Perjantai... ja
kohtalokas päivämäärä 09/10/1993.
Vuonna 1993samaisena päivämääränä meinasi allekirjoittaneen elämänliekki sammua
auto-onnettomuuden johdosta.
Nopea toiminta onnettomuuspaikalla, Töölön sairaalan henkilökunnan ammattilaiset ja karjalalainen periksiantamattomuus ja sisu olivat asioita, joita ilman en olisi kirjoittamassa tätä tekstiä.
Vuosiin on
mahtunut paljon hyvää kuin pahaakin. Olen avoimesti kertonut onnettomuuden
jälkeisestä helvetistä jota kesti n. 8 vuotta, ennen kuin pääsin takaisin
jaloilleni.
Olen tehnyt sen
auttaakseni ihmisiä avaamaan silmänsä sille tosiasialle, että aina kannattaa
käyttää sitä järkeä mitä sinulle on suotu. Olen kirjoittanut, antanut
haastatteluja, esiintynyt TV-ohjelmassa, vaikuttanut konkreettisesti asioihin, tms.
Joku ehkä luulee
että teen tämän vain julkisuuden takia, mutta olet väärässä jos luulet niin.
Olen aktiivisesti mukana kuntamme lasten & nuorten elämässä ja teen myös
muidenkin ihmisryhmien kanssa yhteistyötä.
Pääasiallinen
tarkoitukseni on siis olla esimerkki kuinka voi käydä pahimmillaan, jos oikein
innostuu leikkimään. Olen myös hyvä esimerkki siitä mihin ihminen pystyy, jos
vaan tahtotila on oikea.
Sain
onnettomuudesta muistoksi ikuiset vammat (aivoruhjevamma), niin ajatuksen virta
ei ole katkennut. Elämä on välillä taistelua lähinnä liikkumisvaikeuksien takia
(oikea puoleni kropastani halvaantui vamman johdosta).
Moni minut
tavannut ihminen on kummastellut että olenko oikeasti käynyt läpi kyseisen
helvetin? Sitä kysymystä en yhtään ihmettele, kun ottaa huomioon miten ”hyvässä
kunnossa” olen kaikenkaikkiaan (siis järki juoksee).
Haluatko sinä
kokea saman? Pystytkö olemaan tarpeeksi sisukas noustaksesi kaksi kertaa ”kuolleista”
Minä en lähtisi
kokeilemaan samaa ”sissi-koulutusta” uudemman kerran, kun olen kerran nähnyt
sen helvetin.
Muistakaa siis
(varsinkin nuoret) käyttää järkeä ja ajatella ennen kuin on liian myöhäistä.
Kaikkia tämä
tuskin tavoittaa, mutta niinhän se menee.
Lopuksi tahdon
kiittää perhettäni ja lukuisia ihmisiä, ketkä on elämässäni tällä hetkellä. Liian
pitkä lista tulisi kiiteltäviä
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia