Arvomaailmani

ARVOMAAILMASTANI
(Kirjoittanut Mikko A. Ratia 27. marraskuuta 2010)

Tässä asiakirjassa tuon esiin ne ryhmät joiden asiat ovat mielestäni otettava paremmin huomioon ja oma mielipiteeni ryhmien nykyisestä tilasta (asiakirjassa en ole käyttänyt minkäänlaisia taulukoita, tms. apuna, vaan kaikki kirjoitettu on omakohtaista kokemusta)

Mielipideosiossa on vain ensinnä mieleen tulleet asiat (terveydentilasta johtuen)

Kaikkia ryhmiä en ole listannut, mm. mielenterveyskuntoutujat , kodittomat, jne. mutta niistä sitten seuraavaksi päivitän listaan.

Asiat eivät ole mitenkään arvojärjestyksessä, sillä en näe mitään asiaa tärkeämpänä kuin toista.

- LAPSET & LAPSIPERHEET
Mielestäni lapset joutuvat kärsimään jatkuvasti vanhempien tekemistä säästökuureista ja päätöksistä. Mielestäni lapselle kuuluisi oikeudet olla lapsi, esimerkkinä liikenneturvallisuus, josta kirjoitin aikoinaan kuntamme lehtiin mielipidekirjoituksen
Toki, ei unohdeta lasten vanhempia, jotka hoitavat jälkikasvunsa kotona. Monelle se on raskasta viedä lapsia moneen eri päivähoitopaikkaan, tms. joten siinä tulisi helpottaa tätä käytäntöä. Tämä vain esimerkkinä.

- NUORISO JA NUORET AIKUISET
”Lapset on tulevaisuus - Mutta miksi nuoriso voi huonosti?”
Olen huomannut että moni meidän nuoristamme kokee syrjintää systeemimme rattaissa. Tosi on että kaikki opittu kotoa alkaa, mutta siinä tilassa missä Suomenmaan työllisyys lepää, ei ole minkään valtakunnan ihme ettei vanhemmilla ole aikaa lapsilleen. Se on minusta suuri ongelma, mikä näkyy yhä enemmän nuorison käyttäytymisessä.
Nuorena löydetään se oma identiteetti ja monelle sen prosessin läpikäyminen on raskasta. Mielestäni aikuiset näkevät nuorisossa liian usein ne pahat puolet, eikä ollenkaan kannustavasti hyviä puolia, mitä edelleen kasvavassa ja kehittyvässä nuoressa on.
Siksi nuorisotyö on tärkeää ja oman kotipaikkani nuorisotyöstä voisin sanoa että hyvillä kantimilla on - Tosin paremmin saisi aina olla (kun tietää ja tuntee mm. säästökohteet).
Nuorisotyö kaipaa yhä erilaisempia aikuisia mukaansa. Minä itse lähdin mukaan syystä että olen ollut ongelmanuori itse ja kokenut nuorena suuren elämänmuutoksen ja näin tahdon tuoda kaiken kokemani hyötykäyttöön, jotta nuoriso saisi ”elävän esimerkin”

Nuoret aikuiset on taas asia erikseen. Tarkoitan nyt 18-24 vanhoja, jotka ovat jo mahdollisesti sen aikuisuuden portin edessä. Opiskelut on opiskeltu ja työpaikka pitäisi löytyä. Mutta helppoa se ei todellakaan ole, koska hallituksemme eläkeiän nostosuunnitelmat vaikeuttaa tuoreen nuoren aikuisen työuran aloittamista. Lisäksi oman perheen perustamisen kynnyksellä tullaan siihen kysymykseen, mistä rahat kalliiseen elämiseen, kun kumminkaan ihan jokaisella nuorella ole taloustilanne niin vakaa, jotta oman asunnon ostoon olisi rahkeita (vuokrat kun on mitä on)
Nuorten aikuisten parissa myös on hälyttävän paljon mielenterveysongelmista kärsiviä ja luulisin että nämä edellä mainitut asiat ovat yhtenä syynä muiden joukossa.

- TYÖTTÖMÄT
Asiasta minulla ei ole todellakaan paljon omakohtaista kokemusta, mutta otan tämän asian esiin silti.
Mielestäni työttömällä Suomalaisella on tehty liian vaikeaksi toimia, ilman suurempia säätelyjä. Kelan tai liittojen työttömyyskorvausjärjestelmää täytyisi järkevöittää siten, ettei asiakkaat joudu viikkokausia odottelemaan työttömyyskorvauksiaan.
Otan tämän aiheen käsittelyyn paremmin, eli luvassa syväluotaavampi teksti.

- IKÄIHMISET / VANHUKSET
Mielestäni jos nuoret voi huonosti, niin kyllä sitä huonovointisuuttakin löytyy vanhemmasta väestä.
Omat isovanhempani (+perheeni läheiset) onneksi elivät melko vapaata ja täyttä elämää omassa kodissaan, toisin kuin vanhainkodissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla olevat monet vanhukset.
En nyt sano että vanhusten parissa työskentelevillä hoitajilla olisi jonkinlainen asenneongelma, vaan ihan sen totuuden että heitä on liian vähän, kun katsoo että kaikki vanhukset ei tyydy pelkästään kiikkustuolissa torkkumaan ja katselemaan maailman menoa ruudun takana.

Vielä kotona asuvat, mutta apua tarvitsevat vanhukset ovat sitten surullinen tapaus.
Voin kertoa esimerkin meidän eräästä naapurista, joka on dementoitunut n. 75-80-vuotias nainen. Hänen kotonaan kävi kunnan työntekijä antamassa esim. lääkkeet ja siivoamassa, mutta montaa kertaa en nähnyt että kunnan ihminen joka tälle rouvalle meni, olisi viipynyt kovinkaan pitkään (jos ei lasketa siivouspalvelua).
Syynä siihenkin on aika ja työvoiman vähyys, sillä vaikka en olekaan asiaa tutkinut/kysellyt tarkemmin, niin väitän ettei kuntamme vanhustenhoidossa ole ainakaan liikaa väkeä ja siltä osin ”vapaata jutustelu” aikaa, jota nuo kotona asuvat yksinäiset vanhukset kaipaavat.

Tässäkin, niin kuin nuorison tapauksessa tulee muistaa kaikkien se, ettei jätettäisi omia isovanhempia tai vanhempia ilman sitä huomiota, jos siihen vaan mahdollisuus on.

- VAMMAISET JA PITKÄAIKAIS SAIRAAT
Vamma tulee joko syntyessä tai jonkin sairauden tai tapaturman sattuessa. Joten se ei ole omavallinainen kysymys.
Suomessa vammaisjärjestöt on hyvillä kantimilla. On Invalidiliitto, Kynnys, tms. siis joka vammaryhmään sopiva.
Järjestöt ovat myös olleet hyvin mukana vammaisen elämän tukemisessa sekä henkisesti, fyysisesti että rahallisesti.

Olen kuullut useaan kertaan lauseen ”onhan järjestöt tukemassa!” ja niin ajattelevilla ihmisillä olisi hyvä käydä omassa päässään läpi mistä oikein puhuu.
Onhan tuo totta, niin kuin mainitsin… mutta edelleen vammaisjärjestöt eivät ole vammautuneesta ihmisestä vastuussa, vaan Suomen Valtio ja sen kunnat.

Laki vaikeavammaisen subjektiivisesta oikeudesta saada hänelle kuuluva tuki astui voimaan taannoin. Kysymys kuuluisi miten hyvin tätä lakipykälää sitten noudatetaan?

Minulla on kolme elävää esimerkkiä siitä miten oma kuntamme tuota lakipykälää soveltaa, vaikka sitä ei missään nimessä tulisi tehdä!
En nyt ala kertaamaan esimerkkitapauksia, mutta sen vaan sanon että kahdella on vielä tapaus auki, eli mitään apuja ei kunnalta ole tullut. Yksi tapaus on taistelemalla saatu selväksi, jossa olin mukana antamassa oman osani tietämyksestäni & tuestani.

Pitkäaikaissairaiden tulisi mielestäni saada mahdollisuus joko kuntouttavaan uudelleenkoulutukseen tai mahdollisesti työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn.
Nämä on kumminkin henkilökohtaisia juttuja ja niitä pitäisi siis tarkastella oikealta näkökulmasta myös ihmisen oma mielipide huomioon ottaen.

Siis, oma ehdotukseni Suomen lainsäädäntöön olisi seuraavanlainen:

- Kuntien vammaispalvelussa tulisi työskennellä vain ja ainoastaan ammatti-ihmisiä. Mahdollisesti vielä jos asia on vähääkään epäselvä, niin olisi asia vietävä toisen päättäjän nähtäväksi.
- Vaikeavammaisen subjektiivisen oikeuden soveltamisesta tulisi antaa huomautus, sekä sakkorangaistus vammaispalvelun työntekijälle. Niin kiire kahville ei saa olla että apua tarvitsevan hakemukset käsiteltäisiin 1-x-2 systeemillä.

Virkamiesten ja päättäjien kasvottomuudesta

Tämä asia nousi esiin jälleen kerran, kun eilen tapasin erään tuntemani vanhemman naisihmisen.

Tuli puheeksi hänen liikuntakyky, joka kärsi viime vuoden marraskuussa tapahtuneen kaatumisen johdosta niin pahoin ettei hän kerta kaikkiaan pysty enää liikkumaan pitkiä matkoja (esim. kauppakäyntejä) ilman apua.

Hän teki kunnalle palveluseteli hakemuksen, lähinnä liikkumisen takia. Vammaispalvelu kumminkin hylkäsi hakemuksen, vedoten siihen että tämä naisihminen asuu keskustassa ja tarpeen tullen voi käyttää esimerkiksi rollaattoria kulkemiseen.

Kauhistelin jo silloin vääryydellä tehtyä päätöstä. Jos ajatellaan että toinen käsi on lähestulkoon 100% toimintakyvytön, niin kuka nyt rollaattorilla kykenee liikkumaan, koska siinäkin tarvitaan kahta toimivaa kättä (varsinkin talviaikaa, kun on lunta, loskaa, tms.).

Tein silloin maaliskuussa 2010 hänen kanssaan valituksen Perusturvalautakuntaan, mutta kuten arvata saattoi, tuli valitus bumerangina takaisin ja kieltävä kanta pysyi!

Eilen, tämä ihminen sitten ilmaisi huolensa ettei kunta ole vieläkään vastannut uudempaan hakemukseen, jonka hän teki haettuaan toisen (tarkemman?) lääkärintodistuksen.

Siihen ei pysty kukaan vaikuttamaan että päätökset kestää ja tietämättä sen enempiä asiasta (lukematta hakemusta, minkä hän oli tehnyt) en pystynyt auttamaan sen enempää.

Kaikesta tästä kumminkin tulee mieleen että nykyisin kai kaikki asiat pyörii liiallisen byrokratian ja papereihin tuijottamisen ympärillä? Eikö enää ole olemassa empatiaa virkamiesten päätöksissä? Entä eikö (tässä tapauksessa) Mäntsälän kunnan vammaispalvelulla riitä ammattitaito tai rahkeet selvittää asiaa tarkemmin?

Ei se nyt olisi liikaa vaadittu, jos esim. liikuntaesteiset saisivat henkilökohtaista palvelua näissä asioissa?

Eli, Suomeksi sanottuna ei kytättäisi niitä papereita turhan mustavalkoisesti ja otettaisiin selvää mikä on todellisesti asiakkaan kunto! Luulisi meidänkin kunnalta semmoinen ihminen löytyvän, vai onko lomautukset kenties iskenyt tai koko palvelu ulkoistettu, esim. Keravalle?

Tietty siinä pitää olla tarkkana ettei väärin perustein tukia myönnetä, mutta asiakkaan ”kunnon tarkistamiseen” ei tarvitse olla ylilääkäri (joiden lausunnoista ei käy se puhdas totuus aina ilmi), vaan yksinkertaisesti virkamieskoneisto tarvitsee empatiaa nähdäkseen tilanteen itse asiakkaan silmin, eikä vain mitä papereissa lukee!

Virkistän tässä vielä virkamiesten ja päättäjien muistia. Vammaispalvelut on subjektiivinen oikeus vaikeavammaiselle ihmiselle ja niitä ei saa soveltaa!

Minäkin, allekirjoittanut olen sen tylyn kielteisen päätöksen saanut, vaikka onnettomuuden (10/1993) jälkeen minut todettiin vaikeavammaiseksi.

Silti. Ymmärrän että nuoremmalle kaverille, joka kykenee kävelemään ja pärjää (lähestulkoon 100%) omillaan hylkypäätös on selvä.

Mutta ajatelkaa niitä liikuntaesteisiä ihmisiä ketkä tarvitsevat apua esim. päivittäin? Ei ihme että Suomessa on niin paljon masentuneita…

Lopuksi vielä virkamiehille ehdotus. Kannattaisi varmaan teidänkin kokeilla kuinka elämä sujuu esim. yksikätisenä ihmisenä ilman mitään apuja…

Mikko A. Ratia

Esittelyssä: Perussuomalainen - Mikko A. Ratia

Esittelyssä: Perussuomalainen - Mikko A. Ratia

KUKA OLEN?

33-vuotias (synt. 13.11.76) Perheenisä Mäntsälästä. Perheeseen kuuluu vaimo ja tytär Saga (synt. 23.7.04).

MITÄ TEEN?

Perussuomalainen, tätä nykyä puolipäiväinen koti-isä (vuodesta 2005 aina elokuu 2010 kokopäiväinen) ja kirjailija.

Olen myös mukana eri järjestötoiminnassa, esim. Mäntsälän Invalidit RY:n hallituksessa ja Mäntsälän Perussuomalaiset RY:n hallituksessa.
Kuulun myös yhtenä Invalidiliiton Alueellisiin Vaikuttajiin.

Politiikka on kiinnostanut minua tarkemmin vuodesta 2004, jolloin liityin Perussuomalaisiin.

ARVOMAAILMA?

Minulle on tärkeää yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuutta vaan en ole nähnyt nykyisen hallituksen toimissa ja näin ollen vähäosaiset Suomalaiset jäävät yhä helpommin jalkoihin. Näistä ryhmistä mainitakseni: Vanhukset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, lapset, köyhät ja työttömät ovat siis sydäntäni lähellä ja puolustan heidän ihmisarvojaan ja oikeuksia yhä kylmemmässä maailmassa, jossa ei oikeudenmukaisuudesta ole tietoakaan.

MIKSI MINÄ?:

Omaan ensisijaisesti kokemuksen tuomaa tietoa ja selviytymisen taitoa elämän synkistä hetkistä.
Kokemusta on myös lähiomaisilta & ystäviltä mikä on vanhustenhuollon ja työttömyyden tila nykyisin.

Olen hyvin sosiaalinen ja tykkään kuunnella ihmistä omana itsenään ja minulle on helppo avautua. Ennen kaikkea pidän tasa-arvoisesta elämästä, jossa kukaan ei jää syrjityksi.

Olen myös tarpeen vaatiessa hanakasti ”jalkaa oven väliin” tyyppiä, joten periksi ei anneta!

--------------------------------------------

Tässäpä tärkeimmät. Blokiteksteissä lisää.

Terv.

Mikko A. Ratia

Mistä johtunee maahanmuuttajiin kohdistuva kritiikki ja viha?

Uutisessa ”vihaa” ruokitaan oikein huolella.
En yhtään ihmettele sitä miten maahanmuuttajiin kohdistuva katkeruus ja viha vain nostaa päätään, kun valtio syytää rahaa kokoajan vain enemmän maahanmuuttajille ja unohtaa näin alkup. Kansalaiset ketkä myös tarvitsevat tukea ja apua elämäänsä.

Miten käy meidän pitkäaikaissairaiden, MT-kuntoutujien, vammaisten, vanhusten, lasten, jne.?

Mitä väliä enää on millään?
Esimerkkinä mielenterveyssairaalat joutuvat pistämään porukkaa avohoitoon säästökohteiden vuoksi. Kuka sanoo että juuri mielenterveydestä ja yleisestä terveydenhuollosta pitäisi nuo säästöt repiä? Taikka vanhusten, vammaisten ja lasten hoidosta?

Kyllä Suomen valtiolla olisi muitakin säästökohteita, esim. nämä kaikki turhat remontit ja kunnostukset ja siinä samassa aivan järjetön maahanmuuttaja-politiikka, joka on mennyt jo vuosia päin helvettiä, kuten eräs Persujen edustaja tässä taannoin totesi.

Onko tärkeämpää haalia lisää mahd. ongelmatapauksia / sossun luukun kuluttajia ja näitä aivan järjettömiä rahanmenoja, kuin pitää huolta ihmisistä, jotka ovat kumminkin verorahoistaan rahoittanut nuo edellämainitut menot?

”Ei maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta” on hyvä, ellei paras kanta tähän sirkukseen.

Miksei kaikkea voisi löytyä kultaista keskitietä, vaan on pakko vetää homma niin överiksi ettei juuri muille vähemmistön edustajille löydy tukia, kun ei ”muka” ole rahaa?

Kaikkiahan ei voi miellyttää, mutta sitä varten ei tässä olla mukana. Kaikesta voisi päätyä sopuun, mutta on aivan järjetöntä lähteä keskustelemaan esim. vihreiden edustajien kanssa tästä maahanmuuttaja asiasta, kun kaikki kritiikki on tulkittava rasismiksi.

Opetelkaa siis keskustelemaan asioista ilman kapeakatseista näkemystänne!

Nykyhallitus ei elä ollenkaan sillä tasolla millä heidän pitäisi. Joskus tulee vaan mieleen kysymys… onko he reputtaneet täydellisesti hommansa, kun kyse on kumminkin KANSANEDUSTAJISTA!!! Nyt se edustus on näkymätön.

Ennemmin minä äänestän ihmistä joka elää tässä reaaliajassa ja ennen kaikkea Todellisuudessa!

Kannattaa siis miettiä ketä sinne eduskuntaan äänestää seuraavaksi!

Mikko A. Ratia (PS)