Tervehdys!
Eilinen jäi ihan
väliin kirjoittamisen suhteen.
Syynä ehkä
suurimpana se, ettei luontoäiti antanut aihetta valoisiin ajatuksiin.
Juice Leskinen
kirjoitti aikanaan lyriikan ”katsoin aurinkoon, elämässä kiinni oon” jonka on
esittänyt monikin artisti vuosien aikana.
Joulukuussa
ilmestyneessä Mielenterveyslehdestä löytyvän haastetteluni kätköistä löytyy
myös lause ”saan elämäniloa auringosta ja toisista ihmisistä” – Joten eipä ole
ihme että tämän alkuvuoden olen ollut kadoksissa elämäni kanssa.
Liittyy siihen
toki muutakin.
Kliseisesti päätin
viime vuoden loppupuoliskolla että tupakointi saa riittää. No, kuka nyt enää
sitä hintaa maksaa nikottelematta mitä tupakasta joutuu makselemaan.
Tänään on
onnistunut päivä sen suhteen, mitä entiseen röökaamiseeni tulee (n. 25
savuketta/pvä).
Mutta kuten
tiedetään. Tupakoinnin lopettaminen on sellainen temppu mihin monikaan ei
kykene ilman apuja. Sen minä olen kuitenkin päättänyt että kun omilla avuin
tupakoinnin aloitin, niin sen myös päätän omatoimisesti.
Heräsi ajatus siitä
kuinka paljon ihminen todellakin maksaa veroja mm. tupakasta, alkoholista,
makeisista, tms. Eritoten asiassa kiinnosti se kuinka paljon sitä itse säästäisi,
jos luopuisi edellämainituista paheista?
Tämän tapaukseen
sopii loistavasti IMPALED NAZARENE orkesterin biisi ”Sadistic 666 (Under agolden shower)” ja varsinkin biisin loppuosa, jonka voikin omistaa Stubbin
epäonnistuneelle äpärähallitukselle.
Eilen jossakin välissä
iltaa eräs kaverini huikkasi minulle messengerin kautta että ”ukko oot
telkussa?”. Ihmettelin tätä kysymystä noin nanosekunnin, kunnes äkkäsin että
kyseessä on varmasti ”Puhutaan Elämästä” kampanjan uusintakierros (esitettiin
8.9.2014 ensimmäistä kertaa).
Itse elokuvassahan
en esiinny, vaan yhdessä monesta trailerista mitkä esitettiin ennen elokuvaa.
Tämä traileri on
nähtävissä
jois sen olet jostakin syystä missannut.
Hyvä että moni
ihminen katsoo nuo pikku klipit, jossa minäkin esiinnyn. Sillä itsemurhasta
puhuminen ei ole koskaan turhaa, vaan voi avata myös silmiä. Mielenterveys
lehden haastattelu, jossa kerroin enempi tuosta suicidaali vaiheesta poiki
ainakin muutamien ihmisten yhteydenottoa, missä he kiitti minua. Kiitokset
itsellenne että osaatte avata silmänne.
No.. palataan
tästä aiheesta syvällisemmin asiaan, kun taas on henkinen voimataso sillä
kantilla että jaksan ilman suurempia tunteenpurkauksia asiasta kirjoittelemaan.
Näihin sanoihin ja
tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän kertainen avautuminen.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia