Keskustelua
julkisesta terveydenhuollosta saa lukea melkein joka päivä eri medioista.
Tunnustan että mietityttää
jutut esim. hoitovirheistä, missä asiakas on saanut maksaa karumman hinnan
lääkärin välinpitämättömyydestä tai epäammattitaitoisesta hoidosta.
Itse olen pyrkinyt
välttämään lääkärissä käyntejä. Olenkin siinä hyvin onnistunut, sillä en edes
muista milloin viimeksi olisin joutunut tohtorilta apua hakemaan esim. flunssan
jälkioireisiin.
Toissapäivänä
(9.2.2015) satuin lukemaan erään tuttavani postauksen facebookissa (surullisen
kuuluisasta) Mäntsälä-ryhmästä, jossa hän kertoi erään ulkomaalaistaustaisen
lääkärin välinpitämättömästä käytöksestä hänen tytärtään kohtaan.
Olen pyrkinyt
välttämään keskustelut tuossa ryhmässä, sillä liian usein jutustelu ajautuu
ihan muihin asioihin ja alkup. aihe unohtuu.
Tuttavani kyseli
onko lukijoilla samankaltaisia kokemuksia ja juuri sopivasti kun minulla oli eilen
(10.2.2015) lääkärille aika ja kun varailin aikaa, niin hoitaja kertoi että
lääkäri on vasta aloittamassa (muistaakseni tämän kuun alussa) työtänsä
mäntsälässä.
Kiinnostuin
aiheesta siksi, kun minulle on sattunut vuosien varrella monia raivoa
nostatattavia tilanteita ulkomaalaisten lääkärien kanssa asioidessa.
Kumminkin. Rohkea
rokan syö ja menin eilen 8:15 tohtorin juttusille aikeena saada todistus
vaikeavammaisen kuljetuspalveluhakemusta varten.
Päästyäni sisään
lääkärin vastaanottohuoneeseen ja muutaman sanan vaihdettuani, totesin
itselleni että ainakaan alkuvaikutelma ei lupaa huonoa.
Mitä enemmän hänen
kanssaan keskusteli ja kertoi vaikeudesta joka minulla on liikunnallisesti
aloin enempi vaan olla kuin kotonani juttelemassa hyvän kaverini kanssa elämän
menosta.
Kun asiaan
kuuluvat oli saatu järjestykseen ja lääkäri sanoi kirjoittavansa lausunnon ja
laittavansa sen jälkeenpäin minulle kotia. Olin jo nousemassa tuolista ylös,
kiittää ja poistua tyytyväisenä asiakkaana, niin hän todellakin yllätti minut
kysymällä kuinka muuten minulla menee?
Ällistyin todella
kysymyksestä, painoin perseen alas penkkiin ja kerroin lyhyesti (miten hyvin
minun elämä sitten tiivistetään?) kuinka olen kohdannut vaikeudet silmästä
silmään, välillä ollut masennuksen partaalla ja lopulta tajunnut olevansa
yhteiskunnan hylkiö.
Hän kuunteli mitä
minulla oli sydämmellä. Oikeasti, hän ei esittänyt olevansa kiinnostunut kuinka
minulla menee (jota julkisen puolen tohtorit eivät ole kysyneet
piiiiiiiiitkiiiin aikoihin)
Lähdin
terveyskeskusesta onnellisena ja hyväntuulisena, mutta osittain myös minua
vaivasi yksi kysymys.
Kysymys kuuluu.
Miksi julkiseen terveydenhuoltoon ei saada asiansa osaavia lääkäreitä, jotka
pystyy asiakkaan kuuntelemiseen? En minä nyt ihan peruspäivystykseen sitä
vaadi, sillä muuten jonot olisivat melkoiset, kun jokainen flunssaa sairastava
kertoisi kuinka vituttaa ja krapulakin olisi.
Muistan meillä
mäntsälässä vammautumiseni jälkeen (1993) oli aivan helkkarin hyviä lääkäreitä
talo lähes täynnä. Jouduin silloin käymään useammin lääkärien puheilla, sillä
sairastin silloin enemmän ja kärsin myös kovista kivuista kropassani, mutta
jokainen heistä tunsi minut ja sairaskertomukseni, eikä näin aika mennyt
epikriisien selaamiseen.
Lääkäri, jonka
luona kävin on laiha lohtu ihmiselle joka tarvitsee ammattitaitoista lääkäriä.
Sillä hän on 9kk määräaikaisella työsuhteella talossa kunnes tulee siirto
Helsinkiin jatkamaan lääkärin toimia (psykiatri)
En käytä
terveyskeskuksen palveluja kuin pakosta. Mutta juurikin silloin kun haen esim.
kuntoutukseen jatkopäätöstä (joka on ihan perkeleen turha muutenkin, kun en
minä tästä parane) niin olisi mukavaa kohdata lääkäri joka on perillä minun
tilanteesta ja pystyisi näin ollen tekemään lausunnon ilman turhaa paperista selaamista.
Tämä on yksi
kertomus julkiselta terveydenhoitopuolelta tuhansien joukossa. Vaikka
pääasiallisesti tämä olikin loppujen lopuksi positiivinen julkaisu, niin mahtuu
siihen kritiikkiä siitä kuinka voisi helpommin asiat tehdä.
Suuret kiitokset
siis minua hoitaneelle lääkärille. Sinun kaltaisia julkinen terveydenhoito
tarvitsee kipeästi!
Vielä lopuksi
kiitokset kaikille talossa työskenteleville ja asiansa osaaville ihmisille.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti