Lähes jokaisella
ihmisellä on mörköjä kaapissa. Joillakin möröt ovat menneisyyden haamuja, joita
ihmismieli suojelee mahdollisuuksien mukaan.
Olen avautunut
asioista julkisesti blogillani. Olen kertonut omia näkemyksiä asioista jotka
koskettavat jokaista meistä jollakin elämän asteella mitattuna.
Siispä asiaan.
Koulut alkoi
tänään (6.8.2014) ja siitä pompahti eräs erittäin tärkeä asia pintaan.
Koulukiusaamisesta
on siis kyse, josta minullakin kokemusta kouluvuosien ajalta. Tosin,
kiusaamista jatkuu mutta se on muuttanut muotoaan ”aikuisiän syrjinnäksi”
Koulukiusaamista
tuskin ikinä saadaan täysin kuriin.
Vaikka miten
koulussa puututtaisiin kouluaikana kiusaamistapauksiin, niin ei se
valitettavasti jää, vaanm jatkuu koulun ulkopuolella.
Lasten maailma
nykypäivänä eroaa meidän 70-80-luvuilla syntyneiden aika paljon. Meillä ei
ollut kännyköitä, sosiaalisia medioita ja maailman muotiakaan ei tullut ihan
heti tuoreeltaan nähtyä.
Se aika milloin
kävin itse koulua eroaa tästä päivästä. Tyttäreni aloitti 4-luokan ja tässä
kesän aikana kuunnellessa juttuja hänen kaveri maailmasta ei voi muuta kuin
puistatella ajatusta.
Muistan minun
ala-aste ajalta että koin syrjintää mm. avioerolapsi statuksesta, sekä
asuinpaikastamme, joka ei ollut omakotitalo arvostetulla alueella.
Sanoisin että
nykypäivänä ei avioerolapsia katsota kieroon. Tänäpäivänä on niin paljon
uusioperheitä ja yksihuoltaja vanhempia että alkaa sekin ”mörkö” olla menneen
sukupolven lumia.
Mutta yksi asia
on valitettavasti pysynyt muuttumattomana. Sillä erilaisuudesta
kiusaaminen/syrjiminen on edelleen suuri ongelma.
Syntyy väkisinkin
ajatus ”kukaan ei halua olla ystäväni kun olen liian erilainen ja minulla ei
ole uusinta älypuhelin mallia, jossa on 24 megapixelsin kamera”
Pinnalisuudelta
ei voi kukaan välttyä. Se on niin varma, mutta mitä me vanhemmat voisimme sille
tehdä?
Yksinkertaisesti
opettamalla lapsillemme, ettei erilaisuus ole mitenkään huonompi asia ja eikä
ole häpeä ottaa ”erilaista kaveria” mukaan ryhmään.
Olen jossakin
tekstissä maininnut, että annetaan lasten olla lapsia ja kasvatetaan heidät
hyväksymään erilaisuus. Heistäkin kasvaa ajan myötä mahdollisesti ”kyynisiä
vanhempia” (onneksi sentään ei kaikista)
Eppu Normaali
aikoinaan lauloi että’ ”antaa kaikkien kukkien kukkia vaan” ja se sopii tähän
paremmin kuin hyvin. Lapsuus ja nuoruushan on sitä kasvuaikaa.
Näihin sanoihin
on hyvä lopettaa.
Koulurauhaa
jokaikiselle lapselle ja nuorelle
Kunnoituksella,
Mikko A. Ratia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti