Erakon elämästä - 3. Tammikuuta 2015

Tervehdys!

Eilinen jäi ihan väliin kirjoittamisen suhteen.

Syynä ehkä suurimpana se, ettei luontoäiti antanut aihetta valoisiin ajatuksiin.

Juice Leskinen kirjoitti aikanaan lyriikan ”katsoin aurinkoon, elämässä kiinni oon” jonka on esittänyt monikin artisti vuosien aikana.

Joulukuussa ilmestyneessä Mielenterveyslehdestä löytyvän haastetteluni kätköistä löytyy myös lause ”saan elämäniloa auringosta ja toisista ihmisistä” – Joten eipä ole ihme että tämän alkuvuoden olen ollut kadoksissa elämäni kanssa.

Liittyy siihen toki muutakin.

Kliseisesti päätin viime vuoden loppupuoliskolla että tupakointi saa riittää. No, kuka nyt enää sitä hintaa maksaa nikottelematta mitä tupakasta joutuu makselemaan.

Tänään on onnistunut päivä sen suhteen, mitä entiseen röökaamiseeni tulee (n. 25 savuketta/pvä).

Mutta kuten tiedetään. Tupakoinnin lopettaminen on sellainen temppu mihin monikaan ei kykene ilman apuja. Sen minä olen kuitenkin päättänyt että kun omilla avuin tupakoinnin aloitin, niin sen myös päätän omatoimisesti.

Heräsi ajatus siitä kuinka paljon ihminen todellakin maksaa veroja mm. tupakasta, alkoholista, makeisista, tms. Eritoten asiassa kiinnosti se kuinka paljon sitä itse säästäisi, jos luopuisi edellämainituista paheista?

Tämän tapaukseen sopii loistavasti IMPALED NAZARENE orkesterin biisi ”Sadistic 666 (Under agolden shower)” ja varsinkin biisin loppuosa, jonka voikin omistaa Stubbin epäonnistuneelle äpärähallitukselle.

 

Eilen jossakin välissä iltaa eräs kaverini huikkasi minulle messengerin kautta että ”ukko oot telkussa?”. Ihmettelin tätä kysymystä noin nanosekunnin, kunnes äkkäsin että kyseessä on varmasti ”Puhutaan Elämästä” kampanjan uusintakierros (esitettiin 8.9.2014 ensimmäistä kertaa).

Itse elokuvassahan en esiinny, vaan yhdessä monesta trailerista mitkä esitettiin ennen elokuvaa.

Tämä traileri on nähtävissä jois sen olet jostakin syystä missannut.

Hyvä että moni ihminen katsoo nuo pikku klipit, jossa minäkin esiinnyn. Sillä itsemurhasta puhuminen ei ole koskaan turhaa, vaan voi avata myös silmiä. Mielenterveys lehden haastattelu, jossa kerroin enempi tuosta suicidaali vaiheesta poiki ainakin muutamien ihmisten yhteydenottoa, missä he kiitti minua. Kiitokset itsellenne että osaatte avata silmänne.

No.. palataan tästä aiheesta syvällisemmin asiaan, kun taas on henkinen voimataso sillä kantilla että jaksan ilman suurempia tunteenpurkauksia asiasta kirjoittelemaan.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän kertainen avautuminen.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Toimeentulotuesta

Kipinä lähteä kirjoittamaan toimeentulotuesta poiki eilisestä keskustelusta, jossa eräs ihminen valitti ettei saa toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, vaikka hänen tulonsa olivat törkeän pienet.

Kysyin miksi ei sosiaalitoimisto myönnä tukea ja vastaus oli ”Sosiaalitoimisto soveltaa toimeentulohakemuksia”.

En tunne henkilökohtaisesti tuota ihmistä kenen kanssa kävimme keskustelun, joten arvailujen varaan jää, että onko asia nyt niin miten hän sen kuvasi.

Miksi sitten otan asian esille onkin toinen juttu.

Hyvinvointivaltiossa luulisi että kukaan ei jää nollatoleranssiin toimeentulon puolesta. Mutta näin se ei ole.

Asialle täytyisi tehdä kyllä jotakin pian, sillä köyhyysrajan (mikä se sitten OIKEASTI on?) alapuolella kituuttelee moni Suomalainen.
Eilisestä keskustelusta jäi mieleeni ihmisen luovuttava asenne. Jos sosiaalitoimi sanoo ettei tipu, niin siihen tyydytään. Olen itsekin tehnyt saman virheen vakuutusyhtiön kanssa asioidessani.

Ihmisen ei ikinä pitäisi jättää asiaa siihen yhteen hylkypäätökseen, vaan taistella oikeuksien puolesta. Ei se helppoa monelle ole ja ylämäki on raskas kavuta yhä uudestaan ja uudestaan.

Suomi on tunnettu raskaasta verotuksestaan ja kummastelen nyt että mihin nuo verot sitten menee, kerta ei niitä ainakaan käytetä Suomalaisen veronmaksajan hyväksi?

Onko sitten hallituksella ajatus noissa eläkeiän nostoissa se että saadaan verotuloja enempi ja ihminen kun viimein pääsee eläkkeelle, niin ei mene kuin hetki niin hän on haudanlevossa, jolloin eläkkeenmaksu katkeaa ja valtio taas on säästänyt, hurraa!

Moni Suomalainen toimeentulotuen armoilla elävä on katkera varmasti maahanmuuttajille/elintaso pakolaisille, ketkä saavat tukia enemmän kuin kantasuomalainen. En ihmettele tätä yhtään, sillä uutinen saa allekirjoittaneenkin miettimään todellakin ajatusta ”riittäkö enää mikään?”

Tiedän kyllä että jokaisella on oikeus toimeentuloon, niin Somalilla, kuin täällä asustavalla Suomalaisella.
Usein myös minulle vastauksia on tullut, että ”onhan meissäkin niitä sossupummeja”. En kiellä tätä, mutta ei pidä silti yleistää jokaista Suomalaista vähäosaista sossupummiksi, sillä ”tarinoita on niin paljon kun kertojiakin, mutta jokaiselle tarinalle ei valitettavasti löydy kuulijoita”.

Kannatan jokaista maahanmuutto hyysääjää ajattelemaan edellistä lausetta.

Loppuun toki täytyy mainita että ei pidä myöskään yleistää kaikkia maahanmuuttajia samaan pummikerhoon, kun näinhän se ei ole. Mutta valitettavan paljon kumminkin on heissäkin niitä elintasopakolaisia, ketkä eivät tee tikkuakaan ristiin hyvinvointinsa puolesta.

Johtopäätöksenä tästä kaikesta voin vaan tuoda ajatukseni julki että olisikohan tuo toimeentulotuki asetettava subjektiiviseksi oikeudeksi veronmaksajalle?

Terv.

Mikko A. Ratia (PS)