Avoin Kirje Kellokosken Sairaalan alasajoa puoltaville tahoille

Törmäsin tänään tilanteeseen mihin en olisi halunnut ikinä joutua.

HUS:in hallitus päätti maanantaina 2. marraskuuta 2015 lakkauttaa jo yli 100 vuotta palvelleen Kellokosken psykiatrisen sairaalan.

Minulle Kellokoski paikkakuntana on erittäin läheinen. Sairaalakin on tuttu, vaikken ole ikinä ollutkaan asiakkaana. Asuimme vuosina 2001-2007 Kellokoskella ja siitä ajasta jäi niin hyvä fiilis, että järkyttyneenä on saanut seurata sivusta kuinka herrat & rouvat Helsingin ajaa sairaalan lopulliseen sulkemiseen.

Ei puhuta nyt kuitenkaan minusta ja minun rakkaudestani Kellokosken miljööseen (joka on kieltämättä uskomaton paikka)

Tänään (03/11) tapasin Kellokoskella erään muutaman vuoden takaisen tuttavan.

Käyn viikottain Kellokoskella fysioterapiassa kuntoutuksessa ja näin ollen sairaalan asiakkaat ja henkilökunta on minulle tullut tutuksi (entuudestaan minun perheenjäöseniä ja kavereita on sairaalalla töissä)

Olin siis palaamassa keskustan suuntaan, kun tapasin erään entuudestaan tutun asiakkaan. Hän tervehti minua ja näin heti hänen katseestaan että eilinen lopettamispäätös pyörii hänenkin ajatuksissaan.

Hän kysyi minulta olenko kuullut lakkauttamisesta? Vastasin että kyllä valitettavasti olen ja meinasin jatkaa että ”onhan tässä vielä vuoteen 2019 aikaa, mutta hän kerkesi jatkamaan ja esitti minulle kysymyksen ”mitä minä sitten teen?”

”MITÄ MINÄ SITTEN TEEN?” – Osaatko SINÄ antaa vastauksen? Luulen että olet se samainen pala kurkussa, mikä minullakin oli tuon kysymyksen jälkeen.

Miltä se tuntuisi sinusta, jos olisit pitkäaikaiskuntoutuja. Olisit Kellokosken sairaalasta ja sairaalan miljööstä löytänyt sen kodin missä sinun on turvallista olla ja yht’äkkiä kaikki se viedään pois? Kestäisikö SINUN pääsi? Veikkaan suuresti ettei kestäisi, jos olisit samoissa lähtöasetelmissa kuin monet pitkäaikaiskuntoutujat.

Kellokoski on monelle se ainoa koti. Koti, missä kaikki on tuttua ja turvallista. MIKSI TE viette sen heiltä pois?

Ajatelkaa nyt itsekin? Olisiko teistä siihen menettää käytännössä kaikki mitä teillä on? Tiedän ja tunnen monia pitkäaikaiskuntoutujia ketkä ovat onnellisia pienestä asiasta nimeltä koti. Voiko uutta sijoituspaikkaa kodiksi mieltää, jos on esim. 20v Kellokoskella asustanut? Pelkään pahoin ettei ainakaan kovin nopeasti ”betonihelvetti” mielly kodiksi (ketkä nyt sitten huolitaan enää MT-kuntoutuksen piiriin?)

Lisäksi Kellokosken Sairaalan henkilökunta on niin hitsautunut täydellisyyttä hipovaan tiimiin, että saa olla todella typerä, kuka tuollaisen yhteisön tahtoo tuhota?

Pyydän siis teitä ajattelemaan vielä kerran, mihin päätöksenne lakkauttaa Kellokosken sairaala johtaa? Ei voida ainakaan puhua että MT-kuntoutujalla olisi mitään arvoa, kun raha ajaa ihmiselämän yli.

Tunteilulla ei yleensä ”järkeviä päätöksiä” tehdä, mutta tässä päätöksessä on järkeily kaukana!

Terveisin

Vapaaehtoistyöntekijä & Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Mikko A. Ratia

mikko.a.ratia@gmail.com

Pelastetaan Kellokosken sairaala!

"SAVE KELLOKOSKI!"

Mielenterveysongelmat eivät ole mediaseksikäs aihe. Se ei ole myöskään monenkaan ihmisen mielestä puhumisen arvoinen asia.

Kumminkin, jos ajatellaan niin että kellä tahansa meistä, ikään, sukupuoleen, kansallisuuteen, jne. katsomatta on yhtälailla riskialtis kohdata mielenterveysongelmia. Ei MT-ongelmat ole vain yhden tai kahden kansanryhmän ongelma, vaan se koskettaa meitä kaikkia, vaikka miten vänkäisi vastaan.

Itse kiikun siinä rajamaastossa. Varsinkin talvet erakoituneena hajoittaa pään, sillä ihminen tarvitsee sosiaalista elämää ympärilleen, eikä siihen riitä aina verkon välityksellä käyty keskustelu, kun harteilla painaa taakka.

Sata vuotta toiminut Kellokosken sairaalaa ollaan sulkemassa ja uutta psykiatrista sairaalaa kaavaillaan Helsingiin. Tarkemmin sanoen kyseessä ei olisi uusi sairaala, vaan Töölön kaupunginosassa sijaitseva Kivelän sairaalan remontointi.

Kellokoskella käynyt tietää paikan kauneuden ja rauhan. Kellokoskesta mitään tietämätön ei siitä rauhasta tajua mitään, ennen kuin sattuu omalle kohdalle.

Olen asunut Kellokoskella vuosina 2001-2007. Silloin sairaala ja varsinkin sen kahvio muodostui eräänlaiseksi vakiopaikaksi missä kävimme lähes päivittäin tyttäreni kanssa kahvilla. Muutenkin sairaala on tuttu, varsinkin henkiläkunta joka on aika uskollisesti palvellut talossa vuodesta toiseen.

RyhmässäPelastetaan Kellokosken sairaala olen seurannut juttuja jotka puoltaa sairaalan säilymistä. Erittäin hyviä pointteja on siellä tullut esiin, mutta varsinkin yksi on jäänyt mieleen. Ryhmähenki, mikä on mm. hoitajien kesken erittäin suuressa osassa toimivaa tiimityöskentelyä.

Ajatteles nyt itsekin. Uusien työryhmien/yhteisöjen kasaamisessa menee aikansa, kuten kävisi, jos sairaala siirtyisi Helsinkiin. Se ei ole ainakaan asiakkaan kohdalla paras vaihtoehto, sillä mitä paremmin henkilökunta tuntee asiakkaan, niin sitä vaivattomammin hoitotyö sujuisi.

Eikä tässä vielä kaikki. Ensinnäkin kaikki ketkä tuntee Helsinkiä vähänkin, niin tietää ettei siellä ainakaan hermo lepää, niin kuin Kellokosken rauhassa. Pikkukylän idyllinen maisema vaihtuisi betoniviidakkoon ja tutut ihmisen esim. lähikaupoissa vaihtuisi uusiin, keistä ei voi mennä varmuuteen hyväksyvätkö he MT-kuntoujat siinä missä ihmiset tekee sen Kellokoskella?

Kellokosken sairaala on monelle asiakkaalle koti. Se on tuttu ja turvallinen, mutta ennen kaikkea rauhallinen paikka. Uskallan jopa veikata sen puolesta että Kellokoski on ”eheyttävämpi” paikka asiakkaalle kuin vastaavasti Helsinki.

Kellokosken sairaalan huono kunto on lähinnä se suurin huolenaihe. Mutta senkään ei pitäisi olla mitenkään este, sillä joutuuhan nuo sairaalan rakennukset kumminkin jossakin välissä remontoimaan täydellisesti, mitä tulee ajatukseen että sairaala muuttaisi Helsinkiin ja tilalle tulisi asuinrakennuksia.

Miksei sitten ajateltaisi rakentamista niin, kun sairaalalla on lääniä? (Kellokoski on olemassa periaatteessa sairaalan takia, muuten se olisi vain pieni asuinalue Tuusulan kunnassa)

En nyt pysty laskelmia antamaan mitä sekin maksaisi, mutta säästäisi se varmasti monen MT-kuntoujan hermoja. Uusi paikka kun ei ole heti se ”tuttu koti”

Toivoisin että tämä ja muut Kellokosken sairaalan säilyttämisen puolesta kirjoitetut kannanotot ja tekstit uppoisivat päättäjiin. Toivottavasti heiltä löytyy edes hieman inhimillisyyttä ihmiseloa kohtaan, eikä ajatukset pyöri vain eurojen ympärillä.

Kirjoittelinaikaisemmin omille sivuilleni Facebookiin näin: 

”Uusi lastensairaala rahoitettiin yksityisten firmojen ja kansalaisten toimesta.

Kuka lähtisi projektiin, jolla pelastettaisiin Kellokosken sairaala ja toiminta voisi jatkua seuraavat sata vuotta?

Suurin ongelma on vanhat rakennukset, joita ei ole saneerattu niin kuin naapurissa, eli Ohkolan sairaalan puolella.

Ongelmana on myös laiskat hesalaiset lekurit, jotka nillittävät puolen tunnin ajomatkan takia.

Stadi onkin niin eheyttävä mesta jo itsessään että varmasti MT-asiakkaan mieli siellä lepää (tietty onhan sielläkin luontoa, mutta taitaisi siitäkin nousta "not in My backyard" kapina.”

Näin se yhdessä rakentaminen ei ainakaan toimi. Sipilän viesti ei ole mennyt täysin perille ja viesti ei tarkoittanut MT-kuntoutusta.

Pelastetaan siis yhdessä Kellokosken sairaala ja siinä samalla pelastaisimme kokonaisen yhteisön, mikä on kylälle muodostunut sairaalan ansiosta.

Kunnoituksella

Mikko A. Ratia