Tänä päivänä kun
puhutaan nuorison tavoista ja käyttäytymisestä, usein kuulee sen että ”kyllähän
meidän nuoruudessa samalla lailla pölvästeltiin” – Mutta harvalle kumminkin on
tapahtunut koko elämän muuttanut pöljäily.
Mäntsälässä on
keskustelu käynnissä jälleen tuosta nuorten mopoilla/kevytmoottoripyörillä
ajelusta. Onhan se allekirjoittaneenkin mielestä aika hurjan näköistä, kun
stagella vedetään nokka pystyssä mopolla tai prätkällä... ja vielä kaveri
kyydissä.
Pyrin antamaan
tällä kirjoituksellani ajatuksen, mitä mahdollisesti voi tapahtua, jos oikein
huono tuuri käy.
Minulle sattui
tuommoinen huono tuuri, suorastaan paska mäihä 09/10/1993, jolloin vammauduin
erittäin vaikeasti, tosin auto-onnettomuudessa mutta se ei mitenkään vähennä sitä totuutta kuinka voi käydä.
Vuosia tulee
täyteen 22v. Se on reilusti enemmän kuin mitä kylillä liikkuvilla nuorilla on
edes ikää. Kokemukset eivät ole olleet tuona aikana kovinkaan mairittelevia.
Entäpä jos satut
kyytiin ilman kypärää tai turvavyötä? Oletko täysin varma että kuski on
selvinpäin? tms.
Jos huonosti käy,
niin onnettomuus on omaa syytäsi. Miksi lähdit kyytiin, vaikka tiesit esim.
kuskin nauttineen alkoholia, tms?
Minulle kävi niin
ja ainoastaan periksiantamattoman asianajajan ansiosta sain vakuutusyhtiön
myöntymään -50% omavastuuseen työkyvyttömyyseläkkeestäni.
Eikä siinä edes
kaikki. Niin kuin Moniksen Yökahvilassa käyvät nuoret minut jo tuntevatkin,
niin haluaako kukaan olla vajaavainen rampa, ”kroppansa vanki”, niin kuin sitä
kuvailisin?
Tiedän että tämä
teksti ei tavoita mahdollisesti nuoria, mutta toivon silti tämän tarinan uppoavan
teidän vanhempien ajatuksiin ja siitä jälkikasvulle eteenpäin kerrottavaksi.
Turvallisesti
liikenteessä
Mikko A. Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti