perjantai 31. joulukuuta 2010

Viittä vaille vainaa…

…On tämäkin vuosi.

Tapahtunut on jos jonkinmoista, eikä koho tai kohukohtia viitsi edes lähteä listaamaan. Paljon hyvää ja paljon paskaa on satanut niskaan, joko henkilökohtaisesti tai yleisellä tasolla.

Olen ollut pidättäytynyt politiikasta viime ajat. Sairasloma on tullut tarpeeseen, sillä nyt tuntuu paremmalta kuin loka/marraskuussa, milloin päätin pitää paussin kaikesta politiikkaan liittyvästä (mukaan lukien järjestötoiminnan).

Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun tunsin kaiken jauhavan paikallaan. Ei siis mikään asia edennyt, vaikka olisi ollut kuinka mahtava draivi päällä. En erittele asioita, koska lista olisi pitkä ja kivinen. Voin vaan sanoa että paljon asioita oli.

Mietin silloin kun päätin pitää lomaa että ”toimiikohan tämä systeemi todellakin näin?”
Siis ihmiset odottavat kuuta taivaalta tekemättä tikkuakaan ristiin sen vuoksi ja jos hommaan yrittää pistää liikettä niin yritykseksi jäi.

Myös karu byrokratia on ollut esteenä, eli kirjoitellen tuosta ensi vuoden puolella paremmin, jahka saan asian kasattua.

Mutta todellakin heti 3.1.2011 alkaa suunnittelu. Tulevat eduskuntavaalit ovat nyt päällimmäisenä asiana, joihin otan kyllä puoleltani osaa, vaikken nyt ihan ehdokkaaksi ole ryhtymässä.

Siispä. Nyt sanon vaan että ensi vuosi tulee muuttamaan paljon, tai sitten asiat jäätyy paikalleen. Kaikki on kiinni kansasta, miten he haluavat vastaisuudessa tapahtuvan.
Minä uskon että on olemassa poliitikkoja jotka ovat aidosti kansaa edustamassa, mutta valitettavasti nyt on tuolla päätöksen kahvassa liikaa hymistelijöitä.
Siihen saa vain muutoksen äänestämällä - Älä siis jätä mahdollisuutta vaikuttaa käyttämättä.

Hyvää & onnellista uutta vuotta perheelleni, ystävilleni, kavereille & kaikille blokini lukijoille ja tukijoilleni. Olkaahan varovaisia rakettien ja muiden pommien kanssa.

Kiitos tästä vuodesta

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulutervehdys

Se olisi aatonaatto, kun tätä kirjoitan.

Olen ollut nyt sairaslomalla ja lomailu jatkuu aina 1.1.2011 asti, jolloin homma jatkuu entistä tehokkaampana.

Minun piti kirjoittaa jo aikaisemmin, syystä kun Suomalaisia perinteitä taas koitettiin polkea ja vielä kansanedustajistamme löytyi idean kannattajia.

Kumminkin, asiaa enempiä spekuloimatta tahdon nyt toivottaa erittäin rauhallista Joulua jokaiselle.

Erityskiitokset: Perheeni, ystäväni, tukijani - Kiitos teille kuluneesta vuodesta.

Jouluisin terveisin

Perussuomalainen
Mikko A. Ratia

maanantai 6. joulukuuta 2010

Suomi on tänään Sun... aina sun

On Suomen kansan Itsenäisyyspäivä.

Tahdon vielä kerran kiittää niitä kaikkia joille se kunnia kuuluu Itsenäisyydestämme. Heitä ei enää paljon ole ja illan ykkösbileissä, eli linnanjuhlissa ei ainakaan noita sankareita liiemmin näy.

Mutta onneksi kaikki ei ole viimeisten veteraanien varassa, vaan yhä on Suomalaista verenperintöä kunnioituksella kantavia Isänmaallisia ihmisiä.

Sanokoon kuka mitä tahansa, niin minä olen yksi heistä joka kunnioittaa tätä verenperintöä olla aidosti Suomalainen!

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Klamydia - Suomi on Sun

lauantai 4. joulukuuta 2010

Vammaisten oikeuksista

Vammaisten oikeuksista

Ihmisoikeudet puhuttaa. Joko maahanmuuttajat tai seksuaalivähemmistöt ovat puheenaiheena tai sitten typeryyden perikuvaksi muodostunut pakkoruotsi, jossa siinäkin vähemmistöä muka ”sorretaan”.

Kaikki nämä ja lukuisat muut asiat ovat niitä päivän kuumimpia puheenaiheita. Seksuaalivähemmistöt vaativat hyväksyntää ja maahanmuuttajat suvaitsevuutta. Puhumattakaan Suomenruotsalaisista, ketkä vouhottavat mielestäni täysin turhaan, kuten myös kaksikielisen Suomen vastustajat.

Kaikkeen tähän ja moneen muuhun turhan vouhotuksen vatvomiseen kuluu aikaa ja rahaa. Mutta tässä kohtaa unohtuu muut Suomalaiset vähäosaiset/vähemmistöt, joista nyt aion kirjoittaa ja kohteena tällä kertaa vammaiset.

En nyt väitä etteikö seksuaalivähemmistöjen tai maahanmuuttajien, tms. asiat olisi tärkeitä, mutta nuo asiat lakaisevat liiankin usein vammaisten oikeudet pöydän alle.

Vammaiset toimii vähemmistönä Suomessa, mutta kokoajan onnettomuuksissa ja tapaturmissa meitä vammautuneita tulee vain valitettavasti lisää, unohtamatta että vammaisia lapsia myös syntyy. Se ei ole oma valintakysymys, eikä se ole vammautuneen ihmisen vika, jos syntyy maailmaan vammaisena tai tapahtuu jotakin ennalta arvaamatonta (kuten liikenneonnettomuus, kaatuminen, jne.)

Minä itse olen kokenut kaikennäköistä vammautumisen jälkeen ja voin vaan sanoa ettei vastoinkäymiset ole nujertaneet, vaan päinvastoin ne on tuonut minulle enempi vain sitä tietämystä ja oppia.

Niille ihmisille jotka pitävät minua itserakkaana valittajana voin sanoa ettei nyt ole kyse omasta vuodatuksestani, vaan kaikkien vammaisten ihmisoikeuksista.

Lähdin mukaan Invalidiliiton järjestämään koulutukseen aikanaan, kun huomasin ettei vammaisten oikeudet oikein Suomenmaassa toimi.

Sain koulutuksen jälkeen yhteydenottoja, jotka koskivat kuntamme vammaispalvelua. Kummassakin tapauksessa oli kunta antanut kielteisen päätöksen koskien vammaispalveluja, jotka olisi pitänyt kunnan myöntää, ilman mitään soveltamisia.

Kummassakin tapauksessa kriteerit täyttyi vaikeavammaisten subjektiivisten oikeuksien osalta.

Tapauksista toinen on nyt selvinnyt, mutta siinäkin meinasi loppu tulla aikaisemmin vastaan, ennen kuin oikeus voitti. Tuli sen jälkeen mieleen, kun olin saanut kuulla että elämä on tällä ihmisellä paremmin ja neuvoni olivat auttaneet, että onkohan kunnalla semmoinen päämäärä että kiusataan vammaista avuntarvitsijaa niin kauan että hän päättää itse päivänsä, eikä kunta enää ole vastuussa koko korvauksesta?

No, tämä päätelmä ei ole ihan väärä, koska kuulin eilen luottamuksellista tietoa että myös muissa tapauksissa on oikeutettu apu/korvaus hylätty.

Toinen tapaus on vielä avoinna, mutta palaan siihen paremmalla ajalla.

Kirjoittelin aikaisemmin tuosta kasvottomuudesta, joka meidän virkamies/päätöksentekijä koneistoa vaivaa. Eli, homma kun hoituu lähinnä sähköisesti, niin ei ainakaan tarvitse nostaa pyllyään ylös penkistä ja tavata asiakasta kasvotusten, jos asia on vähääkään epäselvä. Se on niin helppo kirjoittaa hylkypaperi, kun ei osata noudattaa lakia ja tutkia asiaa paremmin.

Käytännössä asiahan on niin että itse hakijalla on vastuu, minkämoisen hakemuksen tekee. Jos hakemuksesta ei käy ilmi se pykälä mikä asiaan liittyy, niin ei sitä osaa kunnan virkamiehetkään itse hakea. Tuloksena liian usein hylkypäätös.

Lisäksi hakemukseen liitettävällä lääkärintodistuksella on tietysti suuri arvo tuen saamiseen ja kyllä se lääkärin diagnoosi pitäisi olla jo tarpeeksi vakuuttavaa luokkaa, jotta asia olisi sillä selvä.

Mutta, kuten ihmisiä on erilaisia, on myös vammaryhmät erilaisia. Tähän voisin tuoda esiin sen oman vammaryhmäni, eli aivoruhjevamman joka on yksi maailman eriskummallisinta vammaluokista, ainakin näin allekirjoittaneen kokemuksen mielestä.

Valitusprosessi kielteisestä päätöksestä on tietysti seuraavaksi edessä.

Usein vaan kuulee ettei oikaisuvaatimukset/valitukset kumoa viranhaltijan päätöksiä, vaan hylkypäätös on ja pysyy. Perusturvalautakunnat käsittelevät valitukset ja ainakin allekirjoittaneen mielestä tuo on väärä reitti ratkoa asia tai ainakin asia tulisi käsitellä tarkemmin.

Perusturvalautakunnissa (PETU) ei varmasti (aina) ole sitä tietotaitoa, jotta väärin perustein annettu hylkypäätös kumoutuisi.

Vaitiolovelvollisuus minua tässä kohti sitoo, kun luottamustehtävissä olen Mäntsälän kunnan Perusturvalautakunnassa varajäsenenä, niin en voi kertoa siitä enempää.

Kumminkin. Aina on mahdollisuus informoida ja kouluttaa viranhaltijoita ja Perusturvalautakunnan jäseniä siltä varalta ettei vääriä päätöksiä syntyisi.

Eräs ystäväni kertoi tuosta viranhaltijoiden ja perusturvalautakunnan info/koulutustilaisuuksista, jossa esim. paikallisyhdistyksen puheenjohtaja pitää informaatio/koulutustilaisuuden viranhaltijoille ja perusturvalautakunnalle (esim. uusista säännöksistä vammaislakiin, tms.).

Ystäväni kertoi myös että viranhaltijan/PETU:n on vaikeampi tehdä vääriä päätöksiä, kun joku jota virheelliset päätökset koskee olisi paikalla puhumassa elävänä esimerkkinä.

Näin on kuulemma monessa kunnassa / kaupungissa ollut tapana tehdä, joka on kyllä mielestäni hyvä juttu.
Mutta en kumminkaan meni takuuseen siitä että jaksaako nämä viranhaltijat / PETU:n jäsenet muistaa nämä ohjesäännöt ja tutustua valituksiin paremmin?

Mielestäni vammaispalvelu nyt tarvitsee uudet pelisäännöt.

Ensinnäkin. Kun vammautunut hakee esimerkiksi kuljetuspalvelua (taksisetelit) vammaispalvelusta ja hakemuksessa ja lääkärintodistuksessa käy ilmi että vaikeavammaisen kriteerit täyttyvät, mutta siitäkin huolimatta viranhaltija päättää hylätä hakemuksen, tulisi viranhaltijalle antaa kirjallinen huomautus ja mahdollisesti sakkorangaistus lakipykälän soveltamisesta, mikä ei ole missään muodossa sallittua!

En tiedä, mutta luulen että ainakaan kuntamme vammaispalvelussa työskentelevät ei ole tarpeeksi koulutettuja, että heillä olisi täysi tietotaito vammaisista ihmisistä. Se on nyt ihan kunnansisäinen asia, mutta siitä kyllä pitäisi tehdä valtakunnallinen asia, jotta vammaisen ihmisen oikeuksista olisi päättämässä ammattitaitoinen ihminen.

Mitä tulee Perusturvalautakuntaan, niin ehdottaisin että lautakunnassa olisi vähintään yksi puolueeton ja ammattitaitoinen ihminen puuttumassa mahdollisiin epäkohtiin lautakunnassa.

Lopuksi vielä että kunnalla/kaupungilla tulisi olla tarpeeksi vammaispalveluissa työntekijöitä, jotta esim. kotikäynneille olisi mahdollista irtaannuttaa porukkaa, jos tapaus on vähänkin epäselvä ja hylkypäätös uhkaisi.
Kuntien / kaupunkien hallinto kyllä sanoo tuossa vaiheessa ei, kun säästökuurit ovat päällä, mutta säästöt siinä tapauksessa voi suunnata muihin turhiin virkoihin, jota esimerkiksi kuntayhtymät ovat tuoneet mukanaan.

Eikä edes tässä ollut kaikki. Onhan mm. KELA, vakuutusyhtiöt, sosiaalitoimisto keiden toimesta vammaisen elämää vaikeutetaan, mutta siitä lisää, kunhan kerkiää tutkia asioita enemmän.

Se on helppoa sanoa, kun ei ole omassa elämässä riippuvainen kenenkään avusta - Mutta aatteleppas omalle kohdalle?

Vammaisten puolesta

Mikko A. Ratia

maanantai 29. marraskuuta 2010

Perussuomalainen Näkemys

Gallupit kertoo, mutta kansa äänestää… vai äänestääkö?

Minä en elättele toiveita siitä että Suomessa olisi koskaan asiat paremmin. Sanotaanko että äänestämällä kyllä saa sekoitettua pakkaa, mutta huoliiko nykyiset valtapuolueet muutoksen?

Jos Perussuomalaiset saisivat hallituspaikan, niin väitän että silloin myös alkaisi tapahtua enempi kansalaisen perusturvaa ja perusoikeuksia parantavia asioita.

Jos taas asiat jumittaa paikallaan, ei mitään muutosta ainakaan normaalin työssäkäyvän velallisen arkeen ole luvassa. Ainakaan en usko että suuria muutoksia parempaan tapahtuisi.

EU on puhuttanut viime päivinä ja erityisesti Irlannin laina, jota ollaan päätä pahkaa tukemassa. Kyllähän viisaat sanoo että se on meille välttämätön ja että siitä olisi Suomalaisten työllisyyteen apua? Mutta meneekö myös arvon pääministerimme takeisiin siitä että Suomalainen duunari menestyy paremmin, kun syydämme rahaa Irkuille?

Kiviniemi ehkä tietää paremmin, mutta kun Suomelle veikataan samaa kohtaloa mitä Irlannille, niin ei siinä oikein voi ”jalat kotimaan pinnalla” ajattelija nähdä niin suurta järkeä?
Villisti veikkaisin että jos Suomi tulee siihen tilaan että muiden EU-maiden tulisi avustaa meitä, niin koko lafka kaatuu sen saman tien ja Suomen valtiota odottaa kurjaakin kurjemmat ajat.

Tietysti tuota ei toivoisi, mutta on meitä ennenkin kusetettu, niin kuin koko euroon meneminen tai EU:n liittyminen.

Eduskuntavaaleista vielä sen verran sanoisin että nyt on kyllä nukkuvien herättävä, sillä jos he yhtään välittää muista kuin itsestään. Tuo välittäminen taas on niin suuri teko monelta, että ennemmin jäädään sohvalle katsomaan Simpsoneita kuin äänestämään ja tekemään muutosta näin ollen.

Siispä tähän loppuun olisi hyvä heittää haaste niille nukkuville äänestäjille ketkä ei joko välitä tai jaksa äänestää. Miettikääs nyt ihan itse sitä mitä teille kävisi jos duunit menisi alta tai joku muu tragedia kohtaisi sinua? Elämä kun ei ole käsikirjoitettu.

Eli, nyt äänestämään tulevissa eduskuntavaaleissa Perussuomalaisia - Pienen ja vähäosaisten ihmisten asialla!

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

lauantai 27. marraskuuta 2010

Arvomaailmani

ARVOMAAILMASTANI
(Kirjoittanut Mikko A. Ratia 27. marraskuuta 2010)

Tässä asiakirjassa tuon esiin ne ryhmät joiden asiat ovat mielestäni otettava paremmin huomioon ja oma mielipiteeni ryhmien nykyisestä tilasta (asiakirjassa en ole käyttänyt minkäänlaisia taulukoita, tms. apuna, vaan kaikki kirjoitettu on omakohtaista kokemusta)

Mielipideosiossa on vain ensinnä mieleen tulleet asiat (terveydentilasta johtuen)

Kaikkia ryhmiä en ole listannut, mm. mielenterveyskuntoutujat , kodittomat, jne. mutta niistä sitten seuraavaksi päivitän listaan.

Asiat eivät ole mitenkään arvojärjestyksessä, sillä en näe mitään asiaa tärkeämpänä kuin toista.

- LAPSET & LAPSIPERHEET
Mielestäni lapset joutuvat kärsimään jatkuvasti vanhempien tekemistä säästökuureista ja päätöksistä. Mielestäni lapselle kuuluisi oikeudet olla lapsi, esimerkkinä liikenneturvallisuus, josta kirjoitin aikoinaan kuntamme lehtiin mielipidekirjoituksen
Toki, ei unohdeta lasten vanhempia, jotka hoitavat jälkikasvunsa kotona. Monelle se on raskasta viedä lapsia moneen eri päivähoitopaikkaan, tms. joten siinä tulisi helpottaa tätä käytäntöä. Tämä vain esimerkkinä.

- NUORISO JA NUORET AIKUISET
”Lapset on tulevaisuus - Mutta miksi nuoriso voi huonosti?”
Olen huomannut että moni meidän nuoristamme kokee syrjintää systeemimme rattaissa. Tosi on että kaikki opittu kotoa alkaa, mutta siinä tilassa missä Suomenmaan työllisyys lepää, ei ole minkään valtakunnan ihme ettei vanhemmilla ole aikaa lapsilleen. Se on minusta suuri ongelma, mikä näkyy yhä enemmän nuorison käyttäytymisessä.
Nuorena löydetään se oma identiteetti ja monelle sen prosessin läpikäyminen on raskasta. Mielestäni aikuiset näkevät nuorisossa liian usein ne pahat puolet, eikä ollenkaan kannustavasti hyviä puolia, mitä edelleen kasvavassa ja kehittyvässä nuoressa on.
Siksi nuorisotyö on tärkeää ja oman kotipaikkani nuorisotyöstä voisin sanoa että hyvillä kantimilla on - Tosin paremmin saisi aina olla (kun tietää ja tuntee mm. säästökohteet).
Nuorisotyö kaipaa yhä erilaisempia aikuisia mukaansa. Minä itse lähdin mukaan syystä että olen ollut ongelmanuori itse ja kokenut nuorena suuren elämänmuutoksen ja näin tahdon tuoda kaiken kokemani hyötykäyttöön, jotta nuoriso saisi ”elävän esimerkin”

Nuoret aikuiset on taas asia erikseen. Tarkoitan nyt 18-24 vanhoja, jotka ovat jo mahdollisesti sen aikuisuuden portin edessä. Opiskelut on opiskeltu ja työpaikka pitäisi löytyä. Mutta helppoa se ei todellakaan ole, koska hallituksemme eläkeiän nostosuunnitelmat vaikeuttaa tuoreen nuoren aikuisen työuran aloittamista. Lisäksi oman perheen perustamisen kynnyksellä tullaan siihen kysymykseen, mistä rahat kalliiseen elämiseen, kun kumminkaan ihan jokaisella nuorella ole taloustilanne niin vakaa, jotta oman asunnon ostoon olisi rahkeita (vuokrat kun on mitä on)
Nuorten aikuisten parissa myös on hälyttävän paljon mielenterveysongelmista kärsiviä ja luulisin että nämä edellä mainitut asiat ovat yhtenä syynä muiden joukossa.

- TYÖTTÖMÄT
Asiasta minulla ei ole todellakaan paljon omakohtaista kokemusta, mutta otan tämän asian esiin silti.
Mielestäni työttömällä Suomalaisella on tehty liian vaikeaksi toimia, ilman suurempia säätelyjä. Kelan tai liittojen työttömyyskorvausjärjestelmää täytyisi järkevöittää siten, ettei asiakkaat joudu viikkokausia odottelemaan työttömyyskorvauksiaan.
Otan tämän aiheen käsittelyyn paremmin, eli luvassa syväluotaavampi teksti.

- IKÄIHMISET / VANHUKSET
Mielestäni jos nuoret voi huonosti, niin kyllä sitä huonovointisuuttakin löytyy vanhemmasta väestä.
Omat isovanhempani (+perheeni läheiset) onneksi elivät melko vapaata ja täyttä elämää omassa kodissaan, toisin kuin vanhainkodissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla olevat monet vanhukset.
En nyt sano että vanhusten parissa työskentelevillä hoitajilla olisi jonkinlainen asenneongelma, vaan ihan sen totuuden että heitä on liian vähän, kun katsoo että kaikki vanhukset ei tyydy pelkästään kiikkustuolissa torkkumaan ja katselemaan maailman menoa ruudun takana.

Vielä kotona asuvat, mutta apua tarvitsevat vanhukset ovat sitten surullinen tapaus.
Voin kertoa esimerkin meidän eräästä naapurista, joka on dementoitunut n. 75-80-vuotias nainen. Hänen kotonaan kävi kunnan työntekijä antamassa esim. lääkkeet ja siivoamassa, mutta montaa kertaa en nähnyt että kunnan ihminen joka tälle rouvalle meni, olisi viipynyt kovinkaan pitkään (jos ei lasketa siivouspalvelua).
Syynä siihenkin on aika ja työvoiman vähyys, sillä vaikka en olekaan asiaa tutkinut/kysellyt tarkemmin, niin väitän ettei kuntamme vanhustenhoidossa ole ainakaan liikaa väkeä ja siltä osin ”vapaata jutustelu” aikaa, jota nuo kotona asuvat yksinäiset vanhukset kaipaavat.

Tässäkin, niin kuin nuorison tapauksessa tulee muistaa kaikkien se, ettei jätettäisi omia isovanhempia tai vanhempia ilman sitä huomiota, jos siihen vaan mahdollisuus on.

- VAMMAISET JA PITKÄAIKAIS SAIRAAT
Vamma tulee joko syntyessä tai jonkin sairauden tai tapaturman sattuessa. Joten se ei ole omavallinainen kysymys.
Suomessa vammaisjärjestöt on hyvillä kantimilla. On Invalidiliitto, Kynnys, tms. siis joka vammaryhmään sopiva.
Järjestöt ovat myös olleet hyvin mukana vammaisen elämän tukemisessa sekä henkisesti, fyysisesti että rahallisesti.

Olen kuullut useaan kertaan lauseen ”onhan järjestöt tukemassa!” ja niin ajattelevilla ihmisillä olisi hyvä käydä omassa päässään läpi mistä oikein puhuu.
Onhan tuo totta, niin kuin mainitsin… mutta edelleen vammaisjärjestöt eivät ole vammautuneesta ihmisestä vastuussa, vaan Suomen Valtio ja sen kunnat.

Laki vaikeavammaisen subjektiivisesta oikeudesta saada hänelle kuuluva tuki astui voimaan taannoin. Kysymys kuuluisi miten hyvin tätä lakipykälää sitten noudatetaan?

Minulla on kolme elävää esimerkkiä siitä miten oma kuntamme tuota lakipykälää soveltaa, vaikka sitä ei missään nimessä tulisi tehdä!
En nyt ala kertaamaan esimerkkitapauksia, mutta sen vaan sanon että kahdella on vielä tapaus auki, eli mitään apuja ei kunnalta ole tullut. Yksi tapaus on taistelemalla saatu selväksi, jossa olin mukana antamassa oman osani tietämyksestäni & tuestani.

Pitkäaikaissairaiden tulisi mielestäni saada mahdollisuus joko kuntouttavaan uudelleenkoulutukseen tai mahdollisesti työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn.
Nämä on kumminkin henkilökohtaisia juttuja ja niitä pitäisi siis tarkastella oikealta näkökulmasta myös ihmisen oma mielipide huomioon ottaen.

Siis, oma ehdotukseni Suomen lainsäädäntöön olisi seuraavanlainen:

- Kuntien vammaispalvelussa tulisi työskennellä vain ja ainoastaan ammatti-ihmisiä. Mahdollisesti vielä jos asia on vähääkään epäselvä, niin olisi asia vietävä toisen päättäjän nähtäväksi.
- Vaikeavammaisen subjektiivisen oikeuden soveltamisesta tulisi antaa huomautus, sekä sakkorangaistus vammaispalvelun työntekijälle. Niin kiire kahville ei saa olla että apua tarvitsevan hakemukset käsiteltäisiin 1-x-2 systeemillä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Seurakuntavaalit - Nuoriso

Seurakuntavaalit lähenee ja syy miksen ole aikaisemmasta lupauksestani huolimatta kirjoittanut tätä tekstiä on yksinkertaisesti tuo järjetön homokeskustelu, mikä on vienyt palstatilaa aivan turhaan.

No, ei takerruta siihen, koska toisesta asiasta tässä nyt piti kirjoittaa.

Lähinnä minun tarkoituksena olisi seurakunnan valtuustossa vaikuttaa nuorison tilaan Suomenmaassa, josta olen huolissani (edellyttäen sitä että minut valittaisiin).

Tämän päivän Suomessa on jo liikaa asioita jotka ajavat surutta nuorison hyvinvoinnin edelle.
Totta kai jokaisesta ihmisestä olisi pidettävä huoli, mutta nuorison puolesta puhujista en ole kuullut aikoihin.

Lähdetään siis siitä periaatteesta että ”lapsissa on tulevaisuus, mutta minkä takia nuoriso voi pahoin?”.
Olen tämän kyseisen kysymyksen ottanut esille muutamia kertoja blokissani ja en valitettavasti ole saanut tarpeeksi hyvää keskustelua tästä aikaan.

Kun katsotaan tämän päivän vanhempia voidaan löytää se eräs osasyy siihen miksei nuoriso voi hyvin? Ei pidä silti yleistää tässäkään asiassa kaikkia vanhempia, sillä niin ei onneksi ole.

Mutta ajatellaan kuinka paljon jää vanhemmilla aikaa kuunnella nuoria kotosalla raskaan työpäivän jälkeen? Tai sitten syyt ovat työttömyydessä tai muissa aikuisten huolissa ja omien lasten ongelmat tuntuvat olevan vain sanahelinää.

Mistä ja miten sitten nämä nuoret voisivat saada apua kuulluksi tulemiseen?

Otan esimerkkinä kotikuntani Mäntsälän, jossa toimii Monitoimitalolla perjantaisin nuorisolle suunnattu yö-kahvila, joka onkin aivan mahtava juttu. Homma pyörii Mäntsälän kunnan nuorisotyön ja vapaaehtoisten vanhempien varassa.

Muistan nuoruudestani kuinka seurakunta oli mukana kaitsemassa nuorisoa perjantaisin ja viikonloppuiltaisin kylällä ja toiminnassa oli myös kunnan omistamassa kiinteistössä nk. diskopaikka, jossa nuoriso kokoontui.

Olihan muitakin paikkoja silloin 80-90 lukujen taitteessa, milloin itse nuoruuteni on viettänyt. Silloin ei nuorena tuntunut tylsältä ja aina oli myös ihminen jonka kanssa keskustella vaikeistakin asioista.

Nykyään se tahtoo vain olla että kunta joutuu karsimaan kustannuksista ja näin ollen esim. monitoimitalon yö-kahvila ei ole kuin kerran viikossa.
Lisäksi nuorisolle suunnattu Kahvila-Spotti keskustassa lopetti toimintansa, johon syytä en tiedä, voi vaan arvailla miksi kahvila lopetti.

Seurakunnan näkisin tässä tilanteessa pelastavana tekijänä, sillä seurakunnan pitäisi jälleen tuoda itsensä ihmisten ilmoille ja osallistua tähän nuorten elämään.

Toki, nuorten elämään ei niin helposti pääse sisään (varsinkaan jos tarjoaa apua tai pelastusta ”perinteisin” seurakunnan keinoin), vaan työntekijöiden (vapaaehtoisten) täytyisi tulla sinne nuorison tasolle ensin, ilman että nuoret välttelee ja ”pelkää” tulla jutustelemaan aikuisen ihmisen kanssa.

Tuli tässä vielä yksi asia mieleeni. Eli, yleisesti vaaditaan nuorisolta että esim. yö-kahviloihin, tms. ei pääse alkoholin vaikutuksen alaisena sisään.

Siitä minulla on hieman kyseenalaistettavaa. En todellakaan vaadi että mahd. känni-ääliöt pilaisivat muiden nuorten iltaa örveltämällä paikoissa jonne nuoriso on kokoontunut viettämään päihteetöntä iltaa.

Tekisin siihen kuitenkin pienen muutoksen.
Nuorella mielestäni myös pitäisi olla mahdollisuus purkaa fiiliksiään myös alkoholin vaikutuksen alaisena, sillä niin kuin aikuiset tiedämme niin usein kuulemme aikuisilta avautumisia kun he ovat alkoholin vaikutuksen alaisena.

En tiedä, mutta luulisin että sama pätisi myös nuorisoon?

Teoriassa homma toimisi niin että Mäntsälän kunnan nuorisotoimi ja Mäntsälän seurakunta yhdistäisi voimansa tässä nuorison auttamisessa. Yhteistyöllä saataisiin parempi tulos ja näin ollen myös laajempi toimintakenttä.

Laajemmalla toiminnalla tarkoitan sitä että perjantaisin toimiva nuorison päihteetön yö-kahvila palvelisi niitä nuoria, jotka ovat tulleet tapaamaan toisia nuoria ja mahdollisesti myös vanhempia yö-kahvilan valvonnasta vastaavia aikuisia (esim. jos nuorella on ongelmia, joista ei niinkään toisten nuorten kanssa pysty puhumaan).

Seurakunnan nuorisotyöntekijät ja vapaaehtoiset taas voisivat pystyttää esimerkiksi keskustan liepeille toimintapisteen, johon saisi nuoriso tulla lämmittelemään (tee, kahvi, mehu) ja juttelemaan.

Näin ei ainakaan pääsisi minkäänlaista syrjintää nuori kokemaan, jos vaikka humalatilaa olisikin.

Hermoja vanhemmalta tuo vaatii, sillä aina on niitä ketkä heittävät koko homman huumoriksi.

Lisäksi ei sovi unohtaa sitä tärkeää asiaa, eli harrastuksia.

Seurakunta voisi olla inspiroivana tekijänä ja järjestää yhteistyössä kunnan ja urheiluseurojen kanssa erilaisia tapahtumia.

Tietysti miten järjestää kaikki on kysymys?

Lähtisin siitä että vapaaehtoisia kuitenkin tässäkin asiassa peräänkuulutetaan, niin kunnan kuin seurakunnan puolella.

Rahallisesti siitä ei ainakaan kunnalle tai seurakunnalle koituisi suuria menoja, mutta nyt heittäisin pallon myös kuntamme & seurakuntamme päättäjille että onko se nyt ihan pakko ottaa kaikesta säästöjä, vaikka mielestänne asia ei olisikaan tärkeä?

Nuorisolle asia on tärkeä ja niin myös heille ketkä tekevät aidolla ja empaattisella tavalla heidän keskuudessa työtä, olkoon se viran puolesta tai vapaaehtoisesti.

Siksi minä pidän nuorisomme tilaa erittäin tärkeänä asiana, unohtamatta tosin muitakaan ihmisiä.

Päivityksenä:

Sain tietooni kunnan nuorisotoimen ja seurakunnan välisestä yhteistyöstä. Yhteistyötä on, niinkuin vähän arvelinkin.

Terv.

Mikko A. Ratia (Joskus itsekin nuori ollut…)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tosi Tarina: Muutoksen jälkeistä arkea…

Ennen kuin aloitat lukemisen, niin kehotan ihan mielenkiinnosta asettumaan samaan tilaan kanssani…

Idea lähteä kirjoittamaan tästä aiheesta tuli eräältä ystävältäni, joka edellisen blokitekstini kirjoittamaan siitä arjesta mitä minä kohtaan vammani kanssa.

Alkuun mainitsen että kaikki kommentointi on tietty sallittua, mutta pidetään se tietty taso (Tämä siksi että usein henkilökohtaiset tarinat mielletään valittamiseksi, jota tämä ei puolestani ole. Mutta syystä tai toisesta jos haluat minua syyllistää valittamisesta, niin tarkasta näkösi tai lasien voimakkuus. Kiitos)

Ei varmasti pidä olla kovinkaan viisas tajutakseen että muutoksen jälkeen arkikäytäntö kokee muutoksia.

Tämä aihe on monimutkainen pukea täysin sanoiksi ja siispä päätin nyt kertoa sen mitä vaikeuksia vammani aiheuttaa niin kuin kokonaisuudessaan (Eli, tarina ei käy läpi arkipäivää, vaan sen hankaluuden mitä vammat tuottaa).

Auto-onnettomuudessa 9.10.1993 kehoni oikeapuoli halvaantui, aivoruhjevamman tuloksena.

En kumminkaan täysin jäänyt pyörätuoliin, sillä nuori ikäni onnettomuus hetkellä ja Suomalainen Sisu auttoivat paljon kuntoutumisessa.

Olin täysin tuolissa ja sairaanhoitajien avulla liikkuva aina 24.12.1993 saakka.

Mennään sitten itse aiheeseen.

Eli, aivoruhjevammahan on se mistä kaikki nämä vammani koostuvat. Täräys oli niin kova että sairaalassa lääkärit luokittelivat vammani vakaviksi. Eli, moni luulisi että minulla on päässä vikaa ja olisin näin ollen tyhmä, mutta ei se minun järkevyyteeni onneksi vaikuttanut. Sama keskitason jamppa kuin ennen onnettomuutta olen mitä järkeen tulee.

Ajatuksenjuoksussa on kyllä välillä toivomisen varaa, mutta se on yleensä väsyneenä yleisempää, niin kuin terveelläkin kaverilla ei aina järki leikkaa niin kuin partaveitsi, jos on rasitusta / väsymystä takana.

Sanoisin että tunteeni korostuivat tuon onnettomuuden jälkeen. Vaikka aina olen ollut enempi tai vähempi herkkä tunne eläjä, niin onnettomuuden jälkeen nuo tunteet vain korostuivat enemmän.

Onneksi tunteeni on hallittavissa nykyisin, mutta onnettomuuden jälkeen oli välillä raskasta tai lähes mahdoton hallita tunteitaan.

On siinäkin omat ongelmansa, sillä kovin helposti väsymys iskee, jos ei nk. omaa rauhaa saa. Väsyneenä tunteet myös kuohuvat, ettei siinä tarvitse paljon tapahtua.

Vielä kun lisää luonteeni temperamentin, niin aika monesti meno muistuttaa talvisotaa.

Lisäksi jouduin onnettomuuden jälkeen opiskelemaan uudestaan puhumaan, joka kuuluu nykyisin puheeni lievässä hitaudessa ja varsinkin jos esim. laulan nopeatempoista laulua, niin en pysy perässä ja sanat menevät sekaisin.

Se on kiusallista jos esim. olen soittamassa vaikka kuntaan hoitaakseen jotakin asiaa, niin helpolla tulee sekaannusta jos ei lopuksi täsmennä asiaa (esim. talomme kirjain on I ja se kuulostaa monesti J:ltä monen korvissa)

Jatketaan sitten ulkoisiin tekijöihin. Eli, oikeassa korvassani on tasaisen ”tappava” surina 24/7, jota tinnitykseksi myös kutsutaan. Kumminkin, entisenä muusikkona tiedän tinnityksen ja tämän ”nuuskamuikkusen” eron.
Tuo on erittäin kiusallinen vaiva, varsinkin ennen nukkumaanmenoa.

Lisäksi kuulooni tuo vaikuttaa, sillä en kuule niin hyvin oikealla korvalla ja se aiheuttaa välillä vaikeuksia.

Oikea silmäni halvaantui myös ja jäänyt hieman vinoon, eli kun katson suoraan esim. ihmistä, niin katson hieman ohi, vaikka katsekontaktini on juuri siinä ihmisessä.

Se on lähinnä kiusallista, sillä monesti on tullut väärinkäsitys ja joutunut selittämään etten minä sinua tarkoittanut (parikin kertaa olen meinannut saada turpaani paikallisilta bodari-junteilta baarissa).

Tämä ei ole kuitenkaan se suurin ongelma, sillä näkökentässäni on taittovirheitä, jotka haittaavat tasapainoilua esim. rappusissa. Otetaan vaikka esimerkki että en kovinkaan jyrkkiä portaita oikein uskalla kiivetä ylös, ellei porrastasanteet ole selvästi merkitty.

Lisäksi. Jos kuljen portaita joissa ei ole kaiteita, niin niissä tulee välttämättä ongelmia.

Päänsärky on lähes jokapäiväinen ilmiö, mutta sehän ei ole tullut pelkästään onnettomuudesta, vaan se on lisääntynyt verraten aikaa ennen vammautumistani.

Mennään sitten alaspäin. Oikea käteni on seuraava kohde.

Onnettomuuden jälkeen jatkuvalla treenauksella ja fysioterapialla käteni voimat ja sormien hienomotoriikka palautui hyvää vauhtia.

Kävi kumminkin kohtalokas kaatuminen 9.1.1999 ja oikeasta kädestäni murtui kyynärpää. Se oli paha isku kuntoutumiselle, sillä oikea käsi jäi hieman koukkuun, eikä sitä saa 100% suoraksi. Yli 5 vuotta jatkunut kuntoutus siis oli yht’äkkiä vaihtunut masennukseksi, sillä suuri haave vielä päästä soittamaan kitaraa romuttui lähes täysin.

Siitä alkoi minulla alamäki, mistä ehkä joskus kirjoitan.

Kuntoutuksessa tuli stoppi ja vaikka nykyisin olen taas kuntoutuksessa, ei tuossa käden hienomotoriikassa ole juuri parannusta nähty.

Apukätenä siis oikea toimii, mutta jos jotakin tarkempaa yrität tehdä (nykypäivänä kun kaikki on niin pientä ja siroa), niin joutuu kyllä pyytämään jonkun kaksikätisen apua (esim. kynsienleikkuu on vaimoni vastuulla).

Alun perin olen oikeakätinen, mutta nyt on joutunut vasemmalla kädellä kirjoitushommiin. Hyvinhän se vasemmallakin luonnistuu, mutta kovin raskaaksi käy kirjoittaminen käsin. Teksti ei ole vaan kovin hääppöistä ja kaunokirjoitus ei ole opettajien suosiossa.

Seuraavana on sitten oikean jalan toiminta, joka onkin nyt viimeisen 2kk aikana todella heikentynyt. Alkuun jalankin kuntoutuminen oli hyvää, mutta silti pitkiä kävelyreissuja ei pystynyt väsymättä suorittaa.

Nykyään jaksan kävellä n. 500 metriä, ilman että jalkapöytä jäykistyy ja kävely muuttuu lähinnä laahaamiseksi oikean jalan puolella.

Useamman kerran on käynyt lähiviikkoina niin että jalka on täysin lamaantunut, enkä ole päässyt liikkumaan hetkeen. Onneksi näistä kerroista useampi on käynyt kotosalla, sillä silloin kun olen esim. Sagan kanssa menossa tai tulossa hoitoon/eskariin on turhan vaikeampaa jäädä huilimaan.

Yleensä kävelyn jälkeen kotona oikea jalkani on erittäin kömpelö ja horjahtamisia / kaatumisia sattuu. Yölliset krampit ovat myös tiedossa tuollaisina päivinä jolloin olen ollut liikkeellä jalan pitkiä matkoja. Mutta krampeissakin on syynä lisäksi huono verenkierto, syynä tupakka.

Talvella minulla on ehkä vaikein liikkua, kun tulee nuo loskakelit ja pakkasta päälle, jolloin tienpinnat jäätyy ja huonon tasapainoni huomioon ottaen kaatumisen riski on erittäin suuri!

Esimerkiksi, jos vasen jalka lähtee alta, niin se on 99% varma kaatuminen, joka yleisesti ottaen ei ole mikään hyvä juttu (varsinkin jos iskee päänsä).

Lisäksi näkökentän ongelmien takia kävely on vaikeampaa joissakin tietyissä paikoissa (kuten aiemmin mainittuna portaat).

Kaikkea ehkä en ”muistanut” mainita, mutta kumminkaan vammani ei oikeuta minulle minkäänlaisia tukia, joita olen viimeksi hakenut vuonna 2007.

Minä kyllä pärjään ilmankin tukia, mutta kun Mäntsälän kunta törkeästi rikkoo vammaislakia siinäkin tapauksessa ettei selvästi liikuntaesteiselle ihmiselle myönnetä tukia, käy arveluttamaan suuresti että kohtaako oikeus ja apua tarvitse ihminen oikeusvaltiossa, jona Suomea on jo vuosia kehuttu (vaikkei täällä toimi oikeudenmukaisuus)

Tässäpä tämä. Ajattelitko itsesi samaan tilaan? Jos niin teit, niin kommentoi joko blokiani tai voit vaihtoehtoisesti laittaa yksityisviestiä tai sähköpostia

Muistakaa ihmiset vielä sama jankutus että olkaahan ihmisiksi liikenteessä.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

lauantai 9. lokakuuta 2010

Vuosipäivänä 9.10…

Tänään on taas se päivämäärä joka kosketti syvältä perhettäni, ystäviäni ja tuttujani 17 vuotta sitten.

Ei sitä oikein pysty ymmärtämään ajanjuoksua, mutta näin yläaste matikalla laskettuna, niin voiton puolella ollaan.

Puolet siis maanpäällisestä elämästäni on kulunut vammani kanssa eläessä. Hikeä, verta ja kyyneliä on mahtunut vuosien sisään, mutta aina siitä on selvinnyt.

Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan vuosipäivän tuntemuksia julkisesti. Eli, jotkut lukijat saattavat kummastella mitä minä nyt sekoilen.

Lyhyt kertaus on opintojen äiti, sillä kaikki ketkä tätä kiinnostuu lukemaan ei ehkä tiedä taustoistani juuri mitään ja heille tämä 9.10 päivämäärä on pelkkä arvoitus.

9.10.1993 päivämäärällä vammauduin vakavasti auto-onnettomuudessa ja vietin mm. 3kk sairaalassa. Vammoja siis jäi, aivoruhjeen tuloksena ja tähän päivään asti on elämä ollut kaikkea muuta kuin tylsää normieloa.

Ehkä sana ”tylsä” ei kuvaa tarkoin tuota mitä olen kokenut ja tuntenut vuosien aikana. Välillä on ollut fiilikset niin maassa että itsetuho ajatukset ovat vallanneet välillä elämäni niin ettei ole ollut todellakaan kaukana lopullinen ratkaisu.

Vastapainona negatiiviselle olotilalle. Tässä 17 vuoden aikana on kyllä saanut paljon hyvääkin aikaan. Kiitos perheelleni ja ystäville siitä tuesta mitä olen saanut.

Voitonpuolella ollaan siksi että onnettomuuden jälkeen oli vuodet 1994-2001 taistelua taistelun perään. Juuri tuona aikana sähläsin elämäni todella pohjalle ja kuten tiedetään, ei sieltä pohjalta pääse ylös kuin sisulla.

Tiedän nyt tänä päivänä syyt moiseen.

En syyllistä ketään tai mitään (muuta kuin omaa tyhmyyttäni nuorena), mutta vammani jälkeinen hoitotyö jäi lievästi sanottuna kesken.

Tarkoitan nyt lähinnä neuropsykologista kuntoutusta, joka oli kyllä minulla ensi alkuun (1994-1996) hyvillä kantimilla (kiitos useamman Käpylän kuntoutusjakson) ja kävin myös kerran viikossa neuropsykologilla Helsingissä. Kulkeminen Helsinkiin koitui raskaammaksi hommaksi ja väsymyksen takia käynnit lopulta joutui unholaan.

Ei kaikki ole todellakaan kiinni siitä että neuropsykologinen kuntoutus jäi nk. kesken. Puolueeton Tukihenkilö johon olisin voinut turvautua arjen käytännön ja vaikeissakin asioissa olisi ollut kannaltani hyvä olla olemassa alusta lähtien. Olisihan varmaan asia järjestynyt, mutta ei siten miten olisin sen toivonut?

Elämä on kumminkin voittanut ja vaikeat ajat ovat selvitty. Kiitos kuuluu jälleen perheelleni ja ystäville.

Tänä päivänä, kun olen elänyt ja kokenut, kiinnostaa muiden ihmisten hyvinvointi minua suunnattomasti ja haluaisin vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään oikeudenmukaisesti.

Moni on minulle sanonut että mitä sinä turhaan yrität? Mikään muu ei ole turhempaa kuin yrittämättä jättäminen! Aina pitää mennä vaikka läpi seinän, jos ovi on lukossa.

Tämä nykyinen byrokratia mikä vallitsee ja hallitsee yhä useamman Suomalaisen elämää on suoraan sanoen niin epäinhimillistä touhua ettei sitä voi seurata vain sivusta kuinka pientä ihmistä kyykytetään.

Siitä kumminkin lisää kirjoittelen lähiaikoina. Nyt en viitsi pilata päivääni sillä ajatuksella!

Loppuun toivotan ihmisille hyvää syksyä ja muistakaa nyt käyttää sitä järkeä liikenteessä, sillä moni jää sinuakin kaipaamaan tai huolehtimaan, jos et käytä järkeä tien päällä.

Toivon että tästä olisi ”palloksi” ihmisille, että he ajattelisivat todella, ennen kuin toimii.

Terveisin

Mikko A. Ratia

perjantai 8. lokakuuta 2010

Seurakuntavaalit

Olen siis asettunut ehdolle seurakuntavaaleihin Mäntsälässä Peruskristillisten listoilta.

Idea tähän touhuun lähti yksinkertaisesti siitä että olin ajatellut jo aikaisemmin vapaaehtoistyötä seurakunnassamme, koska näen nuorison tilanteen huonompana kuin vuosiin.

Metodini on yksinkertaisesti tuoda seurakunta lähemmäs ihmistä.

Tarkoitukseni siis on saada ihmiset näkemään seurakunta erilaisena kuin se on ihmisten mielikuvissa ollut.
Seurakuntamme voisi olla kuntamme asukkaille enemmän esillä muutenkin kuin pelkän uskonnon perusteella. Esimerkkinä tästä on lasten iltapäiväkerhot, jotka ovat mielestäni loistava asia.

Mäntsälän seurakunnalla on kyllä muutakin toimintaa, mutta mielestäni se ei ainakaan kovin näkyvää ole ja ihmisiä pitäisi saada inspiroitua tulemaan mukaan toimintaan, olkoon se harraste tai mikä tahansa. Jokaisella on oikeus valita.

Nuorisosta sen verran etten nyt lähde väittämään mitään, mutta luulen ettei seurakunnan vaikutus ole nuoriin niin vankka? Siksi pitäisi saada (varsinkin syrjäytyneet nuoret ja nk. ongelmatapaukset) kiinnostumaan vaihtoehdosta puhua esim. seurakunnan nuorisotyöntekijälle, ilman ennakkoluuloja.

Vaalikoneesta saa enemmän tietoa mitä on mielipiteeni. Vaalikone löytyy täältä ja se on käytössä 25.10.2010 alkaen.

Päivitän blokiani kun saan esim. ehdokasnumeroni. Sillä välin voit tukea minua esim. liittymällä Facebook ryhmään: Mikko A. Ratia - Seurakuntavaaliehdokkaasi Mäntsäläss
 
Syksynjatkoja toivotellen

Mikko A. Ratia

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Virkamiesten ja päättäjien kasvottomuudesta

Tämä asia nousi esiin jälleen kerran, kun eilen tapasin erään tuntemani vanhemman naisihmisen.

Tuli puheeksi hänen liikuntakyky, joka kärsi viime vuoden marraskuussa tapahtuneen kaatumisen johdosta niin pahoin ettei hän kerta kaikkiaan pysty enää liikkumaan pitkiä matkoja (esim. kauppakäyntejä) ilman apua.

Hän teki kunnalle palveluseteli hakemuksen, lähinnä liikkumisen takia. Vammaispalvelu kumminkin hylkäsi hakemuksen, vedoten siihen että tämä naisihminen asuu keskustassa ja tarpeen tullen voi käyttää esimerkiksi rollaattoria kulkemiseen.

Kauhistelin jo silloin vääryydellä tehtyä päätöstä. Jos ajatellaan että toinen käsi on lähestulkoon 100% toimintakyvytön, niin kuka nyt rollaattorilla kykenee liikkumaan, koska siinäkin tarvitaan kahta toimivaa kättä (varsinkin talviaikaa, kun on lunta, loskaa, tms.).

Tein silloin maaliskuussa 2010 hänen kanssaan valituksen Perusturvalautakuntaan, mutta kuten arvata saattoi, tuli valitus bumerangina takaisin ja kieltävä kanta pysyi!

Eilen, tämä ihminen sitten ilmaisi huolensa ettei kunta ole vieläkään vastannut uudempaan hakemukseen, jonka hän teki haettuaan toisen (tarkemman?) lääkärintodistuksen.

Siihen ei pysty kukaan vaikuttamaan että päätökset kestää ja tietämättä sen enempiä asiasta (lukematta hakemusta, minkä hän oli tehnyt) en pystynyt auttamaan sen enempää.

Kaikesta tästä kumminkin tulee mieleen että nykyisin kai kaikki asiat pyörii liiallisen byrokratian ja papereihin tuijottamisen ympärillä? Eikö enää ole olemassa empatiaa virkamiesten päätöksissä? Entä eikö (tässä tapauksessa) Mäntsälän kunnan vammaispalvelulla riitä ammattitaito tai rahkeet selvittää asiaa tarkemmin?

Ei se nyt olisi liikaa vaadittu, jos esim. liikuntaesteiset saisivat henkilökohtaista palvelua näissä asioissa?

Eli, Suomeksi sanottuna ei kytättäisi niitä papereita turhan mustavalkoisesti ja otettaisiin selvää mikä on todellisesti asiakkaan kunto! Luulisi meidänkin kunnalta semmoinen ihminen löytyvän, vai onko lomautukset kenties iskenyt tai koko palvelu ulkoistettu, esim. Keravalle?

Tietty siinä pitää olla tarkkana ettei väärin perustein tukia myönnetä, mutta asiakkaan ”kunnon tarkistamiseen” ei tarvitse olla ylilääkäri (joiden lausunnoista ei käy se puhdas totuus aina ilmi), vaan yksinkertaisesti virkamieskoneisto tarvitsee empatiaa nähdäkseen tilanteen itse asiakkaan silmin, eikä vain mitä papereissa lukee!

Virkistän tässä vielä virkamiesten ja päättäjien muistia. Vammaispalvelut on subjektiivinen oikeus vaikeavammaiselle ihmiselle ja niitä ei saa soveltaa!

Minäkin, allekirjoittanut olen sen tylyn kielteisen päätöksen saanut, vaikka onnettomuuden (10/1993) jälkeen minut todettiin vaikeavammaiseksi.

Silti. Ymmärrän että nuoremmalle kaverille, joka kykenee kävelemään ja pärjää (lähestulkoon 100%) omillaan hylkypäätös on selvä.

Mutta ajatelkaa niitä liikuntaesteisiä ihmisiä ketkä tarvitsevat apua esim. päivittäin? Ei ihme että Suomessa on niin paljon masentuneita…

Lopuksi vielä virkamiehille ehdotus. Kannattaisi varmaan teidänkin kokeilla kuinka elämä sujuu esim. yksikätisenä ihmisenä ilman mitään apuja…

Mikko A. Ratia

lauantai 18. syyskuuta 2010

Äänestäjille tyytyväisyystakuu - Pudotuspelit käyttöön?

”On totta, on tarua - Mutta meillä on eduskunnassa liikaa elätettäviä”

Tämä idea iski ihan äsken tajuntaani ja pakkohan se oli paperille laittaa.

Kummastelin itsekseni tuossa semmoista asiaa että miten jumalattoman epäreilua on äänestäjiä kohtaan, että kansanedustajat saavat olla täydet 4 vuotta, eli koko kauden lunastamatta lupauksiaan.

Ottaisinkin käytäntöön pudotuspelit. Harkimon tai Kummolan ei ole syytä innostua, sillä kyseessä nyt ei ole mitenkään jäällä käytävät (pään) pudotuspelit, kuten valitettavasti jääkiekko nykyisin on.

Vaan ihan ideana. Kansalaisille pitäisi antaa mahdollisuus olla joko tyytyväinen tai tyytymätön oman ehdokkaan eduskunnassa työskentelyyn ja yksinkertaisella rasti ruutuun järjestelmällä tuo menisi, notta mahdollisilta kunnianloukkaus tapauksilta vältyttäisiin.

Lopputuloksen määräisi se, miten esim. SDP:n ehdokas on saanut kansalta palautetta ja jos tietty tyytyväisyys näkyy hänen työskentelyssään, niin hän välttäisi pudotuspelin.
Taasen jos palaute näyttää miinusmerkkiä, niin armoa ei anella, eikä anneta vaan matka käy Ö-mapin kautta pudotuspeleihin.

Näin ainakin saisi karsittua todelliset kansanedustajat, julkkisehdokkaista ja muista paskanpuhujista.

Pudotuspeleissä vastustajat olisivat tietysti edellisellä kerralla ulosjääneitä tai ihan uusia kasvoja.

Pudotuspelit tulisi pitää vaikka kansanedustajakauden puolivälissä, eli 2 vuotta saisi turhat paskanjauhajat nauttia kaikista eduistaan, palkasta puhumattakaan. Mutta jos ei kansalta positiivista palautetta tipu, niin kylmä kohtalo on joutua taistelemaan paikasta jälleen kerran.

Tietysti siinä vastaan tulisi vaalirahoitukset, kampanjat, jne. mutta nämä tulisi itse pudotuspeleihin joutunut kustantaa ihan omasta pussistaan (tai lautakasoistaan esimerkiksi).
Käy vaan kysymys mielessäni että onko mikään rahoittaja tai puolue niin tyhmä todellakin että tukisi epäluottamuslauseen saanutta esim. ex-hiihtäjää tai epävireistä känkkäränkkää eduskuntataistoon yhä uudestaan?

Äänestys/palaute kävisi vaikka internetin kautta. Äänestäjille annettaisiin henkilökohtainen koodi, jota käyttämällä saisi kirjautua palautesivuille ja koodi olisi käytössä vain kertaluontoisesti.

Tietysti tässä kohtaa pitää muistaa ettei kaikki pysty tuota Internettiä käyttämään. Etten syyllistyisi rasismiin antaisin myös vaihtoehdon äänestykselle netin kautta, joka hoituisi perinteisen postin kautta täyttämällä lomake ja postittamalla se.

Tietysti hankaluutensa tuossa hommassa on esimerkiksi kiusanteko, mutta siinäkin olisi vaihtoehtona jonkinmoinen esikarsinta joka suoritettaisiin ennen varsinaista pudotuspeli äänestystä.

Tämä olisi mielestäni niin käytännöllinen tapa estää turhan kansanedustajien ylläpito meidän kansalaisten piikkiin. Kuka nyt haluaisi kustantaa täysin turhan kansanedustajan kustannuksia?

Eli, nyt vaan tuumasta toimeen ja aloitetta kehiin, sillä ei äänestäjät kauan jaksa katsella tuota suurta kusetusta.

Aikaisemmin olen tuonut esiin tuon ”Tulos tai ulos” periaatteen myös eduskuntaan. Edellä mainittu kumminkin on ehkä parempi vaihtoehto, JOS tosiaan kansanedustaja tahtoo ajaa äänestäjien asioita, mitä tuli ”joskus luvattua” joutuu pudotuspeliin, niin en usko että kellään röyhkeyttä riittää siihen uuteen kusetukseen, vaan pellet jättää kokonaan paikan uusille kasvoille jaettavaksi.

Muutenkin mielestäni 4 vuotta on ihan turhan pitkä aika, kun tiedämme ettei jotkut ”kansanedustajat” ole kuin nimeksi paikalla ja mielipidettä esim. homoliitoista ei vaan tule. Onko kyseessä neverheard vai nobody? Siitä voisi äänestyksen laittaa myös pystyyn.

Arvon mekin äänestäjät ansaitsemme

Terv.

Mikko A. Ratia (PS)

torstai 2. syyskuuta 2010

Hyvinvointia?

Tarttui vaan ajatus tässä flunssan kourissa kirjoittaa, kun viimeistä blokauksesta on jo mielestäni liiankin paljon aikaa.

Mutta mennään kiertelemättä asiaan.

Eli, hyvinvointimaana Suomesta ei voi puhua, jos tämmöiset vihreiden julkituomat typeryydet ovat todellakin huomispäivää. Ei tuo typeryys pelkästään vihreiden etuoikeus ole, sillä muitakin erittäin fiksuja laskelmia on tehty.

Seuraavaksi tuleekin mieleen että onko valtapuolueiden tarkoitus korvata vähäosaiset Suomalaiset kenties Somaleilla, kun heitä on jonottamassa maahanpääsyä näiden typerien perheenyhdistämisten nimissä.

Tuossakin perheenyhdistämisessä olisi mielestäni tärkeämpää ottaa selville se TODELLINEN perheen koko.
Mielestäni meidän heikkoakin heikompi maahanmuuttopolitiikka on taannut pakolaisille paikan paratiisissa, ilman sen suurempia vaateita.

Olisiko tuossakin syytä ottaa selville että kuinka monta henkeä on sen yhden Somalimiehen perässä tulossa jo ensi alkuun, ennen kuin mitään päätöksiä tehdään turvapaikan suhteen.

Mielestäni tuossa olisi enemmän järkeä laskea KOKO perhe siihen kiintiöpakolaismäärään, jottei tulisi ikäviä yllätyksiä.

Seuraavaksi se iänikuinen kysymys mitä helkkarin hyötyä meillä on ottaa lisää mahdollisia sosiaalitapauksia?

Vastauksia ei ole kovin montaa, tai ainakaan maahanmuuttoa kannattavaa. Mielestäni haaveet monikulttuurisesta Suomesta on tuhoon tuomittuja, sillä haluammeko todellakin maahamme rotumellakoita, lisää rikollisuutta ja muuta toimintaa Amerikan malliin? (Ei edes pidä lähteä Jenkkilään, kun lähempääkin löytyy samankaltaista toimintaa).

Mielestäni maahamme on jo sopeutunut tarpeeksi monikulttuurisuutta. Kuka teistä oikeasti kaipaa jotakin Islamin mukana tuomia Sharian lakiin kirjattuja sääntöjä? (jos epäilet, googleta).
Kulttuurimme ei kaipaa ”piristystä” sen suhteen.

Mennään sitten seuraavaksi niihin seuraamuksiin, joita tuo yletön maahanmuuttajien suosiminen tekee.

Ensinnäkin. Suomalaiset vähäosaiset tässä eniten kärsii, kun maailmalta haalitaan lisäkustannuksia ja tietysti se vetää köyttä yhä kireämmälle köyhän kohdalla.

Otetaan esimerkki. Jos tuo linkittämäni uutisen kauhukuva tulisi todelliseksi, niin miten kävisi esimerkiksi vanhusten, jos arvonlisävero, energia- ja ympäristövero sekä arvonlisävero nousisi, niin mitä eläkeläisille jäisi käteen? Entäpä normaalille duunarille? ONKO siis tämä vihreiden älynväläys jotenkin tarkoitus tehdä Suomesta Vihreät Porvarit ja Maahanmuuttajat tasavalta, vaihtamalla Suomalaiset vähäosaiset maahanmuuttajiin?

Tunnustan että pistää vihaksi moinen… ja mitä tekee hallitus ja virkamiehet… ruokkivat sitä vihaa siitäkin huolimatta, että monesti on tapahtunut.

Onko nykyinen hallituksemme toiminta oman perseen nuolemista? Siltä se vaikuttaa, mutta jos haluaa siihen muutoksen, niin tiedämme kyllä ketä äänestää.

Terv.

Mikko A. Ratia (PS)

lauantai 21. elokuuta 2010

Esittelyssä: Perussuomalainen - Mikko A. Ratia

Esittelyssä: Perussuomalainen - Mikko A. Ratia

KUKA OLEN?

33-vuotias (synt. 13.11.76) Perheenisä Mäntsälästä. Perheeseen kuuluu vaimo ja tytär Saga (synt. 23.7.04).

MITÄ TEEN?

Perussuomalainen, tätä nykyä puolipäiväinen koti-isä (vuodesta 2005 aina elokuu 2010 kokopäiväinen) ja kirjailija.

Olen myös mukana eri järjestötoiminnassa, esim. Mäntsälän Invalidit RY:n hallituksessa ja Mäntsälän Perussuomalaiset RY:n hallituksessa.
Kuulun myös yhtenä Invalidiliiton Alueellisiin Vaikuttajiin.

Politiikka on kiinnostanut minua tarkemmin vuodesta 2004, jolloin liityin Perussuomalaisiin.

ARVOMAAILMA?

Minulle on tärkeää yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuutta vaan en ole nähnyt nykyisen hallituksen toimissa ja näin ollen vähäosaiset Suomalaiset jäävät yhä helpommin jalkoihin. Näistä ryhmistä mainitakseni: Vanhukset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, lapset, köyhät ja työttömät ovat siis sydäntäni lähellä ja puolustan heidän ihmisarvojaan ja oikeuksia yhä kylmemmässä maailmassa, jossa ei oikeudenmukaisuudesta ole tietoakaan.

MIKSI MINÄ?:

Omaan ensisijaisesti kokemuksen tuomaa tietoa ja selviytymisen taitoa elämän synkistä hetkistä.
Kokemusta on myös lähiomaisilta & ystäviltä mikä on vanhustenhuollon ja työttömyyden tila nykyisin.

Olen hyvin sosiaalinen ja tykkään kuunnella ihmistä omana itsenään ja minulle on helppo avautua. Ennen kaikkea pidän tasa-arvoisesta elämästä, jossa kukaan ei jää syrjityksi.

Olen myös tarpeen vaatiessa hanakasti ”jalkaa oven väliin” tyyppiä, joten periksi ei anneta!

--------------------------------------------

Tässäpä tärkeimmät. Blokiteksteissä lisää.

Terv.

Mikko A. Ratia

tiistai 17. elokuuta 2010

Lopun alku

Kirjoittelin uuden alusta 11.8.2010.

Asiat ovat kumminkin menneet niin perseelleen viime päivinä Suomenmaan politiikassa, että astun nyt syrjään politiikan parista ainakin siksi aikaa kunnes olen saanut uuden inspiraation puolustaa Suomalaisten oikeuksia.

Tämä siis ei ole loppu, mutta oma elämäni ajaa nyt ainakin etusijalle ja myös tuleva kirjaprojekti tarvitsee kaikkea muuta kuin politikointia.

Mainitsin asioista, jotka vaikuttavat tähän päätökseeni. Niitä ovat mm. vaalirahasotkut ja virkavirheet puolueissa, sekä asiat mitkä tulevat ns. puun takaa.
Myös puolueiden kesken käytävä ”mollaus” on ajautunut nyt siihen pisteeseen, että en näe tuossa touhussa enää mitään kansalaisten edustamista, vaan oman pikkuisen perseen vankistamista kansanedustajan palkkaa silmälläpitäen.

Tämä nykyinen malli ei saa jatkua, mutta minkäs sille teet? Kansanedustajat lupaavat minkä lupaavat, mutta näkyykö se missään?

Tänään kävin keskustelua kahden vanhemman ihmisen kanssa, kun poikkesin pitkästä aikaa kahville Mäntsälän keskustaan.
Huomasin heissäkin sen ylikuumenemisen joka johtui… yllätys, yllätys: maahanmuuttajista!
Nettipalstoilla ja yhteisöissä tein jo saman havainnon jonkun aikaa sitten ja mielestäni se oli jo tarpeeksi hälyttävä ilmiö, että kirjoitin eilen siitä raakaluonnoksen, jota en kumminkaan julkaise kun mitäs sillä nyt enää on väliä?

Mutta sen minä vaan sanon että Suomalaisten vähäosaisten joukko nousee vielä hurjempaan kapinaan tämän mamu-hyysäyksen vuoksi.

Tulisiko asialle tehdä jotakin?

Kiitos ja Anteeksi

Terv.

Mikko A. Ratia

maanantai 16. elokuuta 2010

Oikaisua vailla?

Suunniteltu teksti väistyykin nyt, koska jälleen kerran on asioilla tapana sekoittua.

Meinaan vaan että edellisten kunnallisvaalien 2008 jälkilöylyissä Mäntsälän Perussuomalaisista Itsenäisyyspuolueen (IPU) kirjoille loikannutta Mäntsälän kunnanvaltuutettua Heini Parviaista on taas sotkettu Perussuomalaisiin.

Joten, teen tämän oikaisun jälleen kerran, lähinnä siksi kun ei hänen nykyisestä puolueesta ole näemmä pidetty tarpeeksi ääntä, vaan hänet mielletään Perussuomalaiseksi edelleen.

Tänään sain ”nimettömän” puhelun eräältä miespuoliselta, joka kysyi minulta asiaa suoraan että onko hän teidän Persujen riveissä edelleen? Vastasin hyvin lyhyesti että ei ole ollut pitkään aikaan.

Jos joku vielä näin luulee asian olevan että Parviainen edustaisi Perussuomalaisia, pyydän kohteliaimmin korjaamaan tämän luulon/väitteen.

Mäntsälän Perussuomalaisten puolesta

Mikko A. Ratia

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Uuden alkua

Niin, todellakin. Uusi elämänvaihe on alkamassa ensi viikolla, kun maanantaina tyttäreni aloittaa esikoulun.

Olen itse pohtinut mitä minä alan tekemään, kun päivittäinen koti-isän rooli vaihtuukin nk. rauhallisempaan menoon.

Yli 5 vuotta kun on tyttären kanssa kotona viettänyt, niin  väkisinkin siinä tulee tyhjä fiilis… mitäs nyt?

Tietysti syksy koittaa ja aktivoituu arjen asiat, eli toisin sanoen kaikki järjestö ja vapaaehtoishommat nousevat esiin.

Kysymys vaan kuuluu: Saanko minä niistä päiväni täyttymään?

Oma blogini on ollut tapetilla, arvostelun alla ja kyseenalaistettukin, että miksi juuri minun pitää kirjoittaa epäkohdista mitä näen ja koen maailmassa?

Vastaus skeptikoille on selkeä. En ikinä ole ollut pelkästään omaa parastani ajamassa, vaan tykkään vaikuttaa ihmisten asioihin ja mahdollisesti auttaa vaikeuksien keskellä painivaa.

Myös mielipiteistäni on tullut palautetta puoleen jos toiseen.

Mielipiteistä sen verran että minä menen jokaisen ajatukseni taakse seisomaan, enkä ala miellyttämään muita ihmisiä.
Suuret kysymykset, esim. maahanmuutto on vastaisuudessa syväluotaavaa, kuten kaikki muutkin asiat mistä satun kirjoittamaan.
Tämä tyyli, eli asioista kirjoittaminen syvällisemmin oli alkujaan mottoni. Mutta keltanokka kun silloin olin politiikan saralla (en nyt ammattilainen vieläkään, mutta kokemusta rikkaampana), niin asiat oli hieman vaikeampi käsitellä, varsinkin kun henkilökohtaisuuksiin mentiin niin rasittavalla tavalla.

Nyt kuitenkin kaikesta karaistuneena päätin jatkaa, ihan pinnan alle taas mennen.

Jotkut ei siitä pidä, vaan tarttuvat siihen "narsisti-rasisti-whatever" korttiin. En tajua ihmisluokkaa, joka kaikesta tekee elämää suurempia asioita!
Helpotukseksi kumminkin heille, etten aio ehdokkaaksi tuleviin eduskuntavaaleihin… joten nukkukaa rauhassa.

Eduskuntavaaleista puheen ollen. Moni ihminen on jo minulle sanonut että ”Miksei? Sinulla on asenne kohdallaan”. Asenne kyllä on kohdallaan, mutta en vain nyt kykene repeytymään eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi, kun minulla on kumminkin tärkeämpää elämässä oma perheeni, jolle ei jäisi aikaa eduskuntavaalityö rumbassa.

Toinen asia miksi en nyt lähde ”soitellen sotaan” on oma itseni. Sillä minulla on haaveita päästä opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi tulevaisuudessa ja siihen samaan pakettiin ei kuulu politikointi, sillä haluan ihan rauhassa käydä opinnot loppuun, ennen kuin kauhialla hektisyydellä hoitaa asiat puolivillaisella.

Viimeisenä. Se kokemus. Vaikka kokemusta elämästä onkin, niin politiikka on likaista hommaa, jossa ei pärjää ihan untuvikkona.

Kirjaprojektitkin vie aikaa lähitulevaisuudessa. Alan kirjoittamaan nk. omaa elämänkertaa, alkuun vaan yksityisempään käyttöön, mutta saa nyt nähdä miten kirjakustantamot siitä sitten innostuu.

Kaikki siis jatkuu syksymmällä ja toivon mukaan parempaan suuntaan. Mäntsälän Perussuomalaiset RY etsii lisää vaikutushaluisia ihmisiä, joten minuun tai suoraan kotisivuilta yhteyttä 

Elämä muuttuu, mutta kaikki jatkuu omalla painollaan.

Hyvää elokuun jatkoa

Mikko A. Ratia (PS)

tiistai 10. elokuuta 2010

Tapani Yli- harju R.I.P.

Linkki uutiseen

Lepää rauhassa Tapani ja Rami Lehtoselle pikaista paranemista, joka oli Tapanin seurana.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (PS)

Malttia taas kaivattaisiin

Lähipäivinä liikenteessä taas näemme pieniä lapsia suunnistamassa koulutielle.

Kirjoittelin eilen kuntamme kolmeen paikallislehteen jälleen kerran tuosta liikenneturvallisuudesta.

Kuten jokainen osaa nähdä ja kuulla on melkoinen viidakonlaki voimassa liikenteessä ja näin ollen jalankulkijat on melko turvattomia.

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin kotiristeyksemme ongelmasta, mutta kun asiaa vietiin eteenpäin, oli tyly vastaus kunnan puolelta ”Sehän on turvallinen risteys?”
Myös oikaisumahdollisuus tuosta Lakeenkujalta Iso-lakeentielle ei tule kuulonkaan. Syynä kuulemma moporalli, mitä tuo oikaisu toisi mukanaan.

No, ei nyt keskitytä siihen sillä asiaa on jo puitu tarpeeksi, mutta ei lopullisesti. Eli, kuulemanne pitää.

Palataan siis kirjoitukseni pääasiaan, eli ”Lapset Liikenteessä - teemaan”.

Niin, kuten fiksummat ihmiset tietävät ettei lapsi ole liikenteessä kuin aikuinen. Hänen harkintakykynsä, hahmotus, tilannereaktio, tms. ei ole niin kehittyneitä kuin vanhemmalla ihmisellä.

Liikenneturvan sivuilla on aivan loistava mahdollisuus tutkia näin edellisen väitteeni paikkansapitävyyttä (jos joku skeptikko ei siihen usko).

Eli, enempiä jaarittelematta… muistakaa nyt ihmiset ottaa järki mukaan siellä liikenteessä ja lähtekää vaikka muutamaa minuuttia aikaisemmin töihin, jotta ei tarvitsisi käyttää kaasujalkaa stressileluna!

Lasten liikenneturvallisuuden poulesta

Koti-Isä
Mikko A. Ratia

maanantai 9. elokuuta 2010

Toimeentulotuesta

Kipinä lähteä kirjoittamaan toimeentulotuesta poiki eilisestä keskustelusta, jossa eräs ihminen valitti ettei saa toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, vaikka hänen tulonsa olivat törkeän pienet.

Kysyin miksi ei sosiaalitoimisto myönnä tukea ja vastaus oli ”Sosiaalitoimisto soveltaa toimeentulohakemuksia”.

En tunne henkilökohtaisesti tuota ihmistä kenen kanssa kävimme keskustelun, joten arvailujen varaan jää, että onko asia nyt niin miten hän sen kuvasi.

Miksi sitten otan asian esille onkin toinen juttu.

Hyvinvointivaltiossa luulisi että kukaan ei jää nollatoleranssiin toimeentulon puolesta. Mutta näin se ei ole.

Asialle täytyisi tehdä kyllä jotakin pian, sillä köyhyysrajan (mikä se sitten OIKEASTI on?) alapuolella kituuttelee moni Suomalainen.
Eilisestä keskustelusta jäi mieleeni ihmisen luovuttava asenne. Jos sosiaalitoimi sanoo ettei tipu, niin siihen tyydytään. Olen itsekin tehnyt saman virheen vakuutusyhtiön kanssa asioidessani.

Ihmisen ei ikinä pitäisi jättää asiaa siihen yhteen hylkypäätökseen, vaan taistella oikeuksien puolesta. Ei se helppoa monelle ole ja ylämäki on raskas kavuta yhä uudestaan ja uudestaan.

Suomi on tunnettu raskaasta verotuksestaan ja kummastelen nyt että mihin nuo verot sitten menee, kerta ei niitä ainakaan käytetä Suomalaisen veronmaksajan hyväksi?

Onko sitten hallituksella ajatus noissa eläkeiän nostoissa se että saadaan verotuloja enempi ja ihminen kun viimein pääsee eläkkeelle, niin ei mene kuin hetki niin hän on haudanlevossa, jolloin eläkkeenmaksu katkeaa ja valtio taas on säästänyt, hurraa!

Moni Suomalainen toimeentulotuen armoilla elävä on katkera varmasti maahanmuuttajille/elintaso pakolaisille, ketkä saavat tukia enemmän kuin kantasuomalainen. En ihmettele tätä yhtään, sillä uutinen saa allekirjoittaneenkin miettimään todellakin ajatusta ”riittäkö enää mikään?”

Tiedän kyllä että jokaisella on oikeus toimeentuloon, niin Somalilla, kuin täällä asustavalla Suomalaisella.
Usein myös minulle vastauksia on tullut, että ”onhan meissäkin niitä sossupummeja”. En kiellä tätä, mutta ei pidä silti yleistää jokaista Suomalaista vähäosaista sossupummiksi, sillä ”tarinoita on niin paljon kun kertojiakin, mutta jokaiselle tarinalle ei valitettavasti löydy kuulijoita”.

Kannatan jokaista maahanmuutto hyysääjää ajattelemaan edellistä lausetta.

Loppuun toki täytyy mainita että ei pidä myöskään yleistää kaikkia maahanmuuttajia samaan pummikerhoon, kun näinhän se ei ole. Mutta valitettavan paljon kumminkin on heissäkin niitä elintasopakolaisia, ketkä eivät tee tikkuakaan ristiin hyvinvointinsa puolesta.

Johtopäätöksenä tästä kaikesta voin vaan tuoda ajatukseni julki että olisikohan tuo toimeentulotuki asetettava subjektiiviseksi oikeudeksi veronmaksajalle?

Terv.

Mikko A. Ratia (PS)

Mistä johtunee maahanmuuttajiin kohdistuva kritiikki ja viha?

Uutisessa ”vihaa” ruokitaan oikein huolella.
En yhtään ihmettele sitä miten maahanmuuttajiin kohdistuva katkeruus ja viha vain nostaa päätään, kun valtio syytää rahaa kokoajan vain enemmän maahanmuuttajille ja unohtaa näin alkup. Kansalaiset ketkä myös tarvitsevat tukea ja apua elämäänsä.

Miten käy meidän pitkäaikaissairaiden, MT-kuntoutujien, vammaisten, vanhusten, lasten, jne.?

Mitä väliä enää on millään?
Esimerkkinä mielenterveyssairaalat joutuvat pistämään porukkaa avohoitoon säästökohteiden vuoksi. Kuka sanoo että juuri mielenterveydestä ja yleisestä terveydenhuollosta pitäisi nuo säästöt repiä? Taikka vanhusten, vammaisten ja lasten hoidosta?

Kyllä Suomen valtiolla olisi muitakin säästökohteita, esim. nämä kaikki turhat remontit ja kunnostukset ja siinä samassa aivan järjetön maahanmuuttaja-politiikka, joka on mennyt jo vuosia päin helvettiä, kuten eräs Persujen edustaja tässä taannoin totesi.

Onko tärkeämpää haalia lisää mahd. ongelmatapauksia / sossun luukun kuluttajia ja näitä aivan järjettömiä rahanmenoja, kuin pitää huolta ihmisistä, jotka ovat kumminkin verorahoistaan rahoittanut nuo edellämainitut menot?

”Ei maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta” on hyvä, ellei paras kanta tähän sirkukseen.

Miksei kaikkea voisi löytyä kultaista keskitietä, vaan on pakko vetää homma niin överiksi ettei juuri muille vähemmistön edustajille löydy tukia, kun ei ”muka” ole rahaa?

Kaikkiahan ei voi miellyttää, mutta sitä varten ei tässä olla mukana. Kaikesta voisi päätyä sopuun, mutta on aivan järjetöntä lähteä keskustelemaan esim. vihreiden edustajien kanssa tästä maahanmuuttaja asiasta, kun kaikki kritiikki on tulkittava rasismiksi.

Opetelkaa siis keskustelemaan asioista ilman kapeakatseista näkemystänne!

Nykyhallitus ei elä ollenkaan sillä tasolla millä heidän pitäisi. Joskus tulee vaan mieleen kysymys… onko he reputtaneet täydellisesti hommansa, kun kyse on kumminkin KANSANEDUSTAJISTA!!! Nyt se edustus on näkymätön.

Ennemmin minä äänestän ihmistä joka elää tässä reaaliajassa ja ennen kaikkea Todellisuudessa!

Kannattaa siis miettiä ketä sinne eduskuntaan äänestää seuraavaksi!

Mikko A. Ratia (PS)

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Tätähän on jo odotettu…

Verkkouutiset kertovat uutisessaan että maahanmuuttajista koostuvat katujengi aikoo rantautua Suomeen.

Homma täällä Suomenmaassa alkaa muistuttaa pikkuhiljaa ison maailman meininkiä. Syytä tietysti tähän haetaan ja mitä tehdä asian ehkäisyksi?

Jos me Suomen kansalaiset aiomme vielä pitää rippeet siitä hyvinvointivaltiosta joka meillä on joskus ollut, niin nyt olisi syytä ryhtyä toimimaan!

Ensinnäkin. Tietäen mitä tämä Black Cobra jengi tekee (salakuljettaa, myy huumeita, tekee ryöstöjä ja kiristää ihmisiä) en voi muuta kuin ihmetellä että miten tämmöiset kuonat edes päästettäisiin maahan?

Olisikohan taas käännyttävä sen tosiasian puoleen, mitä ”rakas” EU tuo mukanaan?
Tanskasta on lyhyt reitti Suomeen ja EU-maiden välillä kun on vapaa matkata, niin mikäs siinä tullessa.

Veikkaisin että jengi majoittuisi ensin Helsinkiin ja aloittaisi valloituksena pääkaupungistamme. Kuka oikein haluaa järjestäytynyttä rikollisuutta kotimaahansa? Luulen ettei monikaan esim. Helsingissä asuva ihminen halua kaikkien kerjäläiset, elintasopakolaisten ja omien sosiaalitapausten lisäksi ammattirikollisia. Vai miten on sinun kantasi?

Eikö riitä että meillä on jo kiintiö täynnä? Pitääkö se ihmisten pinnakin täyttyä ennen kuin ”rakas” Suomen hallitus tekee jotakin asian eteen, jotta Suomalainen voisi elää rauhassa kotikaupungissaan ilman pelkoa ryöstetyksi tulemisesta?

Tästä kyseisestä asiasta on ollut jo puhetta muutaman Perussuomalaisen kanssa ja olemme päätyneet siihen lopputulokseen että kohta rytisee omassa päässä ja kovaa.

EU:n vapaa matkustaminen EU-maiden välillä tulisi ihan heti mielestäni nostaa tarkempaan tutkintaan. Sehän oli jo alusta lähtien mielestäni riski että kaikki kävisi niin vaivattomasti.

Mutta EU:sta lisää tuonnempana.

Ilman suurempia lässytyksiä sanon lopuksi että ainakin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ettemme tarvitse rikollisuutta maahamme lisää, joten pallo on teillä päättäjät!

Turvallisemman Suomen puolesta

Mikko A. Ratia (PS)

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Paluu arkeen

Nyt on sitten lomailtu tarpeeksi ja aika siis palata ajankohtaisten asioiden pariin.

Lomaa olisi vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta kesäkuun puolivälistä asti on ollut hiljaiseloa politiikan ja vapaaehtoishommien suhteen.

Kesä ja heinäkuu on ollut varsin muutostilassa mennyttä aikaa. En nyt tarkoita omassa elämässäni, mutta yleisesti maailmalla menee kyllä aika lujaa, Suomi siinä valitettavasti mukana…

En nyt tähän postaukseen ota esille mitään asiaa erityisesti, joten menköön tämä ilmoituksena että taas mukana ollaan!

Terveisin

Mikko A. Ratia (PS)

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Milloin kolisee kunnolla omassa päässä?

Kolinaa on jo länsinaapurissa tapahtunut kertoo esimerkiksi tämän päivän uutinen

Ruotsihan on yksi maahanmuuttajien paratiiseista… tai no sanotaanko että Ruotsin hallituksella on ollut vielä ”löysempi linja” maahanmuuttajiin nähden.

Mietin tässä nyt vaan semmoista tosiasiaa että milloin meillä suurkaupungeissa alkaa rytisemään oikein huolella? Ei siinä mitään, onhan meillä jo omat jengimme, mutta kun vielä lisää maahanmuuttajajengit siihen samaan, niin ei tarvitse olla profeetta ennustaakseen rytinöitä… ja lujaa!

Missä on silloin se Suomi johon olemme jo tottuneet? Ei täällä pahemmin ole jengit mellastaneet, jos on niin niitäkin vähemmässä määrin.

Onneksemme Suomi ei ole mikään mahtimaa, jotta terrori-iskut olisivat tulevaisuuden uhkana… mutta kuka siitä menee varmuuteen?

Ajatelkaa nyt tavallisia Suomalaisia ihmisiä ja käyttäkää nyt hyvät ihmiset järkeä siinä maahanmuutto politiikassa!

Suomalaisen kansalaisen turvallisuudesta huolehtien

Mikko A. Ratia (PS)

Nyt olisi se korkea aika vaikuttaa

Niinpä… nukkuvat vaan jatkaa torkkumistaan ja valittamistaan.

Tämän tekstin on tarkoitus tuoda näille nukkuville äänestäjille hieman ajatusta tulevasta peliin, ennen kuin on jo liian myöhäistä valittaa.

Elämä kyllä jatkuu, mutta elämä jatkuu samanlaisena valittamisena, kun se on tähänkin asti mennyt. Ettekö te nukkuvat äänestäjät ollenkaan tajua sitä tosiasiaa että kyllä ehdokkaina tulevissa eduskuntavaaleissa on myös meidän kansalaisten etua ajattelevia ihmisiä?

Perussuomalaiset jatkaa nostettaan, kuten uutisessa tulee ilmi.
Se on loistava asia, sillä mitä enemmän me Perussuomalaiset olemme ”vallankahvassa” kiinni, niin kansalaisissa se myös näkyy.

Meiltä on monia hyviä ehdokkaita koko Suomesta, joten mikset äänestäisi turvallista Perussuomalaista?

Jos jätät kumminkin äänesi käyttämättä, niin saat itse vilkaista peiliin, kun haet syytä huonoon oloosi.

Sitten vielä muistutukseksi että esim. maahanmuutosta puhuvat nykyään puolue kuin puolue. Valitse tarkoin ketä on uskominen. Esimerkkinä joka muiden samankaltaisten lausuntojen ohella on pelkkää vaalipeliä, jotta ihmiset taas sortuisivat ja antaisivat äänensä luopioille. Ei meinaas yhden ihmisen ääni ole koko puolueen kanta!

Käytä siis ääntäsi, niin vaikutat.

Terv.

Mikko A. Ratia (PS)

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kenen riveissä TODELLA seisot?

Nyt en (vieläkään) nimiä julkista, mutta asian tietävät kyllä tunnistaa kenestä on puhe.

Kysymys vain kävi mielessä, kun huomasin erään entisen Perussuomalaisen kirjoituksen blokissaan, jossa mm. kirjoittaja kyseenalaisti Timo Soinia ja Perussuomalaista aatetta koskien EU:ta.

Kaikkein katkerimmat ruusut sai kumminkin Mäntsälän Perussuomalaiset.

Kyseinen henkilö loikkasi viime kunnallisvaalien jälkeen Mäntsälän Perussuomalaisista Itsenäisyyspuolueen riveihin.

Syynä oli yksinkertaisesti se ettei tämä ihminen pystynyt työskentelemään toisen valtuutettumme kanssa. Syyn myös siihen tiedän. Mutta en viitsi asiasta julkisesti mainita, ettei kyseisestä ihmisestä tulisi täydellistä pellen kuvaa.

I’ll forgive, but never forget…Olin meinaan tämän ihmisen tukijoukoissa, joten asia on aika kiusallinen.

Noh, asiassa eteenpäin. Seuraavassa suora lainaus hänen blokistaan: ”Perussuomalaisten ohjelma vastusti huumeita jotkut jäsenet kannattivat”

Siis mitäköhän tämä kyseinen letkaus meinaa? Onko kyseessä Mäntsälän Perussuomalaisista vai yleisellä tasolla? Kovin sekavassa mielentilassa tuo koko kirjoitus on kyllä kirjoitettu, sillä mitään varsinaista tolkkua siinä ei ole!

Yleisestihän ottaen jokaisessa puolueessa on ”mustat lampaansa”, mutta selitystä kaipaan yhä?

Kirjoituksessa hän syytti myös Mäntsälän Perussuomalaisia siitä että hänestä on tehty kylähullu? Itse en ole tämmöistä kuullut, joten taitaa olla rumat sävelet mukana juttua tahdittamassa, sillä kyllä se niin on että jos joku kyseisestä ihmisestä kylähullun on tehnyt, on syytä katsoa myös kuuluisaan peiliin.

Miksi sitten? No, tätä voi vain pitää vainoharhaisuutenasi, mutta jätä nyt meidät Persut rauhaan jo, kun et näköjään osaa vieläkään erottaa nimimerkki ”Ju(n)ttau”sta meidän Mäntsälän Persujen jäsenistä. Kyseinen ihminen on jo tehnyt itsessään selväksi sen ettei ole se ketä väität hänen olevan!

Joten kertauksena vielä… ”Ju(n)ttau” ei ole Mäntsälän Perussuomalaisten riveissä eikä hänen henkilöllisyydestä ole meillä kellään tietoa.

Toinen ote tekstistäsi: ”Näin juntataan Mäntsälässä! .. Rehellisyys maan perii ala persut;)”

Rehellisyydestä puheen ollen, en lähtisi noin kauheasti sinuna tuota rehellisyyttä peräänkuuluttamaan, sillä haluatko todella että kaikki tulee julki?

Olen ollut jo liian ”kiltti”, etten ole huudellut ympäriinsä asioita. Mutta jossakin vaiheessa se sietokykykin loppuun… sano vaan minun sitten sanoneen. Tiedän kumminkin että pystyt olemaan aikuismaisesti asioista jyvällä, joten älä pilaa tulevaisuuttasi riippumalla kuvitelmissa.

Toinen asia joka on ollut jo liian monta kertaa kissana pöydällä on tuo sananvapaus…

Kyseinen ihminen on lähes kaikkiin häntä kritisoiviin teksteihin ilmaissut että ”kohta rikostutkinta herjauksesta tulee, jne.” Kysyisin nyt vaan, että oletko sinä sitä mieltä että kaikkea vähänkin negatiivista (esim. sinun loikkaukseen koskevaa) kirjoittelua pitäisi poliisilla uhata? Eikös Itsenäisyyspuolueen mielestä sananvapaus on saatava takaisin?

Eikös se olisi jo aika haudata puoleltasi viha ja katkeruus Perussuomalaisia kohtaan?
Itse henkilökohtaisesti vastasin sinulle tuohon kyseiseen kirjoitukseen ja pyysin selitystä näille väitteille, koska asioilla pitää myös olla todelliset perusteet, miksi niin väität olevan. Et kumminkaan julkaissut kommenttiani ja nyt siis kysyn näitä samoja kysymyksiä oman blokin kautta.

Annan siis ilmaisen neuvon ja kehotan sinua keskittymään vaalityöhösi eduskuntavaaleissa 2011. Ei meinaas anna mitään hyvää kuvaa tuo raivoaminen ja sekava kirjoittelu. Mitä ihmiset ajattelevat… no, en edes viitsi kertoa mielipidettäni, kun en ole todellakaan niin ilkeä ihminen mitä sinä taas luulet.

Siispä… älä elä menneisyydessä, vaan katso ennemmin tulevaisuuteen. Minun osaltani tämä juttu nyt jää tähän kun ei tälle näytä olevan loppua, joten jonkun se ratkaisu on tehtävä.
Olisin voinut kyllä olla kirjoittamatta tätä vastinetta, mutta kävi vihaksi yleiset syytökset.

Kaikella ystävyydellä.

Terv.

Mikko A. Ratia (PS)

http://www.youtube.com/watch?v=uhUeU6KBZLg

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kesää odotellen…

Nyt olisi pahimmat kokous ruuhkat ohitse, kun viimeisenä kevätkokouksena ollut Mäntsälän Perussuomalaisten kevätkokous on käyty.

Tuossa aiemmin oli 25.4.2010 Perussuomalaisten Uudenmaanpiirin Kevätkokous, jonka järjestelyistä vastasi Mäntsälän Perussuomalaiset RY.

Pienellä ryhmällä homma kasattiin ja lopputulosta totta kai odotteli kauhulla, mutta kaiken palautteen jälkeen oli homma onnistunut paremmin kuin oli itse sitä odottanut.

Eli, suuret kiitokset kuuluvat heille, jotka järjestelyihin osallistuivat!

Itse kokouksesta sen verran että mielenkiintoinen tapahtuma tuo oli ja uutta ja vanhan kertaamista kuului.

Tapasin myös tilaisuudessa monia jo ennestään tuttuja kasvoja kaveriyhteisö Facebookista. Mukava tilaisuus oli kaiken kaikkiaan, kun vielä summaa senkin että kokouksessa julkistetut kansanedustaja ehdokkaista oli yksi Mäntsälän Perussuomalaisten Sari Martniku.

Kokouksessa oli vierailevana tähtenä myös Timo Soini. Harmikseni täytyi taas todeta Timon aikataulut, kun olisin halunnut keskustella eräästä asiasta ja kysyä Timon mielipidettä.

Tuleehan noita tilaisuuksia myöhemminkin, joten ei vielä paniikkia sen osin.

Tilaisuuden jälkeen ajattelin että nyt kyllä Perussuomalaiset ovat nousussa, vaikka kyllähän minä olen sen kuullut ja lukenut gallupeista, mutta tuo oli viimeinen silaus asialle.

Tuosta kokouksesta ja ehdokkaamme valinnasta lisää juttua ja kuvia myöhemmin Mäntsälän Perussuomalaiset RY:n sivuilla.

Tällä viikolla oli sitten vuorossa Mäntsälän Perussuomalaisten kevätkokous, johon ei oikeastaan panostettu liikoja, kun puhti oli tuon piirin kokouksen jäljiltä niin lopussa, ettei yksinkertaisesti voimavarat riittänyt.

Kokouksen saldona oli yksi uusi jäsen mukaan toimintaan, eli pikku hiljaa homma alkaa toimia taas.

Se on vaan helkkarin ”noloa” huomata miten Mäntsälässä ollaan ”aktiivisia”. Kyllä valittaa jaksetaan epäkohdista, mutta sitten ei kumminkaan tehdä sen asian eteen mitään?
Tarkoitan nyt lähinnä niitä ihmisiä, jotka rutisee epäkohdista vaikkapa maankäytön ja rakentamisen takia. He voisivat omalla aktiivisuudella vaikuttaa asioiden kulkuun ja vaikuttaa miten kunnassamme asiat lepää.

Toki, eihän sitä kuka vaan lähde politikoimaan, kun ottaa huomioon että monella on työ, perhe, harrastukset, jne. etusijalla, mutta tässä nyt ei ole se tarkoituksena, vaan yksinkertaisesti se että asiat kaipaavat enempi keskustelua ja analyysiä puolueen sisällä!

Eli, nyt Mäntsäläläisille tiedoksi että mukaan toimintaan vaan, jos Perussuomalaisuus on lähellä sydäntä. Me Mäntsäläläiset tarvitsemme rehtejä, jalat maassa tulevasti seisovia ihmisiä kunnanvaltuustoon tai vaihtoehtoisesti tukemaan toimintaamme.

Itse kokouksessa ei mitään kummallista tullut esiin. Lähinnä näkyvyyttä kaivattiin lisää ja sen myös teemme. Pakkohan tässä on alkaa kaikkien jollainosin näkyä, sillä muuten homma ei toimi!

Saman tilanteen eteen on joutunut myös Mäntsälän Invalidit RY jonka epäiltiin olevan edes olemassa enää.

Nyt oma elämäni näyttää rauhoittavan noilta kokous ruuhkilta, joita sitten olikin tuossa huhtikuun puolella aika paljon.

Seuraava tapahtuma olisi Invalidiliiton Ohjausryhmän kokous Helsingissä 8.5.2010 ja sen jälkeen näyttäisi olevan vapaata politiikasta ja muista aktiivihommista hetken aikaa.

Vielä ihan pakko loppuun mainita sellainen asia, johon olemme Mäntsälän Perussuomalaisten kanssa törmännyt, eli yksinkertaisesti Mäntsälän kunta on laiminlyönyt sopimuksia, esim. kun pidimme kevätkokouksen tuolloin 28.4. niin kunnantalon alaoven piti olla 16:50-17:00 avoinna että ne meidän jäsenet keillä ei ovikoodia ole pääsisivät kokoukseen. Mutta toisin oli.
Tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta jolloin tämmöistä kiusantekoa tapahtuu, sillä olen kuullut että mm. likaisista astioista on tullut keittiön puolelta valituksia, vaikka kaikki on hoidettu sopimusten mukaan.

En tiedä onko muut puolueet/yhdistykset kokeneet samanlaista ongelmaa, mutta se on varsin harmillista tapahtukoon se kelle tahansa!

Nyt kesää odottaen vihdoin saapuvan, sillä nyt nuo kylmät tuulet ja sateet riittäisi jo.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (PS)

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kevättä kokouksineen

Tervehdys!

Kuten kevääseen kuuluu on eri yhdistyksillä kevätkokouksien aika ja minullakin riittää edellä mainittuja tapahtumia kalenteriin.

Eilen (14.4) oli kevätkokouksista ensimmäinen. Mäntsälän Invalidit RY kokoontui hieman suuremmalla kokoonpanolla kuin aikaisemmin (esim. johtoryhmän kokoukset).

Kokous vietiin läpi ilman suurempia keskusteluja. Puheenjohtajamme Susa ei päässyt valitettavasti paikalle, kun talossa jossa hän asuu on hissiremontti ja näin ollen sähköpyörätuolilla mahdoton päästä ulos. Toivottavasti tuo remontti ei kestä kauan, sillä jos nämä komeat päivät jatkuu, niin se on erittäin kurjaa nyhjöttää vain sisällä.

Kokouksesta sen verran että uusia ideoita tuli muutamia ja sehän on pelkästään positiivista, kun ajattelee sitä että toimintamme on kumminkin niin pientä, että ihmiset ovat kuulemma kyselleet onko järjestöä edes olemassa enää?

Saimme järjestöömme yhden paluumuuttajan ja se on mielestäni erittäin hyvä juttu, kun entisen puheenjohtajamme kuoleman jälkeen on rivit rakoillut pahasti (mm. Mäntsälän kunnanvaltuustossa istuva jäsenemme on kai lopettanut koko yhdistyksessä toimimisen?)
Lisäksi aikaisemmin johtoryhmän kokouksessa hyväksyimme muutaman uuden rivi- ja yhden kannattajajäsenen. Jäsenmäärä on edelleen pieni, mutta sitäkin tiiviimmin homma sujuu.

Tuosta yhdistäytymisestä kahden muun paikallisyhdistyksen kanssa vielä odotellaan tietoa ja sen verran voi tässä kertoa että Järvenpäänseudun Invalidit ovat esittäneet yhdistymiselle mielenkiintonsa. Katsellaan nyt rauhassa, miten Keravan yhdistys vastaa?

Liikuntaesteisyyteen vielä lisäten, että minulle on tullut nyt muutamia yhteydenottoja, kun asiat ei ole vammautuneella/liikuntaesteisellä pelannut kotikunnassani.

Olen jo ensimmäiseen tapaukseen auttanut tekemään kirjallista valitusta Perusturvalautakuntaan, kun kunnalta tuli kielteinen päätös kuljetustukeen. Katsotaan ja kuulostellaan miten PETU vastaa asiaan ja saako tuota tappelua jatkaa?

Toinen ihminen joka otti yhteyttä minuun alkuviikosta oli perheenjäsenensä puolesta asialla. Otin liitosta selvää tuosta tilanteesta ja palaan loppuviikosta asiaan.

Käy vaan hieman ihmetyttää että onko Mäntsälässä yhtään inhimillistä päättäjää/virkamiestä?
Siltä se alkaa tuntua kun tässä (ja niin lukuisissa muissakin kunnissa tai kaupungissa) ei apua tarvitseva, vähäosainen ihminen saa välttämättä apua kunnalta, vaikka se olisi heille lain mukaan subjektiivinen oikeus?

Mielestäni tässä tapauksessa, kun esim. vanhuksilta tai vammaisilta evätään heille kuuluva tuki, kunta/kaupunki pitäisi laittaa edesvastuuseen selvästä syrjinnästä ja päätöksen tehnyt virkamies tulisi laittaa vastuuseen. Mutta näinhän ei tietenkään ole.

On olemassa niitäkin tapauksia milloin selvän virheen tehnyt virkamies on laitettu vastuuseen ja tuloksena joko viraltapano tai sakkoja, mutta näin ei tapahtunut, vaikka 1.9.2009 uudistettu vammaislaki takaa subjektiivisen oikeuden vaikeavammaiselle ihmiselle. Soveltamista lakiin tapahtuu liian paljon!

Olisikohan tässä asiassa syytä päättäjien katsoa peiliin ja ottaa asia todellakin käsittelyyn? Ei se vamma tai vaikeus pelkästään paperilla näy, vaan ihmisen joka ”leikkii” tuomaria pitäisi myös tietää ja tuntea tätä tuen hakijaa paremmin!
En nyt tällä tarkoita että hyvänpäiväntuttuja pitäisi olla, mutta ottaa selville kartoituksen avulla missä niin kuin oikeasti mennään? Voin kuvitella nuo päättäjät istumassa toimistollaan ja tekemässä päätöksiä papereiden mukaan. Liukuhihna työnä tuo varmasti menee ja ilman sen suurempia tunteita ”murskataan” ihmisiltä toive elää tasavertaista elämää nk. normaalien kanssa.

Sain tuossa joku aika sitten kuulla väitöksen, kun olin ”keskustelemassa” muutaman Vihreiden edustajan kanssa asiasta joka koski maahanmuuttajien elättämistä. Väitin, että Suomalainen vähäosainen kärsii, kun maahanmuuttoministerimme & Co. suosii oikein mamuja tulemaan tänne sankoin joukoin.
Vastaukseksi tähän sain että kyllä kunnilla/kaupungeilla on varaa taata lainmukaiset etuudet vanhuksille, vammaisille, jne. ja että väittämäni oli pelkkää huhupuheista kuultua roskakoritavaraa tai sitä kuuluisaa muukalaisvihaa.

Kyllä minua silloin suoraan sanoen ihmetytti suuresti ja vastasin että ”sehän nähdään ja että toivottavasti asia on nyt niin miten sanot sen olevan”.
Mutta, ilman mitään faktatietoa tai tilastoa voin sanoa että nuo Vihreiden edustajat valehtelee minulle väittämällä moista!

Perusteena voin kysyä että miksi sitten ei vanhuksella ole väliä että pääseekö hän liikkumaan kodistaan mihinkään, ilman että sukulaiset, ystävät, koti-apu on häntä siinä auttamassa tai miksi sitten vammautunut ihminen sulkeutuu täysin kotiinsa sängynpohjalle ja menettää elämänhalunsa, kun ei hänelle järjesty apua?

Nämä ei ole väittämiä tai kuultuja kauhuskenaarioita, vaan täyttä nähtyä totta!

Tehkööt jokainen oman päätelmänsä esimerkki tapauksista ja miettiköön sitten millaista olisi samanlaisella tilanteessa eläminen?

Sitten muita kuulumisia.

Mäntsälän Perussuomalaisilla oli valtuustoryhmän kokous maanantaina 12.4 aiheena Mäntsälän maankäytön visio.
Kunnalta oli tullut materiaalia missä oli erinäisiä väittämiä ja meidän piti keskustella ja päättää olemmeko samalla linjalla vai ei. Henkilökohtaisesti näytti väittämät melko kummallisilta… kuka lieneekään tehnyt? Otan aiheen tarkemmin esille myöhemmin, että miten Mäntsälää täytyisi kehittää.

Ensi viikolla olisi kaksi tilaisuutta. Ensin tiistaina menemme Järvenpäätalolle keskustelemaan eduskuntavaalit 2011 ehdokasasettelusta ja loppuviikosta sunnuntaina 25.4 on Perussuomalaisten Uudenmaanpiirin Kevätkokous Mäntsälän kunnantalolla. Itse menen tilaisuuteen nk. ovimieheksi, ainakin näillä näkymin. Mielenkiinnolla odotan tuota tilaisuutta.

Viikolla 17, keskiviikkona 28.4 on Mäntsälän Perussuomalaisten kevätkokous, joten kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita paikanpäälle.

Tässä tämänkertaiset, palataan asiaan

Mikko A. Ratia (PS)

maanantai 12. huhtikuuta 2010

”Ei ole säästökohteilla rajaa, kun on päästään…”

Niin, säästöjä pitäisi vaan jostakin repiä ja nuo säästöt mielestäni kohdistuvat melko säännöllisesti niihin ihmisryhmiin, jotka harvemmin sanovat ”ei”, ryhtyy lakkoon, tms.

Nyt yksi esimerkki säästöistä, joka koskee lasten turvallisuutta liikenteessä.

Otin yhteyttä Mäntsälän Kuntaan, koskien tyttäreni ensi syksyn esikoulua.

Kertaus on opintojen äiti, siis lähtökohdat ovat nämä:

Olen Sagan (tyttäreni) kanssa päivisin kotona ja näin ollen olen vastuussa hänestä 24/7 (yhdessä toki vaimoni kanssa, mutta minä olen suurimmaksi osaksi päivisin vastuussa tyttärestäni).
Itselläni on liikuntaeste, mutta kunnan mielestä olen täysin terve (oikeanpuolen halvaus 9.10.1993, kävelen itsenäisesti n. 1-2km)

Kun otin yhteyttä kuntaan Sagan esikouluopetusta, pääasiallinen kysymykseni oli se että miten Saga pääsee esikouluopetukseen kulkemaan, sillä itselläni on liikuntaeste ja se on varsinkin talviaikaan todella este.

Sain vastauksia kunnasta.
Karua, mutta totta on se että kunta ei osallistu mitenkään lapsen kuljetukseen (tässä tapauksessa), kun meiltä ei ole tarpeeksi matkaa (5km. minimi) paikkaan, missä esiopetus järjestetään.
Joten, tässä tapauksessa pitäisi kyyditys järjestää ihan omasta puolesta.

Seuraavana kysymyksenä oli että kun itselläni on liikuntaeste, enkä kykene tuota matkaa taittamaan, mikä olisi lähimpään esikoulupaikkaan matkaa?

Vastauksena tähän sain että lapsille pitäisi opettaa kulkea se esikouluun matka ihan itsenäisesti.

Ensinnäkin, ehkä ennen lapsilla oli turvallisempi matkata, kun ei ollut liikaa nopeita autoja ja täysin päättömiä teinikuskeja, joille näemmä tärkeää on näyttää hyvältä ratissa välittämättä yhtään jalankulkijoista.

Olisihan siinä perää että lapsien täytyisi jossakin välissä oppia kulkemaan itsenäisesti ja kyllähän Saga osaa lähimaastossa kulkea.
Mutta nyt olisi kysymys n. 3km matkasta, joka lapsen tulisi taittaa yksin, kun minusta siihen ei apua ole.
Lapsi on kuitenkin lapsi ja jos kuusivuotiaalle pitäisi kellonajat olla selviä, niin siinä voi vaan sanoa että myöhästelyjä tulee varmasti! (jos vielä matkaa taittaa kavereita kotikulmilta)

Esimerkkinä tästä liikenteenparissa törppöilystä on tuo meidän risteys, jossa vauhti nousee useasti ylinopeuteen, vaikka ollaan vielä taajaman alueella.

Olen ottanut tuon asian aikaisemmin esille ja kirjoittanut tuosta risteyksestä aikaisemmin paikallislehtiin. Mitään muutosta ei kumminkaan ole tullut asiaan.

Ratkaisu tuohon turvalliseen kulkemiseen olisi päätetty jo, eli kunta on suunnitellut jo aikaisemmin Isolakeentien ja Lakeenkujan yhdistämisestä, jonka tuloksena olisi Lakeenkujalta turvallista matkustaa jalkaisin ja välttäisi tuon risteyksen ylittämisen.

Kumminkin, tässäkin asiassa Mäntsälän kunta on saamaton, eikä mitään ei ole tapahtunut.
Se olisi mielestäni jokaisen perusturva että saisi rauhassa ja turvallisesti kulkea koulumatkansa, sillä jokaisella ei ole autoa tai muuta keinoa saattaa lastaan esikouluopetukseen/kouluun, kuten tässä allekirjoittaneella on

Tuosta risteysasiasta on kerätty adressi aikoinaan, mutta ei kai se tuottanut tarpeeksi nimiä, kun ei ole sen tiimoilta kuulunut mitään?

Minä olen kyllä henkilökohtaisesti erittäin pettynyt siihen ettei kunta ota tuota ongelmaa tosissaan, sillä tuo Lakeenkujan ja Lahdentien risteys on todellakin riskialtis. Vielä siinä ei ole sattunut mitään, mutta en myöskään välittäisi tapahtuvan.

Jos kunta kaipaa faktoja, niin niitä kyllä on minulla esittää.

Se on ihme ettei Mäntsälän keskustan taajama ole ensinnäkään tasa-arvoista nähnytkään, kun katsotaan Helsingin suunnasta, niin kevyenliikenteenväylät ovat kummankin puolen Lahdentietä alkaen Mäntsälän Sahan risteyksestä, jatkuen keskustan läpi aina Leppäniementien risteykseen asti, jolloin yllättäen oikealla puolella ei kevyenliikenteenväylä jatku, niin kuin vasemmalla puolella.

Olen kuullut siihen syyn, joka oli liika ”moporalli”, jota ei Lahdentien varrella asuneet ihmiset sietänyt ajatuksissaan, mutta olisiko se nyt se suurin syy? En tiedä, mutta jos jollain on siihen tietoa niin valaiskoot asiaa.

Eli, nyt olisi kunnalla oiva tilaisuus korjata nämä epätasa-arvoisuudet ja voittaa edes vähän luottamusta itselleen, kun tällä hetkellä se on ainakin minulla kovin vähäistä.

Ei se paljon vaatisi tuohon Isolakeentien ja Lakeenkujan yhdistämiseen. Mutta jos ei tuotakaan saada kuntoon, niin yksi perhe vakavasti harkitsee muuttoa pois Mäntsälästä.

Loppuun vielä maininta siitä ettei nyt ole todellakaan tarkoitus nostaa vain keskustan ongelmia esiin, sillä esim. Hirvihaarassa kevyenliikenteenväylä on edelleen tekemättä… harmillista, mutta näin paljon kunta välittää jalankulkijoiden turvallisuudesta.

Terveisin

Mikko A. Ratia (PS)

maanantai 15. maaliskuuta 2010

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Nuorten asemasta

”Lapsissa on tulevaisuus” Mutta nuoriso voi pahoin…

Onko kenties kyseessä vain jonkinmoinen välivaihde aikuisikään?

Joku viisas ehkä kertoo sen, mutta uskon ettei kukaan osaa antaa järkevää vastausta tuohon, vaan nyt pitää tehdä  jotakin konkreettista nuorten aseman parantamiseksi.

Usein kuulee ja näkee että aikuiset päivittelevät nuorison käyttäytymistä ja manaavat ettei nuoriso enää osaa käyttäytyä, tms.
Missäköhän lienee syy?

Olisikohan oma kuppi jo nurin ojan puolella ettei paskaakaan kiinnosta miten nuoret voi ja miksi he käyttäytyvät niin?
Liiankin moni vanhempi sysää lapselleen 20 euroa kouraan ja kuvittelee että se ”riittää” herkkää elämänvaihetta käyvää nuorta? Rahallisesti ehkä, muttei henkisesti.

Onhan sekin puoli totta että jos nuorelle (13-17) alat vanhemman roolissa keskustelemaan asioista, niin usein tulee vastauksena pelkkää muminaa (sama vertaus ei päde onneksi kaikkiin nuoriin)

Vanhemmat jotka välittävät lapsestaan ja hänen tekemisistään kyllä luultavasti kuulevatkin paljon lapsensa elämästä häneltä itseltään. Mutta karuna totuutena muistetaan ettei kaikki ole niin välittäviä.

Silloin astuu kuvaan ongelmat mitä nuori kokee mahdollisesti koulussa, kaveripiirissä, tms., jos kukaan ei välitä tai ole kiinnostunut miten nuorella menee ja mitä hänelle kuuluu?

Perheen kuuluisi pelata yhteen maaliin, tavoitteena hyvinvointi kaikilla perheenjäsenillä.

Se ei kovin helpolla onnistu tämän päivän Suomenmaassa, jossa on jo tarpeeksi aikuisilla ongelmia joko työttömyyden, liikatyöllisyyden, tms. merkeissä.
Jos perheessä on työttömyyttä, tietää se usein myös vanhempien juurtumista siihen tilanteeseen ja lasten asiat jäävät usein omien huolien taakse. Näin ei onneksi kaikilla perheillä ole, joten tässäkään en yleistä.
Liikatyöllisyyskin on pahasta, jos perheen vanhemmat joutuvat painaa pitkää päivää ja lapset ovat nk. oman onnen nojassa. Tuohan se tietty itsenäisyyttä, mutta jos vanhemmat ovat nk. ”aina töissä” niin ei sekään ole mitenkään tervettä lapsille tai nuorille.

Alkuperäinen idea lähteä kirjoittamaan tätä lähti Mäntsälän kunnan järjestämästä nuorisoiltamasta 5. helmikuuta 2010.

Mietin tilaisuuden jälkeen että oliko tuo nyt tässä? Eli, onko Mäntsälän kunnanvaltuutetuilla, jotka olivat tuona iltana paikalla, tarkoitus todella parantaa nuorison tilannetta Mäntsälässä?

En ainakaan tuolla tilaisuudessa huomannut että aikuiset olisivat kovinkaan aktiivisesti ollut juttusilla nuorison edustajien kanssa. Se on tosin vaikeaa lähteä nuorten pariin ihan juttelemaan ja kyselemään, koska aika usein törmää ensin seinään.

Kaikkialla Suomessa varmasti vaivaa sama ongelma nuorison keskuudessa.

Kunnilla ja kaupungeilla on tarve säästää ja säästöt kohdistuvat liian usein ihmisiin, jotka eivät ainakaan heti nouse kapinaan (eli, lapset, vanhukset ja vammaiset).

Onhan se helppoa ajatella päättäjien että leikataan määrärahoja lapsista tai nuorisotyöstä, jos semmoista on budjetissa ollenkaan?

Onneksi on vapaaehtoistyössä (seurakunta, tms.) mukana aikuisia seuraamassa nuorison elämää, mutta valitettavasti tuokin on usein katupartio tyyppistä, eli sammuneita nuoria autetaan, tms. eikä näin ollen mitään varsinaista keskustelua synny. Nekin keskustelut usein vaipuvat unholaan, eikä kukaan enää muista taikka välitä kuullusta.

Vapaaehtoistyö on kuitenkin vähemmän houkutteleva aikuisille, joten tullaan kysymykseen mistä ne aikuiset jotka nuorten keskuudessa toimisivat ja ennen kaikkea tulisivat juttuun?

Toki onhan kunnalla omat nuorisotyöntekijänsä.

En tiedä kokonaiskuvaa, mutta luulen että nuorison parissa työskentelevillä ihmisillä on ensinnäkin se ikäkysymys esteenä toimeentulossa nuorison kanssa. Eihän 50-luvulla syntynyt ihminen voi ymmärtää ihan täysin nykynuorisoa, kun hänen nuoruudessaan ei ollut samanlaista kuin nyt.
Onhan heitäkin joiden asenne nuorisoon on kunnossa, eli otetaan selvää ennakkoon mikä on juuri nyt ”in” ja se toinen tärkeä asia, eli asenne.
En nyt syyllisty ikärasismiin ja korjaan heti etteivät kaikki vanhemmat työntekijät ole ihan ”muumioita”. Kiitokset eräälle kaverille, joka selvensi minulle tätä asiaa.

Mutta kysymys kuuluu kuitenkin että miten nuoriso ottaisi vastaan vanhemmat aikuiset heidän ”reviirillään”?

Tuo ei ole ihan niin päivänselvä juttu, koska usein nuoriso ajattelee aikuisista että ”Mitäköhän tuokin ”vanhus” meinaa?”

Kärsivällisyyttä täytyy nuorison parissa työskentelevältä löytyä. Esimerkiksi jos hyppää mukaan nuorisotyöhön nk. rookiena, niin on aika varma ettei nuoriin saa heti sitä kontaktia toimimaan.

Mielenkiintoa nuorison elämää kohtaa täytyy myös olla ja pysyä ajan trendeissä mukana.

Luottamus on ehkä se tärkein. Ainakin henkilökohtaisesti tunnen niin ettei asia mene kovin pitkälle, jos heti ollaan tarjoamassa psykologeja, tms. auttamaan nuorta. Jos nuori avautuu aikuiselle jostakin asiasta, täytyy aikuisten kuunnella asia loppuun asti ja kunnioittaa sitä kuulemaansa niin ettei nosta siitä haloota, jos nuori on niin toivonut!

Usein vaan huomaa että varsinkin vanhemmat ajattelevat niin yksiselitteisesti oman lapsensa ongelmat että heti pitää nousta barrikadille selvittämään asiaa ja niinhän sen ei pitäisi aina mennä…

Yksi tärkeä osa keskustelun aikaansaamisessa on myös se jos vanhemmalla on omakohtaista kokemusta, esim. vaikeuksista mitä on kohdannut nuorena. Tarinat omasta nuoruudesta on elävä esimerkki ja allekirjoittaneena voin sanoa että vaikutusta on ollut nuorisolle kertoa esim. oma tarinani siitä kun nuorena heittää kaiken syrjään, eikä välitä tulevaisuudesta.

Siis kärsivällisyyttä, mielenkiintoa nuorten asioihin, luottamusta ja kenties elävää esimerkkiä pitäisi nyt saada joka kuntaan ja kaupunkiin.
Ei pidä silti unohtaa että kaikki opittu kotoa alkaa, eli kotona jos on hyvä olla, niin kaksinkerroin on helpompi ottaa vastaan aikuinen ”kaveriksi”.

Silti, täytyy muistaa sekin ettei kaikki nuorison edustajat ole niin ”näkyvillä” kuten aikaansa kaupungilla/kylillä, harrastusten parissa, tms. viettävä porukka. Heitä pitäisi auttaa myös selviytymään omista ongelmistaan, joita syrjäytyminen aiheuttaa.

Se onkin sitten vaikea lähteä hakemaan niitä nuoria joilla sosiaalisuus on nollatoleranssissa.
Tottahan toki toivoisi että nämä nuoret tulisivat itse juttelemaan, kun elämässä on ongelmia, tms. Mutta niinhän se ei aina mene ja usein myöskään opettajat tai vanhemmat eivät huomaa nuoren syrjäytymistä.

Eli, syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitäisi kodin ja koulun tehdä parempaa/tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja näin ollen nuoren paha olo kenties helpottaisi?

Joten tässä heitän pallon nyt eteenpäin ja toivon pysyvän sen pelissä, kunnes ratkaisu näihin nuorison ongelmiin saataisiin.

Katsos kun lapsia ei pidä, eikä saa rokottaa aikuisten tyhmyydestä!

Syrjäytyminen on todella inhottava asia nuorena ja kaikki keinot pitäisi käyttää nyt ettei Jokelan ja Kauhajoen tragediat uusiudu.

Lopuksi vielä… Vanhemmat: Rakastakaa ja kuunnelkaa lapsianne.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (koti-isä)