keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

”Tee tai ole tekemättä” – Vapaaehtoisesta vaikuttamisesta




Olen tekijä, enkä mikään ainiaan valittava ihminen.

Sen varmasti Mäntsälässä asuvat ihmiset tietävätkin, jos on vähänkään kiinnostunut mitä kunnassa tapahtuu vapaaehtoisrintamalla.

Täytyy nyt tunnustaa että olin erittäin syvissä vesissä aktiivisen vaikuttamisen suhteen. Mielessä liikkui jopa periksi antaminen koko asian suhteen. Se oli onneksi ohimenevää ja kevät ja aurinko antoi virtaa uusille tuulille.

(Kuvassa maaliskuun aurinko Mäntsälän kunnantalon hoodeilta. Kuvan otti allekirjoittanut 01/03/2016)


Aktiivisuudestani on ollut myös minulle haittaa. Ei niinkään minulle itselleni, vaan ihan joillekin ihmisille ketkä ajattelee vaan itseään ja on kateellisia aktiivisille ihmisille. Tuoreessa muistissa on vielä yli 3 vuoden takainen. Ei sitä hevillä unohda.

Lisäksi sanottakoon että ihmisten kummallinen tapa olla närkästyneitä siitä koska minä teen, enkä turhaan vikise.

Pari vuotta sitten tein sen päätöksen että esim. nuorten päihteettömässä perjantai-illan vaihtoehdossa Yökahvilassa en vaikuta niin tiiviisti enää, mitä alkuun olin toiminnassa mukana. Hyvin se on mielestäni pitänyt, vaikka joutuuhan sitä välistä toteamaan että Monitoimitalon nuorisotilat tuntuu toiselta kodilta.
Sitä vaan en tahdo ymmärtää miksi siitäkin aikanaan tehtiin niin suuri haloo, kun ei ne ihmiset näytä käyttävän sitä mahdollisuutta vaikuttaa nuorison parissa, vaan samat vanhemmat melkein on pyörinyt ringissä mukana viime syksystä lähtien.

Muutenkin kuin pelkästään nuorison parissa on tullut samaa ilmiötä vastaan. Kuten hyvä kaverini aikoinaan totesi että ”ihmiset olettavat että sinä teet kaiken” joka onkin täysin totta.

Mutta hyötyäkin siitä on että olen aktiivisesti mm. lasten, nuorten ja perheiden parissa vapaaehtoisesti vaikuttamassa.

Eräs tärkeimmistä on se esimerkki, minkä annan monelle ihmiselle. ”Kyllä sinäkin pystyt, jos oikeasti haluat”

Tietty tämän päivän hektisyys ihmisten keskuudessa, niin työpaikalla kuin kotona näkyy miinusmerkkinä aktiivisten ihmisten lukumäärässä. Ymmärrän sen täysin, että monella ei riitä resurssit enää vääntää ylimääräistä yhteisen hyvän eteen.

Mutta kärsivätkö kaikki ihmiset kiireestä? Väittäisin että monesta kyllä olisi esim. nuorisoa kaitsemaan yökahvilaan taikka Nuorten Kummit ry:n tapahtumiin mukaan. Helppohan se on ajatella tänä päivänä ettei nuorten, tms. elämä koske sinua itseään. Se on totta, mutta jos kerran sinulla on aikaa vatvoa kaikenmaailman paska uutisia ja asioita sosiaalisessa mediassa, niin mikset sitäkin aikaa käyttäisi yhdessä asioiden parantamiseen?

Itse kun aloitin vapaaehtoistyön n. 10 vuotta sitten, niin se tuntui hyvältä vaihtoehdolta elämäni sisältöön.

Tänä päivänä sanoisin ettei täysipainoinen elämä onnistuisi ilman että tekisin vapaaehtoistyötä. Mitä oikein olisikaan elämä lähinnä perheen parissa vietettynä, kun lähes kaikki kaverini ovat kaikonneet vuosien kuluessa? Vapaaehtoistyö on antanut minulle paljon. Se hyvän fiiliksen tunne, kun joko näet tai kuulet onnistumisesta. Aikaa se vaatii, mutta kovalla työllä tämä maa on nostettu ennenkin pystyyn, eikä ratkaisu asiaa ole taivaasta tippunut.

Jos joku lukija vielä ei tunne minua, niin kerron että vaikutan mm. Mäntsälän Kirkonkylän Koulun (1-6lk) vanhempainyhdistyksessä, Mäntsälän kunnan nuorisotoimen ja vapaaehtoisten pyörittämässä Yökahvilassa (perjantai-iltaisin nuorisotalolla), Mäntsälän Nuorten Kummit ry johtoryhmässä, Mäntsälän Perhepäivä 2016 työryhmässä sekä MLL:n paikallisosaston tapahtumissa/tempauksissa vapaaehtoisena talkoolaisena.

Otahan yhteyttä mikäli vapaaehtoistoiminta sinua alkoi kiinnostaa. Kerron mielelläni lisää.

Keväästä ja auringosta (vielä) nauttien

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

PS. Facebookista löydyn myös, eli kaveripyyntöä voi laittaa jos siltä tuntuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti