keskiviikko 11. elokuuta 2010

Uuden alkua

Niin, todellakin. Uusi elämänvaihe on alkamassa ensi viikolla, kun maanantaina tyttäreni aloittaa esikoulun.

Olen itse pohtinut mitä minä alan tekemään, kun päivittäinen koti-isän rooli vaihtuukin nk. rauhallisempaan menoon.

Yli 5 vuotta kun on tyttären kanssa kotona viettänyt, niin  väkisinkin siinä tulee tyhjä fiilis… mitäs nyt?

Tietysti syksy koittaa ja aktivoituu arjen asiat, eli toisin sanoen kaikki järjestö ja vapaaehtoishommat nousevat esiin.

Kysymys vaan kuuluu: Saanko minä niistä päiväni täyttymään?

Oma blogini on ollut tapetilla, arvostelun alla ja kyseenalaistettukin, että miksi juuri minun pitää kirjoittaa epäkohdista mitä näen ja koen maailmassa?

Vastaus skeptikoille on selkeä. En ikinä ole ollut pelkästään omaa parastani ajamassa, vaan tykkään vaikuttaa ihmisten asioihin ja mahdollisesti auttaa vaikeuksien keskellä painivaa.

Myös mielipiteistäni on tullut palautetta puoleen jos toiseen.

Mielipiteistä sen verran että minä menen jokaisen ajatukseni taakse seisomaan, enkä ala miellyttämään muita ihmisiä.
Suuret kysymykset, esim. maahanmuutto on vastaisuudessa syväluotaavaa, kuten kaikki muutkin asiat mistä satun kirjoittamaan.
Tämä tyyli, eli asioista kirjoittaminen syvällisemmin oli alkujaan mottoni. Mutta keltanokka kun silloin olin politiikan saralla (en nyt ammattilainen vieläkään, mutta kokemusta rikkaampana), niin asiat oli hieman vaikeampi käsitellä, varsinkin kun henkilökohtaisuuksiin mentiin niin rasittavalla tavalla.

Nyt kuitenkin kaikesta karaistuneena päätin jatkaa, ihan pinnan alle taas mennen.

Jotkut ei siitä pidä, vaan tarttuvat siihen "narsisti-rasisti-whatever" korttiin. En tajua ihmisluokkaa, joka kaikesta tekee elämää suurempia asioita!
Helpotukseksi kumminkin heille, etten aio ehdokkaaksi tuleviin eduskuntavaaleihin… joten nukkukaa rauhassa.

Eduskuntavaaleista puheen ollen. Moni ihminen on jo minulle sanonut että ”Miksei? Sinulla on asenne kohdallaan”. Asenne kyllä on kohdallaan, mutta en vain nyt kykene repeytymään eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi, kun minulla on kumminkin tärkeämpää elämässä oma perheeni, jolle ei jäisi aikaa eduskuntavaalityö rumbassa.

Toinen asia miksi en nyt lähde ”soitellen sotaan” on oma itseni. Sillä minulla on haaveita päästä opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi tulevaisuudessa ja siihen samaan pakettiin ei kuulu politikointi, sillä haluan ihan rauhassa käydä opinnot loppuun, ennen kuin kauhialla hektisyydellä hoitaa asiat puolivillaisella.

Viimeisenä. Se kokemus. Vaikka kokemusta elämästä onkin, niin politiikka on likaista hommaa, jossa ei pärjää ihan untuvikkona.

Kirjaprojektitkin vie aikaa lähitulevaisuudessa. Alan kirjoittamaan nk. omaa elämänkertaa, alkuun vaan yksityisempään käyttöön, mutta saa nyt nähdä miten kirjakustantamot siitä sitten innostuu.

Kaikki siis jatkuu syksymmällä ja toivon mukaan parempaan suuntaan. Mäntsälän Perussuomalaiset RY etsii lisää vaikutushaluisia ihmisiä, joten minuun tai suoraan kotisivuilta yhteyttä 

Elämä muuttuu, mutta kaikki jatkuu omalla painollaan.

Hyvää elokuun jatkoa

Mikko A. Ratia (PS)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti