Julkisesta terveydenhuollosta... (Mäntsälä)

Keskustelua julkisesta terveydenhuollosta saa lukea melkein joka päivä eri medioista.

Tunnustan että mietityttää jutut esim. hoitovirheistä, missä asiakas on saanut maksaa karumman hinnan lääkärin välinpitämättömyydestä tai epäammattitaitoisesta hoidosta.

Itse olen pyrkinyt välttämään lääkärissä käyntejä. Olenkin siinä hyvin onnistunut, sillä en edes muista milloin viimeksi olisin joutunut tohtorilta apua hakemaan esim. flunssan jälkioireisiin.

Toissapäivänä (9.2.2015) satuin lukemaan erään tuttavani postauksen facebookissa (surullisen kuuluisasta) Mäntsälä-ryhmästä, jossa hän kertoi erään ulkomaalaistaustaisen lääkärin välinpitämättömästä käytöksestä hänen tytärtään kohtaan.

Olen pyrkinyt välttämään keskustelut tuossa ryhmässä, sillä liian usein jutustelu ajautuu ihan muihin asioihin ja alkup. aihe unohtuu.

Tuttavani kyseli onko lukijoilla samankaltaisia kokemuksia ja juuri sopivasti kun minulla oli eilen (10.2.2015) lääkärille aika ja kun varailin aikaa, niin hoitaja kertoi että lääkäri on vasta aloittamassa (muistaakseni tämän kuun alussa) työtänsä mäntsälässä.

Kiinnostuin aiheesta siksi, kun minulle on sattunut vuosien varrella monia raivoa nostatattavia tilanteita ulkomaalaisten lääkärien kanssa asioidessa.

Kumminkin. Rohkea rokan syö ja menin eilen 8:15 tohtorin juttusille aikeena saada todistus vaikeavammaisen kuljetuspalveluhakemusta varten.

Päästyäni sisään lääkärin vastaanottohuoneeseen ja muutaman sanan vaihdettuani, totesin itselleni että ainakaan alkuvaikutelma ei lupaa huonoa.

Mitä enemmän hänen kanssaan keskusteli ja kertoi vaikeudesta joka minulla on liikunnallisesti aloin enempi vaan olla kuin kotonani juttelemassa hyvän kaverini kanssa elämän menosta.

Kun asiaan kuuluvat oli saatu järjestykseen ja lääkäri sanoi kirjoittavansa lausunnon ja laittavansa sen jälkeenpäin minulle kotia. Olin jo nousemassa tuolista ylös, kiittää ja poistua tyytyväisenä asiakkaana, niin hän todellakin yllätti minut kysymällä kuinka muuten minulla menee?

Ällistyin todella kysymyksestä, painoin perseen alas penkkiin ja kerroin lyhyesti (miten hyvin minun elämä sitten tiivistetään?) kuinka olen kohdannut vaikeudet silmästä silmään, välillä ollut masennuksen partaalla ja lopulta tajunnut olevansa yhteiskunnan hylkiö.

Hän kuunteli mitä minulla oli sydämmellä. Oikeasti, hän ei esittänyt olevansa kiinnostunut kuinka minulla menee (jota julkisen puolen tohtorit eivät ole kysyneet piiiiiiiiitkiiiin aikoihin)

Lähdin terveyskeskusesta onnellisena ja hyväntuulisena, mutta osittain myös minua vaivasi yksi kysymys.

Kysymys kuuluu. Miksi julkiseen terveydenhuoltoon ei saada asiansa osaavia lääkäreitä, jotka pystyy asiakkaan kuuntelemiseen? En minä nyt ihan peruspäivystykseen sitä vaadi, sillä muuten jonot olisivat melkoiset, kun jokainen flunssaa sairastava kertoisi kuinka vituttaa ja krapulakin olisi.

Muistan meillä mäntsälässä vammautumiseni jälkeen (1993) oli aivan helkkarin hyviä lääkäreitä talo lähes täynnä. Jouduin silloin käymään useammin lääkärien puheilla, sillä sairastin silloin enemmän ja kärsin myös kovista kivuista kropassani, mutta jokainen heistä tunsi minut ja sairaskertomukseni, eikä näin aika mennyt epikriisien selaamiseen.

Lääkäri, jonka luona kävin on laiha lohtu ihmiselle joka tarvitsee ammattitaitoista lääkäriä. Sillä hän on 9kk määräaikaisella työsuhteella talossa kunnes tulee siirto Helsinkiin jatkamaan lääkärin toimia (psykiatri)

En käytä terveyskeskuksen palveluja kuin pakosta. Mutta juurikin silloin kun haen esim. kuntoutukseen jatkopäätöstä (joka on ihan perkeleen turha muutenkin, kun en minä tästä parane) niin olisi mukavaa kohdata lääkäri joka on perillä minun tilanteesta ja pystyisi näin ollen tekemään lausunnon ilman turhaa paperista selaamista.

Tämä on yksi kertomus julkiselta terveydenhoitopuolelta tuhansien joukossa. Vaikka pääasiallisesti tämä olikin loppujen lopuksi positiivinen julkaisu, niin mahtuu siihen kritiikkiä siitä kuinka voisi helpommin asiat tehdä.

Suuret kiitokset siis minua hoitaneelle lääkärille. Sinun kaltaisia julkinen terveydenhoito tarvitsee  kipeästi!

Vielä lopuksi kiitokset kaikille talossa työskenteleville ja asiansa osaaville ihmisille.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Päivän positiivisuus Part 1

Tänään tapahtui jotakin sellaista joka palautti hetkellisesti uskoni ihmisten vilpittömään hyvyyteen.


Olin matkalla kellokoskelta kotiin mäntsälään ja matkan varrella linja-auto haki hirvihaaran koululta oppilaita kyytiin.


Silloin jo katselin ja kuuntelin sivusilmällä, kun kuljettaja viimeisen mattimyöhäsen kohdalla sanoi ”että laita kortti (bussikortti) takaisin laukkuun, jottei katoa”


Matka jatkui kohti keskustaa ja lahdentielle päästyämme tämä viimeisenä koululta kyytiin noussut tyttö jäi kyydistä pois.


Tyttö kiitti kyydistä ja silloin kuljettaja kysyi että ”onko nyt bussikortti varmasti tallessa?”


Siinä vaiheessa kun linjuri jatkoi matkaa kohti linja-autoasemaa, niin tuumasin kuljettajalle että ”Mahtavaa nähdä kuinka on olemassa vilpitöntä välittämistä, mitä juuri teit. Arvostan kovasti”


Tietty siinä oli jännitystä ilmassa että minkälaisen vastaanoton saisin, kun aukaisin sanaisen arkkuni?


Onneksi kuljettaja hämmästyi itsekin, kun olin huomioinut hänen eleensä. Loppumatkan ajan juttelimme lasten huolimattomuudesta ja kuinka voimme itse vaikuttaa pienillä asioilla pienten ihmisten arkeen. Jälkeenpäin tuli mieleen että kenties linja-autonkuljettaja pelasti yhden perheen taas ylimääräiseltä menoerältä, jos kyseinen tyttö olisi huolimattomasti laittanut bussikortin takaisin laukkuunsa ja kortti olisi päässyt putoamaan esim. penkkien alle.


Kiitin kuljettajaa perille päästyämme ja toivottelin hyvät päivänjatkot. Sanonpahan vaan että kuljettaja pelasti päiväni toiminnallaan. Niin pienistä asioista se on joskus kiinni.


Positiivista hetkistä nauttien.


Kunnioituksella,


Mikko A. Ratia