perjantai 26. kesäkuuta 2015

Motoristit Koulukiusaamista Vastaan


Motoristit Koulukiusaamista Vastaan (MKKV) saapuu Mäntsälään Kirkonkylän koululle tiistaina 8. syyskuuta 2015.

Tapahtuman järjestämisestä vastaavana henkilönä olen saanut kyselyjä pitkin vuotta, kun tapahtuman mahdollisuutta lähdin työstämään että olisiko mahdollista että MKKV:n tilaisuus olisi jokaiselle Mäntsälän (keskustan?) koululle suunnattu.

Olen ollut jo aikaisemmin yhteydessä tästä mahdollisuudesta, mutta en ole kaikkien kiireiden osalta ehtinyt asiasta varsinaisesti tiedottamaan.

MKKV:ltä sain vastauksena tuohon yhteistapahtumaan että parempi/helpompi se on että tilaisuus järjestetään koulukohtaisesti. Tila ja aikaongelma tulee mm. vastaan.

Joten kehotan kaikkia vanhempainyhdistyksiä ottamaan asiasta yhteyttä MKKV:n puoleen, jos tunnette tarvetta tilaisuudelle.

Facebookista ryhmä löytyy täältä ja nettisivusto löytyy täältä.

Annan myös tarvittaessa neuvoja tapahtumaa koskien, jos se on tarpeen.

Yhteistyö terveisin

Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja

Mikko A. Ratia
mikko.a.ratia@gmail.com
0400 781 792

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Elämäntarinaa kerrakseen....




Meidän Perhe lehti julkaisi haastatteluni verkossa.
Juttuhan julkaistiin jo toukokuussa lehtiversiona, mutta nyt juttu tuli myös verkossa luettavaksi.

Minua haastatellut toimittaja Anne (Rikama) soitti eräänä päivänä minulle ja kertoi lukeneensa haastatteluni Suomen Mielenterveys seuran lehdestä ja kiinnostunut asiasta niin että päätti kysyä minulta josko voisin antaa haastattelun myös Meidän Perhe lehteen.

Anne kertoi että syynä kysymykseen oli yksinkertaisesti se, ettei kuulemma suomalaisia miehiä saa oikein avautumaan.

Mietin asiaa tovin, kunnes suostuin juttuun. Olin jo aikaisemmin päättänyt että haastattelut ja TV-esiintymiset oli sitten tässä. Olin aikaisemmin esiintynyt muutaman lehden haastattelussa aiheena selviäminen elämästä mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta huolimatta. Myös Mouka Filmin projektissa ”Puhutaan elämästä” olin mukana ja muutaman kerran nuo klipit on TV:ssä pyörineetkin.

Ajattelin kyllä yleisön reaktiota pitkään ennen kuin tein päätöksen. Nyt jälkeenpäin mietin ihan toisella tavalla. Mitä jos olisin jättänyt selviytymis tarinani kertomatta?

Ihmiset jotka ovat minuun ottanut yhteyttä tai kommentoinut julkaisua sosiaalisessa mediassa on muutamaa nettitrollia lukuunottamatta positiivista. Ihmiset on kertonut mm. saavansa voimia ja uskoa avautumisestani ja esimerkistäni, ettei kannata heittää kaikkea toivoa, ennen kuin on tsekannut koko käden (pokeritermejä lainatakseni).

Kun nyt tarkemmin ajattelen, niin positiivinen elämänasenteeni (okei, jokaisella on myös huonot päivänsä) on ollut se kantava voima jolla olen saanut itseni tätäkin kirjoittamaan.
Jos olisin jäänyt 1993 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen sänkyyn itkemään ja säälimään itseäni, niin luultavasti olisin katkeroinut, valittava ihmishylkiö.

Kiitos perheelleni ja kaikille niille kavereille/tutuille ketkä on tullut vuosien aikana kohdattua.

Hyvää (ja vähälumista) kesää

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia