Vuosipäivänä 09. Lokakuuta 2015

Perjantai... ja kohtalokas päivämäärä 09/10/1993.

Vuonna 1993samaisena päivämääränä meinasi allekirjoittaneen elämänliekki sammua auto-onnettomuuden johdosta.

Nopea toiminta onnettomuuspaikalla, Töölön sairaalan henkilökunnan ammattilaiset ja karjalalainen periksiantamattomuus ja sisu olivat asioita, joita ilman en olisi kirjoittamassa tätä tekstiä.

Vuosiin on mahtunut paljon hyvää kuin pahaakin. Olen avoimesti kertonut onnettomuuden jälkeisestä helvetistä jota kesti n. 8 vuotta, ennen kuin pääsin takaisin jaloilleni.

Olen tehnyt sen auttaakseni ihmisiä avaamaan silmänsä sille tosiasialle, että aina kannattaa käyttää sitä järkeä mitä sinulle on suotu. Olen kirjoittanut, antanut haastatteluja, esiintynyt TV-ohjelmassa, vaikuttanut konkreettisesti asioihin, tms.

Joku ehkä luulee että teen tämän vain julkisuuden takia, mutta olet väärässä jos luulet niin. Olen aktiivisesti mukana kuntamme lasten & nuorten elämässä ja teen myös muidenkin ihmisryhmien kanssa yhteistyötä.

Pääasiallinen tarkoitukseni on siis olla esimerkki kuinka voi käydä pahimmillaan, jos oikein innostuu leikkimään. Olen myös hyvä esimerkki siitä mihin ihminen pystyy, jos vaan tahtotila on oikea.

Sain onnettomuudesta muistoksi ikuiset vammat (aivoruhjevamma), niin ajatuksen virta ei ole katkennut. Elämä on välillä taistelua lähinnä liikkumisvaikeuksien takia (oikea puoleni kropastani halvaantui vamman johdosta).

Moni minut tavannut ihminen on kummastellut että olenko oikeasti käynyt läpi kyseisen helvetin? Sitä kysymystä en yhtään ihmettele, kun ottaa huomioon miten ”hyvässä kunnossa” olen kaikenkaikkiaan (siis järki juoksee).

Haluatko sinä kokea saman? Pystytkö olemaan tarpeeksi sisukas noustaksesi kaksi kertaa ”kuolleista”

Minä en lähtisi kokeilemaan samaa ”sissi-koulutusta” uudemman kerran, kun olen kerran nähnyt sen helvetin.

Muistakaa siis (varsinkin nuoret) käyttää järkeä ja ajatella ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaikkia tämä tuskin tavoittaa, mutta niinhän se menee.

Lopuksi tahdon kiittää perhettäni ja lukuisia ihmisiä, ketkä on elämässäni tällä hetkellä. Liian pitkä lista tulisi kiiteltäviä

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Oletko ikinä ajatellut että...

Oletko koskaan ajatellut että...

Voisi käydä huonosti?

Mäntsälässä ollaan huolissaan ihmisten liikenneturvallisuudesta. Eikä ollenkaan suotta.

Olen myös katsellut eräiden nuorten lähinnä maailmanlopun meiningin kaahailua pitkin keskustaa & lähistöä.

Nyt haluan tuoda oman kokemukseni esille.

Olen tähän päivään mennessä viettänyt jo reilut 20v invaliidinä auto-onnettomuuden 09.10.1993 johdosta.

Juttu ei ollut niin yksiselitteinen, kuin juuri sinä lukija sen voisit ymmärtää. Olen toki hengissä, mutta missä kengissä. Se onkin eri asia.

Lensin takapenkiltä tuulilasin läpi ulosajon seurauksena. Tuloksena aivoruhjevamma ja oikea puoli kehostani halvaantui päästä varpaisiin.

Tiedätkö miltä se tuntuu? Hyvä. Jatketaan.

Eikä siinä todellakaan kaikki.

Vakuutusyhtiö jossa auto oli vakuutettu oli ensin sitä vastaan että saisin mitään korvauksia vammautumisestani. Raudanlujan asianajajan ansiosta sain kumminkin korvaukset 50% myötävaikutusalennuksella (koska olin mennyt humalaisen ja kortittoman kaverin kyytiin)

Vaikka sinä lukijani et ajaisi humalassa tai menisi humalaisen kyytiin (jota toivon koko sydämestäni!) niin oletko ajattelut tuota puolta asiasta? Kävisikö sinullekin samoin mitä minulle? Kaikesta törttöilystö kumminkin maksat. Hinta vaan vaihtelee. Mulla se maksaminen kestää lopun elämääni.

Tahdotko vielä kuulla lisää? Okei, jatketaan.

Mitä siitäkin tulisi, jos joutuisit itse kohtaamaan vammautumisen tai mikä pahinta TOISEN ihmisen vammautumisen/kuoleman? Pystyisitkö elämään asian kanssa?

Voin näes kertoa ettei mulle uusi elämä invalidina ollut mitenkään helppoa. Saati sitten elää siinä totuudessa että tietä ylittänyt pikkupoika/tyttö kuoli autosi alle, kun tulit välittämättä mistään mitään mutkan takaa?

Elämä jatkuu, mutta muistakaa ettei liikenteessä tuli leikkiä oman taikka muiden kustannuksella. Itku siinä mahtaisi monelta päästä.

Siis toivon että ihan jokainen autoilija ottaisi huomioon, varsinkin taajama-alueella että muitakin on liikenteessä ja varsinkin pikku lapsia ei ole vielä liikenteen suhteen hahmottamiskykyä.

Turvallista matkaa ihan jokaiselle

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Maltti on taas valttia...

Koulut alkoi meillä mäntsälässä tänään, kuten monessakin muussa kunnassa/kaupungissa.

"Tarkkanäköisimmät" ovat huomannutkin että koulujen läheisyyteen on ilmestynyt kylttejä, jossa asiasta muistutetaan.

Kuten kahtena edellisenä vuonna Mäntsälässä oli reippaita vapaaehtoisia vanhempia turvaamassa pienten ja vähän isompien koulumatkaa MLL:n suojatiepäivystyksen puolesta.

Keskustelua on myös poikinut nämä kyltit (katso kuva alla)

Positiivisesti asia on otettu vastaan, niin kommenteissa kuin ratin takana, josta täytyy nyt erityisesti kiittää kaikkia Kivistöntiellä autoilleita ihmisiä. Muistutus koulujen alusta ja ihminen huomioliiveissä varmasti muistutti korvaamattomista lapsista koulutiellä.

Päivystys meni suurimmilta osilta hyvin, eikä törppöjä autoilijoita ollut liikenteessä. Mutta, eipä unohdeta sitä tosiasiaa, että ei autolla liikkuvat ole niitä ainoita riskejä liikenteessä.

Siksi pyydänkin nyt kaikkia vanhempia ottamaan pikakertauksen liikennesäännöistä jälkikasvulleen (vaikka tietäisitte että kaikki oppi on jo annettu ja perille menneeksi havaittu).

Nyt törkin mehiläispesää kun sanon tämän, mutta en voi olla kauhistelematta joidenkin lasten liikennekäyttäytymistä (onneksi vähemmistö on niitä itsestään välittämättömiä tapauksia). Jos siis tuntuu siltä että liikennekasvatus on mennyt kuuroille korville, niin kannatan mitä pikimmin hoitaa asia kuntoon.

Kuka vanhempi nyt haluaa että sattuu jotakin? Ei kukaan. Siksi pidän tärkeänä asiana että se pyöräilykypärä joko hankintaan lapselle tai sitten sen käytön tärkeyttä korostetaan.

Moni lapsi näytti unohtaneen kypärän joko kotiin tai polkypyörän tangolle roikkumaan. 

Kirkonkylän rehtori näytti vielä eritysesti kypärän käytöstä kirjoittavan tämän päiväisessä Wilma tiedoitteessaan.

Rehtori viestissään ei yhtään liioittelut kypärän käyttöä. Päävammat ei ole mikään leikin asia. 

Voin kertoa ihan kokemuksesta, ettei kypärän käyttöä tule vähätellä lainkaan!

Mutta, toivotaan että liikenneturvallisuusvuosi menee toiveiden mukaisesti ja pahemmilta tapauksilta vältytään. Se ei kumminkaan toivomalla toteudu, vaan toimimalla.

Liikenteessä ei tule leikkiä ja tämä muistutus pätee kaikkiin matkaajiin. Älkää pilatko valinnoillanne itsenne tai toisten elämää.

Liikenneturvallisuuden puolesta

Mikko A. Ratia

Suojatiepäivystys, syksy 2014

Tervehdys!

Olen ajoissa asian suhteen, mutta parempi ollakin kun kysymyksessä on niin tärkeä asia kuin lapset ja liikenneturvallisuus.

Kaksi kertaa on mäntsälässäkin turvattu pienten ja suurempien koululaisten MLL:n järjestämän Suojatiepäivystyksen merkeissä. Päivystys on tapahtunut koulujen läheisyydessä ja sen toteuttamisessa on ollut joukko vapaaehtoisia aikuisia mukana.

Mäntsälässä koulut alkavat keskiviikkona 6.8.2014 klo 8:30 ja nyt olisi hakusessa vapaaehtoisia aikuisia päivystämään lastemme turvaa liikenteessä.

Joten, jos sinulla on esim. lomat vielä päällä viikolla 32, niin ei maksa paljon tulla puoleksi tunniksi saattelemaan junioreita kouluun.

Päivystys alkaa 8:00 ja loppuu 8:30, milloin kaikkien lasten pitäisi olla jo koulussa :)

Ilmoittautumiset ja tarkemmat tiedot Mäntsälän MLL:n paikallisyhdistyksestä 

Turvallisuuden puolesta

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

MLL:n Suojatiepäivystys Mäntsälässä 14-17.8

Tervehdys lukijat!

Alla oleva teksti on kopioitu suoraan MLL Mäntsälän paikallisyhdistyksen Facebook sivuilta.

Mannerheimin Lastensuojelu Liiton Mäntsälän paikallisyhdistys järjestää yhteistyössä vanhempainyhdistysten kera SUOJATIEPÄIVYSTYSTÄ 14.-17.8. (aamuisin klo 8-8.30) Kirkonkylän, Hepolan ja Myllymäen koulujen lähialueilla!!! Jos sinulla on mahdollisuus antaa puoli tuntia ajastasi turvataksesi alakoululaisten koulun aloitusta, nyt on mahdollisuus toimia konkreettisesti :) Tee päivän (ja koko syksyn) hyvä teko ja anna aikaa hyvälle asialle... otan ilmoittautumisia vastaan ;)

Yhteystiedot:

Petra Kangas
MLL Mäntsälä
0414666419

Päivitystä: Myllymäen koulun läheisyyteen kaivataan vapaaehtoisia päivystäjiä, joten anna elämästäsi puoli tuntia edes yhtenä päivänä ja ole turvaamassa lastemme koulumatkaa!

Lisää päivitystä: (10.8.12)
Hepolan koululle on akuutimpi hätä päivystäjistä, siellä esim. perjantaissa ei ole vielä ketään. Myllymäellä on jo joka päivälle min. viisi päivystäjää (kiitos Mäntsälän Moottorikerhon!), samoin Kirkkonkylän alue on suht hyvin hallussa & Anttilan asukasyhdistys hoitaa omaa ympäristöään.

Kiitos etukäteen ja tätä ilmoitusta saa ja pitää jakaa eteenpäin.

Yhteistyöterveisin

Mikko A. Ratia

Vuosipäivänä 9.10…

Tänään on taas se päivämäärä joka kosketti syvältä perhettäni, ystäviäni ja tuttujani 17 vuotta sitten.

Ei sitä oikein pysty ymmärtämään ajanjuoksua, mutta näin yläaste matikalla laskettuna, niin voiton puolella ollaan.

Puolet siis maanpäällisestä elämästäni on kulunut vammani kanssa eläessä. Hikeä, verta ja kyyneliä on mahtunut vuosien sisään, mutta aina siitä on selvinnyt.

Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan vuosipäivän tuntemuksia julkisesti. Eli, jotkut lukijat saattavat kummastella mitä minä nyt sekoilen.

Lyhyt kertaus on opintojen äiti, sillä kaikki ketkä tätä kiinnostuu lukemaan ei ehkä tiedä taustoistani juuri mitään ja heille tämä 9.10 päivämäärä on pelkkä arvoitus.

9.10.1993 päivämäärällä vammauduin vakavasti auto-onnettomuudessa ja vietin mm. 3kk sairaalassa. Vammoja siis jäi, aivoruhjeen tuloksena ja tähän päivään asti on elämä ollut kaikkea muuta kuin tylsää normieloa.

Ehkä sana ”tylsä” ei kuvaa tarkoin tuota mitä olen kokenut ja tuntenut vuosien aikana. Välillä on ollut fiilikset niin maassa että itsetuho ajatukset ovat vallanneet välillä elämäni niin ettei ole ollut todellakaan kaukana lopullinen ratkaisu.

Vastapainona negatiiviselle olotilalle. Tässä 17 vuoden aikana on kyllä saanut paljon hyvääkin aikaan. Kiitos perheelleni ja ystäville siitä tuesta mitä olen saanut.

Voitonpuolella ollaan siksi että onnettomuuden jälkeen oli vuodet 1994-2001 taistelua taistelun perään. Juuri tuona aikana sähläsin elämäni todella pohjalle ja kuten tiedetään, ei sieltä pohjalta pääse ylös kuin sisulla.

Tiedän nyt tänä päivänä syyt moiseen.

En syyllistä ketään tai mitään (muuta kuin omaa tyhmyyttäni nuorena), mutta vammani jälkeinen hoitotyö jäi lievästi sanottuna kesken.

Tarkoitan nyt lähinnä neuropsykologista kuntoutusta, joka oli kyllä minulla ensi alkuun (1994-1996) hyvillä kantimilla (kiitos useamman Käpylän kuntoutusjakson) ja kävin myös kerran viikossa neuropsykologilla Helsingissä. Kulkeminen Helsinkiin koitui raskaammaksi hommaksi ja väsymyksen takia käynnit lopulta joutui unholaan.

Ei kaikki ole todellakaan kiinni siitä että neuropsykologinen kuntoutus jäi nk. kesken. Puolueeton Tukihenkilö johon olisin voinut turvautua arjen käytännön ja vaikeissakin asioissa olisi ollut kannaltani hyvä olla olemassa alusta lähtien. Olisihan varmaan asia järjestynyt, mutta ei siten miten olisin sen toivonut?

Elämä on kumminkin voittanut ja vaikeat ajat ovat selvitty. Kiitos kuuluu jälleen perheelleni ja ystäville.

Tänä päivänä, kun olen elänyt ja kokenut, kiinnostaa muiden ihmisten hyvinvointi minua suunnattomasti ja haluaisin vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään oikeudenmukaisesti.

Moni on minulle sanonut että mitä sinä turhaan yrität? Mikään muu ei ole turhempaa kuin yrittämättä jättäminen! Aina pitää mennä vaikka läpi seinän, jos ovi on lukossa.

Tämä nykyinen byrokratia mikä vallitsee ja hallitsee yhä useamman Suomalaisen elämää on suoraan sanoen niin epäinhimillistä touhua ettei sitä voi seurata vain sivusta kuinka pientä ihmistä kyykytetään.

Siitä kumminkin lisää kirjoittelen lähiaikoina. Nyt en viitsi pilata päivääni sillä ajatuksella!

Loppuun toivotan ihmisille hyvää syksyä ja muistakaa nyt käyttää sitä järkeä liikenteessä, sillä moni jää sinuakin kaipaamaan tai huolehtimaan, jos et käytä järkeä tien päällä.

Toivon että tästä olisi ”palloksi” ihmisille, että he ajattelisivat todella, ennen kuin toimii.

Terveisin

Mikko A. Ratia