Oi Suomen nuoria!

”Ei saa laulaa rannanjärvestä
rannanjärvi on kuallut
ei saa laulaa Kekkosesta joka
kummittelee vaik on kuopattu

Tulee laulaa tytöstä
ja tulee laulaa pojasta
raittiista ja reippaista
suomen nuorista”

Kolmas nainen: Oi suomen nuoria

Kolmas Nainen lauloi suomen nuorista vuonna 1994 ilmestyneellä ”Onnen oikotiellä” albumillaan, milloin itse allekirjoittanut oli juuri astumassa täysi-ikäisyyden puolelle.

Suomen nuoriso voi tänä päivänä huonosti tai huonommin ainakin silloin kun itse olin nuori.

Muistan nuoruuteni kertakaikkisen hyvin. Pysyvät vammat tänä päivänä muistuttaa siitä kuinka typerä aikoinaan oli ja sen tarinan luet parhaiten täältä.

Vanhemmat ihmiset puhuu että ”Ei meidän nuoruudessa vaan ollut...”, joten minäkin kannan korteni kekoon päivittelemällä nykyisen nuorisomme tilaa...

Onhan se täysin totta ettei esim. omassa nuoruudessani ollut GSM puhelinta, facebookkia, EU:ta, tms.

Tarkoitukseni ei ole mitenkään parjata nuorisoamme, vaikka heidän omissa asenteissa olisi myös vikaa, unohtamatta tämän päivän vanhempien toimintaa jälkikasvuaan kohtaan.

Mitenkään nyt yleistämiseen en aio sortua ja kerronkin sen heti, ennenkuin joku siitä närkästyy.

Tänä päivänä on onneksi sen verran helpompaa nuorisolla esim. päästä hoitoon, jos mielenterveydellisiä ongelmia ilmenee (niinkuin valitettavan suurella osalla on)

Suomessa nuorisomme mielenterveysongelmat otetaan mielestäni hyvin vastaan. Onhan se fiksua, tosin aika karuakin ajatella että nuoremmalla on vielä elämää edessä, kun taas vanhempi on jo nähnyt ja selvinnyt niistä nuoruuden ongelmista ja niinpä ”ei niin akuutit” tapaukset saa odotella.

Näin ei kumminkaan pitäisi olla. Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee tulla autetuksi jos MT-ongelmia ilmenee. Mutta se on jo toinen asia ja siihen palataan erikseen.

Otan nyt esimerkiksi kasvavan kuntamme Mäntsälän, jossa olen nähnyt nuorison nykyistä elämää paljon.

Toimin vapaaehtoisena valvojana päihteettömässä nuorten yö-kahvila toiminnassa joka on pyritty pitämään käynnissä joka perjantai ilta klo 19-23:00 välisenä aikana.

Lisäksi perhepiirissä on nuorison edustajia (16-21v), kenen kanssa on käynyt monet keskustelut elämässä vastaantulevista asioista.

Nuorena joutuu vaikeiden asioiden eteen. Oma identitetti ei ole vielä täysin löytynyt ja se rooli kavereiden keskuudessa on tärkeä asia myös hoitaa.

Olen huomannut että moni nuori peruskoulun jälkeen miettii mitä nyt? He eivät ole vielä valmiita tekemään päätöstä miten jatkaa?

Muistelen ettei prosenttiluku ollut kovin suuri, mitä minun aikana jäi nuorisoa peruskoulun jälkeen tyhjän päälle.

Tänä päivänä se luku on ilmiselvästi suurempi.

Käydessäni peruskoulun viimeistä luokkaa, olin jo lipumassa pois järjestelmästä ja lopulta kävi miten kävi.

En siis osaa sanoa miten ennen opinto-ohjaajat auttoivat nuorta valinnan kanssa, mutta luulen että aika samoilla kaavoilla opinto-ohjaajat toimivat nykyisin (vaikka koulun auktoriteetti onkin nuorten elämästä kaventunut kaventumistaan).

Moni nuori ei tiedä tai jaksa heti mennä opiskelemaan jatkokoulutusta ja sen näen melko synkkänä ennusteena.

Suomeen kuulutetaan työntekijöitä ja tekijöitä näistä nuorista juuri tahdottaisiin, sillä ei kait kukaan tahdo jäädä työttömäksi työnhakijaksi ja vieläpä ilman koulutusta?

Koulutus siis on erittäin suuressa osassa nuoren tulevaisuutta koskien, niinkuin suomessa on ollut vuosien ajan. Vaikka käytäntö sujuu, kuitenkaan ilman suoritettuja teoriatunteja/tutkintoa, pysyvä työsuhde ilman koulutusta on todella pienellä prosentilla mahdollista saada.

Kuten tiedämme. Ei se niin yksinkertaista ole. Moni nuori ehkä ajattelee että peruskoulun loputtua viimein olisi suotavaa päästä rahaan kiinni, sillä rahaa menee takuuvarmasti kahta kauheammin kuin lapsena, jolloin riitti 10€ viikkorahaa (summa on heitetty randomina, ei minkään taulukon mukaan siis)

Pojilla se on vielä tuskaisempaa. Armeija monella tulee ajankohtaiseksi asiaksi suorittaa ja ei auta vaikka inttiaika on nykyisin lyhyt. Sekin 6kk tuntuu iäisyydeltä.

Yksinkertainen paha, eli raha näyttelee tässäkin yhtä suurta syyllistä. Ei jaksaisi istua kotona, vaan lähteä kamujen kanssa radalle pörräämään ja viettää itsenäistä elämää, ilman tekosyitä millä saisi rahaa vanhemmiltaan, varsinkin jos nuori asuu vielä kotona.

Rahan hankintaan on keinonsa.

Jos ei työtä saa, niin jostakin sitä rahaa on hankittava. Vanhemmiltakaan ei aina saa pummattua, sillä tämän päivän suomessa ei rahan tulo perheeseen ole niin itsestäänselvyys. Rahanmeno taas on niin varma asia ettei siitä laskujen jälkeen jää paljon nuorelle antaa.

Olen valitettavasti törmännyt kotikunnassani asiaan jolle täytyisi tehdä mahdollisimman nopeasti stoppi.

Minulle on eräs paikkakuntalainen kaupitellut huumeita, kun varmaan ulkoinen habitukseni antoi hänelle väärän kuvan omasta päihteidenkäytöstä.

Ei se vielä mitään ongelmaa tehnyt, kun kumminkin tämä henkilö oli lähemmäs kolmeakymmentä. Ongelmaksi sen teki, kun huomasin että hänen ympärillään suorastaan vilisi nuorempia poikia.

En ajatellut sitä silloin, mutta jälkeenpäin mieleeni tuli että mahdollisesti tämä mies on joko myynyt nuorille huumeita tai nuoret ovat nk. välittäjiä, jossa raha liikkuu.

Muistan aikoinaan huumeiden käytön olleen melko marginaalista ja perinteiseen pussikaljaan valtaosa nuorista tyytyi.

Nykyinen alkoholiverotus nostaa varmaan rimaa nuorison edustajilla, kun pitäisi saada pää täyteen/sekaisin ja alkoholi on niin hinnoissaan.

Tietysti huumausaineetkin maksavat. Mutta, kuten kaikki varmasti jo tietävät niin huumausaineita saa kovinkin helposti ”velaksi” ja kun jäädäänkin koukkuun kamaan, niin sitä täytyy saada lisää ja lisää, kunnes on jo kenties liian myöhäistä lopettaa.

”Lisää rahaa nuorisotyöhön” on helppo minunkin sanoa, sillä omassa kotikunnassani ei todellakaan ole ajateltu kaikkea nuorisomme näkökulmasta, kuten kirjoituksestani voi lukea.

Se, että suomen valtio hyysäröi pers'aukisia huijarimaiden pankkeja ja työntää vastuuta yhä enempi kaupungeilla ja kunnille ei edesauta nuorten asemaa maassamme.

Siinä ajatusta kerrakseen. Keskustelua kaipaan nuorten asemasta ja sen parantamisesta, sillä jos jälkeläisemme voi huonosti, niin ei kovin valoisaa tulevaisuutta meillekään eläkepäiville ole odotettavissa.

Nuorisomme puolesta

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia