keskiviikko 6. elokuuta 2014

Koulurauhaa: Kiusaamisesta



 
Lähes jokaisella ihmisellä on mörköjä kaapissa. Joillakin möröt ovat menneisyyden haamuja, joita ihmismieli suojelee mahdollisuuksien mukaan.

Olen avautunut asioista julkisesti blogillani. Olen kertonut omia näkemyksiä asioista jotka koskettavat jokaista meistä jollakin elämän asteella mitattuna.

Siispä asiaan.

Koulut alkoi tänään (6.8.2014) ja siitä pompahti eräs erittäin tärkeä asia pintaan.

Koulukiusaamisesta on siis kyse, josta minullakin kokemusta kouluvuosien ajalta. Tosin, kiusaamista jatkuu mutta se on muuttanut muotoaan ”aikuisiän syrjinnäksi”

Koulukiusaamista tuskin ikinä saadaan täysin kuriin.
Vaikka miten koulussa puututtaisiin kouluaikana kiusaamistapauksiin, niin ei se valitettavasti jää, vaanm jatkuu koulun ulkopuolella.

Lasten maailma nykypäivänä eroaa meidän 70-80-luvuilla syntyneiden aika paljon. Meillä ei ollut kännyköitä, sosiaalisia medioita ja maailman muotiakaan ei tullut ihan heti tuoreeltaan nähtyä.

Se aika milloin kävin itse koulua eroaa tästä päivästä. Tyttäreni aloitti 4-luokan ja tässä kesän aikana kuunnellessa juttuja hänen kaveri maailmasta ei voi muuta kuin puistatella ajatusta.

Muistan minun ala-aste ajalta että koin syrjintää mm. avioerolapsi statuksesta, sekä asuinpaikastamme, joka ei ollut omakotitalo arvostetulla alueella.

Sanoisin että nykypäivänä ei avioerolapsia katsota kieroon. Tänäpäivänä on niin paljon uusioperheitä ja yksihuoltaja vanhempia että alkaa sekin ”mörkö” olla menneen sukupolven lumia.

Mutta yksi asia on valitettavasti pysynyt muuttumattomana. Sillä erilaisuudesta kiusaaminen/syrjiminen on edelleen suuri ongelma.

Syntyy väkisinkin ajatus ”kukaan ei halua olla ystäväni kun olen liian erilainen ja minulla ei ole uusinta älypuhelin mallia, jossa on 24 megapixelsin kamera”

Pinnalisuudelta ei voi kukaan välttyä. Se on niin varma, mutta mitä me vanhemmat voisimme sille tehdä?

Yksinkertaisesti opettamalla lapsillemme, ettei erilaisuus ole mitenkään huonompi asia ja eikä ole häpeä ottaa ”erilaista kaveria” mukaan ryhmään.

Olen jossakin tekstissä maininnut, että annetaan lasten olla lapsia ja kasvatetaan heidät hyväksymään erilaisuus. Heistäkin kasvaa ajan myötä mahdollisesti ”kyynisiä vanhempia” (onneksi sentään ei kaikista)

Siis, jospa otat sen pallon vastaan jonka nyt heitän sinulle arvon lukija?

Eppu Normaali aikoinaan lauloi että’ ”antaa kaikkien kukkien kukkia vaan” ja se sopii tähän paremmin kuin hyvin. Lapsuus ja nuoruushan on sitä kasvuaikaa.

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa.

Koulurauhaa jokaikiselle lapselle ja nuorelle

Kunnoituksella,

Mikko A. Ratia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti