perjantai 9. lokakuuta 2015

Vuosipäivänä 09. Lokakuuta 2015




Perjantai... ja kohtalokas päivämäärä 09/10/1993.

Vuonna 1993samaisena päivämääränä meinasi allekirjoittaneen elämänliekki sammua auto-onnettomuuden johdosta.

Nopea toiminta onnettomuuspaikalla, Töölön sairaalan henkilökunnan ammattilaiset ja karjalalainen periksiantamattomuus ja sisu olivat asioita, joita ilman en olisi kirjoittamassa tätä tekstiä.

Vuosiin on mahtunut paljon hyvää kuin pahaakin. Olen avoimesti kertonut onnettomuuden jälkeisestä helvetistä jota kesti n. 8 vuotta, ennen kuin pääsin takaisin jaloilleni.

Olen tehnyt sen auttaakseni ihmisiä avaamaan silmänsä sille tosiasialle, että aina kannattaa käyttää sitä järkeä mitä sinulle on suotu. Olen kirjoittanut, antanut haastatteluja, esiintynyt TV-ohjelmassa, vaikuttanut konkreettisesti asioihin, tms.

Joku ehkä luulee että teen tämän vain julkisuuden takia, mutta olet väärässä jos luulet niin. Olen aktiivisesti mukana kuntamme lasten & nuorten elämässä ja teen myös muidenkin ihmisryhmien kanssa yhteistyötä.

Pääasiallinen tarkoitukseni on siis olla esimerkki kuinka voi käydä pahimmillaan, jos oikein innostuu leikkimään. Olen myös hyvä esimerkki siitä mihin ihminen pystyy, jos vaan tahtotila on oikea.

Sain onnettomuudesta muistoksi ikuiset vammat (aivoruhjevamma), niin ajatuksen virta ei ole katkennut. Elämä on välillä taistelua lähinnä liikkumisvaikeuksien takia (oikea puoleni kropastani halvaantui vamman johdosta).

Moni minut tavannut ihminen on kummastellut että olenko oikeasti käynyt läpi kyseisen helvetin? Sitä kysymystä en yhtään ihmettele, kun ottaa huomioon miten ”hyvässä kunnossa” olen kaikenkaikkiaan (siis järki juoksee).

Haluatko sinä kokea saman? Pystytkö olemaan tarpeeksi sisukas noustaksesi kaksi kertaa ”kuolleista”

Minä en lähtisi kokeilemaan samaa ”sissi-koulutusta” uudemman kerran, kun olen kerran nähnyt sen helvetin.

Muistakaa siis (varsinkin nuoret) käyttää järkeä ja ajatella ennen kuin on liian myöhäistä.
Kaikkia tämä tuskin tavoittaa, mutta niinhän se menee.

Lopuksi tahdon kiittää perhettäni ja lukuisia ihmisiä, ketkä on elämässäni tällä hetkellä. Liian pitkä lista tulisi kiiteltäviä

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia