoon.

Asioita on saanut oikaista viime vuoden kunnallisvaalikusetuksen takia. Paikalliset persut veti raukkamaisesti koko perheen voimin maton alta ja ”yksi mäntsälän aktiivimmista poliitikoista” (kuten paikallislehden pääkirjoituksessa minusta kerrottiin kesällä 2012) oli pelistä poissa.

En nyt aio alkaa enempää asiaa vatvomaan, vaikka mieleni tekisi haistattaa pitkät paskat ”perhemafialle” ja eräille soinilaisille muutenkin ketkä alkavat tietämyksellään pätemään, vaikka ei ollenkaan tiedä mitä hyväveli/sisko systeemiä puolueessa pesii.

Mitä olen nyt kuullut asioista, niin kyllä minun maineeni mäntsälässä on palautumassa, eikä valheisiin enää sorruta luottamaan, mitä minusta silloin pistettiin liikkeelle. Toki, jos vaivaa vielä, niin älä v**tu tuijota tai supise ja tule kysymään miten se asian laita on!

Vuoteen on mahtunut myös menetystä siinä mielessä että läheltä ja hieman kauempaakin on kaksi miespuolista ihmistä kuollut. Pistää väkisinkin herkän itseni koville. En siis muistele heitä, vaan kirjoitan tämän loppuun kastelematta näppäimistöä.

Suomenmaassa mennään kovaa vauhtia päin helvettiä nimeltä Euroopan liittovaltio. Eipä paljon naurata, mitä esim. kunnat joutuvat säästämään ja juuri niistä vääristä kohteista! Mäntsälä on yksi saatanan suuri naurun asia, mitä tulee kunnanvaltuustoon. Ei ihan muutama fiksu sielläkään riitä saada ääntänsä kuuluviin.

Suomesta, EU:sta tai mäntsälästä en ala nyt jeesustelemaan, sillä kunhan pysytte kuulolla, niin luette ensi vuoden puolella niistä, näistä ja noista asioista puolesta ja vastaan.

Tässäpä tätä tekstiä. Ei sovi ehkä jouluhenkeä nostattamaan, mutta ei se tämän tarkoitus ollutkaan.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille ystäville, kavereille, tuttaville, seuraajille, tsemppaajille ja ennen kaikkea rakkaalle perheelleni.

Kunnioituksella
Mikko A. Ratia




maanantai 25. marraskuuta 2013

Mäntsälän Puolesta - Poliittinen comeback?



Noin vuosi sitten tuli vannottua etten enää tikullakaan koske politiikkaan tai sanotaan niin etten lähde mihinkään talutusnuoraan enää ikinä.

Toisin on käymässä. Huomenna kokoontuu Mäntsälän Puolesta perustavaan kokoukseen. Kyseessä olisi yhdistys, joka vain ja ainoastaan ajaa asioita Mäntsälän kehityksen puolesta.

Kyseinen valtuustoryhmähän lähti Mäntsälän Perussuomalaisten riveistä, koska epädemokratia oli liikaa. Heillekin.

Mietin hartaan vakaasti asiaa liittyäkkö mukaan Mäntsälän Puolesta porukkaan. Tunnen jo porukasta osan ja se tietysti auttaa asiaa. Tiedän myös heidän tarkoituksensa kuntamme politiikassa ja olen näin luottavaisempi, kuin esim. kokonaisuudessaan uuteen puolueeseen (mitä on persujen jäljiltä syntynyt kuin kuuluisia sienia suomen talvessa)

Ollessani Mäntsälän PS:ssä, niin aina tietyin väliajoin tuli ajatus että ”lähde nyt hyvä mies helvettiin koko lafkasta”
Eipä tullut lähdettyä, joka olisi ollut kyllä saakelin helpompi vaihtoehto ollut, sillä olisin säästynyt valheellisesta leimaamisesta, yms. paskasta jota ”perhemafia” niskaani työnsi. Ei siis tule ikävä aikoja Mäntsälän PS:n riveissä. En ole vaan koskaan luovuttanut, enkä niin aio tehdä tälläkään kertaa (vain jos homma muuttuu selkäänpuukottamiseksi, tms. niin sitten en jää toistamaan kokemuksiani persu vuosilta)

Eipä jäädä vatkaamaan enää Mäntsälän persujen toimintaa, sillä yhdistys on menneen talven lumia kuten sen osuvasti ilmaisisin ;) (Sain potkut osastosta ja piiristä vuosi sitten joulukuussa)

Mäntsälän Puolesta yhdistyksessä näen mahdollisuuden tulla kuulluksi, mitä edellisessä (eli PS) ei ollut.

Kokemusta on. Oma elämä on opettanut, kentältä kerätty kokemus siihen päälle tekee meikäläisestä melkein ”Super-ministerin” tasoisen puurtajan. Tosin, eihän suomessa ole aikoihin ollut supermiehiä tai naisia hallituksessa tai ylipäätään politiikassa. Puoluejohdon syöttämänä paska niellään ja määkäistään päälle.

Jo silloin kun olin paikallisten persujen matkassa, niin jo silloin ajatukseni liiankin usein johti siihen kysymykseen ”milloin kansanedustajat rupeavat  lunastamaan lupauksiaan kansalle?”

No, huominen näyttää miten edetään, jos en ole taas ole kuin ”walker” ja jää makaamaan himaan (The Walking Dead:ia seuraavat tajuavat vitsin)

Se on kuitenkin varma etten ole se ”kenen eväät ensiksi syödään”. Tein jo viimeksi sen virheen ja siitä virheestä olen oppinut enemmän kuin paljon.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (Itsepäinen vaikuttaja)


tiistai 19. marraskuuta 2013

Yhteistyö yhteisen hyvän eteen


Yhteistyötä ei ole koskaan liikaa. Ei ainakaan tänä päivänä milloin yhdistykset, tms. koittaa jatkaa toimintaansa henkihieverissä.

Mäntsälässä on melkoinen toimitilojen puutos, kuten varmasti monella muullakin paikkakunnalla missä ”turhimmat harrasteet” leikataan suruttomasti ja vanhat rakennukset jossa on ollut harrastetoimintaa iät ja ajat puretaan.

Kunnassamme näitä toimijoita on mm. Mäntsälän Taideyhdistys, Mäntsälän Teatteri. Myöskään muusikoilla ei ole kunnassamme juurikaan tiloja, ellei satu omistamaan autoa ja ajaa pidemmälle yksityiseltä vuokrattuihin tiloihin, tms. (olen kirjoittanut jo muutamaan otteeseen kuntamme lehtiin ja blogille asiasta).

Mäntsälässä nuorisotoimikin kärsii vakituisten tilojen puutteesta. Mäntsälän PS teki valtuustoaloitteen uusista nuorisotiloista, mutta monimuotoisten vaiheiden jälkeen nuorison asiat jälleen jyrätään tärkeimpien asioiden alle. (Aloitteen puuhamies Mitja Päivinen vaikuttaa nykyisin Mäntsälän Puolesta ryhmässä.

Yhdistykset huutelevat toimitilojen perään. Eikä näitä tiloja meinaa kunnan puolelta löytyä, vaan on käännyttävä yksityisten tahojen puoleen. Siinä kuitenkin raha näyttelee suurta pääosaa, eikä rahaa yhdistyksillä juurikaan ole. Kenellä sitä ylimääräistä olisi laittaa mihinkään?

Tässä vaiheessa kuvaan astuu ajatus. Yhteistyö. Mitäpä jos eri yhdistykset tekisivät yhteistyötä tilojen löytämiseksi? Täytyisi vaan kaivaa esille se kuuluisa ”Me henki” jotta asiassa pääsisi pidemmälle kuin ajatusasteelle?

Olen itse törmännyt yhteistyöhön viime viikkoina. Oli se sitten ihan ihmisten välistä yhteistyötä tai yhdistysten/yritysten välistä yhteistyötä.

Kieltämättä tunne on ollut hyvä. Kunpa vaan enemmän ihmiset koittaisi vetää sitä yhteistä köyttä, siitäkin huolimatta että kunnan puolelta tulee negatiivisia uutisia?

Kaikki ei voi olla kiinni pelkästään siitä, etteikö olisi vaihtoehtoja. Aina on oltava takataskussa valttikortti, vaikka työtä se vaatisikin (kuka ”tavis” antaa ja kuka saa muka kaiken napsauttamalla sormiaan?)

Mäntsälä nyt tarvitsee sitä kuuluisaa yhteistyötä ja ME henkeä.

Jospa sinäkin liittyisit mukaan toimimaan Mäntsälän puolesta?

Tehdään tästä toimiva ja mukava paikka asua ja elää, eikä anneta kunnan vaipua statukseen ”nukkuva lähiö”

Aatteleppa sitä.

Suurella kunnioituksella kuntamme aktiivisia ihmisiä kohtaan.

Mikko A. Ratia



torstai 14. marraskuuta 2013

Otsikkoa oli niin pahuksen vaikea keksiä. Olkaa siis hyvä ;)


Iltaa lukijat.

Olen törmännyt jo muutamaan otteeseen ongelmaan, joka lähinnä koskee kirjoittamista. En ole saanut punaisesta langasta kiinni, vaikka miten ajatuksia pyörisi mielessä.

Tänään kuitenkin puolivaloilla ajava järkeni hokasi jotakin mikä voisi toimia (olen viidettä päivää flunssassa).

Ajattelin että voisin alkaa kirjoittaa nettipäiväkirjan tyylistä blogia, jossa kirjailisin asioita ihan arkielosta. Tarkoituksena ei olisi tyypillinen ”mammablogi” (tai, ei mennä vannomaan sitäkään), vaan ihan jokapäiväisessä elämässä eteen tulevat ajatukset ja tapahtumat.

En ainakaan alkuun vaihda blogini osoitetta, eli ei tule ”Sosiaalinen erakko” blogia (Facebook sivuston rinnalle), vaan ihan jatkan omalla nimellä ja naamallani kirjoittamista. Tykkäsit tai et.

Tykkäämisestä muuten tuli juttua, kun eilen huomasin että verkossa on muutama oikea nettikommando, jotka puuttuvat asioihin, joiden todenperästä heillä ei ole tietoakaan. Mietin kuinka tylsää elämää tuommoiset tyypit viettää, kun jaksaa tämmöisen harmittoman ”semi-julkkiksen” jahtaamista?

Kukin tyylillään. Kaikkea tai kaikkia ei tarvitse vaan ymmärtää.

Tänä syksynä on tapahtunut paljon.

Ensinnäkin Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi minun vastuulleni. Tähän päivään asti sitä en kumminkaan ole ottanut taakkana, vaan uutena mahdollisuutena saada meidän vanhempainyhdistys toimimaan siten miten pitäisi.

Kuten varmasti Mäntsäläläiset tietävätkin, niin Kirkonkylän Koulussa vaihtui rehtori ja täytyy sanoa että toiminta uuden rehtorimme kanssa on lyönyt meikäläisen ainakin ällikällä. Tehokasta toimintaa ja YHTEISTYÖTÄ mitä ei oikein tässä muutaman vuoden vanhempainyhdistyksessä vaikuttamisen aikana ole ollut.

Suuret odotukset on siis yhteistyön merkeissä. Vielä kun saisimme kodin ja koulun yhteistyön toimimaan paremmin, niin siitä olisi vielä parempi jatkaa työtä lasten hyvinvoinnin eteen.

No, katsellaan nyt miten asiat ottaa tulta alleen?

Toinen suuri merkkipaalu oli vuosipäiväni. 9.10.2013 tuli 20 vuotta täyteen auto-onnettomuudesta mikä on mutkaisen matkan kulkenut tähän päivään.

Täytyy kirjoittaa jossakin välissä jo kauan mielessä pyörinyt teksti ”vammainen valtavirrassa”, joka kertoisi yksinkertaisesti siitä kuinka aivoruhjevamman saanutta ihmistä huomata niin ”avuntarpeisena vammaisena” ihmistä, kuin esim. pyörätuolissa istuvaa. Kirjoituksessa pyrin tuomaan pelkästään byrokratian, johon minäkin olen törmännyt. Yksittäiset ihmisten mielipiteet vammaisista jätän ihan omaan arvoonsa.

No niin... taidan pitää loput mölyt vielä mahassani, sillä en tohdi nyt ihan iltasatua kirjoittaa. 

Huomenna sitten lisää elämän kiertokulusta ;)

Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia



tiistai 12. marraskuuta 2013

M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013

M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013: Tervehdys! Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute. Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollis...

Kuulumiset: Syksy 2013


Tervehdys!

Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute.

Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollisesti koko viikon?), niin voin keskittyä kirjoittamiseen ja antaa näin ollen kuulua itsestäni hiukan enempi.

Sosiaalisessa mediassa (facebook, twitter, google, tms.) ei ole enää niin intensiivisesti tullut pyörittyä, koska mitä se lätinä netissä ketään auttaa? Varsinkin kun keskustelun taso on niin heikkoa nykyään. Esimerkkejä tuskin tarvitsee kertoa, sillä kuka tahansa järjellä ajatteleva yksilö ymmärtää hyvän ja huononen keskustelun eron.

Kerron sittenkin yhden ;)

Nenäpäivä tempauksen aikana varsinkin ihmiset kimpoilivat seinille. No, onhan se ”ymmärrettävää” kun lapset kaipaavat kotimaassa uutta lastensairaalaa ja muutenkin kotimaan asiat tarvitsevat kipeästi herrojen huomiota.
Mutta, sitä en ymmärrä että suoranainen auttaminen tai edes ohjelman seuraaminen, vailla osallistumista siihen aiheuttaa joillekin tädeille ja sedille helvetin kovan tarpeen kritisoida sanoin ”Vittu mitä paskaa!” kun tuon ajatukseni esiin auttamisesta. No, en osallistunut keräykseen, vaan avustusjärjestöillä on tyytyminen siihen että perheemme on jo kuukausilahjoittajana Unicefille. Avustaminen ei suinkaan jää köyhien maiden tasolle, sillä kannan korteni kekoon myös kotimaan apua tarvitseville.

Moni varmaan ajatteli, kun kommentoin eräässä ketjussa asiaa edellämainituin sanoin että ”onpas siinä taas suvakkiperkele” – Vastauksena tähän voin sanoa etten ole todellakaan suvaisemmasta päästä, mutta kun kyse on lasten ja nuorten auttamisesta, niin osallistun niihin talkoisiin kyllä omalla panoksellani.

Jokainen tehköön omat päätöksensä mihin euronsa laittaa.

Politiikan osalta ei uutta kuulu. En ole liittynyt uuteen puolueeseen persu katastrofin jälkeen. Polittiinen toiminta on niin helvetin syvältä suoraan sanoen, ettei minulla ole suurta mielenkiintoa jatkaa, vaikka tarjouksia on tullut useampi.

Epädemokraattisesta Mäntsälän PS:stä irtaantunut neljän valtuutetun ryhmä Mäntsälän Puolesta olisi EHKÄ se mielenkiintoisin vaihtoehto. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Yhdistystoiminta on pitänyt nyt minua kiireisenä. Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi hoitooni, hieman ”epäonnistuneen” viime kauden jälkeen (omalta osaltani meni asiat vaikeamman kautta huonon tuurin ja ajan piikkiin).

Nyt kuitenkin on uutta virtaa jatkaa työtä lasten koulunkäynnin eteen ja mikäs sen parempaa kun on uusi rehtorikin mukana kuvioissa ja yhteistyö on sujunut hienosti ja saumattomasti J

Muut yhdistys hommat on enempi tai vähempi jäissä, vaikka haluaisin toimia mm. Järvenpäänseudun Invalidien kanssa konkreettisemmin (edelleen minulla on liikkumisessa erittäin suuri este ja näin ollen en ole päässyt vaikuttamaan miten haluaisin)

Vapaaehtoistyö on jatkunut normaalisti. Eli, 13-17v nuorisolle suunnattu Yö-Kahvila toiminta on tältä syksyltä ollut jo syyskuun puolelta toiminnassa ja paikkanahan on taas Mäntsälän Monitoimitalo.

Nuorison nykytila suomessa onkin aikamoinen aihe, josta voisi jopa kirjan kirjoittaa. En nyt kuitenkaan ala siihen hommaan, sillä siinä menisi ikä ja terveys.

Kirjoittamisprojektia on kyllä tiedossa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Henkilökohtainen elämäni on ollut vuoden aikana jonkinlaisessa kriisitilassa. Nyt kumminkin helpottaa ja asiat alkaa loksahdella paikalleen.
Haaveet pääsystä oppisopimuskoulutukseen on silti täysin kariutunut. Ymmärrän sen miten tiukkaa esim. kunnalla on palkata oppisopimustyöntekijä (kunta ei ole budjetoinut kyseiseen virkaan senttiäkään), mutta en taas ymmärrä sitä että kunta ei pysty edes palkattomaksi työharjoittelijaksi minua ottamaan?

Täytynee hoitaa edellämainitsemani liikkumiseen liittyvä ongelma ensin ja lähteä jälleen koulun penkille suosiolla.

Elämä jatkuu siis aktiivisena kansalaisena.

Hyvää syksyn jatkoa!

Kunnioituksella
Mikko A. Ratia

perjantai 30. elokuuta 2013

Mäntsälän Perussuomalaiset


Kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat jo, niin Mäntsälän PS:n osastolle kävi niin, miten olin jo ennustellutkin.


Uutisesta ei tule koko totuus esiin. Sen huomasi siitä, kun asian todenperäisyyttä tietämättömät ihmiset kommentoivat omilla seinillään sosiaalisessa mediassa ”äijärehvokan mellastuksesta”


En aio, enkä halua sotkeutua asiaan enää, sillä elämäni on nyt siinä pisteessä että politiikkaa saa jäädä ihan ruohonjuuritasolle. Eipä siitä oikein mitään näytä tulevan mitään, ainakaan nykyisessä muodossa.


Puolustautua minun silti pitää, sillä ensin shokkina tullut ehdokkuuteni hylkääminen ja sen jälkeen koko puolueesta erottaminen perustui lähinnä pelolle, jota minua kohtaan oli havaittavissa jo hyvän aikaa ennen kunnallisvaalien alla koettuja tapahtumia.


Myöskään syytä sille, miksen päässyt ehdolle ei hallitukselta tullut?
Dissata nyt yksi kuntamme aktiivisista toimijoista, joka teki enempi kuin lupasi


Tähän sopii hyvin lainata yhden tuttavan sanoja ”Ihmettelen ja en ihmettele”


Ihmisillä, varsinkin vanhemmalla nk. SMP aikaisella porukalla on epäluulot vieläkin minua kohtaan, että olisin se ”ääri-oikeistolainen” nk. Halla-aholainen.


Tämä luulo on täyttä paskaa. Ihmiset jotka tuntevat minut pintaa syvemmältä tietävät totuuden.


Jos et tunne minua tai tiedä mitä teen, niin kannattaa ottaa selvää ennen kuin uskoa paskanjauhantaan, mitä minusta on pistetty liikkeelle. Koska kaikki negatiiviset paskapuheet vaikuttavat ihmisiin nykyisin ja se tekee vilpittömästä toiminnastani yhä vaan vaikeampaa.


Täysin väärät ihmiset tästäkin saa kärsiä, sillä osastolla on erittäin hyviä tyyppejä myös mukana.
Toivon mukaan mäntsälään saadaan vielä paikallisosasto kasaan toimivalla kokoonpanolla?


Toivottavasti minun ei enää tarvitse palata asiaan?


Jatketaan kukin osallaan.


Adios amigos


Mikko A. Ratia



keskiviikko 28. elokuuta 2013

Päivän positiivisuus Part 1


Tänään tapahtui jotakin sellaista joka palautti hetkellisesti uskoni ihmisten vilpittömään hyvyyteen.


Olin matkalla kellokoskelta kotiin mäntsälään ja matkan varrella linja-auto haki hirvihaaran koululta oppilaita kyytiin.


Silloin jo katselin ja kuuntelin sivusilmällä, kun kuljettaja viimeisen mattimyöhäsen kohdalla sanoi ”että laita kortti (bussikortti) takaisin laukkuun, jottei katoa”


Matka jatkui kohti keskustaa ja lahdentielle päästyämme tämä viimeisenä koululta kyytiin noussut tyttö jäi kyydistä pois.


Tyttö kiitti kyydistä ja silloin kuljettaja kysyi että ”onko nyt bussikortti varmasti tallessa?”


Siinä vaiheessa kun linjuri jatkoi matkaa kohti linja-autoasemaa, niin tuumasin kuljettajalle että ”Mahtavaa nähdä kuinka on olemassa vilpitöntä välittämistä, mitä juuri teit. Arvostan kovasti”


Tietty siinä oli jännitystä ilmassa että minkälaisen vastaanoton saisin, kun aukaisin sanaisen arkkuni?


Onneksi kuljettaja hämmästyi itsekin, kun olin huomioinut hänen eleensä. Loppumatkan ajan juttelimme lasten huolimattomuudesta ja kuinka voimme itse vaikuttaa pienillä asioilla pienten ihmisten arkeen. Jälkeenpäin tuli mieleen että kenties linja-autonkuljettaja pelasti yhden perheen taas ylimääräiseltä menoerältä, jos kyseinen tyttö olisi huolimattomasti laittanut bussikortin takaisin laukkuunsa ja kortti olisi päässyt putoamaan esim. penkkien alle.


Kiitin kuljettajaa perille päästyämme ja toivottelin hyvät päivänjatkot. Sanonpahan vaan että kuljettaja pelasti päiväni toiminnallaan. Niin pienistä asioista se on joskus kiinni.


Positiivista hetkistä nauttien.


Kunnioituksella,


Mikko A. Ratia



tiistai 27. elokuuta 2013

Toimi, äläkä valita!


Jos et äänestä, niin et voi valittaa” kuuluu liiankin monta kertaa juuri parahiksi vaalien alla. Olkoon kyseessä mitkä tahansa vaalit.


Allekirjoittaneella on kuitenkin herännyt ajatuksia, että onko se nyt niin että jos äänensä käyttää oikein (313 ”Mikki Hiiri” Putous-sketsiä lainaten), niin äänestäjä voi sillä perusteella valittaa koko hela valtuustokauden asiasta kuin asiasta?


Hyvähän se on pitää kiinni oikeuksistaan. En väitä vastaan, mutta mitä se loppupeleissä auttaa, jos valittaminen osuu asiaan mihin voi omalla panoksella vaikuttaa? Valittajasta tulee entistä kyynisempi ihmiskuntaa kohtaan ja luo lisäksi sokeasti median lööppejä uskoville ihmisille pakokauhua tai epätoivoisia ajatuksia, liiemmin asiaan tutustumatta.


Olen tehnyt havaintoja vähän liiankin usein. Monesti olen kuullut toisella korvalla keskusteluja esim. työttömyydestä. Näille ihmisille kuitenkin sopii esittää kysymys, että ovatko he olleet aktiivisia työnhaun suhteen? Vai onko tullut nirsoiltua, eikä otettua ”paskaduunia” vastaan?


Veikkaan vahvasti että kumpikin syy tulee esiin, jos oikein alkaa haastelemaan. Eihän nyt kukaan hullu huonolla tuntiliksalla ala tekemään hommia, kun sossu maksaa loppupeleissä elämisen.


Suomi pitäisi saada tuotteliaaksi ja tehokkaaksi ja edellisillä toimenpiteillä se ei onnistu. Eli, kyllä työtä tekevälle löytyy ja sinnikkyys palkitaan. Mutta edellämainitut tapaukset valitettavasti vaan kasvattavat sosiaalimenoja.


Onko vika siis missä? Nyt sen sanon julkisesti ensimmäistä kertaa, että suomen sosiaalihuolto on uudistusta vailla ja samoin voisi tehdä työvoimatoimistossakin.


Meillä suomessa ei ole vielä maahanmuuttajista ongelmaksi asti, mutta mitä enempi pakolaisia tänne virtaa, niin sitä enempi sosiaalimenot kasvaa.


Nyt jos koskaan olisi aika saada sosiaalihuollolle uudet kasvot, sillä se aika milloin meillä oli elätettävänä vain ”turmiolan tommit” ja muut elämänsä hukanneet raukat on menneisyyttä.


Olisiko sosiaalihuollon nyt aika ottaa aikalisä ja suunnittella toimintaa uudestaan näiden työtäpakoilevien ihmisten osalta?


Onhan sosiaalityöntekijöillä omat konstinsa mutta ne ei näytä tehoavan, sillä olkoon Suomen talouden tilanne mikä hyvänsä, niin vuodesta toiseen samat naamat jaksavat valittaa, kun ”mamut vie duunit” tai ”duunia ei ole”.


Miten sitten voit toimia?


Aktiivisuudella päästään usein toivottuihin tuloksiin. Aktiivista ei ole valittaa sosiaalisessa mediassa kaiken turhan takia.


Mitä jos hetkeksi valittajat jättäisivät läppärinsä, tablettinsa ja lööpit rauhaan ja keskittyisivät siihen miten tehdä omasta elämästään elämisen arvoista?


Ei se ainakaan äänestämällä näytä enää onnistuvan.
Sillä kun annat äänesi ”hyvälle tyypille” joka pääsee eduskuntaan, niin loppupeleissä se ”hyvä tyyppi” voi olla (riippuu miten korkealla hän on puolueen sisällä) niin kädetön, ettei saa mielipiteitään jyrättyä läpi puoluekurin takia.


Mielestäni ihmiset luottavat liian sokeasti politiikan voimaan vaikuttaa. Eräs valtuutettu sanoi minulle facebook keskustelussa (jälkeen kun olin lempattu persuista) ”ettei ilman politiikkaa voi vaikuttaa asioihin”
Onhan se osittain totta, mutta miten minä olen voinut vaikuttaa kunnassamme mm. lasten, nuorten ja vammaisten arkeen ilman mitään poliittista sitoutumista?


Kaikki siis riippuu sinusta itsestäsi. Haluatko takaisin työelämään? Vai haluatko kenties vaikuttaa positiivisesti ihmisten arkeen?


Seitsemän vuotta allekirjoittanut on osallistunut vapaaehtoiseen vaikuttamiseen ja vaikka palkkaahan ei siitä saa, niin ainakin teet jotakin yhteisen hyvän eteen.


Sinäkin voisit olla osana rakentamassa hyvinvointia.


Mietihän sitä.


Kunnioituksella


Mikko A. Ratia



maanantai 26. elokuuta 2013

Tulos tai ulos!


Ensin vaaleissa äänestämme ihmiset eduskuntaan. Kuka pääsee hallitukseen, kuka ministerin pallille ja jotkut jää auttamattomasti oppositioon rutisemaan.


Kumminkin... vaalilupaukset on annettu ja kansan luottamus saatu. Vaan mitä tekekään hallitus & oppositio? Ei ainakaan edusta meitä äänestäjiä, vaan kuittailee naapuripuolueen jäsenistöä niin että WWF fiilis ei ole kaukana.


Tietty poikkeuksia on. Esim. Vasemmistoliitosta irtautunut vasenryhmä ja Perussuomalaiset, ketkä on kyllä ehdotuksia antanut, vaikka kuka sanoisi mitä.


Mietin nyt että meneekö tämä juttu nyt ihan oikein? Äänestämme ihmisiä eduskuntaan ja sitten kumminkaan emme saa mitä olemme vaalitilaisuuksissa kuullut luvattavan? Minusta ainakin tuntuu siltä että äänestämme ihmisiä johonkin aikuisten hiekkalaatikkoon, jossa jotkut onnekkaat saavat kauhakuormaajat, kun oppositioon jääneet joutuvat tyytymään pelkkää rikkinäiseen lapioon.


Suomen eduskunnassa täytyisi olla sama käytäntö kuin esim. myyntimiehillä. Tulos tai ulos, niin saadaan jotakin aikaankin.


Hämmästelevin terveisin


Mikko A. Ratia



keskiviikko 7. elokuuta 2013

Päihteetön Yö-Kahvila Syksy 2013



6. syyskuuta 2013 jatkuu nuorille suunnattu päihteetön Yö-Kahvila toiminta Mäntsälän Monitoimitalolla.


Jos tunnet tarpeelliseksi tulla vahvuuksiin mukaan takaamaan kylän nuorille päihteetömmän vaihtoehdot perjantai-illan vietoksi, niin pistäkää viestiä tulemaan.


Terveisin


Mikko A. Ratia
ratia76@live.fi tai mikko.ratia@pp.inet.fi





torstai 1. elokuuta 2013

Yleisönosastokirjoitus 2.8.2013 - Hard Rock Hallelujah! (vielä kerran)


Vuonna 2006 meni Suomi sekaisin, kun Lordi rymisteli Kreikan Euroviisuissa historiallisen voiton, joka on jäänyt monen mieleen.


Voitto näkyi myös mäntsälässä, kun Lordin kitaristille Amenille (Jussi Sydänmaa) pystytettiin oma Hard Rock -kivi Ehnroosin koulun läheisyyteen.


Fiilistelyt sikseen ja mennään asiaan.


Mäntsälän keskustassa sijaitseva vanha tehdaskiinteistö Apponen on toiminut mm. taideyhdityksen ja muusikoiden harrastuspaikkana.


Enää Apponen ei ole enää kunnan omistuksessa, eli siellä toimineet harrastajat ovat vähin äänin kerännyt tavaransa ja poistunut paikalta. Toisin sanoen ”Elvis has left the building”


Mäntsälän Taideyhdistys on löytänyt uudet tilat, mutta 30.7.13 ilmestyneessä Mäntsälä-lehdessä valiteltiin, että tilat ovat epäkäytännölliset ja ettei niissä ole esim. näyttelytiloja.


Entäpä muusikot? Onko heille löytynyt uusia tiloja kunnastamme?


Ainakaan muutamia vuosia takaperin ei kunnalla ollut tarjota uusia vastaavanlaisia tiloja musiikkinharrastajille. Tuskin se on parantunut, sillä esim. nuorisotiloja pompotetaan paikasta toiseen.


Otin taannoin yhteyttä Mäntsälän Elävän Musiikin Yhdistykseen ja kysyin onko heillä intoa vaikuttaa tähän tilanteeseen? Eipä ole yhdistykseltä paljon vastauksia tullut, joten ei heitä varmaan kiinnosta nuoret aloittelevat muusikot, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia treenikämppää ”hornan tuutista”


Eipä se kovin suurta panosta tarvitse järjestää myös muusikoille mahdollisuudet jatkaa harrastustaan. Tilaahan täällä riittää.


Silti on nähtävä realiteetit. Ehnroosin koulun ongelmat on ratkaistava ja monet muut asiat menee treenikämppätilojen edelle.


Loistava idea olisi rakentaa uusi ja uljaampi monitoimitalo, joka tarjoilisi kuntalaisille harrastusmahdollisuudet (salit, uimahalli, nuoret, tms.)


Uuden monitoimitalon rakennuksessa olisi vaan huomioitavana laajemmalta osalta talon käyttö, ettei kohta valitettaisi taas jostakin.


Tulevaisuudessa mitä tapahtuukin, niin toivoisin ettei muusikot jää ilman tiloja missä harrastuksiaan jatkaa.


Hevillä ei hävitty Euroviisuissa, eikä tulla häviämään. Mäntsälästä hevi ja raskas rock on pahasti häviämässä tätä menoa.


Kesäterveisin


Mikko A. Ratia

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Suojatiepäivystys 13-16.8.2013


Tervehdys!

MLL Mäntsälän paikallisyhdistys järjestää elokuussa SUOJATIEPÄIVYSTYKSEN!

Päivystys tapahtuu yhteistyössä alakoulujen vanhempainyhdistysten sekä Anttilan asukasyhdistyksen kanssa ti 13.8. - pe 16.8. aamuisin klo 8-8.30.

Päivystyspaikkoina toimivat välittömästi koulujen läheisyydessä olevat risteykset ja tien ylitykset sekä Anttilan asuinalue.

Päivystäjät erottuvat liikenteestä huomioliivein ja tarkoituksena onkin olla näkyvillä, hymyillä ja toivottaa hyvät huomenet. Näin kiinnitämme niin autoilijoiden kuin jalankulkijoidenkin huomion koulujen lähialueiden vaarapaikkoihin.
Tarvitsemme kuitenkin lisää päivystäjiä! Olet aarre, jos ilmoittaudut yhdellekin aamulle, eli koko settiin ei tarvitse sitoutua.

Ilmoittautua voi sähköpostiin mll.mantsala@gmail.com

TULE MUKAAN TURVAAMAAN KOULUTIETÄ!


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kesäkuulumiset



Tervehdys!

Viimeisestä blogitektistäni on kulunut sen verran aikaa, että ajattelin nyt pitkästä aikaa treenailla tätäkin puuhaa.

Kesälomani aikana olen seurannut melko vähän nykyistä meininkiä suomenmaassa, mutta silti olen aika hyvin kärryillä missä mennään. Kiitos facebookin uutistulvan.

Siitä tulikin mieleeni eräs uutinen, jossa kerrottiin amerikkalaisten nuorten pakenevan facebookista kohti uusia verkostoja. Ei mikään ihme, kun koko palvelu on muuttunut aikuisten hiekkalaatikoksi.

Kerronpa ajankulukseni esimerkin, kun perussuomalaisten puoluekokousta vietettiin joensuussa kesäkuun lopulla, niin ihmeen paljon kuului väkätystä, mm. vasemmiston suunnalta. En jumankauta ymmärrä miksi kenellekkään muulle kuuluu mitä persut kokouksessaan äänestää tai tekee?

Kai se on pelkoa tai sitten lapsellista älämölöä hiekkalootalla, nimeltään sosiaalinen media.
Juuri Somessa törmäsin näihin ihme nillitäjiin. Vaikka minulle on yks hailee mitä persut tekee ja keitä valitaan luottamustoimiin, niin pakko oli hehkuttaa omissa pikku oloissaan puoluesihteeri valintaa, joka osui ja upposi just eikä melkein! Onnea vielä kerran Riikka Slunga-Poutsalolle ja muille luottamustoimia tehtäväkseen saaneille!

Nillitäjistä sikseen ja palataan tähän hetkeen.

Mitä tulee minun aktiivisiin toimiin kuntamme sisällä, niin koko alkuvuoden ja tämän meneillään olevan kesäloman ajan on ollut hieman hiljaisempaa aikaa. Vapaaehtoisena Nuorten päihteetömän Yö-kahvilan ja Kirkonkylän koulun vanhempainyhdistyksen toimissa se on mennyt.

Kerrataan se vielä ettei politiikka ole enää kuvioissa mukana, niin kuin toimiani seuraavat ihmiset tietävätkin.

Aikeissani on kyllä toimia takapiruna eräälle ihmiselle tulevaisuudessa. En kerro nyt sen enempiä, koska mitään kampanjointia ei ole vielä käynnissä. Sanonpahan vaan että henkilö ketä edustan, on sanojensa takana!

Tarkoituksenani on jatkaa toimia vapaaehtoisena myös syksyllä. Nuorisolle suunnatussa yö-kahvilassa aion vaikuttaa niin kuin ennen, koska nuoriso kumminkin on edelleen tämän maan tulevaisuus, vaikka Kataisen hallitus ajattelisi toisin.

Myös Mäntsälän Kirkonkylän koulun vanhempainyhdistyksen toimissa vapaaehtoinen toiminta jatkuu. Ei nyt vielä mitään suunnitelmia ole, mutta kesän aikana pitäisi jotakin ajatuksia kirjoittaa ylös miten tulevaisuudessa voisi toimia.

Vapaaehtoistoiminta jatkuu myös MLL:n suojatiepäivystyksen merkeissä. Nyt olisi jokaisella lapsensa koulumatkan turvallisuuden puolesta puhuvien vanhempien tehdä puheista totta ja jos vaan mitenkään kiireiltänne kerkiätte, niin päivystys olisi 13-16.8.2013 klo 8-8:30. Ei vaadi siis paljon aikaanne turvata lapsille turvallinen koulumatka.

Henkilökohtaisista asioistani on nyt tärkeimpänä proggiksena oppisopimuskoulutuspaikan haku. Kerroin blogillani aikaisemmin oppisopimuskoulutus ongelmasta, kun ei tahdo löytyä paikkaa jossa käytännön työn hoitaisin. Nyt kumminkin aion ottaa tiettyihin tahoihin yhteyttä uudemman kerran... jos vaikka nyt onni potkisi minuakin?

Jos ei kumminkaan tärppää, niin sitten onkin hiukan vaikeampaa täyttää päivät, jotka on käynyt ahdistaa jo pidemmän aikaa.

Toivotaan silti että pääsisin kouluttautumaan vihdoinkin nuoriso-ohjaajan ammattiin?
Lopuksi voisin sanoa uusille tuttavuuksille että kannattaa lukea blogiltani myös noita vanhempia kirjoituksia, koska moni ei minua tunne vielä, eikä näin ollen ole tietoinen taustoistani.

Hyvää kesän jatkoa toivotellen

Mikko A. Ratia

PS. Uusi blogisivusto on avattu. Siitä sitten myöhemmin lisää.


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Oppia ikä kaikki...



Täytän 37 vuotta tänä vuonna. En ole siltikään vielä mitään ammattititteliä itselleni lukenut.

Nuoruuden toilailut vei mahdollisuuteni normaaliin elämään ja vaikka onnettomuuden jälkeen olin aikeissa jatkaa opintojani kauppaoppilaitoksen puolella ja tähtäimenä merkonomin tutkinto, niin elämässä sattui ja tapahtui suuren muutoksen äärellä paljon negatiivista joka loppupeleissä veti voimat jatkaa opintoja.

Sain elämän järjestykseen vuosituhannen alussa, mutta silloin en ajatellut kouluun palaamista, vaan yksinkertaisesti otin aikani tulevaisuuden järjestämiselle.

Edessä oli kumminkin yksi suurimmista muutoksista mitä elämäni aikana on tapahtunut.

Tyttäreni syntyi 23.7.2004 ja kuten olimme jo vaimoni kanssa sopineet, että jäisin koti-isäksi, kunnes tyttäremme aloittaisi koulunkäynnin.

Tällä hetkellä Saga on suorittanut kakkosluokan mallikkaasti ja nauttii nyt kesälomasta.

Tähän päivään asti siis olen ollut koti-isä Sagalle ja muuten arjen on täyttänyt kodin lisäksi vapaaehtoistyöt/yhdistyshommat (mm. lasten ja nuorten parissa).

Aloin ajatella yhä tarkemmin omaa tulevaisuuttani tässä yhteiskunnassa ja tulin siihen lopputulokseen että nyt tai ei koskaan on minun jatkettava siitä mihin onnettomuuden jälkeen 1994 jäin.

Aloin miettimään vaihtoehtoja.

Valinta on tullut pitkien pohdintojen jälkeen yhä varmemmaksi.
Nuoriso-ohjaajaksi olen siis päättänyt kouluttautua, joka ei varmasti tule kellekään tutulle ihmiselle yllätyksenä.

Olen ollut syksystä 2010 mukana vapaaehtoistyössä nuorisolle suunnatussa päihteettömässä yö-kahvila toiminnassa Mäntsälässä. Vapaaehtoistyöstä olen saanut kullanarvoista kokemusta.

Niin kuin ystävät, tuttavat & seuraajani jo tietävätkin olen elänyt melko vaiherikkaan nuoruuden. Pidän sitä arvokkaana kokemuksena/lisänä mitä tulee nuorten kanssa toimimiseen. Niin voin kertoa avoimesti mitä voi käydä, jos ei elämää arvosta tarpeeksi ja leikkii viikatemiehen kanssa hippaa. Muutenkin minulla on kokemusta nuorison parissa elämisestä.

Olen aina ollut tekijä, enkä niin ollen koulunpenkillä niin hyvin viihdy. Lisäksi auto-onnettomuudesta jäänyt liikuntaeste nousee pääosaan, mitä julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen loppupeleissä aiheuttaisi.

Aloin kyselemään onnistuisikohan oppisopimuskoulutuksella saada nuoriso-ohjaajan ammatti suoritettua?

Olin keskustellut asiasta erään ystäväni kanssa ja hän kannusti minua kokeilemaan onneani, mitä tulee oppisopimuskoulutukseen. Otin ensin yhteyttä Keudaan, varmistaakseni opiskelujen onnistumisen ja sieltä saatuani myönteisen päätöksen jälkeen aloin kyselemään mahd. paikkoja missä käytännön työn koulutuksessa suorittaisin.

Ensiksi tietysti kysyin Mäntsälän Kunnan Nuorisotoimesta paikkaa, kun tiesin että porukkaa siellä tarvitaan. Vastaus oli kumminkin kieltävä, sillä nuorisotoimella ei ollut resursseja ottaa uusia ihmisiä oppisopimuskoulutukseen.
Sain kumminkin neuvon ottaa yhteyttä vuodenvaihteen jälkeen, sillä silloin voisi olla helpompi sauma päästä mukaan nuorisotyöhön.

Seuraavana kohteena oli Mäntsälän seurakunta josta kysyin oppisopimuspaikkaa. Nuoriso-ohjaaja sieltä vastasi että välittää asian eteenpäin kirkkoherralle, jonka tunsin jo entuudestaan.

Odottelin aikana ja tänäkään päivänä ei ole mitään kuulunut.
Voi olla että seurakunnassakin on sen verran koreamman profiilin asioita selvitettävänä, että yksi oppisopimus kysely on jäänyt kasan alle.

Vuosi vaihtui ja otin heti tammikuussa yhteyttä kunnan uuteen vapaa-aika päällikköön (joka siis vastaa nuorisotoimesta).

Olin sillä kertaa vaan muuttanut taktiikkaa ja tarjosin nyt itseäni nk. palkattomana työharjoittelijana (Eli, oppisopimuksesta maksettava palkka jäisi kokonaan pois ja jäljelle jää vakuutukset).

Mutta tälläkään kertaa en onnistunut tavoitteessa. Syy oli yksinkertaisesti sama. Resurssipula.

Kiitin ja kumarsin ja hämmästelin aikani, kunnes unohdin hetkeksi olevani edes haaveillut moisesta.

Myöhemmin olin puheissa erään opettajan kanssa oppisopimusasiasta Kirkonkylän koulun vanhempainyhdistyksen kokouksen jälkeen. Kerrottuani aikeeni ja mitä olin saanut vastaukseksi, opettaja kehotti minua ottamaan yhteyttä koulun rehtoriin ja kysellä oppisopimuspaikkaa myös koululta. Koulunkäyntiavustajia tarvitaan kuulemma lisää ja miksei ilmainen työvoima heille kelpaisi.

Olin kumminkin kunnan ja seurakunnan toiminnan jälkeen erittäin epäileväinen ja siirsin tahallani kysymistä tuonnemmaksi.

Tänään olen saanut virtaa tarpeeksi jatkaa oppisopimuskoulutus paikan hakemista. Keinot ovat samat, eli palkattomaksi työharjoittelijaksi tarjoan itseäni, sillä ei voi olla niin persaukista tämä toiminta, ettei ole varaa edes vakuuttaa muuten ilmaista työvoimaa!
Kiitos tästä virtapiikistä kuuluu kahdelle koulunkäyntiavustajalle, ketkä hämmästeli ja kummasteli, miksen tavoitteeseeni en päässyt.

Kesän jälkeen jatkan hakua ja kyselyä. Pakkohan jostakin on löytyä työpaikka.

Naurattaa vaan ajatus, kun puhutaan suuresta työvoimapulasta ja että monta tuhatta maahanmuuttajaa tarvitaan paikkaamaan suomalaiset työpaikat. SIIS MITKÄ TYÖPAIKAT?

Allekirjoittanut kyllä näkisi itsensä mieluusti hyödyksi tälle maalle tulevaisuudessa.

Nyt ei pahemmin hyötyä meikäläisestä ole, vaikka teenkin vapaaehtoisena samoja hommia.

Se ei riitä, koska vaikka olisin joka jumalan kerta valvojana kun yö-kahvila järjestetään, niin ei siitä loppupeleissä ole kuin sen hetken hyöty.

Syksyllä taistelu jatkuu. Sitä ennen kumminkin nautitaan kesästä ja lämmöstä.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia


torstai 30. toukokuuta 2013

Arvon minäkin ansaitsen (eli juttua terveydenhuollosta)


Niin kuin varmasti jokaisella meistä on oma tarinansa kerrottavana julkisesta tervedenhoidosta, niin pakko minunkin on nyt työntää lusikkani tuohon soppaan.

En ole paljoa valittanut terveydenhoidosta yleisesti, kun tiedän mikä tilanne meillä mäntsälässä oli.

Kaikki alkoi siitä, kun olin 9.10.1993 vakavassa auto-onnettomuudessa ja onnettomuuden seurauksena sain aivoruhjevamman.

Kun sairaalasta tuli siirto tammikuussa 1994 kotia kuntoutumaan, niin silloin kaikki sujuikin mallikkaasti.

Onnettomuuden jälkitilana minulle oli jäänyt tolkuttomat päänsäryt, jotka oli viedä tajun pahimmillaan.
Päähäni asennettiin sairaalassa shuntti, jota ilman perheeni olisi nyt yhtä vajaa.

Silloinen terveydenhuolto pelasi paremmin kuin hyvin Mäntsälässä. Jos terveydestä oli huoli ja varsinkin aivoruhjevamman saaneena pelotti välillä kovat särkytilat (shuntin toiminta, tms.), niin ei ollut tarve jonottaa aikaa lääkärille kuukausitolkulla, kuten esim. tuossa vuoden alussa kävi (3kk jonossa lääkärille)

Lääkärit olivat tuttuja ja ennenkaikkea päteviä ihmisiä, jotka todellakin välitti potilaasta vaikka kyseessä oli omaa hölmöyttään elämänsä sössinyt nuorimies. Mitään ylitsekävelyä ei siis tapahtunut.

Toki onhan vieläkin päteviä ihmisiä lääkärinviroissa mäntsälässä, mutta kovin on määräaikaisia nuo pestit.

Elämässä kumminkin sattui ja tapahtui ja putosin kelkasta mitä tuli kontrolleihin (mm. pään kuvaukset ja neuropsykologin vastaaotot). Särky vai jatkui, mutta jossakin vaiheessa se oli jo niin arkipäivää, että perusburanasta sai sen hetkisen avun.

Oli tietysti omaakin vikaa, kun en pitänyt silloin huolta oikeuksistani terveydenhoitoon, kun se oli vielä hyvällä mallilla. Kuten sanottua, elämä vei - Onneksi se vei oikeaan suuntaan lopulta.

Asuin vuodet 2001-2007 Tuusulan Kellokoskella, jossa lääkärillä käynnit yhä vähenivät. Kaikesta pienestä flunssanperkeleestä en viitsinyt vaivata itseäni, vaan hoitelin itseni kuntoon kotikonsteilla. Silloin aikaisintaan menin vaivaamaan herra tohtoria, kun sairastamiselle ei näkynyt loppua.

Muutimme takaisin kotikuntaan mäntsälään keväällä 2007.

Viime vuoden puolella sitten, kun oli aika hakea fysioterapian jatkoa ajatellen lääkärintodistus terveyskeskuksesta sattuikin yllättävä käänne.

Olin jo vuonna 2011 käynyt lääkärillä yhä kovempien päänsärkyjen johdosta ja silloinen lääkäri oli kyllä sitä mieltä että minut pitäisi laittaa eteenpäin tutukimuksiin että kaikki on pääkopassa ok.

Mutta sekin jäi, sillä tämä lääkäri siirtyi muihin tehtäviin terveyskeskuksessa ja kun menin seuraavan kerran samasta asiasta, tällä kertaa eri tohtorin juttusille, niin komento oli selvä. Syö buranaa.

En sitten jäänyt kapinoimaan, vaan tyydyin kohtaloon ja hain perhepakkauksen buranaa apteekista.

Viime vuonna kun hain tuota edellä mainittua lääkärintodistusta fysioterapian jatkoa varten oli mäntsälässä tehdyn uudistuksen myötä vaihtunut homma siten että sama lääkäri vastaisi hoidosta jatkossakin, eli nk. oma lääkäri oli tullut kuvioihin.

Meidän alueen oma lääkäri on ulkomaalais syntyinen nuori naislääkäri, joka kirjoitti lausunnon fysioterapian jatkosta muitta mutkitta ja otti sitten yllättäen puheeksi tuon aikaisemman pään kontrollikuvauksen. Hän suorastaan ihmetteli miten voikaan olla totta, ettei minun tapausta ole viety eteenpäin?

Vastasin tuttuun tyyliin että ”en tiedä miksi? Mutta kai tohtorit tietää tarkemmin ketä kannattaa hoitaa?”

Hän laittoi kumminkin pyörät pyörimään ja lähetteen neurologille ja kuvauksiin. Kiitin, poistuin hymyssä suin paikalta ja tunsin olevani taas ihminen muiden joukossa.

Mutta ei aikaakaan, kun hyvinkäältä tuli kirje. Ajattelin ennen avaamista että jopas on nopeaa toimintaa, mutta tyrmistyin täydellisesti luettuani että neurologi on pistänyt lähetteen bumerangina takaisin eikä näe syytä ottaa minua vastaan.

Syyt tuohon on selvillä. Ei ole rahaa, koska se on yleinen ongelma. Mutta onko se kanssa yksi syy miksei minusta ole niin väliä että en ole vakituisesti duunissa, vaan työkyvyttömyyseläkkeellä ja näin ollen mitään tuottamaton tälle maalle? (Vaikka maksan siinä missä muutkin veroja ansionmenetyskorvauksista)

Tähän on tyytyminen nykypäivänä, ettei terveydenhuolto ole niin itsestäänselvyys kaikille.

Mielenkiinnolla näkisin tilastoja siitä kuinka moni muu ihminen on saanut pakit vastaavanlaisissa tilanteissa? Eihän niitä todellakaan ole julkaistu, mutta kansan syvistä riveistä se totuus kuuluisi.

Eli, jos on kokemusta tilanteista jossa olet jäänyt ilman hoitoa, niin nimettömä voi vaikka blogilleni kommentoida tai ihan miten itse vaan haluat tuoda asian esille.

Nämä eivät ole mielestäni kovin suvaittavia tapauksia että jätetään ihmiset epätietoisuuteen omasta terveydestään?

Loppuun kumminkin pitää lausua kiitoksen sanat mäntsälän terveyskeskukselle ja varsinkin alueemme lääkärille, joka vei asiani eteenpäin. Ei ole todellakaan hänen syy, etten saanut mitä haettiin. Tyytyminen tähän on, mutta muistakaa ihmiset että teillä on oikeus saada palvelua, jos sairautesi/vammasi sitä vaatii.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia


tiistai 28. toukokuuta 2013

Viimein olen vapaa!


Heitin poliittisen turkin mäelle jo viime syksynä jälkeen (silloisen osaston hallituksen)  kusipäisen  toiminnan.

Voisin kirjoittaa siitä miten homma meni oikeasti, mutta jätän sen tekemättä ja keskityn vaan omaan rooliini tässä yhteiskunnassa.

Pakko sanoa kaikille tiedoksi etten itse odottanut tuota ehdokkuuden eväämistä kunnallisvaaleissa silloin kesällä 2012.

Olinhan todella varteenotettava ehdokas kerätä muhkeahko ”äänisaalis”. Mutta tällä hetkellä ei voisi vähempää politiikka kiinnostaa, mitä tulee puolueiden sisäiseen toimintaan.

Olin uhka ja olen sitä vieläkin, kun tiedän mitä osaston sisällä on tapahtunut aina perustamisesta lähtien 2008 kesään 2012 asti. En kumminkaan jaksa kantaa näitä katkeruuden valjaita, mutta en myöskään aio jäädä ottamaan kaikkea paskaa nyt ja tulevaisuudessa niskaani.

Olen myös aktiivisempi kuin valtaosa valtakuntamme ”rivipoliitikoista” Eli, PS-osastossa pelko oman paikkansa puolesta taisi olla suurin syy pudottamiselleni. Eipä kovin aktiivisia olla täällä muutenkaan. Kusekaa omaa puskaanne, kyllä se rikkaruoho kasvaa, mihin silloista toimintaanne voi verrata.

Kuten jo muutamat tahot tietävätkin, kyseessä oli yhden ihmisen missio. Ei todellakaan demokraattinen toiminta.

Olen saanut jo vastaanottaa politiikan parissa toimivilta ”kuntapoliitikoilta” todella asiaankuulumatonta vittuilua ja ylenkatsomista. Miksi? Valheilla tietty on täytetty mun harteet ja kukaan niitä ei ole oikomassa muu kuin minä itse.

Kysyn nyt vaan Timo Soinilta ja muuten puolueen sisällä vaikuttavilta ihmisiltä että onko teidän mielestä oikein, miten minua kohdeltiin? Onko se todellakin perussuomalainen aate että vedetään matto alta ja kirves selkään, koko perhedynastian voimalla?

Varmasti on Soinilla & co. muutakin tekemistä kuin lukea sähköpostiviestejä, joissa kerrotaan oman puolueen sisällä kytevistä ongelmista. Mutta, kumminkin... teitä on informoitu.

Onneksi olen sen verran vahva ihminen, etten jää jyrän alle kokonaan, vaan tuon totuuden esiin, vaikka se olisikin turhaa.

Turhaa se näytti kuitenkin olevan, sillä erotus ensin osastosta ja uudenmaan piiristä tuli sen verran puolueellisen osaston hallituksen toimesta, ettei siinä kukaan kissaa tohdi nostaa pöydälle kun koko katti on jo vedetty silppurista läpi. Vai mitä mietit, kun hallituksessa oli samaan ”sakkiin” kuuluvia ihmisiä 5 vastaan minä? Haiskahtaa mafian touhuilta minusta? (Sain kyllä kirjallisesti selvittää toimintani, mutta eihän sillä ole mitään väliä mitä kirjoitin?)

En myöskään saanut lausua puolutuspuheenvuoroa mitä tulee erotukseen koko puolueesta. No, antoi Sandvik kumminkin asian ensin tiedoksi osaston hallitukselle ja siitä osasto medialle, ennen kuin minä sain erotuspäätöksen ennen joulua. Kiitos. Paras lahja.

Tämä on erityisesti niille kuka sipisee selkänitakana edelleen kuinka ”tuo Halla-aholainen Ratia meinasi silputa koko osaston ja vallata maailman!” tai niille ketkä ei uskalla kysyä, vaikka katseet kertoo muuta.

Tämä ei ole yleinen vittuilu perussuomalaisia kohtaan, vaan niitä kohtaan, joilla on näpit pelissä tässä ajojahdissa, joka sai lopulta toivotun päätöksen.

Hyviä tyyppejä politiikan parissa on, mutta pelkään pahoin heidänkin puolestaan että heilläkin alkaa kohota hattuun valta, jonka takia väitän tulleeni hylätyksi ehdokasasettelussa.


Tiedän että tätä luetaan ja jos vedit herneet nenään tästä, niin se on sinulle oikein, sillä et tiedä mitään suoraselkäisestä Suomalaisuudesta!

Kiitos, anteeks ja näkemiin muissa merkeissä tästä lähtien. Nyt on kivi tiputettu harteilta ja I breast my face, jos huumoria tästä puuttuu?

Kunnioituksella

Vapaaehtoinen vaikuttaja Mikko A. Ratia


tiistai 19. helmikuuta 2013

Koulukiusaaminen kuriin?


Lähden kirjoittamaan tätä sen takia että kampanja nimeltään Rispetki aiheutti sen verran päänvaivaa, jotta kysytään nyt myös lukijoiden mielipiteitä asiaan.

Koulukiusaaminen on raukkojen puuhaa, mutta sen ehkäiseminen onkin sitten toinen juttu.

Itse olen saanut turpaani kouluikäisenä ja kuten usein kuulee, niin kiusaaminen jättää jälkensä. En kumminkaan löydä jälkiä peiliin katsomalla, vaan selvisin itse koulukiusaamisesta ihan oman vahvan itsetunnon myötä.

Kaikilla kumminkaan ei ole vahvaa itsetuntoa tai muita keinoja kiusaamisen selättämiseen.

Joten, kysynkin nyt teiltä arvon lukijat miten te näette koulukiusaamisen ja sen ehkäisemisen?

Antakaa käytännön kokemuksia, jos teillä itsellä tai lapsillanne on ollut vaikeuksia kiusaajien kanssa. Voit ottaa yhteyttä joko kommentoimalla blokia tai sosiaalisessa mediassa tätä kirjoitusta tai sitten jos koette asian arkaluontoiseksi, niin voit 100% luottamuksella myös kertoa tarinasi minulle henkilökohtaisesti.

Kaikki järkevät kommentit/ehdotukset tullaan tallentamaan ja sen mukaan sitten työstämään, miten ne ovat resurssien valossa mahdollista suorittaa?

Toivoisin että jakaisitte viestiä eteenpäin, varsinkin vanhempainyhdistyksissä toimijoihin. Yhteistyöllä saa enemmän aikaan, kuin sooloilemalla! :)

Välittävin terveisin

Mikko A. Ratia