Mäntsälän Nuorten Kummit ry: Päättäjäispäivän päivystys 04/06/2016

Mäntsälän Nuorten Kummit ry päätti eilisessä palaverissaan että järjestämme koulujen päättäjäispäivänä lauantaina 4. kesäkuuta 2016 klo 18-23:00 Mäntsälän Urheilupuistossa (Monitoimitalon hoodeilla) viime vuotiseen tapaan makkara/lettukojun nuorille juhlijoille.

Samaisessa palaverissa tuli keskustelua myös siitä, että jos saisimme tarpeeksi vapaaehtoisia osallistumaan niin voisimme järjestää myös nk. partiot kiertelemään lähipaikkoja (keskustaa) lähinnä uupuneita nuoria auttamaan.

Viime vuonna ei nuoria näkynyt paljon, vaan heistä suurin osa oli viettämässä päättäjäispäivän iltaa Järvenpään puolella. Mutta eihän sitä voi tietää kuinka paljon on tällä kertaa nuorisoa liikkeellä ihan kotikulmilla?

Siksi juuri sinuakin tarvitaan. Ilmoittaudu siis mukaan päättäjäispäivän päivystykseen. Ei sinulta paljoa vaadita, joten kynnys on matala sen suhteen.

Mäntsälän Nuorten Kummit ry:n löytää Facebookista ja minut saa kiinni alla näkyvistä yhteystiedoista.

Joten jos kiinnostaa tulla toimintaan mukaan, niin olet sydämellisesti tervetullut J

Terveisin

Mäntsälän Nuorten Kummit ry:n puheenjohtaja

Mikko A. Ratia

Sähköposti

GSM: 0400 781 792

Loppuvuoden kuulumisia

Iltaa...

Eipä paljoa ole joutanut kirjoittelemaan ajatuksia tahi muutakaan, kun on aika juossut lujempaa kuin minä.

Siihen kumminkin tulee muutos ensi vuoden puolella.

Tämä vuosi lähenee loppua kohden ja tänään pysähdyin ajattelemaan mitä kaikkea sitä on tullutkaan tehtyä?

Vapaaehtoistyön rintamalla on tullut vaikutettua aika tiiviisti lasten ja nuorten osalta.

Tähän vuoteen mahtuu myös kolme merkkipaalua jotka on nk. koko maan laajuisia vaikuttamiskohteita. Ensin kesäkuussa kävin antamaan tarinalleni itsemurhaaikeista selviämiselle kasvot. Juttu tuli Yle TV1:seltä ulos nk. trailerina elokuvalle "Näin unta elämästä".
Tänään sain Mouka Filmilta kiitoksena itse elokuvan DVD-version (en sentään Hollyweood-diiliä), joten kiitokset sinnepäin :)

Seuraava oli Suomen mielenterveysseuran yhteydenotto koskien haastattelua. He olivat kiinnostunut minusta juuri tuon itsemurha vastaisen "Puhutaan Elämästä" kampanjan takia.

Haastattelu koskisi itsemurhanaikeesta selviämistä ja mistä saan voimaa jatkaa eteenpäin kulkiessa joskus varsin kivistä tietä...

Koko homma meinasi ensin kaatua, sillä en päässyt Helsinkiin matkustamaan haastattelua ja kuvauksia varten, mutta lopulta haastattelu tehtiin puhelimitse ja kuvat kävi ottamassa valokuvaaja Helsingistä täällä kotipaikallani Mäntsälässä.

Haastattelusta ei kuulunut pitkään aikaan mitään, kunnes haastattelija soitti minulle ja pahoitteli viivästymistä ja hiljaiseloa ja kertoi että joulukuun numeroon haastattelu tulee.

Tänään eräs kaverini kertoi että lehti oli ilmestynyt jo (ainakin tilaajille) ja kukas muu kansikuvassa kuin allekirjoittanut. Odottelen omaa kopiota lehdestä vielä, kun en ole tilaajia.

Viimeinen esiintyminen tapahtui Mäntsälän Kulttuurikirjassa "Teoistaan Tunnetut osa 2" johon itse kirjailija Anneli Kankaanpää pyysi minulta haastattelua.

Kirja tulee (niin kuin ymmärtääkseni ykkösosakin?) opetuskäyttöön Mäntsälän kouluihin. Niin ainakin asian ymmärsin? Mutta todellakin suuri kiitos Annelille että pyysit minua mukaan haastateltaviin :)

Näillä eväillä on hyvä jatkaa vaikuttamista vapaaehtoistyössä.

Toivotan nyt jokaiselle perheenjäösenelle, ystävälleni, kaverille ja seuraajille mitä parasta Joulua ja ratkiriemukasta uuttavuotta!

Palataan asiaan. Se on varma :)

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Uudelle vuodelle

Mietin eilen istuessani etukuistilla tupakalla että siitäkin tavasta tulisi päästävä eroon.

Oikeastaan olen miettinyt sitä jo kauan, mutta en ole aikeissa tehdä lupausta vaikka vuoden alussa sekin ”harraste” kallistuu. Kuinkas muuten.

Aika siis näyttää tulevan siinäkin.

Mutta ei ollut tarkoitukseni jeesustella röökinpolton lopettamisesta, vaan ihan tuosta tulevasta vuodesta.

Samalla istunnolla mietin myös että poliitikkojen lupauksilla ja meidän normi ihmisten uudenvuoden lupauksilla on yhteys. Liian moni jää pelkän puheen tasolle.

Lupaukset mitä olen itselleni tehnyt jää ainoastaan minun omaan tietooni. Ei noista asioista kannata muutenkaan pitää ääntä (ainakaan sosiaalisessa mediassa).

Yhden asian vaan lupaan julkisesti että vapaaehtoinen vaikuttaminen jatkuu ja se jatkuu suuremmalla vaihteella mitä kuluneena vuotena.

Vuosi 2013 on mennyt ”heikommin” mitä tavoitteeksi olen itselleni antanut. En kumminkaan voi sättiä itseäni, sillä tiedän vapaaehtoistyön arvokkuuden (vaikka moni pitääkin vähäarvoisena) ja tapani mukaan nyt kannustan ihmisiä tarttumaan tuumasta toimeen ja auttaa tekemällä kunnon talkooduunia yhteisen hyvän eteen.

Tässä kaikki tällä kertaa. Kiitokset menee niin monelle taholle, etten heitä ala yksilöimään, vaan tyydyn toivottamaan jokaiselle parempaa uutta vuotta 2014!

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

Radiohiljaisuutta, masennusta ja muuta sellaista...

Vuosi lähenee loppuaan ja niin joulukin lähenee. Onneksi, voin sanoa näin jouluun höpertyneen 9v tytön isänä.

Joulusta en silti aio kirjoittaa. Muutenkin masennusta tuottaa tämä kylmä, pimeä ja kostea ilma joka mäntsälässä (ja monessa muussakin paikkaa vallitsee).

Sehän on jo tuttua että fiilikset valtaa epätoivo, masennus ja kaikki kielteiset tuntemukset syksyllä. Syksy toisin on jatkunut näinkin pitkälle, sillä ei tätä voi talveksi kutsua.

Elämäni käännekohdassa, eli auto-onnettomuudesta 9.10.1993 tuli tänä syksynä täyteen komiat 20v. Se on aika hirvittävä aika, kun miettii että vuosiin onnettomuuden jälkeen on mahtunut todella paljon taistelua elämän ja kuoleman välimaastossa.

Ihmiset jotka tuntevat minut pintapuolisesti ei tiedä oikeastaan mitään, mitä on tullut käytyä läpi. Tosin, en minä ole edes paljon asiasta huudellut, sillä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Tänä vuonna kumminkin olen hieman alkanut enemmän avautua asiasta. Esimerkiksi olen antanut juttuni eteenpäin mm. AVY:n (Aivovamma Yhdistys) vapaaehtoisesti palstalle (mutta siinäkään ei ollut asiaa käsitelty niin syvällisesti, vaan pääasiallisena jutun pohjana toimi vapaaehtoistyö missä olen juuriani myöten mukana)

Ensi vuonna aion aloittaa kirjoittamisen elämästäni. En hae mitään ”bestseller” titteliä, tms. mutta niin kuin olen monesti sanonut, että käytän kokemuksiani työkaluna nykyiseen nuorison kanssa toimimiseen.

Ensi vuosi näyttää muuten kysymysmerkiltä. Aion jatkaa toimia niin kuin tähänkin asti, mutta jotakin olisi muutakin kehitettävä? No, sen näkee vuoden aikana miten äijän käy?

Radiohiljaisuutta olen koittanut aloitella jo monta kertaa vuoden aikana, muttei siitä ole tullut yhtään mitään.

Sosiaalinen erakoituminen on jatkunut, vaikka välistä ottaa niin itsetunnon päälle ihmisten jatkuvat naljailut ja vittuilut. Eihän niistä pitäisi välittää yhtään, mutta entäs sitten kun sama jatkuu päivästä toiseen?

Nyt en tietty tarkoita pelkästään sosiaalista mediaa, vaan ihan normi arkielämää mitä kumminkin elän täyspäiväisesti, enkä pelkästään SoMe maailmaa, joka tuntuu lähteneen niin pahasti lapasesta etten viitsi jatkaa siitä sen enempää.

Nyt tuntuu siltä ettei jaksa enää tuota saatanan länkytystä mikä leviää asiasta mistä asiasta. Sellaisesta epäkohdasta voidaan käydä keskustelua hyvässä hengessä mikä ei ole itseaiheutettua tai mihin voisit itse vaikuttaa. Luulisi ihmisten olevan niin itsekeskeisiä tänä päivänä jotta tuoki itse asioihin vaikuttaminen onnistuisi? ;)

Olen siis päättänyt olla loppuvuoden hiljakseen (siis tilapäivitysten suhteen) ja palata sitten (jos joulua ei lasketa) uudemman kerran ensi vuoden alusta?

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut yhtä vääntöä, vaikka hyviäkin asioita on toki tapahtunut. Oma kunto on heikennyt siihen pisteeseen että jatkuvat selkävaivat ovat pitäneet minut melko ”liikkumattomana”. Odotan vain sitä kevättä, jolloin saan taas fillarin alle ja lähteä milloiin itse haluan. Tosin, sekin riippuu siitä jos tilanne on vakavampi niin siinä voi ajelut jäädä sikseen. Mutta en usko siihen vaihtoehtoon.

Asioita on saanut oikaista viime vuoden kunnallisvaalikusetuksen takia. Paikalliset persut veti raukkamaisesti koko perheen voimin maton alta ja ”yksi mäntsälän aktiivimmista poliitikoista” (kuten paikallislehden pääkirjoituksessa minusta kerrottiin kesällä 2012) oli pelistä poissa.

En nyt aio alkaa enempää asiaa vatvomaan, vaikka mieleni tekisi haistattaa pitkät paskat ”perhemafialle” ja eräille soinilaisille muutenkin ketkä alkavat tietämyksellään pätemään, vaikka ei ollenkaan tiedä mitä hyväveli/sisko systeemiä puolueessa pesii.

Mitä olen nyt kuullut asioista, niin kyllä minun maineeni mäntsälässä on palautumassa, eikä valheisiin enää sorruta luottamaan, mitä minusta silloin pistettiin liikkeelle. Toki, jos vaivaa vielä, niin älä v**tu tuijota tai supise ja tule kysymään miten se asian laita on!

Vuoteen on mahtunut myös menetystä siinä mielessä että läheltä ja hieman kauempaakin on kaksi miespuolista ihmistä kuollut. Pistää väkisinkin herkän itseni koville. En siis muistele heitä, vaan kirjoitan tämän loppuun kastelematta näppäimistöä.

Suomenmaassa mennään kovaa vauhtia päin helvettiä nimeltä Euroopan liittovaltio. Eipä paljon naurata, mitä esim. kunnat joutuvat säästämään ja juuri niistä vääristä kohteista! Mäntsälä on yksi saatanan suuri naurun asia, mitä tulee kunnanvaltuustoon. Ei ihan muutama fiksu sielläkään riitä saada ääntänsä kuuluviin.

Suomesta, EU:sta tai mäntsälästä en ala nyt jeesustelemaan, sillä kunhan pysytte kuulolla, niin luette ensi vuoden puolella niistä, näistä ja noista asioista puolesta ja vastaan.

Tässäpä tätä tekstiä. Ei sovi ehkä jouluhenkeä nostattamaan, mutta ei se tämän tarkoitus ollutkaan.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille ystäville, kavereille, tuttaville, seuraajille, tsemppaajille ja ennen kaikkea rakkaalle perheelleni.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Kuulumiset: Syksy 2013

Tervehdys!

Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute.

Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollisesti koko viikon?), niin voin keskittyä kirjoittamiseen ja antaa näin ollen kuulua itsestäni hiukan enempi.

Sosiaalisessa mediassa (facebook, twitter, google, tms.) ei ole enää niin intensiivisesti tullut pyörittyä, koska mitä se lätinä netissä ketään auttaa? Varsinkin kun keskustelun taso on niin heikkoa nykyään. Esimerkkejä tuskin tarvitsee kertoa, sillä kuka tahansa järjellä ajatteleva yksilö ymmärtää hyvän ja huononen keskustelun eron.

Kerron sittenkin yhden ;)

Nenäpäivä tempauksen aikana varsinkin ihmiset kimpoilivat seinille. No, onhan se ”ymmärrettävää” kun lapset kaipaavat kotimaassa uutta lastensairaalaa ja muutenkin kotimaan asiat tarvitsevat kipeästi herrojen huomiota.

Mutta, sitä en ymmärrä että suoranainen auttaminen tai edes ohjelman seuraaminen, vailla osallistumista siihen aiheuttaa joillekin tädeille ja sedille helvetin kovan tarpeen kritisoida sanoin ”Vittu mitä paskaa!” kun tuon ajatukseni esiin auttamisesta. No, en osallistunut keräykseen, vaan avustusjärjestöillä on tyytyminen siihen että perheemme on jo kuukausilahjoittajana Unicefille. Avustaminen ei suinkaan jää köyhien maiden tasolle, sillä kannan korteni kekoon myös kotimaan apua tarvitseville.

Moni varmaan ajatteli, kun kommentoin eräässä ketjussa asiaa edellämainituin sanoin että ”onpas siinä taas suvakkiperkele” – Vastauksena tähän voin sanoa etten ole todellakaan suvaisemmasta päästä, mutta kun kyse on lasten ja nuorten auttamisesta, niin osallistun niihin talkoisiin kyllä omalla panoksellani.

Jokainen tehköön omat päätöksensä mihin euronsa laittaa.

Politiikan osalta ei uutta kuulu. En ole liittynyt uuteen puolueeseen persu katastrofin jälkeen. Polittiinen toiminta on niin helvetin syvältä suoraan sanoen, ettei minulla ole suurta mielenkiintoa jatkaa, vaikka tarjouksia on tullut useampi.

Epädemokraattisesta Mäntsälän PS:stä irtaantunut neljän valtuutetun ryhmä Mäntsälän Puolesta olisi EHKÄ se mielenkiintoisin vaihtoehto. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Yhdistystoiminta on pitänyt nyt minua kiireisenä. Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi hoitooni, hieman ”epäonnistuneen” viime kauden jälkeen (omalta osaltani meni asiat vaikeamman kautta huonon tuurin ja ajan piikkiin).

Nyt kuitenkin on uutta virtaa jatkaa työtä lasten koulunkäynnin eteen ja mikäs sen parempaa kun on uusi rehtorikin mukana kuvioissa ja yhteistyö on sujunut hienosti ja saumattomasti J

Muut yhdistys hommat on enempi tai vähempi jäissä, vaikka haluaisin toimia mm. Järvenpäänseudun Invalidien kanssa konkreettisemmin (edelleen minulla on liikkumisessa erittäin suuri este ja näin ollen en ole päässyt vaikuttamaan miten haluaisin)

Vapaaehtoistyö on jatkunut normaalisti. Eli, 13-17v nuorisolle suunnattu Yö-Kahvila toiminta on tältä syksyltä ollut jo syyskuun puolelta toiminnassa ja paikkanahan on taas Mäntsälän Monitoimitalo.

Nuorison nykytila suomessa onkin aikamoinen aihe, josta voisi jopa kirjan kirjoittaa. En nyt kuitenkaan ala siihen hommaan, sillä siinä menisi ikä ja terveys.

Kirjoittamisprojektia on kyllä tiedossa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Henkilökohtainen elämäni on ollut vuoden aikana jonkinlaisessa kriisitilassa. Nyt kumminkin helpottaa ja asiat alkaa loksahdella paikalleen.

Haaveet pääsystä oppisopimuskoulutukseen on silti täysin kariutunut. Ymmärrän sen miten tiukkaa esim. kunnalla on palkata oppisopimustyöntekijä (kunta ei ole budjetoinut kyseiseen virkaan senttiäkään), mutta en taas ymmärrä sitä että kunta ei pysty edes palkattomaksi työharjoittelijaksi minua ottamaan?

Täytynee hoitaa edellämainitsemani liikkumiseen liittyvä ongelma ensin ja lähteä jälleen koulun penkille suosiolla.

Elämä jatkuu siis aktiivisena kansalaisena.

Hyvää syksyn jatkoa!

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Päihteetön Yö-Kahvila Syksy 2013

6. syyskuuta 2013 jatkuu nuorille suunnattu päihteetön Yö-Kahvila toiminta Mäntsälän Monitoimitalolla.


Jos tunnet tarpeelliseksi tulla vahvuuksiin mukaan takaamaan kylän nuorille päihteetömmän vaihtoehdot perjantai-illan vietoksi, niin pistäkää viestiä tulemaan.


Terveisin


Mikko A. Ratia
ratia76@live.fi tai mikko.ratia@pp.inet.fi

Suojatiepäivystys 13-16.8.2013

Tervehdys!

MLL Mäntsälän paikallisyhdistys järjestää elokuussa SUOJATIEPÄIVYSTYKSEN!

Päivystys tapahtuu yhteistyössä alakoulujen vanhempainyhdistysten sekä Anttilan asukasyhdistyksen kanssa ti 13.8. - pe 16.8. aamuisin klo 8-8.30.

Päivystyspaikkoina toimivat välittömästi koulujen läheisyydessä olevat risteykset ja tien ylitykset sekä Anttilan asuinalue.

Päivystäjät erottuvat liikenteestä huomioliivein ja tarkoituksena onkin olla näkyvillä, hymyillä ja toivottaa hyvät huomenet. Näin kiinnitämme niin autoilijoiden kuin jalankulkijoidenkin huomion koulujen lähialueiden vaarapaikkoihin.
Tarvitsemme kuitenkin lisää päivystäjiä! Olet aarre, jos ilmoittaudut yhdellekin aamulle, eli koko settiin ei tarvitse sitoutua.

Ilmoittautua voi sähköpostiin mll.mantsala@gmail.com

TULE MUKAAN TURVAAMAAN KOULUTIETÄ!