tiistai 19. huhtikuuta 2011

Mäntsälän Perussuomalaiset Eduskuntavaaleissa

Perussuomalaisten eduskuntavaali voiton jälkeen voi sanoa että kova duuni alkakoon.

Mäntsälän Perussuomalaisten oma ehdokas Sari Martniku ei valitettavasti päässyt eduskuntaan.

Hienoa silti että hän sai kerättyä 468 ääntä ja ottaen huomioon hänen kampanjan budjetin ja pienet vastoinkäymiset (mm. organisoinnissa), ei tulos ole huono.

Toimin Sarille taustatukena ja apuna, mutta oma liikuntarajoitteisuus ja autoton elämä vaikeutti vaalityötä pahasti ja siksi olen hieman pettynyt itseeni.

Ensi kerralla sitten paremmalla onnella ja kokeneempana näistä vaaleista yritetään uudestaan.

Ensi vuonna olisi tiedossa kunnallisvaalit johon itsekin tähtään ehdokkaaksi. Tosin, kaikkea voi tapahtua ennen sitä, mutta jos vain kunto sen sallii niin mukana ollaan rakentamassa parempaa Mäntsälää.

Terveisin

Mikko A. Ratia

Vaalien jälkeen...

...elämä jatkuu melko mielenkiintoisena siltä osin miltä hallituskeskustelut ja päätökset EU-tukipaketeista tulee olemaan.

Ensinnä kumminkin onnittelut kaikille uusille kansanedustajille ja voittajapuolueille, joita ei tainnut olla kuin yksi, mikäli oikein luin? (Paitsi RKP taisi +/-0 tuloksen saada, kuten oletettua)

Hallitukseen ei olisi keskusta tulossa ja heiltä en sitä odottaisikaan, koska niin pahasti puolue ryvettyi viime hallituskaudella ja pääministeri Kiviniemen edesottamukset pestissään ei minua, kuten suurta osaa suomalaisista säväyttänyt.

Tulevan hallituksen kannalta homma menee kimurantiksi. Perussuomalaiset ei mielellään petä äänestäjiään, mutta kokoomuksen EU-kanta ei istu PS:n kanssa samaan lokerikkoon.

Kuullut olen kaikenmoisia spekulaatioita siitä miten hallitus muodostetaan. Ketkä siellä loppupeleissä olisivat on vain arvoitus.

SDP:n ja Perussuomalaisten ”yhteinen sävel” voi olla ratkaiseva tekijä, jos kokoomus aikoo todellakin pomottaa hallituskeskusteluja.

En nyt lähde villiä veikkausta arvelemaan, mutta vaikeaa se tulee olemaan.

Olen kuullut myös eri tahoilta PS:n läpimenneistä edustajista. Perussuomalaiset sai huikeat 39 paikkaa tulevassa eduskunnassa.

Ongelmaksi ihmiset ovat muodostaneet sen ettei PS:n riveissä ole tarpeeksi tietotaitoa ja kokemusta, jotta ministerinsalkut tulisi täytetyksi.

Tähän väitteeseen tahdon omalta osaltani tuoda julki mielipiteeni.

Vaikka PS:n läpimenneillä edustajilla ei olisikaan tarpeeksi koulutusta ja kokemusta ministerin salkkuja täyttämään, niin ajatushan on melko lailla absurdi että vain ”vanhat kokeneet kehäraakit” kelpaavat suuriin ministerin saappaisiin astumaan.

Tottahan tuo on, että ei kaikista olisi esimerkiksi pää- tai ulkoministerin pestiin.

Kokemushan on tärkeä juttu, mutta pitääkö kaikkien olla politiikassa vähintään 40 vuotta mukana olleita ”raakkeja”?

Mielestäni tällä osoitetaan se idiotismi millä kansaa kusetetaan!

Ajatelkaa itsekin. Mitä hyvää on työhön leipiintyvästä politiikon penteleestä, joka on jo vuosia yrittänyt saada tulosta aikaan?

Se tuntuu ainakin allekirjoittaneesta hullulta, lähes diktaattoriselta ajatukselta että hallituksen luottamustehtäviin olisi lupa vain kokeneella kehäraakilla?

Perussuomalaiset ovat varsin nuori puolue, vaikka SMP:n perillisiä ollaankin.

Nuoresta puolueesta nousee uusia tuulia, eikä nyt viime puheilla ainakaan kokoomus ole ottamassa muutokset tuulia avosylin vastaan.

Mitä tästä kaikesta siis pitäisi ajatella? Pitäisikö asioiden jatkua samaan malliin? EU sössii ja me maksamme? Maahanmuuttopolitiikka on naurettavassa jamassa, mutta me maksamme? Ilmastonmuutoksesta maksamme, tms... tulisiko siis tavallisen kansalaisen köyhtyä vielä enempi ja enempi yhä suurenevien menojen myötä?

Oletteko ajatelleet sitä mikä on suomen kohtalo, jos näin jatkuu? Kaikki kuolee aikanaan, kuten EU (lähtö voi olla unioinilla lähellä nopeammin, kuin arvaakaan).
Jos ja kun EU kaatuu, niin kuka sitten antaa suomelle ne rahat millä olemme syytäneet muille maille vierahille, kun koko unioni on muisto vaan ja kuka turvaa suomalaisen tavisduunarien & vähäosaisten toimeentulon silloin?

EU nyt on sellainen riski että mielestäni koko unionin sisällä olisi käytävä perinpohjaiset keskustelut siitä miten jatkossa unioni toimii (vai toimiiko ollenkaan?)

Media ja varsinkin sosiaalinen media (Facebook, Twitter) on räjähtänyt suunnilleen käsiin.

Itkua ja porua Perussuomalaisten vaalivoitto on aiheuttanut.

Facebookiin on perustettu erinäisiä sivustoja joilla voi PS:ää mollata miten tahtoo. Tosin, onhan täällä sananvapaus, eli siitä en mene porisemaan turhia, sillä narina on pikkulasten ja pissisteinien hommaa!

Milloin oikeastaan ollaan tyytyväisiä?

Eduskunnan ulkopuolelle jääneitä harmittaa tietysti. Miksi, siksikö kun ei saanut kermaperse elämää, mitä eduskuntapaikka olisi tuonut?
En kumminkaan voi ymmärtää miten jotkut tahot kitisevät kuin koliikkivauvat yöt läpeensä ja lopulta purkaa pahoitetun mielensä ”vihaan” sosiaalisessa mediassa.

Ajatelkaa nyt itsekin, kuinka paljon vituttaisi kun joku perustaisi vaalimenestyksen myötä ”Fuck off ja kampaa naamas” sivuston, jolla saa purkaa kaiken paskan TEIDÄN niskaan!

Voi kuinka aikuismaista käytöstä. Onneksi ette päässytkään eduskuntaan, sillä minä en aikanaan olisi narsistista kitisijää äänestänyt!

Toivo elää paremmasta suomesta. En ole täysin unohtanut luottamustani demokratian toteutumiseen, mutta pitkä ja monttuinen polku sinne toteutumiseen on. Muistakaa ihmiset se.

Kunnioituksella

Sitoutumaton Perussuomalainen
Mikko A. Ratia

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vaalipaneeli Mäntsälän Kunnantalo 21.3.2011

Vaalipaneeli Mäntsälän Kunnantalo 21.3.2011

Eli, kirjoitan nyt näkemykseni Mäntsälän omista eduskuntavaaliehdokkaista, joita kävin kuuntelemassa kunnantalolla järjestetyssä vaalipaneelissa maanantai-iltana.

Tilaisuus alkoi klo. 18:00 kahvitarjoilun merkeissä. Itse en jäänyt kahvia lipittämään, vaan painelin suoraan valtuustosaliin, joka olikin jo hyvin täyttynyt.

Itse paneeli alkoi n. 18:30 ja näytti pahasti siltä että tupa tuli täyteen.

Hyvähän se oli, mutta olisin toivonut myös nuoremman porukan löytäneen paikalle. Pääosin siis vanhemmista koostui yleisö ja siitä voi sitten arvata mitä ihmisten kysymyksen ehdokkaille koskevat.

En nyt käy hetki hetkeltä tilaisuutta läpi, koska en näe sitä tarpeelliseksi, vaan annan oman mielipiteeni ehdokkaista.

Lähdetään liikkeelle Vasemmistoliiton Sami Heikkilästä.

Tunnen sen verran Samia että olemme käyneet pienimuotoisia keskusteluja aikanaan kylillä kunnallisvaalien 2008 aikoihin.

Olen pitänyt häntä ”jalat maassa” ihmisenä ja se mielipide pysyi myös tilaisuuden jälkeen.

Ihmettelen suuresti sitä vieläkin, ettei vasemmistoliitolla ole sen suurempia kannatuslukuja, sillä ainakin henkilökohtaisesti sanottuna Heikkilä olisi yksi Mäntsälän suosikeistani eduskuntaan.

Heikkilälle tavallisen duunarin asiat ovat lähempänä sydäntä, kuin esim. kokoomuksen edustajien mielipiteistä saattoi havaita.

Myös oikeudenmukaisuus tuli mieleeni Heikkilän puheenvuoroja kuunneltuani.

Seuraavana Heta Ravolainen-Rinne. SDP:n ehdokas, kenestä on jo ennakkoon leivottu kansanedustajaa.

Hetan perusajatukset ovat hyviä. Sivuillaan hän listaa tärkeiksi asioiksi mm. Inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus & tasa-arvo.

Mielenkiinnolla siis odotin hänen esiintymistään.

Mutta valitettavasti turhaan odotin, sillä hänen esiintyminen tilaisuudessa oli lähestulkoon olematonta, eikä mielestäni esiintymisessä ollut ollenkaan sitä draivia mitä ennakko-odotuksiin tuli.

Ehkä hänellä vaan ei ollut paras päivä tai sitten todellakin lupaavat kansanedustajat ovat demarileirissä hukassa?

Vaalipaneelin aikana hän kyllä esitti edellämainitut tärkeiksi asioikseen ajaa.

Ehkä minun pitää mennä kuuntelemaan Hetaa seuraavan kerran kun hän on esillä jossakinpäin.

Mäntsälän Perussuomalaisista ehdokkaana esiintyi Sari Martniku.

Tietynoloinen jännitysmomentti oli yleisössä (varsinkin rivillä missä istuin), mutta hienosti hän kumminkin hoiti paneelin loppuun saakka.

Martnikun oma elämä näkyi myös hänen vastauksissaan kysymyksiin ja vuorovaikutuksessa.

Harmikseni täytyy todeta että tavallisella, jalat maassa olevalla kansanedustajaehdokkaalla ei välttämättä ole niin suurta vaalibudjettia, kuin muilla edustajilla ja näin mainostus lepää pienemmän budjetin varassa. Sääli se sinänsä on, kun pieniosaisten ja tavallisten kansalaisten ääni ei ole niin varmuudella kuultavissa myös Arkadianmäellä.

Mikä olisikaan mahtavempaa, jos istuvista kansanedustajista olisi edes kolmasosa tavallisia tallaajia, jotka tajuiaisivat jotakin elämän menosta kadun tällä puolen?

Seuraavana ehdokkaana esiintyi Itsenäisyyspuolueen Heini Parviainen.

Odotuksia hänen suhteen ei ollut, koska tunnen Parviaisen sen verran hyvin ettei ollut yllätys kuulla vastauksia.

Sosiaalisista, lähinnä terveydenhuollon asioista Parviainen tietää kyllä ja hänen sivuiltaan on luettavissa hänen mielipiteitään suomen asioista.

Keskustan ehdokkaana oli vaalipaneeliin saapunut Kalevi Heinonen.

Hänellä on luultavasti eniten kokemusta politiikasta kuin muilla ehdokkailla ja se näkyi myös vastauksissa.

Tosin, kaikkeen ei tullut vastauksia, mutta tilaisuuden sekavan kyselytulvan myötä (varsinkin loppupuolella) ei varmasti kellään ehdokkaalla enää ollut täysi kontrolli kysymyksistä.

Olen ollut Heinosen kanssa parissa kokouksessa ja niiden jälkeen olen ollut vaikuttunut ja pitänyt kuulemastani.

Mutta, nuo asiat mitä Heinonen peräänkuuluttaa sivuillaan on mielestäni jo mielestäni ”kirjoitettu” (häntä kumminkaan plagioinnista en lähde syyttämään).

Samoja asioita näytti ajavan kuin moni muukin, rannalle jäävä keskustan kansanedustajaehdokas.

Ensimmäisenä Kokoomuksen ehdokkaana esiintyi Anna Helin.

Suoraan sanottuna Helinin esiintyminen ei ollut vaikuttavaa (vähän samanlailla harhailua kuin Ravolainen-Rinteellä) ja suurelta osin vastaukset komppasivat vieruskaveria Kari Järvenpäätä.

Kokonaisuudessaan Helin ei tarjonnut siis mitään miksi häntä edes kuvittelisin äänestäväni, mutta sehän on totta, ettei yksi vaalipaneeli vielä mitään lopullista vastausta anna (mutta odotukseni eivät ole muutenkaan korkealla hänen suhteen, kun seuraa hänen edesottamuksiaan Mäntsälän kunnassa)

Joten en alennu enempää kommentoimaan näin alemman ihmisluokan edustajana Helinin edesottamuksia.

Viimeisenä esillä oli Kari Järvenpää, hänkin kokoomuksen ehdokas.

Alkuperäisenä Mäntsäläläisenä Järvenpää kyllä on tuttu mies kunnassa.

Hänen selkeä ydinasia oli yrittäjänä olo suomessa, joka kävi totta puhuen hieman mietityttämään että onkohan siinä kaikki mitä hän eduskunnassa ajaisi?

Tosin, onhan pienyrittäjiä suomessa tuettava, mutta kaikki ei nyt loksahtanut kohdalleen Järvenpään kohdalla.

Hän otti myös työnteon tärkeyden esille, joka onkin tämän maan perusta, sillä ilman työtätekeviä ihmisiä ei olisi Suomi näin hyvinvointivaltio.

Mutta kuka sitä työtä sitten tekee jäi kysymykseksi?

Järvenpään esiintyminen oli paneelissa hieman vaisu, mutta kyllä hän osaisi ottaa puheenvuorot ettei ihan mykkänä istunut.

Hänen sivuiltaan saa osviittaa hänen teemoista, joista jotkut ovat tärkeitä asioita, mutta tuntuu että jää pimentoon hänen muiden (yrittäjä, työ) teemojensa rinnalla.

Kokonaisuudessaan vaalipaneeli oli hiukka liian kireällä aikataululla tehty, sillä moni kysymys jäi kysymättä.

Itse olisin halunnut kuulla miten esim. terveydenhuollon kokonaistilanne ja toimivuus selvitetään, mutta aika tuli vastaan.

Kokonaisuudessaan verotus, ydinvoima, harmaa työvoima ja työsuhteet nousivat kysymyksiksi.

Jos nyt lähden spekuloimaan siitä kuka/ketkä ehdokkaista olisi varmimmin menossa läpi, niin sanoisin ettei Mäntsälästä suurella todennäköisyydellä mene kukaan läpi.

Vaikka äänestysinto on suomenmaassa gallupien mukaan korkein vuosiin, niin ei se tarkoita taas sitä että n. 20,000 asukkaan kunnasta menisi välttämättä kukaan läpi, koska kellään ehdokkaalla ei ole nk. julkisuutta entuudestaan niin paljon että koko suomen kansa tuntisi ehdokkaan (esimerkkinä valtaosa suomalaisista tuntee kyllä ex-hiihtäjän, mutta Mäntsäläistä opettajaa, yrittäjää, kunnanvaltuutettua tuskin kovin moni tietää tai tuntee)

Tuskin koko Mäntsälän äänioikeutettu kansa äänestää pelkästään yhtä taikka kahta Mäntsälän ehdokasta ja myös ääniharavien perässä hiihtely ei ole niin saletti paikka Arkadianmäelle, niinkuin joku voisi luulla.

Toivotaan silti parasta että täältäkin nousisi ihminen kansaa edustamaan. Kuka se olisi? Sen voit päätellä itse.

Terveisin

Sitoutumaton Perussuomalainen

Mikko A. Ratia

torstai 10. maaliskuuta 2011

Avoin tilaisuus: Lyhyt oppimäärä huumeista koulutus

Ensi viikon perjantaina, 11.3.2011 klo 17-20.30 on moniksella (Mäntsälä, Urheilutie 4) Lyhyt oppimäärä huumeista -ilta.
 
Mukana on Irti huumeista ry:n Jukka Riipinen sekä vierailijoina mm. Ari Lepistö ja Janne Pohja, jotka kertovat elämäntarinansa.
 
KAIKKI ovat tervetulleita (alle 15 -vuotiaat vanhemman kanssa).
 
Järjestäjinä nuorisotoimi ja MLL paikallisyhdistys. YÖKAHVILA AUKEAA POIKKEUKSELLISESTI VASTA 21.30.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

PERUSSUOMALAISTEN VAALITILAISUUS

PERUSSUOMALAISTEN VAALITILAISUUS

Kahvila Ruustinnan kammarissa,Vuotavantie 1 la.12.03 klo 13-20.
Paikalla Mäntsälän oma ehdokas SARI MARTNIKU.
Tarjoilua, musiikkia ja keskustelun lomassa mahdollisuus laulaa karaokea.

Tervetuloa haastamaan Perus-Sari tiukkoihin keskusteluihin kanssasi.
Rakennetaan yhdessä oikeudenmukaisempaa Suomea!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Tauon paikka...

Eduskuntavaalit lähenee ja koko politiikka menee yhä saastaisemmaksi.

Isketään suoraan tauluun, puukotetaan selkään ja tehdään ihan mitä vain jotta oman perseen löytää eduskunnasta.

Siis suoraan sanottuna olen saanut nyt niin tarpeekseni koko hommasta että on aika pitää taktinen paussi koko hommasta.

Tämä tarkoittas sitä etten ota nyt vähään aikaan kosketusta politiikkaan.

Facebookissa hätäisimmät jo meinasi että jätän koko politiikan ja Perussuomalaiset, mutta näin asia ei ole.

Edelleen Perussuomalaisten riveissä seison, mutta sitoutumattomana aion pysytellä.

Tällä ei siis ole vaikutusta toimintaani Mäntsälän Perussuomalaisissa ja luottotehtävissä mitä minulla on.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Tammikuun päivityksiä...

Eduskuntavaalit lähenee.

Perussuomalaisten kannatus ja nousu senkun jatkuu ja monessa gallupissa on saavutettu lukemia, jotka saisi hätäisemmät jo iloitsemaan.

Ilakointiin tässä vaiheessa ei ole varaa. Pitää malttaa odottaa sitä lopullista tulosta, johon vaaditaan vielä paljon.

Mitä siihen vaaditaan on sitten toinen juttu, mutkikkaampi juttu sanoisin...

Suomessa tällä hetkellä on enempi köyhiä kuin rikkaita (vihaan tuota luokittelua, kun kumminkaan Suomessa ei paljon ole edes köyhiä, kiitos sosiaalihuoltomme). Mutta kysymys kuuluu että vaivautuuko heikompiosaiset edes vaaliuurnille vai viettääkö he sitä kuuluisaa omaa aikaa, vaikuttamatta mahdollisesti tulevaisuuteensa?

Henkilökohtaisesti en näe mitään järkeä siinä että ihminen, joka luokitellaan köyhäksi tulojensa mukaan ei kävisi äänestämässä ja silti kuulee vaalien jälkeen samaa marinaa asiasta mistä asiasta. Tietty se kuuluisa lause ”Ei siellä kumminkaan mikään muutu” kummittelee taustalla, sillä en minäkään ”luottaisi” ihan sataprosenttisesti kaikkiin lupauksiin, vaan skeptisesti varaudun uusien ja vanhojen kansanedustajakasvojen lupauksiin.

Mutta, kuten sanottu... jos et anna ääntäsi ihmiselle joka itseäsi miellyttää, niin valitettavasti sen jälkeen on aika typerää lähteä valittamaan samoista asioista kuin aikaisemmin. Miksi et itse käyttänyt ääntäsi tai äänestit ääniharavoita Akua, Mikkiä ja Hessua taas eduskuntaan.

Äänioikeutettu: Käytä siis ääntäsi

Oma elämäni on ollut sairastelua, eli paluu arkeen on ollut työn takana.

Kumminkin, vanhoja viisaita sanoja noudattaen ”Elämä voittaa (jossakin vaiheessa)” pitänee kutinsa.

En ole kumminkaan jäänyt ihan toimettomaksi, sillä eduskuntaehdokkaiden vaalityötä on tullut hieman aloiteltua. Olen nyt aluksi lisännyt oman blokini linkkeihin suositeltavien ehdokkaiden sivuja (lähinnä Facebook yhteisössä).

Lisäksi jos käyttää Facebookkia, niin täältä löydät myös linkkejä suositeltavien kansanedustajaehdokkaiden sivuille.

Myöhemmin lisään linkkeihin myös heidän omia kotisivujaan, mutta FB sivuilta kyllä saa mielestäni ehdokkaista kaiken irti.

Paikallisyhdistyksen Mäntsälän Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaan Sari Martnikun vaalikampanjaa pitäisi suunnitella jossakin välissä tammikuuta.

Nyt ei tämän enempiä kerrottavia. Palaillaan asiaan, kun kirjoittamiselle aikaa ja inspiraatiota siunautuu.

Terveisin

Mikko A. Ratia