Elämäntarinaa kerrakseen....

Meidän Perhe lehti julkaisi haastatteluni verkossa.

Juttuhan julkaistiin jo toukokuussa lehtiversiona, mutta nyt juttu tuli myös verkossa luettavaksi.

Minua haastatellut toimittaja Anne (Rikama) soitti eräänä päivänä minulle ja kertoi lukeneensa haastatteluni Suomen Mielenterveys seuran lehdestä ja kiinnostunut asiasta niin että päätti kysyä minulta josko voisin antaa haastattelun myös Meidän Perhe lehteen.

Anne kertoi että syynä kysymykseen oli yksinkertaisesti se, ettei kuulemma suomalaisia miehiä saa oikein avautumaan.

Mietin asiaa tovin, kunnes suostuin juttuun. Olin jo aikaisemmin päättänyt että haastattelut ja TV-esiintymiset oli sitten tässä. Olin aikaisemmin esiintynyt muutaman lehden haastattelussa aiheena selviäminen elämästä mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta huolimatta. Myös Mouka Filmin projektissa ”Puhutaan elämästä” olin mukana ja muutaman kerran nuo klipit on TV:ssä pyörineetkin.

Ajattelin kyllä yleisön reaktiota pitkään ennen kuin tein päätöksen. Nyt jälkeenpäin mietin ihan toisella tavalla. Mitä jos olisin jättänyt selviytymis tarinani kertomatta?

Ihmiset jotka ovat minuun ottanut yhteyttä tai kommentoinut julkaisua sosiaalisessa mediassa on muutamaa nettitrollia lukuunottamatta positiivista. Ihmiset on kertonut mm. saavansa voimia ja uskoa avautumisestani ja esimerkistäni, ettei kannata heittää kaikkea toivoa, ennen kuin on tsekannut koko käden (pokeritermejä lainatakseni).

Kun nyt tarkemmin ajattelen, niin positiivinen elämänasenteeni (okei, jokaisella on myös huonot päivänsä) on ollut se kantava voima jolla olen saanut itseni tätäkin kirjoittamaan.

Jos olisin jäänyt 1993 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen sänkyyn itkemään ja säälimään itseäni, niin luultavasti olisin katkeroinut, valittava ihmishylkiö.

Kiitos perheelleni ja kaikille niille kavereille/tutuille ketkä on tullut vuosien aikana kohdattua.

Hyvää (ja vähälumista) kesää

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Aktiiviset valtuutetut?

Aktiivisia kuntapoliitikkoja haettiin kuntavaalien 2012 alla silloisen Mäntsälä Lehden pääkirjoituksessa.

Meinasin pudota tuolilta luettuani kirjoituksen, sillä toimittaja joka oli kyseisen pääkirjoituksen kirjoittanut (Olli-Pekka Lehtinen) oli kuvaillut allekirjoittanutta ”aktiiviseksi politiikoksi”

Tieto siitä että aktiivinen toimintani oli saavuttanut toimittajat ei kumminkaan minua hämmentänyt, vaan se että juuri edellisenä viikonloppuna olin hyllytetty ehdokkuudesta kunnallisvaaleissa 2012 ja millä tavalla paikalliset persut sen tekivät ei ollut oikeudenmukainen päätös.

Siitä ei nyt sen enempää, vaan mennään tähän päivään.

Uutinen ”Uimahalli Mäntsälään” kuntalaisaloitteen saattamisesta kunnanvaltuustoon sai viimein ajatukset poikimaan tekstiä ”paperille”

Uimahalli Mäntsälään hankkeen tehokas työnainen Heli Hallikainen (sd) on tehnyt suuren työn hankkeen eteen. Unohtamatta toki vapaaehtoisen hankkeen alullelaittajaa, vapaaehtoista työryhmää ja kuntalaisia ketkä ovat tehneet suuren duunin pitämällä ääntä hankkeesta.

Valitettavasti Hallikainen on näemmä yksin hankkeen takana mitä tulee kunnanvaltuustoon.

Toki sieltä varmasti löytyy uimahallia kannattavia ääniä, jotka valitettavasti on jäänyt piipitykseksi, eikä todellista mielipidettä saada esiin, esteenä tuo niin ihanan kuuluisa puoluekuri.

Kuria toki täytyy olla, ettei valtuustoryhmät elä kuin kuuluisassa pellossa (jossa muutes ei ole omaa uimahallia), mutta olisiko syytä sitten puuttua siihenkin mitä kukin lupaa vaalien alla?

Minä en lähtisi lupaamaan mitään asiaa, mitä en varmuudella pystyisi ajamaan 110% lasissa, jos olisin joku kaunis päivä ehdolla missään vaaleissa.

Heli Hallikainen ansaitsee rehellisen kunnioitukseni suoraselkäisestä toiminnasta yhteisen hyvän eteen. Siitä ei käy kieltäminen.

Ottakaa valtuutetut esimerkkiä Hallikaisesta kuinka hän on vienyt hanketta eteenpäin, vaikka yksin on joutunutkin asian kanssa painimaan. Tiedän että valtuustossa on muitakin ”uusia naamoja” keiden ideat kannattaisi ottaa lähempään tarkasteluun.

Terveisin

Vapaaehtoisesti vaikuttava

Mikko A. Ratia

Taidot ruosteessa, sensuuria vaiko teknistä osaamattomuutta?

Satuin huomaamaan erään asian tänä aamuna, joka sai allekirjoittaneen hämmästymään suunnattomasti.

Mäntsälän Uutiset joka on siis Mäntsälä-lehden tilalle tullut ”uudistunut ilmaisjakelulehti” on kyllä julkaissut mielipidekirjoituksiani tasaiseen tahtiin... mutta tänään koin hämmästystä, kun selailin viimeisen kuukauden lehdet läpi ja en nähnyt kirjoituksiani mitä olin jättänyt toimitukselle internet sivuilla olevalla lomakkeella.

Tietysti siinä kävi kynäilijällä mielessä että "hitokseen on kirjoitustaidot ruostunut ja lehti ei suostu julkaisemaan niin ala-arvoista sekundaa"

Tietysti en voinut välttyä ajatukselta että kirjoitukset olisi jätetty julkaisemasta ihan muiden syiden takia. En lähde silti syvemmin analysoimaan asiaa, koska siitä voi jollekulle tulla paha mielli ;)

Kävi myös ajatuksissa se että lehden internet sivuilla ei ole kaikki niin kuin pitäisi ja kirjoitukset on hävinnyt bittiavaruuteen.

Sain tähän viimeiseen epäilyyn vahvistusta, sillä eräs ystäväni Facebookissa hämmästeltyäni asiaa kertoi myös ongelmista lehden kanssa.

Joten. Mäntsälän Uutisten toimitukselle tiedoksi. Laittakaa homma toimimaan, että kuntalaisten lehteen tuomat asiat pääsisivät oikeuksiinsa.

Ei muuta tällä kertaa.

PS. Käytän tästä lähin blogiani back-uppina, jos vielä sattuu tämmöistä eteen. Harmittaa todella paljon nyt.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia