Sosiaalinen
erakko
Kevät keikkuen
tuleepi. Lunta on viikonlopuksi luvassa ja silleen.. en nyt kumminkaan sään
takia ole tätä kirjoittamassa, vaan yksinkertaisesti sen takia että avaan
teille arvon lukijoille ja seuraajilleni kuka on tämä mies joka sosiaalisenaerakkonakin tunnetaan...
Siis,
perustietoja tuskin tarvitsee kerrata niin intensiivisesti kuten olen tottunut
tekemään.
Mikko Antero
Ratia. Syntynyt marraskuun 13. päivä vuonna 1976 klo 3:30 Hyvinkään
aluesairaalassa. Kotipaikkana tuolloin Mattilan kylä Mäntsälän kunnassa.
Perheeni koostui
silloin vanhemmistani ja isosisko Heidistä (synt. 1974) sekä isäni vanheemista
eli Saima-mummista ja Eino-papasta ketkä asuivat samalla mäellä Mattilan
Tonttimäellä.
Lapsuuteni ei
ollut kovinkaan helppo. Sitä varjostivat lähinnä pelkotilat mitä pikkupoikana
kärsin.
Elämään tuli vielä suurempi muutos kun vanhempani erosivat 80-luvun
puolivälissä ja muutimme äitini ja siskoni kanssa mäntsälän kirkonkylälle.
Asuinpaikaksi
silloin siunaantui Mustamäki, joka oli (ja on sitä edelleenkin) mäntsälän
pahamaineisimpia paikkoja.
Elämä oli
taistelua, ensinnäkin muiden hyväksyntää hakien. Avioero lapsena ”tavallisten”
ja ”parempien” joukossa ei ollut kovin helppoa.
Myös kiusaamista
ilmeni kouluaikoina, mutta siitä mentiin yli, enkä antanut sen vaikuttaa sen
enempiä.
Yläasteelle
mentyäni alkoi ote lipsumaan ja koulunkäynti oli enää toisarvoinen asia.
Toisin sanoen
olin itserakas paskiainen, joka ei välittänyt muista paskaakaan.
Hengailin siihen
aikaan erään kaverini kanssa, jonka koin kovin samalla aaltopituudella olevaksi
tyypiksi.
Kumminkin...
9.10.1993 olin osallisena kohtalokkaassa onnettomuudessa, josta sain pysyvät
vammat lennettyäni tuulilasin läpi autosta ulos.
Tarkemmin ottaen
aivoruhjevamma oli tuloksena ja kaikki elämän arvot meni uusiksi.
Onnettomuuden jälkeen
jouduin ojasta allikkoon ja taistelua takaisin elämään oli aina vuoteen 2001,
jolloin tapasin nykyisen vaimoni.
Nykyään
Mäntsälässä asun perheeni kanssa, johon kuuluu vaimoni Paula & 9v tyttäreni
Saga, sekä kaksi poikakissaa Pate & Elias.
Ammatillista
koulutusta ei minulla ole. Onnettomuuden ja varsinkin sen jälkiseuraumusten
takia opinnot ovat jääneet toisarvoiseksi asiaksi. Toivoisin silti joskus onnistuvani pääsemään takaisin "oravanpyörään"
Toimettomana en
todellakaan ole ollut, vaan olen ollut tyttärelleni koti-isänä aina tähän päivään
asti.
Lisäksi toimin
vapaaehtoisena mm. nuorison ja vammaisten ihmisten parissa, sekä teen erilaisia
vaikuttamishommia mitä nyt eteen sattuu.
Luottamustoimena
mainittakoon myös Mäntsälän Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistys, jossa toimin
puheenjohtajana tällä hetkellä.
Olen ollut myös
politiikassa mukana. Vuodet 2007-2012 meni perussuomalaisten riveissä, joka sai
päätöksensä, kun minut savustettiin kirves selässä ulos politiikasta.
Toimin
myös luottamuspaikalla vuosina 2008-2012, kun olin perusturvalautakunnassa
varajäsen.
Politiikka on
jäänyt sen myötä kokonaan pois, koska nykysysteemi haisee pahemman kerran
narsistiselta oman edun tavoittelulta ihan kokonaisvaltaisesti.
Ihmiset tuntevat
minut sosiaalisena, karjalalaista verenperintöä kantavana metallimiehenä, jonka
rakkaisiin harrastuksiin kuuluu musiikin lisäksi valokuvaaminen, lukeminen ja
kirjoittaminen.
Olen työstämässä
pitkäaikasta haavetta, eli oman elämän opusta, jonka nimenkin taisin keksiä
juuri ”Oman Elämänsä Maestro”
Hyvää kevättä!
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia