”Tee tai ole tekemättä” – Vapaaehtoisesta vaikuttamisesta

Olen tekijä, enkä mikään ainiaan valittava ihminen.

Sen varmasti Mäntsälässä asuvat ihmiset tietävätkin, jos on vähänkään kiinnostunut mitä kunnassa tapahtuu vapaaehtoisrintamalla.

Täytyy nyt tunnustaa että olin erittäin syvissä vesissä aktiivisen vaikuttamisen suhteen. Mielessä liikkui jopa periksi antaminen koko asian suhteen. Se oli onneksi ohimenevää ja kevät ja aurinko antoi virtaa uusille tuulille.

(Kuvassa maaliskuun aurinko Mäntsälän kunnantalon hoodeilta. Kuvan otti allekirjoittanut 01/03/2016)

Aktiivisuudestani on ollut myös minulle haittaa. Ei niinkään minulle itselleni, vaan ihan joillekin ihmisille ketkä ajattelee vaan itseään ja on kateellisia aktiivisille ihmisille. Tuoreessa muistissa on vielä yli 3 vuoden takainen. Ei sitä hevillä unohda.

Lisäksi sanottakoon että ihmisten kummallinen tapa olla närkästyneitä siitä koska minä teen, enkä turhaan vikise.

Pari vuotta sitten tein sen päätöksen että esim. nuorten päihteettömässä perjantai-illan vaihtoehdossa Yökahvilassa en vaikuta niin tiiviisti enää, mitä alkuun olin toiminnassa mukana. Hyvin se on mielestäni pitänyt, vaikka joutuuhan sitä välistä toteamaan että Monitoimitalon nuorisotilat tuntuu toiselta kodilta.

Sitä vaan en tahdo ymmärtää miksi siitäkin aikanaan tehtiin niin suuri haloo, kun ei ne ihmiset näytä käyttävän sitä mahdollisuutta vaikuttaa nuorison parissa, vaan samat vanhemmat melkein on pyörinyt ringissä mukana viime syksystä lähtien.

Muutenkin kuin pelkästään nuorison parissa on tullut samaa ilmiötä vastaan. Kuten hyvä kaverini aikoinaan totesi että ”ihmiset olettavat että sinä teet kaiken” joka onkin täysin totta.

Mutta hyötyäkin siitä on että olen aktiivisesti mm. lasten, nuorten ja perheiden parissa vapaaehtoisesti vaikuttamassa.

Eräs tärkeimmistä on se esimerkki, minkä annan monelle ihmiselle. ”Kyllä sinäkin pystyt, jos oikeasti haluat”

Tietty tämän päivän hektisyys ihmisten keskuudessa, niin työpaikalla kuin kotona näkyy miinusmerkkinä aktiivisten ihmisten lukumäärässä. Ymmärrän sen täysin, että monella ei riitä resurssit enää vääntää ylimääräistä yhteisen hyvän eteen.

Mutta kärsivätkö kaikki ihmiset kiireestä? Väittäisin että monesta kyllä olisi esim. nuorisoa kaitsemaan yökahvilaan taikka Nuorten Kummit ry:n tapahtumiin mukaan. Helppohan se on ajatella tänä päivänä ettei nuorten, tms. elämä koske sinua itseään. Se on totta, mutta jos kerran sinulla on aikaa vatvoa kaikenmaailman paska uutisia ja asioita sosiaalisessa mediassa, niin mikset sitäkin aikaa käyttäisi yhdessä asioiden parantamiseen?

Itse kun aloitin vapaaehtoistyön n. 10 vuotta sitten, niin se tuntui hyvältä vaihtoehdolta elämäni sisältöön.

Tänä päivänä sanoisin ettei täysipainoinen elämä onnistuisi ilman että tekisin vapaaehtoistyötä. Mitä oikein olisikaan elämä lähinnä perheen parissa vietettynä, kun lähes kaikki kaverini ovat kaikonneet vuosien kuluessa? Vapaaehtoistyö on antanut minulle paljon. Se hyvän fiiliksen tunne, kun joko näet tai kuulet onnistumisesta. Aikaa se vaatii, mutta kovalla työllä tämä maa on nostettu ennenkin pystyyn, eikä ratkaisu asiaa ole taivaasta tippunut.

Jos joku lukija vielä ei tunne minua, niin kerron että vaikutan mm. Mäntsälän Kirkonkylän Koulun (1-6lk) vanhempainyhdistyksessä, Mäntsälän kunnan nuorisotoimen ja vapaaehtoisten pyörittämässä Yökahvilassa (perjantai-iltaisin nuorisotalolla), Mäntsälän Nuorten Kummit ry johtoryhmässä, Mäntsälän Perhepäivä 2016 työryhmässä sekä MLL:n paikallisosaston tapahtumissa/tempauksissa vapaaehtoisena talkoolaisena.

Otahan yhteyttä mikäli vapaaehtoistoiminta sinua alkoi kiinnostaa. Kerron mielelläni lisää.

Keväästä ja auringosta (vielä) nauttien

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

mikko.a.ratia@gmail.com

PS. Facebookista löydyn myös, eli kaveripyyntöä voi laittaa jos siltä tuntuu

Uudelle Vuodelle...

...mahtuu aika helkkaristi taas menoa ja meininkiä.

Ensinnäkin haluaisin seisauttaa kellot tai edes vähän hidastaa tahtia, sillä lähes 18 päivää olen tätäkin tekstiä ”meinannut”

Aika siis kuluu siivillä, kuten viime vuosina on ollut tapana tehdä.

Tähän vuoteen mahtuu jo yllättävän paljon ja sehän on hyvä, kun ajattelee että ajoissa hommat pystyy toteuttamaan varmemmin (tai sitten ei. Onhan sekin puoli nähty)

Sanoisin että kiireinen tämäkin vuosi tulee olemaan, sillä kahden Kirkonkylän Koulun aktiivin kanssa olemme aloittaneet kartoittaa Mäntsälän omaa perhepäivää syyskuun alkuun 2016. Palaan tähän myöhemmin ja annan vähän enempi taustatietoa.

”Nuorten Aikuisten Olohuone”, eli olkkari käynnistyi eilen Mäntsälän Monitoimitalolla nuorisotiloissa (ent. Sport Net Cafe)

Olkkari on siis Mäntsälän Kunnan sponsoroima ja Mäntsälän Nuorten Kummit ry:n (MNK) järjestämä tilaisuus 18-29v nuorille. Tämä tuli tuossa viime syksynä esille nuorten kuulemistilaisuudessa ja MNK otti kopin, kunnan panostaessa esim. tarjoamisiin.

Tilaisuus on tarkoitus järjestää kerran kuukaudessa (näin alkuun) ja ajankohtana on suunnilleen kuukauden keskiväli (Sunnuntai päivä).

Eilisestä kyllä jäi niin hyvä fiilis, jotta tilaisuuden lopuksi keskustelimme erään MNK:n aktiivin kanssa että tätähän toimintaa voisi laajentaa myös nuoremman ikäluokan pariin (tarkoittaen lautapelejä, mitä pelasimme illan mittaan)

Nuorten (13-17v) päihteetön vaihtoehto perjantai-illalle, eli Yökahvila starttasi myös käyntiin. Viime perjantaina oli tämän vuoden avajaiset. Hiljaista oli nuorison suhteen, mutta niinhän se menee välillä. Kolme uutta ihmistä tuli vapaaehtoisrinkiin mukaan, joten ei ainakaan ole vapaaehtoisista pula.

En muista nyt olenko kirjoittanut asiasta tarkemmin aikaisemmin, mutta eräs tavoite on saada nk. futiskerho kasaan ensi kesään mennessä. En ole pahemmin asiasta vielä ilmoitellut, koska en taida asiasta suoritua ihan yksin, vaan tarvitsisi jonkun futiksesta kiinnostuneen ja skidien kanssa toimeentulevan yksilön kaveriksi. Tästäkin lisää myöhemmässä vaiheessa.

Muut harrastukset vapaaehtoistyön ohella on kärsinyt aika pahasti. Nollasin loppuvuodesta 2015 niin hyvin, että olin lähestulkoon tekemättä mitään (sen kyllä huomasi sitten kun piti alkaa toiminta)

Edelleen silti koitan psykopaattista levyjenkeräilyä/kuuntelua/kritisoimista harrastaa ja kirjaakin pitäisi jatkaa jossakin välissä.

Haaveita olisi siis monia... ja nehän on tehty toteutteviksi.

Tässäpä kuulumiset tällä erää. Palataan (toivottavasti) pian asiaan

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Motoristit Koulukiusaamista VASTAAN! Mäntsälän Kirkonkylän Koululla 08.09.2015

Tervehdys,


Kirjoitin postaamani tekstin jo samana päivänä Kirkonkylän Koulun blogille, mutta ajattelin sen myös postata omalle blogilleni, kuvien kanssa.

"Moottorien jylinä tuskin on vaimennut. Minun on pakko kirjoittaa tämä blogaus, ennen kuin se eeppinen tuntemus minusta katoaa, jonka MKKV:n vierailu sai minussa aikaan.

Monesti kun puhutaan motoristeista on mielikuva kaikkea muuta kuin sympaattinen, ihmisläheinen, välittävä, tms.

Heidät monesti mielletään ”liivi-jengiksi” jonka tarkoituksena on jotakin muuta kuin hyvä.

Luettuasi tämän kirjoituksen, toivon että ajattelet toisin. Kaikki nuo mielikuvat motoristeista ei ole todellakaan totta, taikka yleistettävissä.

8. syyskuuta 2015 Mäntsälän Kirkonkylän Koululla oli todella odottava tunnelma. Odottava tunnelma ei johtunut allekirjoittaneella siitä että luvassa olisi jotakin muuta kuin hyväntahtoinen täysin vapaaehtoisuuteen perustuva tilaisuus koulukiusaamista vastaan.

H-hetki läheni ja noin 11:30 alkoi kuulua semmoinen jylinä, mikä saa pahimman ukkosmyrskynkin kuulostamaan piipitykseltä... sieltä olivat tulossa Motoristit Koulukiusaamista Vastaan.

Kaikki paikallaolijat varmasti oli täpinöissään. Eikä suotta. Pyöriä kun alkoi valua koulun pihaan, niin siinä kyllä allekirjoittaneelle nousi hymy huulille. Moottoripyöristä olen aina pitänyt ja tuntenut pikkupojasta lähtien motoristeja. Moottoripyöräily on minulla verissä, joten tiesin siis mitä odottaa.

Kunnes kaikki pyörät olivat saapuneet ja motoristit asettuneet kiltisti parijonoon odottamaan pääsyä koululle. Kirkkiksen lapset olivat puolestaan siirtyneet juhlasaliin odottamaan motoristien paikalle tuloa.

Tapahtuman järjestely, kaiken toimivuus ja käytänöllisyys oli ollut varsin mukiin menevää, kunnes koitti ensimmäinen probleema. Ongelma ei ollut suuri ja se saatiinkin hyvissä ajoin kuntoon.

Show pääsi alkamaan.

Puhemiehen roolia vetänyt MKKV:n Ari ”Santis” Santaharju osoittautui varsinaiseksi veijariksi heti ensilauseesta lähtien. Hänen tapa ottaa haltuun n. 300 lasta oli ällistyttävä ja lapset olivat heti messissä, niin kuin asiaan kuului. Hänen huumorinsa upposi myös paikalla olleisiin opettajiin, vanhempiin ja muihin motoristeihin. Voisin lainata ”siellä kaikilla oli niin mukavaa” yhtään liioittelematta.

 

Arille tilaisuus osoittautui myös oivalliseksi oppitunniksi mm. uimataitoa ja eläin tunetumusta silmällä pitäen. Myös laulujen sanat olivat välillä hukassa, mutta eipä huolen häivää, kun oppilaat auttoi häntä, kuten kaverin kuuluukin auttaa J

Kuin huomaamatta Arin vitsailu vaihtui hieman vakavammaksi aiheeksi... erityisesti tarina pikkupojasta ja koiranpennusta sai silmäni kostumaan, kun ajattelenkin tarinaa. Kaikki me ihmiset tarvitsemme jonkun joka tietää miltä itsestä tuntuu.

Tarina oli niin mykistävä että jouduin keräilemään itseäni hyvän aikaa, ennen kuin pystyin taas ottamaan tilanteen haltuun.

Motoristien tilaisuus päättyi ”kaksi pientä simpanssia” – Hm, oliko se sittenkin elefanttia? Primusmotor Ari pyysi juhlasalin eteen lapsia auttamaan biisin laulamisessa ja samassa kun laulu alkoi lähti muut motoristit marssimaan kohti juhlasalin ovea.

Paikalle jäänyt Ari kuulutti seuraavaksi sisään Taikuri-Kimin & Puhuvan Mopon, jonka tarkoituksena oli keventää vakavaa aihetta taikuruudella. Kimi hoitikin homman niin kuin ammattilainen ja sai kaikilta (erityisesti lapsilta) hänelle kuuluvat kiitokset!

Motoristit ei suinkaan kaasuttaneet pois paikalta, vaan Kimin esityksen jälkeen oli vuoro mennä ihastelemaan Viipale-koulun edustalle parkkeerattuja moottoripyöriä.

Tunnelma oli kuin karkkikaupassa. Oli pyörää jos jonkinmoista ja lapset saivat testata miltä tuntuu istua kyydissä. Monet iloiset ilmeet kyllä täyttivät Kirkkiksen pihan ja kiertäessäni itsekin ihastelemassa (kuolaamassa) pyöriä ja jututtaessa motoristeja olin erittäin onnellinen niiden lasten puolesta, ketkä saivat kokea Motoristit Koulukiusaamista Vastaan.

Kaikenkaikkiaan tilaisuudesta jäi todella hyvä tunnelma. Kannatan ehdottomasti JOKAISTA vanhempainyhdistystä järjestämään vastaavan tilaisuuden koulullensa.

Ehkä motoristit ei ole niin cool kuin esim. julkkikset, mutta sanonpahan vaan että heillä jos kellä on sydän paikallaan.

Toivon että tämä Mäntsälän ensimmäinen MKKV:n vierailu ei jää viimeiseksi, vaan nuo sympaattiset ja suurisydämiset motoristit nähdään vielä Mäntsälässä.

Kiitos Motoristit Koulukiusaamista Vastaan. Teette korvaamatonta duunia ja se että teette sitä vapaaehtoisesti on todellinen sydämen asia.

Kiitos myös Kirkkiksen koulun rehtorille, opettajille, henkilökunnalle & erityisesti lapsille tämän tilaisuuden mahdollistamiseksi. Teidän kanssa on niin mahtava tehdä yhteistyötä.

Terveisin

Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puolesta

pj Mikko A Ratia