Vuosi lähenee loppuaan ja niin joulukin lähenee. Onneksi,
voin sanoa näin jouluun höpertyneen 9v tytön isänä.
Joulusta en silti aio kirjoittaa. Muutenkin masennusta
tuottaa tämä kylmä, pimeä ja kostea ilma joka mäntsälässä (ja monessa muussakin
paikkaa vallitsee).
Sehän on jo tuttua että fiilikset valtaa epätoivo, masennus
ja kaikki kielteiset tuntemukset syksyllä. Syksy toisin on jatkunut näinkin
pitkälle, sillä ei tätä voi talveksi kutsua.
Elämäni käännekohdassa, eli auto-onnettomuudesta 9.10.1993
tuli tänä syksynä täyteen komiat 20v. Se on aika hirvittävä aika, kun miettii
että vuosiin onnettomuuden jälkeen on mahtunut todella paljon taistelua elämän
ja kuoleman välimaastossa.
Ihmiset jotka tuntevat minut pintapuolisesti ei tiedä
oikeastaan mitään, mitä on tullut käytyä läpi. Tosin, en minä ole edes paljon
asiasta huudellut, sillä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.
Tänä vuonna kumminkin olen hieman alkanut enemmän avautua
asiasta. Esimerkiksi olen antanut juttuni eteenpäin mm. AVY:n (Aivovamma Yhdistys)
vapaaehtoisesti palstalle (mutta siinäkään ei ollut asiaa käsitelty niin
syvällisesti, vaan pääasiallisena jutun pohjana toimi vapaaehtoistyö missä olen
juuriani myöten mukana)
Ensi vuonna aion aloittaa kirjoittamisen elämästäni. En hae
mitään ”bestseller” titteliä, tms. mutta niin kuin olen monesti sanonut, että
käytän kokemuksiani työkaluna nykyiseen nuorison kanssa toimimiseen.
Ensi vuosi näyttää muuten kysymysmerkiltä. Aion jatkaa
toimia niin kuin tähänkin asti, mutta jotakin olisi muutakin kehitettävä? No,
sen näkee vuoden aikana miten äijän käy?
Radiohiljaisuutta olen koittanut aloitella jo monta kertaa
vuoden aikana, muttei siitä ole tullut yhtään mitään.
Sosiaalinen erakoituminen
on jatkunut, vaikka välistä ottaa niin itsetunnon päälle ihmisten jatkuvat
naljailut ja vittuilut. Eihän niistä pitäisi välittää yhtään, mutta entäs
sitten kun sama jatkuu päivästä toiseen?
Nyt en tietty tarkoita pelkästään sosiaalista mediaa, vaan
ihan normi arkielämää mitä kumminkin elän täyspäiväisesti, enkä pelkästään SoMe
maailmaa, joka tuntuu lähteneen niin pahasti lapasesta etten viitsi jatkaa
siitä sen enempää.
Nyt tuntuu siltä ettei jaksa enää tuota saatanan länkytystä
mikä leviää asiasta mistä asiasta. Sellaisesta epäkohdasta voidaan käydä
keskustelua hyvässä hengessä mikä ei ole itseaiheutettua tai mihin voisit itse
vaikuttaa. Luulisi ihmisten olevan niin itsekeskeisiä tänä päivänä jotta tuoki
itse asioihin vaikuttaminen onnistuisi? ;)
Olen siis päättänyt olla loppuvuoden hiljakseen (siis
tilapäivitysten suhteen) ja palata sitten (jos joulua ei lasketa) uudemman
kerran ensi vuoden alusta?
Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut yhtä vääntöä, vaikka hyviäkin
asioita on toki tapahtunut. Oma kunto on heikennyt siihen pisteeseen että
jatkuvat selkävaivat ovat pitäneet minut melko ”liikkumattomana”. Odotan vain
sitä kevättä, jolloin saan taas fillarin alle ja lähteä milloiin itse haluan.
Tosin, sekin riippuu siitä jos tilanne on vakavampi niin siinä voi ajelut jäädä
sikseen. Mutta en usko siihen vaihtoehtoon.
Asioita on saanut oikaista viime vuoden
kunnallisvaalikusetuksen takia. Paikalliset persut veti raukkamaisesti koko
perheen voimin maton alta ja ”yksi mäntsälän aktiivimmista poliitikoista”
(kuten paikallislehden pääkirjoituksessa minusta kerrottiin kesällä 2012) oli
pelistä poissa.
En nyt aio alkaa enempää asiaa vatvomaan, vaikka mieleni
tekisi haistattaa pitkät paskat ”perhemafialle” ja eräille soinilaisille
muutenkin ketkä alkavat tietämyksellään pätemään, vaikka ei ollenkaan tiedä
mitä hyväveli/sisko systeemiä puolueessa pesii.
Mitä olen nyt kuullut asioista, niin kyllä minun maineeni
mäntsälässä on palautumassa, eikä valheisiin enää sorruta luottamaan, mitä
minusta silloin pistettiin liikkeelle. Toki, jos vaivaa vielä, niin älä v**tu
tuijota tai supise ja tule kysymään miten se asian laita on!
Vuoteen on mahtunut myös menetystä siinä mielessä että
läheltä ja hieman kauempaakin on kaksi miespuolista ihmistä kuollut. Pistää
väkisinkin herkän itseni koville. En siis muistele heitä, vaan
kirjoitan tämän loppuun kastelematta näppäimistöä.
Suomenmaassa mennään kovaa vauhtia päin helvettiä nimeltä
Euroopan liittovaltio. Eipä paljon naurata, mitä esim. kunnat joutuvat
säästämään ja juuri niistä vääristä kohteista! Mäntsälä on yksi saatanan suuri
naurun asia, mitä tulee kunnanvaltuustoon. Ei ihan muutama fiksu sielläkään
riitä saada ääntänsä kuuluviin.
Suomesta, EU:sta tai mäntsälästä en ala nyt jeesustelemaan,
sillä kunhan pysytte kuulolla, niin luette ensi vuoden puolella niistä, näistä
ja noista asioista puolesta ja vastaan.
Tässäpä tätä tekstiä. Ei sovi ehkä jouluhenkeä nostattamaan,
mutta ei se tämän tarkoitus ollutkaan.
Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille ystäville, kavereille,
tuttaville, seuraajille, tsemppaajille ja ennen kaikkea rakkaalle perheelleni.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti