maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mäntsälän kunnan vammaispalveluista




 
Mäntsälän kunta taas kyykyttää. Tämä on jo toinen kerta kun saan kielteisen päätöksen samasta hakemuksesta. Elikkä kyseessä on kuljetuspalvelut, joita hain kunnan vammaispalvelusta.

Asiassa toimittiin kyllä nopeasti. Hakemuksen jätettyäni minut kutsuttiin melko pian kuultavaksi asiasta.

Tapaamisesta olin erittäin iloinen, kun kerrankin saisin kertoa omilla sanoin miten arki sujuu. Minullahan ei ole mitään vammaispalveluun liittyvää palvelua/tukea ollut näiden yli 20v aikana.

Tietysti osasin odottaa päätöstä, sillä minulle lääkärit on suoraan sanoneet, että olen liian hyvä kuntoinen ollakseni vammainen.

Kysyisin kunnan vammaispalvelusta sen verran, että miksiköhän kaikenmaailman juopot, sekakäyttäjät ja sosiaalitapaukset saavat kulkea taksilla kunnan laskuun, mutta he joilla on OIKEASTI liikunnallinen este saavat tyytyä valittamaan aina korkeimpaan asti, ennen kuin (ehkä) myönteisen päätökset tuesta saavat?

Tiedän kyllä ettei juopoille, tms. yhteiskunnan eläteille vammaispalvelu myönnä tukia, mutta olisiko aika AVATA SILMÄT ja katsoa sitä tosiasiaa ketkä tätäkin kuntaa imee kuiviin sosiaalipuolella?

Kuten ihmiset tietää ja tuntee minut aikaansaavana, yhteiskunnallisena vaikuttajana, niin mitäköhän nuo edellämainitut tekevät? Ei kovin moni kai yhteiskunnalle hyödyksi ole?

Se että olin hakemuksessani rehellinen ja kerroin myös haastattelussa rehellisesti kuinka pärjään vammani kanssa esim. kotona oli virhe.
Minun olisi pitänyt yksinkertaisesti valehdella tai ainakin liioitella liikunnalliset esteeni. Tästä on minulle sanonut muutamat kunnan vammaispalvelusta myös hylkypäätöksiä saaneet ihmiset sekä kuntamme taksikuskit.

Tottahan se on, että olen typerä kun kerron rehellisesti miten asiat ovat.

En voi olla ajattelematta, että ihmisarvoni on täysi nolla. Jokainen sossun elätti kiilaa minusta ohi. Se ei tunnu hyvältä.

Onneksi on valitusoikeus ja kevät kovasti tulossa. Liikkuminen on vähän helpompaa, ennen syksyä jolloin taas saa miettiä syntyjä syviä

Aurinko paistaa, mutta ei niin kovin aurinkoisin terveisin

Mikko A. Ratia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti