”Tee tai ole tekemättä” – Vapaaehtoisesta vaikuttamisesta

Olen tekijä, enkä mikään ainiaan valittava ihminen.

Sen varmasti Mäntsälässä asuvat ihmiset tietävätkin, jos on vähänkään kiinnostunut mitä kunnassa tapahtuu vapaaehtoisrintamalla.

Täytyy nyt tunnustaa että olin erittäin syvissä vesissä aktiivisen vaikuttamisen suhteen. Mielessä liikkui jopa periksi antaminen koko asian suhteen. Se oli onneksi ohimenevää ja kevät ja aurinko antoi virtaa uusille tuulille.

(Kuvassa maaliskuun aurinko Mäntsälän kunnantalon hoodeilta. Kuvan otti allekirjoittanut 01/03/2016)

Aktiivisuudestani on ollut myös minulle haittaa. Ei niinkään minulle itselleni, vaan ihan joillekin ihmisille ketkä ajattelee vaan itseään ja on kateellisia aktiivisille ihmisille. Tuoreessa muistissa on vielä yli 3 vuoden takainen. Ei sitä hevillä unohda.

Lisäksi sanottakoon että ihmisten kummallinen tapa olla närkästyneitä siitä koska minä teen, enkä turhaan vikise.

Pari vuotta sitten tein sen päätöksen että esim. nuorten päihteettömässä perjantai-illan vaihtoehdossa Yökahvilassa en vaikuta niin tiiviisti enää, mitä alkuun olin toiminnassa mukana. Hyvin se on mielestäni pitänyt, vaikka joutuuhan sitä välistä toteamaan että Monitoimitalon nuorisotilat tuntuu toiselta kodilta.

Sitä vaan en tahdo ymmärtää miksi siitäkin aikanaan tehtiin niin suuri haloo, kun ei ne ihmiset näytä käyttävän sitä mahdollisuutta vaikuttaa nuorison parissa, vaan samat vanhemmat melkein on pyörinyt ringissä mukana viime syksystä lähtien.

Muutenkin kuin pelkästään nuorison parissa on tullut samaa ilmiötä vastaan. Kuten hyvä kaverini aikoinaan totesi että ”ihmiset olettavat että sinä teet kaiken” joka onkin täysin totta.

Mutta hyötyäkin siitä on että olen aktiivisesti mm. lasten, nuorten ja perheiden parissa vapaaehtoisesti vaikuttamassa.

Eräs tärkeimmistä on se esimerkki, minkä annan monelle ihmiselle. ”Kyllä sinäkin pystyt, jos oikeasti haluat”

Tietty tämän päivän hektisyys ihmisten keskuudessa, niin työpaikalla kuin kotona näkyy miinusmerkkinä aktiivisten ihmisten lukumäärässä. Ymmärrän sen täysin, että monella ei riitä resurssit enää vääntää ylimääräistä yhteisen hyvän eteen.

Mutta kärsivätkö kaikki ihmiset kiireestä? Väittäisin että monesta kyllä olisi esim. nuorisoa kaitsemaan yökahvilaan taikka Nuorten Kummit ry:n tapahtumiin mukaan. Helppohan se on ajatella tänä päivänä ettei nuorten, tms. elämä koske sinua itseään. Se on totta, mutta jos kerran sinulla on aikaa vatvoa kaikenmaailman paska uutisia ja asioita sosiaalisessa mediassa, niin mikset sitäkin aikaa käyttäisi yhdessä asioiden parantamiseen?

Itse kun aloitin vapaaehtoistyön n. 10 vuotta sitten, niin se tuntui hyvältä vaihtoehdolta elämäni sisältöön.

Tänä päivänä sanoisin ettei täysipainoinen elämä onnistuisi ilman että tekisin vapaaehtoistyötä. Mitä oikein olisikaan elämä lähinnä perheen parissa vietettynä, kun lähes kaikki kaverini ovat kaikonneet vuosien kuluessa? Vapaaehtoistyö on antanut minulle paljon. Se hyvän fiiliksen tunne, kun joko näet tai kuulet onnistumisesta. Aikaa se vaatii, mutta kovalla työllä tämä maa on nostettu ennenkin pystyyn, eikä ratkaisu asiaa ole taivaasta tippunut.

Jos joku lukija vielä ei tunne minua, niin kerron että vaikutan mm. Mäntsälän Kirkonkylän Koulun (1-6lk) vanhempainyhdistyksessä, Mäntsälän kunnan nuorisotoimen ja vapaaehtoisten pyörittämässä Yökahvilassa (perjantai-iltaisin nuorisotalolla), Mäntsälän Nuorten Kummit ry johtoryhmässä, Mäntsälän Perhepäivä 2016 työryhmässä sekä MLL:n paikallisosaston tapahtumissa/tempauksissa vapaaehtoisena talkoolaisena.

Otahan yhteyttä mikäli vapaaehtoistoiminta sinua alkoi kiinnostaa. Kerron mielelläni lisää.

Keväästä ja auringosta (vielä) nauttien

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

mikko.a.ratia@gmail.com

PS. Facebookista löydyn myös, eli kaveripyyntöä voi laittaa jos siltä tuntuu

Arvon mekin ansaitsemme

Olen jo liian monta kertaa huomannut, että vanhemman ikäluokan ihmiset käyttävät mm. kärry/rollaattoritaktiikkaa surutta.

Viimeinen kauppareissu jää kyllä historiaan yhtenä pahimpana.

Kävin paikallisessa S-marketissa ostamassa viikonlopulle ruokaa ja lähdin aikaisin liikenteeseen, koska halusin olla iltapäiväruuhkasta kaukana.

Kirkonkylälle saapuessani huomasin että ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Oli opiskelijoita, oli tavallisia ihmisiä tavallisisa toimissaan ja tottakai ikäihmisiä.

Sokoksessa oli vielä pahaksi onnekseni hyllyjen täyttämistä käynnissä henkilökunnan toimesta, joten liikkuminen oli varsinaista esterataa, kun pari kertaa (kuten tavallisesti) tuli vanhempi nainen kärryillä/rollaattorilla hyllyjen takaa välittämättä muista asiakkaista, luoden sitten jäätävän katseen ja ajatuksen jonka julkistamisen vaatisi vähintään K-18 leimaa blogilleni.

Eipä se vielä mitään, sillä kun pääsin kassoille niin kolme vanhempaa naista oli ryhmittynyt kärryineen niin, ettei mitään jakoa ollut päästä heistä ohi ja kiertämällä oli joutunut kiertämään ihan turhan matkan.

Lähestyin naisia ja sanoin ystävällisesti ”Anteeksi, mutta pääsisikö tästä läpi?” – No, kysymykseni kuullut nainen mulkaisi ja siirsi hiukan kärryjään ja kirosi ystävilleen että ”kaikenmaailman retkut ryysii vanhoja ihmisiä”

Huokaisin kassalle päästyäni ja uskoin pahimman olevan ohi. Mutta uskoni hiipui pikkuhiljaa, kun edessäni ollut vanhempi nainen jumitti koko jonon latomalla vuorollaan ostoksensa suoraan kassan käteen, eikä normaalisti liukuhihnalle, jotta muutkin asiakkaat saisivat tavaransa pois kärryistä tai koreista, niin kuin minulla oli.

Viimein vuoroni tuli ja kun siirryin pakkausvaiheeseen heti kun kassa oli ensimmäisen tavaran vetänyt viivakoodilaitteesta. Huomasin kuitenkin että mitään jakoa ei ollut päästä tavaroita pakkaamaan sille kuuluvalle paikalle, kun tämä edellinen asiakas oli vallannut koko helvetin pakkauspaikan!

Kuten osaatte varmasti kuvitella että on saakelin vaikea alkaa siinä säätelemään yhden toimivan käden ja pakkauksen kanssa. Tämä kyseinen nainen ei ollut moksiskaan, kun taitelin vähän niin kuin pelle sirkuksessa.

Eilisen kauppa episodin jälkeen olen ajatellut että vaihdan S-marketissa käynnit suosiolla K-citymarkettiin, kun meillä mäntsälässä ei ole liiemmin tätä valinnanvaraa kauppojen suhteen, ellei halua fillaroida LIDL:n asti (taajama alueella ulkopuolella)

Mietin vaan että tähän 37 vuoteen asti olen kunnioittanut vanhempia ihmisiä joka tapauksessa, enkä ole käyttäytynyt epämääräisesti heitä kohtaan.

Mutta, jos heidän käyttäytyminen on muita ihmisiä kohtaan edellä kerrotun omaista, niin turha sitten valittaa itsekään, jos he kohtaavat röyhkeätä toimintaa esim. nuorisolta kaupassa?

En onneksi pysty yleistämään tätä kirjoitustani kaikkiin. Tunnen erittäin mukavia ja käytöstavat omaavia ikäihmisiä meitä nuorempiakin tallaajia kohtaan.

Arvon siis mekin ansaitsemme. Sitä ei voi kukaan kiistää

Käytöstapoja kunnioittaen,

Mikko A. Ratia

Toimi, äläkä valita!

”Jos et äänestä, niin et voi valittaa” kuuluu liiankin monta kertaa juuri parahiksi vaalien alla. Olkoon kyseessä mitkä tahansa vaalit.


Allekirjoittaneella on kuitenkin herännyt ajatuksia, että onko se nyt niin että jos äänensä käyttää oikein (313 ”Mikki Hiiri” Putous-sketsiä lainaten), niin äänestäjä voi sillä perusteella valittaa koko hela valtuustokauden asiasta kuin asiasta?


Hyvähän se on pitää kiinni oikeuksistaan. En väitä vastaan, mutta mitä se loppupeleissä auttaa, jos valittaminen osuu asiaan mihin voi omalla panoksella vaikuttaa? Valittajasta tulee entistä kyynisempi ihmiskuntaa kohtaan ja luo lisäksi sokeasti median lööppejä uskoville ihmisille pakokauhua tai epätoivoisia ajatuksia, liiemmin asiaan tutustumatta.


Olen tehnyt havaintoja vähän liiankin usein. Monesti olen kuullut toisella korvalla keskusteluja esim. työttömyydestä. Näille ihmisille kuitenkin sopii esittää kysymys, että ovatko he olleet aktiivisia työnhaun suhteen? Vai onko tullut nirsoiltua, eikä otettua ”paskaduunia” vastaan?


Veikkaan vahvasti että kumpikin syy tulee esiin, jos oikein alkaa haastelemaan. Eihän nyt kukaan hullu huonolla tuntiliksalla ala tekemään hommia, kun sossu maksaa loppupeleissä elämisen.


Suomi pitäisi saada tuotteliaaksi ja tehokkaaksi ja edellisillä toimenpiteillä se ei onnistu. Eli, kyllä työtä tekevälle löytyy ja sinnikkyys palkitaan. Mutta edellämainitut tapaukset valitettavasti vaan kasvattavat sosiaalimenoja.


Onko vika siis missä? Nyt sen sanon julkisesti ensimmäistä kertaa, että suomen sosiaalihuolto on uudistusta vailla ja samoin voisi tehdä työvoimatoimistossakin.


Meillä suomessa ei ole vielä maahanmuuttajista ongelmaksi asti, mutta mitä enempi pakolaisia tänne virtaa, niin sitä enempi sosiaalimenot kasvaa.


Nyt jos koskaan olisi aika saada sosiaalihuollolle uudet kasvot, sillä se aika milloin meillä oli elätettävänä vain ”turmiolan tommit” ja muut elämänsä hukanneet raukat on menneisyyttä.


Olisiko sosiaalihuollon nyt aika ottaa aikalisä ja suunnittella toimintaa uudestaan näiden työtäpakoilevien ihmisten osalta?


Onhan sosiaalityöntekijöillä omat konstinsa mutta ne ei näytä tehoavan, sillä olkoon Suomen talouden tilanne mikä hyvänsä, niin vuodesta toiseen samat naamat jaksavat valittaa, kun ”mamut vie duunit” tai ”duunia ei ole”.


Miten sitten voit toimia?


Aktiivisuudella päästään usein toivottuihin tuloksiin. Aktiivista ei ole valittaa sosiaalisessa mediassa kaiken turhan takia.


Mitä jos hetkeksi valittajat jättäisivät läppärinsä, tablettinsa ja lööpit rauhaan ja keskittyisivät siihen miten tehdä omasta elämästään elämisen arvoista?


Ei se ainakaan äänestämällä näytä enää onnistuvan.
Sillä kun annat äänesi ”hyvälle tyypille” joka pääsee eduskuntaan, niin loppupeleissä se ”hyvä tyyppi” voi olla (riippuu miten korkealla hän on puolueen sisällä) niin kädetön, ettei saa mielipiteitään jyrättyä läpi puoluekurin takia.


Mielestäni ihmiset luottavat liian sokeasti politiikan voimaan vaikuttaa. Eräs valtuutettu sanoi minulle facebook keskustelussa (jälkeen kun olin lempattu persuista) ”ettei ilman politiikkaa voi vaikuttaa asioihin”
Onhan se osittain totta, mutta miten minä olen voinut vaikuttaa kunnassamme mm. lasten, nuorten ja vammaisten arkeen ilman mitään poliittista sitoutumista?


Kaikki siis riippuu sinusta itsestäsi. Haluatko takaisin työelämään? Vai haluatko kenties vaikuttaa positiivisesti ihmisten arkeen?


Seitsemän vuotta allekirjoittanut on osallistunut vapaaehtoiseen vaikuttamiseen ja vaikka palkkaahan ei siitä saa, niin ainakin teet jotakin yhteisen hyvän eteen.


Sinäkin voisit olla osana rakentamassa hyvinvointia.


Mietihän sitä.


Kunnioituksella


Mikko A. Ratia

Yleisönosastokirjoitus 2.8.2013 - Hard Rock Hallelujah! (vielä kerran)

Vuonna 2006 meni Suomi sekaisin, kun Lordi rymisteli Kreikan Euroviisuissa historiallisen voiton, joka on jäänyt monen mieleen.


Voitto näkyi myös mäntsälässä, kun Lordin kitaristille Amenille (Jussi Sydänmaa) pystytettiin oma Hard Rock -kivi Ehnroosin koulun läheisyyteen.


Fiilistelyt sikseen ja mennään asiaan.


Mäntsälän keskustassa sijaitseva vanha tehdaskiinteistö Apponen on toiminut mm. taideyhdityksen ja muusikoiden harrastuspaikkana.


Enää Apponen ei ole enää kunnan omistuksessa, eli siellä toimineet harrastajat ovat vähin äänin kerännyt tavaransa ja poistunut paikalta. Toisin sanoen ”Elvis has left the building”


Mäntsälän Taideyhdistys on löytänyt uudet tilat, mutta 30.7.13 ilmestyneessä Mäntsälä-lehdessä valiteltiin, että tilat ovat epäkäytännölliset ja ettei niissä ole esim. näyttelytiloja.


Entäpä muusikot? Onko heille löytynyt uusia tiloja kunnastamme?


Ainakaan muutamia vuosia takaperin ei kunnalla ollut tarjota uusia vastaavanlaisia tiloja musiikkinharrastajille. Tuskin se on parantunut, sillä esim. nuorisotiloja pompotetaan paikasta toiseen.


Otin taannoin yhteyttä Mäntsälän Elävän Musiikin Yhdistykseen ja kysyin onko heillä intoa vaikuttaa tähän tilanteeseen? Eipä ole yhdistykseltä paljon vastauksia tullut, joten ei heitä varmaan kiinnosta nuoret aloittelevat muusikot, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia treenikämppää ”hornan tuutista”


Eipä se kovin suurta panosta tarvitse järjestää myös muusikoille mahdollisuudet jatkaa harrastustaan. Tilaahan täällä riittää.


Silti on nähtävä realiteetit. Ehnroosin koulun ongelmat on ratkaistava ja monet muut asiat menee treenikämppätilojen edelle.


Loistava idea olisi rakentaa uusi ja uljaampi monitoimitalo, joka tarjoilisi kuntalaisille harrastusmahdollisuudet (salit, uimahalli, nuoret, tms.)


Uuden monitoimitalon rakennuksessa olisi vaan huomioitavana laajemmalta osalta talon käyttö, ettei kohta valitettaisi taas jostakin.


Tulevaisuudessa mitä tapahtuukin, niin toivoisin ettei muusikot jää ilman tiloja missä harrastuksiaan jatkaa.


Hevillä ei hävitty Euroviisuissa, eikä tulla häviämään. Mäntsälästä hevi ja raskas rock on pahasti häviämässä tätä menoa.


Kesäterveisin


Mikko A. Ratia

Seurakuntavaalit - Nuoriso

Seurakuntavaalit lähenee ja syy miksen ole aikaisemmasta lupauksestani huolimatta kirjoittanut tätä tekstiä on yksinkertaisesti tuo järjetön homokeskustelu, mikä on vienyt palstatilaa aivan turhaan.

No, ei takerruta siihen, koska toisesta asiasta tässä nyt piti kirjoittaa.

Lähinnä minun tarkoituksena olisi seurakunnan valtuustossa vaikuttaa nuorison tilaan Suomenmaassa, josta olen huolissani (edellyttäen sitä että minut valittaisiin).

Tämän päivän Suomessa on jo liikaa asioita jotka ajavat surutta nuorison hyvinvoinnin edelle.
Totta kai jokaisesta ihmisestä olisi pidettävä huoli, mutta nuorison puolesta puhujista en ole kuullut aikoihin.

Lähdetään siis siitä periaatteesta että ”lapsissa on tulevaisuus, mutta minkä takia nuoriso voi pahoin?”.
Olen tämän kyseisen kysymyksen ottanut esille muutamia kertoja blokissani ja en valitettavasti ole saanut tarpeeksi hyvää keskustelua tästä aikaan.

Kun katsotaan tämän päivän vanhempia voidaan löytää se eräs osasyy siihen miksei nuoriso voi hyvin? Ei pidä silti yleistää tässäkään asiassa kaikkia vanhempia, sillä niin ei onneksi ole.

Mutta ajatellaan kuinka paljon jää vanhemmilla aikaa kuunnella nuoria kotosalla raskaan työpäivän jälkeen? Tai sitten syyt ovat työttömyydessä tai muissa aikuisten huolissa ja omien lasten ongelmat tuntuvat olevan vain sanahelinää.

Mistä ja miten sitten nämä nuoret voisivat saada apua kuulluksi tulemiseen?

Otan esimerkkinä kotikuntani Mäntsälän, jossa toimii Monitoimitalolla perjantaisin nuorisolle suunnattu yö-kahvila, joka onkin aivan mahtava juttu. Homma pyörii Mäntsälän kunnan nuorisotyön ja vapaaehtoisten vanhempien varassa.

Muistan nuoruudestani kuinka seurakunta oli mukana kaitsemassa nuorisoa perjantaisin ja viikonloppuiltaisin kylällä ja toiminnassa oli myös kunnan omistamassa kiinteistössä nk. diskopaikka, jossa nuoriso kokoontui.

Olihan muitakin paikkoja silloin 80-90 lukujen taitteessa, milloin itse nuoruuteni on viettänyt. Silloin ei nuorena tuntunut tylsältä ja aina oli myös ihminen jonka kanssa keskustella vaikeistakin asioista.

Nykyään se tahtoo vain olla että kunta joutuu karsimaan kustannuksista ja näin ollen esim. monitoimitalon yö-kahvila ei ole kuin kerran viikossa.
Lisäksi nuorisolle suunnattu Kahvila-Spotti keskustassa lopetti toimintansa, johon syytä en tiedä, voi vaan arvailla miksi kahvila lopetti.

Seurakunnan näkisin tässä tilanteessa pelastavana tekijänä, sillä seurakunnan pitäisi jälleen tuoda itsensä ihmisten ilmoille ja osallistua tähän nuorten elämään.

Toki, nuorten elämään ei niin helposti pääse sisään (varsinkaan jos tarjoaa apua tai pelastusta ”perinteisin” seurakunnan keinoin), vaan työntekijöiden (vapaaehtoisten) täytyisi tulla sinne nuorison tasolle ensin, ilman että nuoret välttelee ja ”pelkää” tulla jutustelemaan aikuisen ihmisen kanssa.

Tuli tässä vielä yksi asia mieleeni. Eli, yleisesti vaaditaan nuorisolta että esim. yö-kahviloihin, tms. ei pääse alkoholin vaikutuksen alaisena sisään.

Siitä minulla on hieman kyseenalaistettavaa. En todellakaan vaadi että mahd. känni-ääliöt pilaisivat muiden nuorten iltaa örveltämällä paikoissa jonne nuoriso on kokoontunut viettämään päihteetöntä iltaa.

Tekisin siihen kuitenkin pienen muutoksen.
Nuorella mielestäni myös pitäisi olla mahdollisuus purkaa fiiliksiään myös alkoholin vaikutuksen alaisena, sillä niin kuin aikuiset tiedämme niin usein kuulemme aikuisilta avautumisia kun he ovat alkoholin vaikutuksen alaisena.

En tiedä, mutta luulisin että sama pätisi myös nuorisoon?

Teoriassa homma toimisi niin että Mäntsälän kunnan nuorisotoimi ja Mäntsälän seurakunta yhdistäisi voimansa tässä nuorison auttamisessa. Yhteistyöllä saataisiin parempi tulos ja näin ollen myös laajempi toimintakenttä.

Laajemmalla toiminnalla tarkoitan sitä että perjantaisin toimiva nuorison päihteetön yö-kahvila palvelisi niitä nuoria, jotka ovat tulleet tapaamaan toisia nuoria ja mahdollisesti myös vanhempia yö-kahvilan valvonnasta vastaavia aikuisia (esim. jos nuorella on ongelmia, joista ei niinkään toisten nuorten kanssa pysty puhumaan).

Seurakunnan nuorisotyöntekijät ja vapaaehtoiset taas voisivat pystyttää esimerkiksi keskustan liepeille toimintapisteen, johon saisi nuoriso tulla lämmittelemään (tee, kahvi, mehu) ja juttelemaan.

Näin ei ainakaan pääsisi minkäänlaista syrjintää nuori kokemaan, jos vaikka humalatilaa olisikin.

Hermoja vanhemmalta tuo vaatii, sillä aina on niitä ketkä heittävät koko homman huumoriksi.

Lisäksi ei sovi unohtaa sitä tärkeää asiaa, eli harrastuksia.

Seurakunta voisi olla inspiroivana tekijänä ja järjestää yhteistyössä kunnan ja urheiluseurojen kanssa erilaisia tapahtumia.

Tietysti miten järjestää kaikki on kysymys?

Lähtisin siitä että vapaaehtoisia kuitenkin tässäkin asiassa peräänkuulutetaan, niin kunnan kuin seurakunnan puolella.

Rahallisesti siitä ei ainakaan kunnalle tai seurakunnalle koituisi suuria menoja, mutta nyt heittäisin pallon myös kuntamme & seurakuntamme päättäjille että onko se nyt ihan pakko ottaa kaikesta säästöjä, vaikka mielestänne asia ei olisikaan tärkeä?

Nuorisolle asia on tärkeä ja niin myös heille ketkä tekevät aidolla ja empaattisella tavalla heidän keskuudessa työtä, olkoon se viran puolesta tai vapaaehtoisesti.

Siksi minä pidän nuorisomme tilaa erittäin tärkeänä asiana, unohtamatta tosin muitakaan ihmisiä.

Päivityksenä:

Sain tietooni kunnan nuorisotoimen ja seurakunnan välisestä yhteistyöstä. Yhteistyötä on, niinkuin vähän arvelinkin.

Terv.

Mikko A. Ratia (Joskus itsekin nuori ollut…)

Seurakuntavaalit

Olen siis asettunut ehdolle seurakuntavaaleihin Mäntsälässä Peruskristillisten listoilta.

Idea tähän touhuun lähti yksinkertaisesti siitä että olin ajatellut jo aikaisemmin vapaaehtoistyötä seurakunnassamme, koska näen nuorison tilanteen huonompana kuin vuosiin.

Metodini on yksinkertaisesti tuoda seurakunta lähemmäs ihmistä.

Tarkoitukseni siis on saada ihmiset näkemään seurakunta erilaisena kuin se on ihmisten mielikuvissa ollut.
Seurakuntamme voisi olla kuntamme asukkaille enemmän esillä muutenkin kuin pelkän uskonnon perusteella. Esimerkkinä tästä on lasten iltapäiväkerhot, jotka ovat mielestäni loistava asia.

Mäntsälän seurakunnalla on kyllä muutakin toimintaa, mutta mielestäni se ei ainakaan kovin näkyvää ole ja ihmisiä pitäisi saada inspiroitua tulemaan mukaan toimintaan, olkoon se harraste tai mikä tahansa. Jokaisella on oikeus valita.

Nuorisosta sen verran etten nyt lähde väittämään mitään, mutta luulen ettei seurakunnan vaikutus ole nuoriin niin vankka? Siksi pitäisi saada (varsinkin syrjäytyneet nuoret ja nk. ongelmatapaukset) kiinnostumaan vaihtoehdosta puhua esim. seurakunnan nuorisotyöntekijälle, ilman ennakkoluuloja.

Vaalikoneesta saa enemmän tietoa mitä on mielipiteeni. Vaalikone löytyy täältä ja se on käytössä 25.10.2010 alkaen.

Päivitän blokiani kun saan esim. ehdokasnumeroni. Sillä välin voit tukea minua esim. liittymällä Facebook ryhmään: Mikko A. Ratia - Seurakuntavaaliehdokkaasi Mäntsäläss
 
Syksynjatkoja toivotellen

Mikko A. Ratia

Kevään korvilla…

Kevät on pikkuhiljaa saapumassa Etelä-Suomeen. Pakkas-yöt kumminkin jatkuvat, eli se varmasti hidastaa kevään lopullista tuloa… mutta kuka tietää, sen kertokoon.

Olen viettänyt nyt hiljaiseloa blokin suhteen, mutta en todellakaan ole luopunut ajatuksistani!

Syyt ovat ihan liikakuormitus ja myöskin lomailu, jota tuli harrastettua tuossa kaksi viikkoa sitten, kun vaimolla oli talvilomaa.
Aikaa on mennyt lähinnä koti-perhe-työ-opiskelu-politiikka akselilla ja vapaapäiviä/hetkiä olen käyttänyt ihan rentoutumiseen, ilman suurempia kiireitä.

Ensinnäkin. Tässä on tapahtunut niin paljon ettei sitä oikein osaa päättää mistä aloittaa, mutta keskeiseksi asiaksi jäi tuo nuorten asema nyky-yhteiskunnassa.

Muutamasta aiheesta tuossa jo aloittelinkin kirjoittamista, mutta nuo jäivät keskeneräiseksi, joten jatketaan niitä sitten myöhemmin.

Eduskuntavaalitkin on ollut puheena. Varsin sekametelisakkia myös on mukana kinuamassa paikkaa eduskuntaan. Omastakin kunnastamme on asettumassa ehdolle ainakin muutamia ihmisiä, mutta tarkemmin en ole välittänyt ottaa selvää.

Mäntsälän Perussuomalaisten kesken on ollut jotakin puhetta, mutta oma kantani asiaan on ettei meidän tulisi nyt ryhtyä siihen työhön mitä tuommoinen vaatisi. Ehdokkaita olisi, mutta liian rankka homma tuo vaalirumba on, jotta ääniä saadaan kasaan tarpeeksi.

Itse en katso kuin vuoden 2012 kunnallisvaaleihin, johon aion asettua ehdoille. Tulevaisuus vaan näyttää miten ja minkä puolueen listoilta.
En ole silti Perussuomalaisia (PS) jättämässä.
Lähinnä minun pitäisi vähän enempi keskittyä yhteen, kuin viiteen eri asiaan, joita nyt on ollut. Siinä takaisi itselleen sen työrauhan, jota nyt ei liiemmin ole ollut.

Keskustelua on ollut. Elävässä elämässä, eli arkipäivisin keskustellut ihmisten kanssa asioista maan ja taivaan väliltä.
Kotikulmilla Mäntsälässä on esiintynyt aiheita, jotka olen ottanut ”sydämen asioiksi”, eli toisin sanoen vien asioita ruohonjuuritasolta eteenpäin.
Verkossa on ne kiivaimmat keskustelut käyty. Lähinnä näistä epäkohdista on käyty varsin monia kirjavia keskusteluja.
Voi melkein arvata että kyseessä on ollut maahanmuuttajat, joiden toimista (Islam) on ollut erityisesti puhetta. Vastapuolelta, eli maahanmuuttajien puolustajilta on tullut lähinnä kiintoisaa tekstiä. Sillä lähestulkoon aina milloin käymme selvästä asiasta keskustelua, niin jostakin kumman syystä keskustelun paino käy loppua kohden aina enemmän ja enemmän muuhun kuin alkuperäiseen aiheeseen.
Kysymys käy vaan mielessä että eivätkö puolestapuhujat osaa antaa vastausta moiseen kysymykseen? No, siihen odotellaan vastausta vieläkin.

Jotakin soraääniä on kuulunut parin muun pienemmän puolueen linjoilta. Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS) ja Itsenäisyyspuolueen (IPU) tahoilta on tullut hieman epäilyttävää palautetta. Lähinnä nuo kyseenalaistamani toimet mitä nuo edellä mainitut yhdistyksen harrastaa on aiheuttanut jotakin närää.
Vastauksia tosin olen saanut, mutta nekin voi hyvin asettaa epäilyttävään valoon, jos vähänkin keskittyy olennaiseen.

Viimeiseksi vielä että nyt on kysymys ihan muusta kuin Mäntsälän IPU:sta!

Niin, palatakseni arkipäiväisiin asioihin, eli eduskuntavaalit, ydinvoimapäätös, (edelleen) maahanmuuttopolitiikka, Suomen lainsäädäntö, nuoriso, lapset, perhe…
Noista seuraavista asioista tulee lähipäivinä asiaa kirjoitettua, kunhan vaan aika antaa periksi, sillä nyt lähimmät viikot näyttävät todella kiireisiltä.

Nyt Mäntsälän Kartanonpelto hiljenee, mutta vain hetkeksi.

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia (PS)