Julkisesta terveydenhuollosta... (Mäntsälä)

Keskustelua julkisesta terveydenhuollosta saa lukea melkein joka päivä eri medioista.

Tunnustan että mietityttää jutut esim. hoitovirheistä, missä asiakas on saanut maksaa karumman hinnan lääkärin välinpitämättömyydestä tai epäammattitaitoisesta hoidosta.

Itse olen pyrkinyt välttämään lääkärissä käyntejä. Olenkin siinä hyvin onnistunut, sillä en edes muista milloin viimeksi olisin joutunut tohtorilta apua hakemaan esim. flunssan jälkioireisiin.

Toissapäivänä (9.2.2015) satuin lukemaan erään tuttavani postauksen facebookissa (surullisen kuuluisasta) Mäntsälä-ryhmästä, jossa hän kertoi erään ulkomaalaistaustaisen lääkärin välinpitämättömästä käytöksestä hänen tytärtään kohtaan.

Olen pyrkinyt välttämään keskustelut tuossa ryhmässä, sillä liian usein jutustelu ajautuu ihan muihin asioihin ja alkup. aihe unohtuu.

Tuttavani kyseli onko lukijoilla samankaltaisia kokemuksia ja juuri sopivasti kun minulla oli eilen (10.2.2015) lääkärille aika ja kun varailin aikaa, niin hoitaja kertoi että lääkäri on vasta aloittamassa (muistaakseni tämän kuun alussa) työtänsä mäntsälässä.

Kiinnostuin aiheesta siksi, kun minulle on sattunut vuosien varrella monia raivoa nostatattavia tilanteita ulkomaalaisten lääkärien kanssa asioidessa.

Kumminkin. Rohkea rokan syö ja menin eilen 8:15 tohtorin juttusille aikeena saada todistus vaikeavammaisen kuljetuspalveluhakemusta varten.

Päästyäni sisään lääkärin vastaanottohuoneeseen ja muutaman sanan vaihdettuani, totesin itselleni että ainakaan alkuvaikutelma ei lupaa huonoa.

Mitä enemmän hänen kanssaan keskusteli ja kertoi vaikeudesta joka minulla on liikunnallisesti aloin enempi vaan olla kuin kotonani juttelemassa hyvän kaverini kanssa elämän menosta.

Kun asiaan kuuluvat oli saatu järjestykseen ja lääkäri sanoi kirjoittavansa lausunnon ja laittavansa sen jälkeenpäin minulle kotia. Olin jo nousemassa tuolista ylös, kiittää ja poistua tyytyväisenä asiakkaana, niin hän todellakin yllätti minut kysymällä kuinka muuten minulla menee?

Ällistyin todella kysymyksestä, painoin perseen alas penkkiin ja kerroin lyhyesti (miten hyvin minun elämä sitten tiivistetään?) kuinka olen kohdannut vaikeudet silmästä silmään, välillä ollut masennuksen partaalla ja lopulta tajunnut olevansa yhteiskunnan hylkiö.

Hän kuunteli mitä minulla oli sydämmellä. Oikeasti, hän ei esittänyt olevansa kiinnostunut kuinka minulla menee (jota julkisen puolen tohtorit eivät ole kysyneet piiiiiiiiitkiiiin aikoihin)

Lähdin terveyskeskusesta onnellisena ja hyväntuulisena, mutta osittain myös minua vaivasi yksi kysymys.

Kysymys kuuluu. Miksi julkiseen terveydenhuoltoon ei saada asiansa osaavia lääkäreitä, jotka pystyy asiakkaan kuuntelemiseen? En minä nyt ihan peruspäivystykseen sitä vaadi, sillä muuten jonot olisivat melkoiset, kun jokainen flunssaa sairastava kertoisi kuinka vituttaa ja krapulakin olisi.

Muistan meillä mäntsälässä vammautumiseni jälkeen (1993) oli aivan helkkarin hyviä lääkäreitä talo lähes täynnä. Jouduin silloin käymään useammin lääkärien puheilla, sillä sairastin silloin enemmän ja kärsin myös kovista kivuista kropassani, mutta jokainen heistä tunsi minut ja sairaskertomukseni, eikä näin aika mennyt epikriisien selaamiseen.

Lääkäri, jonka luona kävin on laiha lohtu ihmiselle joka tarvitsee ammattitaitoista lääkäriä. Sillä hän on 9kk määräaikaisella työsuhteella talossa kunnes tulee siirto Helsinkiin jatkamaan lääkärin toimia (psykiatri)

En käytä terveyskeskuksen palveluja kuin pakosta. Mutta juurikin silloin kun haen esim. kuntoutukseen jatkopäätöstä (joka on ihan perkeleen turha muutenkin, kun en minä tästä parane) niin olisi mukavaa kohdata lääkäri joka on perillä minun tilanteesta ja pystyisi näin ollen tekemään lausunnon ilman turhaa paperista selaamista.

Tämä on yksi kertomus julkiselta terveydenhoitopuolelta tuhansien joukossa. Vaikka pääasiallisesti tämä olikin loppujen lopuksi positiivinen julkaisu, niin mahtuu siihen kritiikkiä siitä kuinka voisi helpommin asiat tehdä.

Suuret kiitokset siis minua hoitaneelle lääkärille. Sinun kaltaisia julkinen terveydenhoito tarvitsee  kipeästi!

Vielä lopuksi kiitokset kaikille talossa työskenteleville ja asiansa osaaville ihmisille.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Arvon minäkin ansaitsen (eli juttua terveydenhuollosta)

Niin kuin varmasti jokaisella meistä on oma tarinansa kerrottavana julkisesta tervedenhoidosta, niin pakko minunkin on nyt työntää lusikkani tuohon soppaan.

En ole paljoa valittanut terveydenhoidosta yleisesti, kun tiedän mikä tilanne meillä mäntsälässä oli.

Kaikki alkoi siitä, kun olin 9.10.1993 vakavassa auto-onnettomuudessa ja onnettomuuden seurauksena sain aivoruhjevamman.

Kun sairaalasta tuli siirto tammikuussa 1994 kotia kuntoutumaan, niin silloin kaikki sujuikin mallikkaasti.

Onnettomuuden jälkitilana minulle oli jäänyt tolkuttomat päänsäryt, jotka oli viedä tajun pahimmillaan.

Päähäni asennettiin sairaalassa shuntti, jota ilman perheeni olisi nyt yhtä vajaa.

Silloinen terveydenhuolto pelasi paremmin kuin hyvin Mäntsälässä. Jos terveydestä oli huoli ja varsinkin aivoruhjevamman saaneena pelotti välillä kovat särkytilat (shuntin toiminta, tms.), niin ei ollut tarve jonottaa aikaa lääkärille kuukausitolkulla, kuten esim. tuossa vuoden alussa kävi (3kk jonossa lääkärille)

Lääkärit olivat tuttuja ja ennenkaikkea päteviä ihmisiä, jotka todellakin välitti potilaasta vaikka kyseessä oli omaa hölmöyttään elämänsä sössinyt nuorimies. Mitään ylitsekävelyä ei siis tapahtunut.

Toki onhan vieläkin päteviä ihmisiä lääkärinviroissa mäntsälässä, mutta kovin on määräaikaisia nuo pestit.

Elämässä kumminkin sattui ja tapahtui ja putosin kelkasta mitä tuli kontrolleihin (mm. pään kuvaukset ja neuropsykologin vastaaotot). Särky vai jatkui, mutta jossakin vaiheessa se oli jo niin arkipäivää, että perusburanasta sai sen hetkisen avun.

Oli tietysti omaakin vikaa, kun en pitänyt silloin huolta oikeuksistani terveydenhoitoon, kun se oli vielä hyvällä mallilla. Kuten sanottua, elämä vei - Onneksi se vei oikeaan suuntaan lopulta.

Asuin vuodet 2001-2007 Tuusulan Kellokoskella, jossa lääkärillä käynnit yhä vähenivät. Kaikesta pienestä flunssanperkeleestä en viitsinyt vaivata itseäni, vaan hoitelin itseni kuntoon kotikonsteilla. Silloin aikaisintaan menin vaivaamaan herra tohtoria, kun sairastamiselle ei näkynyt loppua.

Muutimme takaisin kotikuntaan mäntsälään keväällä 2007.

Viime vuoden puolella sitten, kun oli aika hakea fysioterapian jatkoa ajatellen lääkärintodistus terveyskeskuksesta sattuikin yllättävä käänne.

Olin jo vuonna 2011 käynyt lääkärillä yhä kovempien päänsärkyjen johdosta ja silloinen lääkäri oli kyllä sitä mieltä että minut pitäisi laittaa eteenpäin tutukimuksiin että kaikki on pääkopassa ok.

Mutta sekin jäi, sillä tämä lääkäri siirtyi muihin tehtäviin terveyskeskuksessa ja kun menin seuraavan kerran samasta asiasta, tällä kertaa eri tohtorin juttusille, niin komento oli selvä. Syö buranaa.

En sitten jäänyt kapinoimaan, vaan tyydyin kohtaloon ja hain perhepakkauksen buranaa apteekista.

Viime vuonna kun hain tuota edellä mainittua lääkärintodistusta fysioterapian jatkoa varten oli mäntsälässä tehdyn uudistuksen myötä vaihtunut homma siten että sama lääkäri vastaisi hoidosta jatkossakin, eli nk. oma lääkäri oli tullut kuvioihin.

Meidän alueen oma lääkäri on ulkomaalais syntyinen nuori naislääkäri, joka kirjoitti lausunnon fysioterapian jatkosta muitta mutkitta ja otti sitten yllättäen puheeksi tuon aikaisemman pään kontrollikuvauksen. Hän suorastaan ihmetteli miten voikaan olla totta, ettei minun tapausta ole viety eteenpäin?

Vastasin tuttuun tyyliin että ”en tiedä miksi? Mutta kai tohtorit tietää tarkemmin ketä kannattaa hoitaa?”

Hän laittoi kumminkin pyörät pyörimään ja lähetteen neurologille ja kuvauksiin. Kiitin, poistuin hymyssä suin paikalta ja tunsin olevani taas ihminen muiden joukossa.

Mutta ei aikaakaan, kun hyvinkäältä tuli kirje. Ajattelin ennen avaamista että jopas on nopeaa toimintaa, mutta tyrmistyin täydellisesti luettuani että neurologi on pistänyt lähetteen bumerangina takaisin eikä näe syytä ottaa minua vastaan.

Syyt tuohon on selvillä. Ei ole rahaa, koska se on yleinen ongelma. Mutta onko se kanssa yksi syy miksei minusta ole niin väliä että en ole vakituisesti duunissa, vaan työkyvyttömyyseläkkeellä ja näin ollen mitään tuottamaton tälle maalle? (Vaikka maksan siinä missä muutkin veroja ansionmenetyskorvauksista)

Tähän on tyytyminen nykypäivänä, ettei terveydenhuolto ole niin itsestäänselvyys kaikille.

Mielenkiinnolla näkisin tilastoja siitä kuinka moni muu ihminen on saanut pakit vastaavanlaisissa tilanteissa? Eihän niitä todellakaan ole julkaistu, mutta kansan syvistä riveistä se totuus kuuluisi.

Eli, jos on kokemusta tilanteista jossa olet jäänyt ilman hoitoa, niin nimettömä voi vaikka blogilleni kommentoida tai ihan miten itse vaan haluat tuoda asian esille.

Nämä eivät ole mielestäni kovin suvaittavia tapauksia että jätetään ihmiset epätietoisuuteen omasta terveydestään?

Loppuun kumminkin pitää lausua kiitoksen sanat mäntsälän terveyskeskukselle ja varsinkin alueemme lääkärille, joka vei asiani eteenpäin. Ei ole todellakaan hänen syy, etten saanut mitä haettiin. Tyytyminen tähän on, mutta muistakaa ihmiset että teillä on oikeus saada palvelua, jos sairautesi/vammasi sitä vaatii.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia