Oletko koskaan
ajatellut että...
Voisi käydä
huonosti?
Mäntsälässä ollaan
huolissaan ihmisten liikenneturvallisuudesta. Eikä ollenkaan suotta.
Olen myös
katsellut eräiden nuorten lähinnä maailmanlopun meiningin kaahailua pitkin
keskustaa & lähistöä.
Nyt haluan tuoda
oman kokemukseni esille.
Olen tähän päivään
mennessä viettänyt jo reilut 20v invaliidinä auto-onnettomuuden 09.10.1993
johdosta.
Juttu ei ollut
niin yksiselitteinen, kuin juuri sinä lukija sen voisit ymmärtää. Olen toki
hengissä, mutta missä kengissä. Se onkin eri asia.
Lensin
takapenkiltä tuulilasin läpi ulosajon seurauksena. Tuloksena aivoruhjevamma ja
oikea puoli kehostani halvaantui päästä varpaisiin.
Tiedätkö miltä se
tuntuu? Hyvä. Jatketaan.
Eikä siinä
todellakaan kaikki.
Vakuutusyhtiö
jossa auto oli vakuutettu oli ensin sitä vastaan että saisin mitään korvauksia
vammautumisestani. Raudanlujan asianajajan ansiosta sain kumminkin korvaukset
50% myötävaikutusalennuksella (koska olin mennyt humalaisen ja kortittoman
kaverin kyytiin)
Vaikka sinä
lukijani et ajaisi humalassa tai menisi humalaisen kyytiin (jota toivon koko
sydämestäni!) niin oletko ajattelut tuota puolta asiasta? Kävisikö sinullekin
samoin mitä minulle? Kaikesta törttöilystö kumminkin maksat. Hinta vaan
vaihtelee. Mulla se maksaminen kestää lopun elämääni.
Tahdotko vielä
kuulla lisää? Okei, jatketaan.
Mitä siitäkin tulisi,
jos joutuisit itse kohtaamaan vammautumisen tai mikä pahinta TOISEN ihmisen
vammautumisen/kuoleman? Pystyisitkö elämään asian kanssa?
Voin näes kertoa
ettei mulle uusi elämä invalidina ollut mitenkään helppoa. Saati sitten elää
siinä totuudessa että tietä ylittänyt pikkupoika/tyttö kuoli autosi alle, kun
tulit välittämättä mistään mitään mutkan takaa?
Elämä jatkuu,
mutta muistakaa ettei liikenteessä tuli leikkiä oman taikka muiden
kustannuksella. Itku siinä mahtaisi monelta päästä.
Siis toivon että
ihan jokainen autoilija ottaisi huomioon, varsinkin taajama-alueella että
muitakin on liikenteessä ja varsinkin pikku lapsia ei ole vielä liikenteen
suhteen hahmottamiskykyä.
Turvallista matkaa
ihan jokaiselle
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia