Tervehdys,
Suomalainen valittaa herkeämättä jostakin asiasta.
Allekirjoittaneena
olen pyrkinyt pitämään mölyt mahassani elämän kurjuudesta, epätasa-arvosta,
tms. asioista mitä kohtaan päivittäin.
Avauduin viimeksi
kunnolla tammikuussa, jolloin avautumisen tuloksena oli kaikkea muuta kuin
hyvää.
Silloin asia osui ja
upposi erääseen ihmiseen niin, ettei ystävyys ollut enää tärkein asia, vaan se
mitä kerroin julkisesti (kaveri otti itseensä, kun oli juuri uudenvuodenaattona
ollut kyseisestä asiasta puhetta)
Siitä lähtien
olenkin pitänyt hyvin hiljaista profiilia, mitä omaan elämään tulee. Ensinnäkin
tein väärin, kun annoin tapahtuneen vaikuttaa minuun sensuurinomaisesti.
No, tuo asia on
menneen talven lumia ja jos nyt oikeasti käyn asiaa miettimään, niin eipä se
ole minkään arvoista, jos ei omakohtaista kokemusta, mielipidettä tai tarinaa
pysty kertomaan mielensäpahoittajien pelossa.
Mennään kuitenkin
tähän hetkeen ja tähän s**tanan talveen.
Noin viikko sitten
näytti hyvältä kun oli pikku pakkasta ja lunta maassa, eikä tietoakaan
sohjopaskasta mitä nyt on maa tulvillaan.
Tilanne aiheuttaa
minulle suuria ongelmia liikkumisen suhteen. Ennen pääsi fillarilla
liikenteeseen ja hoitamaan päivittäiset asiat.
Nyt kun fillarilla
kulkeminen on lähes tulkoon mahdotonta, niin päivittäiseksi kyydiksi joutuu
turvautumaan taksiin.
Vaikka taksia
käyttämällä tuen suomalaista yrittäjää, niin siinä samalla budjetti heittää
kärrynpyörää miinusvoittoisesti. Eipä se taksilla suhaaminen hoitamaan asioita
ole mitenkään halpaa huvia. Asumme keskustan alueella ja kun kuljen taksilla
kotoa keskustaan ja takaisin, niin summa mitä kyydeistä tulee on melkein 20€.
Kävellen ei
liikkuminen onnistu, ainakaan kovin pitkässä juoksussa. Syy on yksinkertaisesti
liikuntavammasta jonka sain 9.10.1993 tapahtuneessa onnettomuudessa.
Fiksuimmat lukijat
tässä vaiheessa miettii että miksen hae kunnalta taksiseteleitä (vai
minkänimisenä nuo nyt liikkuvatkaan?)
Niin, miksen? Vammauduin
sentään pysyvästi ja lekurien mukaan myös vaikeasti...
Annahan kun
kerron. Olen jo aikaa sitten (olisikohan vuonna 2007 tai 2008?) hakenut
kunnalta liikkumiseen avuksi taksiseteleitä. Silloin minulla oli lähinnä ongelmana
se, etten saanut vietyä tytärtäni seurakunnan kerhoon, joka oli kaksi kertaa
viikossa (ellei vaimoni ollut vapaalla silloin)
Lisäsin
hakemukseen vielä että olisi hyvä jos saisin päivittäiset asiat hoidettua
omatoimisesti (mm. pankki, kauppa, posti).
Odotin todellakin
että saisin apua... vaan ei. Kunnalta tuli tyly kielteinen päätös, josta soitin
tuohtuneena asiaa hoitavalle ihmiselle jolta tuli kylmän tyly vastaanotto, eikä
valituksesta jonka hän käski tekemään ollut mitään v**un hyötyä.
Apua kuitenkin
saatiin, sillä tyttäreni kerhon ohjaajalle kun satuin ohimennen mainitsemaan
asiasta, niin hän keksi ehdottaa että pääsisimme Sagan kanssa hänen kyydissään
kerhoon.
Kerho-ohjaajan avulla
siis saimme tukea. Kiitos siitä Heidille J
Olisin tietty
voinut tuon kielteisen päätöksen lautakunnalta viedä vielä eteenpäin, mutta
olin niin väsynyt byrokratiseen paskaan paperinpyörittämiseen, joten annoin
asian olla ja maksoin kiltisti omasta pussista kyytini, mitkä jouduin taksilla
kulkemaan.
Kesällä 2013
kumminkin tuli muutos. Vakuutusyhtiö IF... joka on kuntoutukseni maksajana
suostui viimein kustantamaan minulle trike-polkupyörän (3-pyöräinen) jolla
käytännössä ajoin koko kesän, aina ensimmäisiin pakkasiin asti.
Talvi meni erakon
eloa, kun iltaisin pääsin vasta liikenteeseen, kun koitin olla edes hieman
taloudellisempi ja säästää kulkemisessa. Se oli virhe, niin kuin Karjalan
Kandalffi olisi sanonut.
Kuulin vuoden
alussa eräästä uudesta kortista tutulta taksikuskilta, kun hän kyseli vieläkö
maksan omasta budjetista kyydit?
Kiinnostuin
asiasta oitis ja varasin lääkärille ajan.
Lääkäriltä tällä
kertaa tuli kylmää komenttia (vaikka hän oli sitä mieltä että todellakin
minulle tuki kuuluisi).
Olin kuulemma ”liian
hyvässä kunnossa” ollakseni liikuntaesteinen. Niinpä niin, tuttu lause jo
vuosien takaa.
Hän kumminkin
kehoitti minua hakemaan tukea, sillä vaikka todennäköisesti hylkäävä päätös
tulisi, niin valituksella homma saisi lopulta myönteisen päätöksen.
Mietin tuon
keskustelun jälkeen että mitä helvettiä äsken kuulin? Siis voiko olla enää
totta?
Joskus tulee
mieleen että olisi pitänyt teloa itsensä onnettomuudessa huolella tai jäädä
nyyhkyttämään kohtaloaan, eikä sisulla selviytyä ja kuntoutua!
Miksi sitten
avaudun vasta nyt? Mielestäni epäkohtien tuominen esiin tässä maassa on täysin
turhaa, kun päättäjillämme ei ole muuta tekemistä kuin lupailla parannukset
siihen ja tuohon. Ei perkele! 98% kansan valitsemista edustajista niin valtio
kuin kuntatasolla ei ansaitse palkkaansa!
Loppujen lopuksi
vielä haluan välittää terveiset Mäntsälän kunnan vammaispalvelulle. Haistakaa
paska ja pitäkää tukenne!
Terveisin
Vammaisena
valtavirrassa jo 21 vuotta rämpien
Mikko A. Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti