Lyhyen kirjoituksen tässä julkaisen. Lukekaa juttu, niin tiedätte paremmin.
Uudensuomen Uutiseen viitaten, Perussuomalaiset myös kiinnostaa muitakin kuin tavallisia Suomalaisia "uppiniskoja"
Tervetuloa joukkoon!
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
lauantai 13. maaliskuuta 2010
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Kevään korvilla…
Kevät on pikkuhiljaa saapumassa Etelä-Suomeen. Pakkas-yöt kumminkin jatkuvat, eli se varmasti hidastaa kevään lopullista tuloa… mutta kuka tietää, sen kertokoon.
Olen viettänyt nyt hiljaiseloa blokin suhteen, mutta en todellakaan ole luopunut ajatuksistani!
Syyt ovat ihan liikakuormitus ja myöskin lomailu, jota tuli harrastettua tuossa kaksi viikkoa sitten, kun vaimolla oli talvilomaa.
Aikaa on mennyt lähinnä koti-perhe-työ-opiskelu-politiikka akselilla ja vapaapäiviä/hetkiä olen käyttänyt ihan rentoutumiseen, ilman suurempia kiireitä.
Ensinnäkin. Tässä on tapahtunut niin paljon ettei sitä oikein osaa päättää mistä aloittaa, mutta keskeiseksi asiaksi jäi tuo nuorten asema nyky-yhteiskunnassa.
Muutamasta aiheesta tuossa jo aloittelinkin kirjoittamista, mutta nuo jäivät keskeneräiseksi, joten jatketaan niitä sitten myöhemmin.
Eduskuntavaalitkin on ollut puheena. Varsin sekametelisakkia myös on mukana kinuamassa paikkaa eduskuntaan. Omastakin kunnastamme on asettumassa ehdolle ainakin muutamia ihmisiä, mutta tarkemmin en ole välittänyt ottaa selvää.
Mäntsälän Perussuomalaisten kesken on ollut jotakin puhetta, mutta oma kantani asiaan on ettei meidän tulisi nyt ryhtyä siihen työhön mitä tuommoinen vaatisi. Ehdokkaita olisi, mutta liian rankka homma tuo vaalirumba on, jotta ääniä saadaan kasaan tarpeeksi.
Itse en katso kuin vuoden 2012 kunnallisvaaleihin, johon aion asettua ehdoille. Tulevaisuus vaan näyttää miten ja minkä puolueen listoilta.
En ole silti Perussuomalaisia (PS) jättämässä.
Lähinnä minun pitäisi vähän enempi keskittyä yhteen, kuin viiteen eri asiaan, joita nyt on ollut. Siinä takaisi itselleen sen työrauhan, jota nyt ei liiemmin ole ollut.
Keskustelua on ollut. Elävässä elämässä, eli arkipäivisin keskustellut ihmisten kanssa asioista maan ja taivaan väliltä.
Kotikulmilla Mäntsälässä on esiintynyt aiheita, jotka olen ottanut ”sydämen asioiksi”, eli toisin sanoen vien asioita ruohonjuuritasolta eteenpäin.
Verkossa on ne kiivaimmat keskustelut käyty. Lähinnä näistä epäkohdista on käyty varsin monia kirjavia keskusteluja.
Voi melkein arvata että kyseessä on ollut maahanmuuttajat, joiden toimista (Islam) on ollut erityisesti puhetta. Vastapuolelta, eli maahanmuuttajien puolustajilta on tullut lähinnä kiintoisaa tekstiä. Sillä lähestulkoon aina milloin käymme selvästä asiasta keskustelua, niin jostakin kumman syystä keskustelun paino käy loppua kohden aina enemmän ja enemmän muuhun kuin alkuperäiseen aiheeseen.
Kysymys käy vaan mielessä että eivätkö puolestapuhujat osaa antaa vastausta moiseen kysymykseen? No, siihen odotellaan vastausta vieläkin.
Jotakin soraääniä on kuulunut parin muun pienemmän puolueen linjoilta. Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS) ja Itsenäisyyspuolueen (IPU) tahoilta on tullut hieman epäilyttävää palautetta. Lähinnä nuo kyseenalaistamani toimet mitä nuo edellä mainitut yhdistyksen harrastaa on aiheuttanut jotakin närää.
Vastauksia tosin olen saanut, mutta nekin voi hyvin asettaa epäilyttävään valoon, jos vähänkin keskittyy olennaiseen.
Viimeiseksi vielä että nyt on kysymys ihan muusta kuin Mäntsälän IPU:sta!
Niin, palatakseni arkipäiväisiin asioihin, eli eduskuntavaalit, ydinvoimapäätös, (edelleen) maahanmuuttopolitiikka, Suomen lainsäädäntö, nuoriso, lapset, perhe…
Noista seuraavista asioista tulee lähipäivinä asiaa kirjoitettua, kunhan vaan aika antaa periksi, sillä nyt lähimmät viikot näyttävät todella kiireisiltä.
Nyt Mäntsälän Kartanonpelto hiljenee, mutta vain hetkeksi.
Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia (PS)
Olen viettänyt nyt hiljaiseloa blokin suhteen, mutta en todellakaan ole luopunut ajatuksistani!
Syyt ovat ihan liikakuormitus ja myöskin lomailu, jota tuli harrastettua tuossa kaksi viikkoa sitten, kun vaimolla oli talvilomaa.
Aikaa on mennyt lähinnä koti-perhe-työ-opiskelu-politiikka akselilla ja vapaapäiviä/hetkiä olen käyttänyt ihan rentoutumiseen, ilman suurempia kiireitä.
Ensinnäkin. Tässä on tapahtunut niin paljon ettei sitä oikein osaa päättää mistä aloittaa, mutta keskeiseksi asiaksi jäi tuo nuorten asema nyky-yhteiskunnassa.
Muutamasta aiheesta tuossa jo aloittelinkin kirjoittamista, mutta nuo jäivät keskeneräiseksi, joten jatketaan niitä sitten myöhemmin.
Eduskuntavaalitkin on ollut puheena. Varsin sekametelisakkia myös on mukana kinuamassa paikkaa eduskuntaan. Omastakin kunnastamme on asettumassa ehdolle ainakin muutamia ihmisiä, mutta tarkemmin en ole välittänyt ottaa selvää.
Mäntsälän Perussuomalaisten kesken on ollut jotakin puhetta, mutta oma kantani asiaan on ettei meidän tulisi nyt ryhtyä siihen työhön mitä tuommoinen vaatisi. Ehdokkaita olisi, mutta liian rankka homma tuo vaalirumba on, jotta ääniä saadaan kasaan tarpeeksi.
Itse en katso kuin vuoden 2012 kunnallisvaaleihin, johon aion asettua ehdoille. Tulevaisuus vaan näyttää miten ja minkä puolueen listoilta.
En ole silti Perussuomalaisia (PS) jättämässä.
Lähinnä minun pitäisi vähän enempi keskittyä yhteen, kuin viiteen eri asiaan, joita nyt on ollut. Siinä takaisi itselleen sen työrauhan, jota nyt ei liiemmin ole ollut.
Keskustelua on ollut. Elävässä elämässä, eli arkipäivisin keskustellut ihmisten kanssa asioista maan ja taivaan väliltä.
Kotikulmilla Mäntsälässä on esiintynyt aiheita, jotka olen ottanut ”sydämen asioiksi”, eli toisin sanoen vien asioita ruohonjuuritasolta eteenpäin.
Verkossa on ne kiivaimmat keskustelut käyty. Lähinnä näistä epäkohdista on käyty varsin monia kirjavia keskusteluja.
Voi melkein arvata että kyseessä on ollut maahanmuuttajat, joiden toimista (Islam) on ollut erityisesti puhetta. Vastapuolelta, eli maahanmuuttajien puolustajilta on tullut lähinnä kiintoisaa tekstiä. Sillä lähestulkoon aina milloin käymme selvästä asiasta keskustelua, niin jostakin kumman syystä keskustelun paino käy loppua kohden aina enemmän ja enemmän muuhun kuin alkuperäiseen aiheeseen.
Kysymys käy vaan mielessä että eivätkö puolestapuhujat osaa antaa vastausta moiseen kysymykseen? No, siihen odotellaan vastausta vieläkin.
Jotakin soraääniä on kuulunut parin muun pienemmän puolueen linjoilta. Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS) ja Itsenäisyyspuolueen (IPU) tahoilta on tullut hieman epäilyttävää palautetta. Lähinnä nuo kyseenalaistamani toimet mitä nuo edellä mainitut yhdistyksen harrastaa on aiheuttanut jotakin närää.
Vastauksia tosin olen saanut, mutta nekin voi hyvin asettaa epäilyttävään valoon, jos vähänkin keskittyy olennaiseen.
Viimeiseksi vielä että nyt on kysymys ihan muusta kuin Mäntsälän IPU:sta!
Niin, palatakseni arkipäiväisiin asioihin, eli eduskuntavaalit, ydinvoimapäätös, (edelleen) maahanmuuttopolitiikka, Suomen lainsäädäntö, nuoriso, lapset, perhe…
Noista seuraavista asioista tulee lähipäivinä asiaa kirjoitettua, kunhan vaan aika antaa periksi, sillä nyt lähimmät viikot näyttävät todella kiireisiltä.
Nyt Mäntsälän Kartanonpelto hiljenee, mutta vain hetkeksi.
Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia (PS)
lauantai 6. helmikuuta 2010
Nuorten iltaman jälkilöylyjä (Mäntsälä 5. helmikuuta 2010. Kahvila Spotti)
Tapahtuma takanapäin ja nyt palautteen aika.
Saavuin 18 jälkeen paikalle, jolloin oli jo hyvin nuorisoa ja kuntapäättäjiä / valtuuston jäseniä paikalla.
Sen verran uusi tilaisuus oli minulle, koska eilinen oli ensimmäinen kerta kun kävin tuossa Kahvila Spotin tiloissa.
Ensinnäkin, paikka on aivan mahtava. Se on juuri oikealla alueella (keskusta) ja kahvilassa on erittäin hyvin tila käytetty hyväksi. Mielestäni pöytiä on tarpeeksi ja mm. biljardipöytiä lähes ruhtinaallisesti!
Eli, hyvä maku jäi ja jos olisin 18 vuotta nuorempi kävisin tuolla aktiivisesti.
Varsinaisesta ohjelmasta sanoisin että nuorten mielipiteet kunnasta ja sen toimivuudesta jäi kyllä niin vähäiseksi että oikeastaan siitä vain jäi hieman tyhjä olo.
Tietty se on omasta itsestä kiinni, miten nuorison parissa käyttäytyy, sillä jos odotat että nuoriso oma-aloitteisesti tulee juttelemaan, niin siihen voi mennä pidempi tovi, ennen kuin saa nuorison avautumaan.
Muistan etten minäkään aikanani mennyt vapaaehtoisesti puhumaan tilaisuuden järjestäjien kanssa, ellei he olleet tuttuja jo entuudestaan.
Mutta onneksi ilta ei jäänyt ihan miinukselle sosiaalisuuden suhteen, sillä tuli keskusteltua muutaman ”tutumman” nuoren kanssa, lähinnä Mäntsälän musiikki harrastus toiminnasta.
Palaute, joka oli yhtenä teemana jäi tuolle kirjalliselle tasolle ja se vasta harmi olikin, sillä olisin mieluusti kuullut nuorilta kysymykset aivan suoraan. Sillä tavoin kysymyksiin voi antaa suoran vastauksen, eikä ns. jää asia pöydälle.
Muusta tarjonnasta ilmainen peliaika & tarjoilu oli varmasti mieleen, sillä ainakin biljardipöydät olivat jatkuvasti varattuna ja kassalla tungosta :)
Elävän musiikin suhteen olin kiinnostunut eniten, mutta suureksi pettymykseksi musiikin äänentoisto oli huonosti järjestetty, sillä laulu ja soitanta tahtoi hukkua keskivaiheille tilaa, joka oli nk. putkimainen.
Sen verran kuitenkin voi sanoa että ensimmäisenä esiintynyt Ella Kuosmanen kuulosti hyvältä, mutta kuten aiemmin mainittua äänentoisto teki kepposet ja näin ei saatu kokonaisuudessaan hänen laulua niin kuuluviin, mitä se olisi vaatinut.
Paikallinen Thrash Metal pumppu Execute tarjosi muistaakseni 5 biisiä kelpo räimettä… lähinnä tyylinä oli Melodinen Thrash Metal, joka olisi myös paremman äänentoiston myötä ollut vielä parempi.
Niin kuin Ellalla hävisi vokaalit, niin samat teki Executella. Seurasin kaksi viimeistä biisiä lähempänä lavaa ja siinä sai hieman enempi irti kuin perällä, jossa olin aikaisemmin kuunnellut musiikkia.
Executen jäsenten kanssa keskustelin, lähinnä tuosta treenipaikoista Mäntsälässä. Sain kuulla että he treenaavat Lukolla (osa porukasta asuu siellä) ja toisen kitaristin mielestä Mäntsälässä pitäisi olla enemmän treenikämppä mahdollisuuksia, muuta kuin Apposen kiinteistö (joka sekin on kyllä oma tarinansa).
Tuosta bändien treenikämpistä otin tuossa selvää, viimeksi kun Apposen kiinteistö oli menossa nurin. Sain kunnalta tylyn vastauksen että paikkoja, jossa bändit voisivat treenata ei ole.
Mielestäni tuo on erittäin epäreilua niille musiikinharrastajille, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä kauemmaksi treenikämpille soittamaan (linja-autoja vuoroja ei mene enää nimeksikään, varsinkin Pohjois-Mäntsälän suuntaan ja koko ajan myös vähennetään vuoroja muuallekin, tms.)
Tapaus Apponen taas on niin ”epävarma” kun ei kunta taida mahtaa tehdä kiinteistölle mitään. Mielestäni kiinteistö pitäisi käyttää hyödyksi ja tehdä remonttia. Näin ollen saisi vanha ”ruma” rakennus uutta väriä keskustaan, jos kerta kiinteistön purkamisesta ei ole kyse (jota toivonkin).
Kuntalaisten kanssa kun olen puhunut, niin moni sysäisi Apposen kiinteistön alle pommin ja rakentaisi jotakin esim. asuinrakennuksen tilalle, mutta se taitaa olla niin että kiinteistö taitaa olla suojelukohde, joten hävittäminen ei tulisi missään nimessä kyseeseen. Asiasta enempi tietävät, antakaa informaatiota?
Illasta jäi kyllä hieman laiha maku jokseenkin, mutta ensi kerralla sitten ehkä paremmalla menestyksellä.
Kiitos kumminkin tilaisuuden järjestäjille ja Mäntsälän nuorille, jotka olivat kyllä hyvin liikkeellä!
Terv.
Mikko A. Ratia
Saavuin 18 jälkeen paikalle, jolloin oli jo hyvin nuorisoa ja kuntapäättäjiä / valtuuston jäseniä paikalla.
Sen verran uusi tilaisuus oli minulle, koska eilinen oli ensimmäinen kerta kun kävin tuossa Kahvila Spotin tiloissa.
Ensinnäkin, paikka on aivan mahtava. Se on juuri oikealla alueella (keskusta) ja kahvilassa on erittäin hyvin tila käytetty hyväksi. Mielestäni pöytiä on tarpeeksi ja mm. biljardipöytiä lähes ruhtinaallisesti!
Eli, hyvä maku jäi ja jos olisin 18 vuotta nuorempi kävisin tuolla aktiivisesti.
Varsinaisesta ohjelmasta sanoisin että nuorten mielipiteet kunnasta ja sen toimivuudesta jäi kyllä niin vähäiseksi että oikeastaan siitä vain jäi hieman tyhjä olo.
Tietty se on omasta itsestä kiinni, miten nuorison parissa käyttäytyy, sillä jos odotat että nuoriso oma-aloitteisesti tulee juttelemaan, niin siihen voi mennä pidempi tovi, ennen kuin saa nuorison avautumaan.
Muistan etten minäkään aikanani mennyt vapaaehtoisesti puhumaan tilaisuuden järjestäjien kanssa, ellei he olleet tuttuja jo entuudestaan.
Mutta onneksi ilta ei jäänyt ihan miinukselle sosiaalisuuden suhteen, sillä tuli keskusteltua muutaman ”tutumman” nuoren kanssa, lähinnä Mäntsälän musiikki harrastus toiminnasta.
Palaute, joka oli yhtenä teemana jäi tuolle kirjalliselle tasolle ja se vasta harmi olikin, sillä olisin mieluusti kuullut nuorilta kysymykset aivan suoraan. Sillä tavoin kysymyksiin voi antaa suoran vastauksen, eikä ns. jää asia pöydälle.
Muusta tarjonnasta ilmainen peliaika & tarjoilu oli varmasti mieleen, sillä ainakin biljardipöydät olivat jatkuvasti varattuna ja kassalla tungosta :)
Elävän musiikin suhteen olin kiinnostunut eniten, mutta suureksi pettymykseksi musiikin äänentoisto oli huonosti järjestetty, sillä laulu ja soitanta tahtoi hukkua keskivaiheille tilaa, joka oli nk. putkimainen.
Sen verran kuitenkin voi sanoa että ensimmäisenä esiintynyt Ella Kuosmanen kuulosti hyvältä, mutta kuten aiemmin mainittua äänentoisto teki kepposet ja näin ei saatu kokonaisuudessaan hänen laulua niin kuuluviin, mitä se olisi vaatinut.
Paikallinen Thrash Metal pumppu Execute tarjosi muistaakseni 5 biisiä kelpo räimettä… lähinnä tyylinä oli Melodinen Thrash Metal, joka olisi myös paremman äänentoiston myötä ollut vielä parempi.
Niin kuin Ellalla hävisi vokaalit, niin samat teki Executella. Seurasin kaksi viimeistä biisiä lähempänä lavaa ja siinä sai hieman enempi irti kuin perällä, jossa olin aikaisemmin kuunnellut musiikkia.
Executen jäsenten kanssa keskustelin, lähinnä tuosta treenipaikoista Mäntsälässä. Sain kuulla että he treenaavat Lukolla (osa porukasta asuu siellä) ja toisen kitaristin mielestä Mäntsälässä pitäisi olla enemmän treenikämppä mahdollisuuksia, muuta kuin Apposen kiinteistö (joka sekin on kyllä oma tarinansa).
Tuosta bändien treenikämpistä otin tuossa selvää, viimeksi kun Apposen kiinteistö oli menossa nurin. Sain kunnalta tylyn vastauksen että paikkoja, jossa bändit voisivat treenata ei ole.
Mielestäni tuo on erittäin epäreilua niille musiikinharrastajille, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä kauemmaksi treenikämpille soittamaan (linja-autoja vuoroja ei mene enää nimeksikään, varsinkin Pohjois-Mäntsälän suuntaan ja koko ajan myös vähennetään vuoroja muuallekin, tms.)
Tapaus Apponen taas on niin ”epävarma” kun ei kunta taida mahtaa tehdä kiinteistölle mitään. Mielestäni kiinteistö pitäisi käyttää hyödyksi ja tehdä remonttia. Näin ollen saisi vanha ”ruma” rakennus uutta väriä keskustaan, jos kerta kiinteistön purkamisesta ei ole kyse (jota toivonkin).
Kuntalaisten kanssa kun olen puhunut, niin moni sysäisi Apposen kiinteistön alle pommin ja rakentaisi jotakin esim. asuinrakennuksen tilalle, mutta se taitaa olla niin että kiinteistö taitaa olla suojelukohde, joten hävittäminen ei tulisi missään nimessä kyseeseen. Asiasta enempi tietävät, antakaa informaatiota?
Illasta jäi kyllä hieman laiha maku jokseenkin, mutta ensi kerralla sitten ehkä paremmalla menestyksellä.
Kiitos kumminkin tilaisuuden järjestäjille ja Mäntsälän nuorille, jotka olivat kyllä hyvin liikkeellä!
Terv.
Mikko A. Ratia
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Kuulumisia ja suunnitelmia
Tervehdys!
Postaan tämän lähinnä siksi, että Mäntsälän Perussuomalaiset RY:n nettisivujen osoite on muuttunut.
Uusi osoite sijaitsee täällä.
Nyt on ollut hieman hiljaisempaa kirjoittelun suhteen, sillä koti ja arki on ottanut niin paljon aikaa, ettei ole aikaisemmin kerinnyt.
Aiheita olisi tulevien postailujen varalle, mutta niistä en vielä kerro sen enempiä.
Vaikka arki onkin ollut kiireellistä, olen silti "menossa mukana" täysillä. Se pitää vain osata suunnitella päivä nk. etukäteen, vaikka eihän voi tietää tulevasta.
Koulutusta on myös mahtunut viikon sisään, sillä 1.2 alkoi uusi Invalidiliiton verkkokurssi.
Huomenna (4.2) kokoonnumme yhdessä Mäntsälän Invalidit RY:n hallituksen kanssa Kivistöntien palvelutalolla. Kerron myöhemmin lisää, jos mahdollista julkista tietoa tulee esille.
Minulla kyllä on muutama erittäin tärkeä asia, jotka pitäisi tuolla kokouksessa myös ottaa esiin, mutta niistäkin myöhemmin lisää.
Perjantaina (5.2) olisi Nuorten Ilta Kahvila Spotissa Mäntsälän keskustassa
"Kaikki Mäntsäläläiset poliittiset ryhmät järjestävät yhdessä Kahvila
Spotissa perjantaina 5.2. nuorille tarkoitetun illan. Illan aikana nuoret
voivat kertoa mielipiteensä Mäntsälästä ja sen kehittämisestä. Tilaisuus
alkaa klo 19.00.
Tapahtumassa on mukana kuntapäättäjiä, joille nuoret voivat antaa sekä
suullista että kirjallista palautetta. Illan tarkoituksena on aktivoida
nuorisoa vaikuttamaan ja ottamaan kantaa heitä itseään koskeviin asioihin.
- On hyvä, että saamme antaa palautetta ja saamme kehitettyä tätä
"käpykylää", kertoo yksi järjestelyihin osallistunut nuori. Nuoret pitävät
tärkeänä, että kerrankin heidät otetaan tosissaan. Nuoret myös arvostavat
sitä, että ovat itse saaneet vaikuttaa illan järjestelyihin.
Illan aikana ohjelmassa on maksutonta peliaikaa ja tarjoilua.
Live-musiikista vastaavat paikalliset thrash metal -bändi Execute sekä Ella
Kuosmanen"
Olen menossa paikalle erään ystäväni ja puoluetoverini kanssa. Mielenkiinnolla odotan kyllä tuota tapahtumaa, mitä nuoret oikein ajattelevat nykypäivänä.
Ei tässä sen kummempia nyt...
Terveisin
Mikko A. Ratia
Postaan tämän lähinnä siksi, että Mäntsälän Perussuomalaiset RY:n nettisivujen osoite on muuttunut.
Uusi osoite sijaitsee täällä.
Nyt on ollut hieman hiljaisempaa kirjoittelun suhteen, sillä koti ja arki on ottanut niin paljon aikaa, ettei ole aikaisemmin kerinnyt.
Aiheita olisi tulevien postailujen varalle, mutta niistä en vielä kerro sen enempiä.
Vaikka arki onkin ollut kiireellistä, olen silti "menossa mukana" täysillä. Se pitää vain osata suunnitella päivä nk. etukäteen, vaikka eihän voi tietää tulevasta.
Koulutusta on myös mahtunut viikon sisään, sillä 1.2 alkoi uusi Invalidiliiton verkkokurssi.
Huomenna (4.2) kokoonnumme yhdessä Mäntsälän Invalidit RY:n hallituksen kanssa Kivistöntien palvelutalolla. Kerron myöhemmin lisää, jos mahdollista julkista tietoa tulee esille.
Minulla kyllä on muutama erittäin tärkeä asia, jotka pitäisi tuolla kokouksessa myös ottaa esiin, mutta niistäkin myöhemmin lisää.
Perjantaina (5.2) olisi Nuorten Ilta Kahvila Spotissa Mäntsälän keskustassa
"Kaikki Mäntsäläläiset poliittiset ryhmät järjestävät yhdessä Kahvila
Spotissa perjantaina 5.2. nuorille tarkoitetun illan. Illan aikana nuoret
voivat kertoa mielipiteensä Mäntsälästä ja sen kehittämisestä. Tilaisuus
alkaa klo 19.00.
Tapahtumassa on mukana kuntapäättäjiä, joille nuoret voivat antaa sekä
suullista että kirjallista palautetta. Illan tarkoituksena on aktivoida
nuorisoa vaikuttamaan ja ottamaan kantaa heitä itseään koskeviin asioihin.
- On hyvä, että saamme antaa palautetta ja saamme kehitettyä tätä
"käpykylää", kertoo yksi järjestelyihin osallistunut nuori. Nuoret pitävät
tärkeänä, että kerrankin heidät otetaan tosissaan. Nuoret myös arvostavat
sitä, että ovat itse saaneet vaikuttaa illan järjestelyihin.
Illan aikana ohjelmassa on maksutonta peliaikaa ja tarjoilua.
Live-musiikista vastaavat paikalliset thrash metal -bändi Execute sekä Ella
Kuosmanen"
Olen menossa paikalle erään ystäväni ja puoluetoverini kanssa. Mielenkiinnolla odotan kyllä tuota tapahtumaa, mitä nuoret oikein ajattelevat nykypäivänä.
Ei tässä sen kummempia nyt...
Terveisin
Mikko A. Ratia
maanantai 25. tammikuuta 2010
Alueellinen Vaikuttaja Koulutus
Invalidiliiton Alueellinen Vaikuttaja koulutuksen viimeinen kurssi pidettiin Nokian Edenissä viikonloppuna (23-24.1.2010).
Nyt olisi tarkoitus aloittaa ensin oman yhdistyksemme kanssa toimiminen, eli toisin sanoen saada hieman enemmän omaa yhdistystä aktiivisemmaksi.
Alueellinen vaikuttaja jo sen kertoo, että kyseessä on toimintaa yli kuntarajojen.
Elikkä, jos lukijalla on jotakin epäkohtia tiedossa (vammaisten, liikuntaesteisten osalla), niin minuun esimerkiksi voi ottaa yhteyttä, mutta pääasiallisesti kannattaa käyttää omaa yhdistystä, jos siihen on mahdollisuus asian eteenpäin viemisessä (toisaalta, jotkut yhdistykset ovat pieniä ja ei niin aktiivisia)
Tästä sen pitäisi lähteä toimimaan täydellä teholla, tosin oma elämäntilanne pidetään mielessä, sillä tämä kaikki toiminta perustuu omatahtoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.
Rohkeasti kumminkin kannattaa tuoda asiat esiin, sillä kunnasta et ehkä saa sitä tietoa mikä sinulle kuuluisi antaa (esim. oikeuksien suhteen)
Terveisin
Uudenmaanpiirin Vaikuttaja
Mikko A. Ratia
Nyt olisi tarkoitus aloittaa ensin oman yhdistyksemme kanssa toimiminen, eli toisin sanoen saada hieman enemmän omaa yhdistystä aktiivisemmaksi.
Alueellinen vaikuttaja jo sen kertoo, että kyseessä on toimintaa yli kuntarajojen.
Elikkä, jos lukijalla on jotakin epäkohtia tiedossa (vammaisten, liikuntaesteisten osalla), niin minuun esimerkiksi voi ottaa yhteyttä, mutta pääasiallisesti kannattaa käyttää omaa yhdistystä, jos siihen on mahdollisuus asian eteenpäin viemisessä (toisaalta, jotkut yhdistykset ovat pieniä ja ei niin aktiivisia)
Tästä sen pitäisi lähteä toimimaan täydellä teholla, tosin oma elämäntilanne pidetään mielessä, sillä tämä kaikki toiminta perustuu omatahtoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.
Rohkeasti kumminkin kannattaa tuoda asiat esiin, sillä kunnasta et ehkä saa sitä tietoa mikä sinulle kuuluisi antaa (esim. oikeuksien suhteen)
Terveisin
Uudenmaanpiirin Vaikuttaja
Mikko A. Ratia
maanantai 18. tammikuuta 2010
Vammaisten Vertaistuki
Päätin nyt kirjoittaa eräästä tärkeästä asiasta, eli vammaisten ihmisten vertaistuesta.
Itse olen kokenut paljon vertaistuen osalta tämän 16 vuoden aikana.
Yhtenä suurena osana on ollut keskustelut ihan normi ihmisten kanssa, koskien elämääni vammautumisen jälkeen.
Nuo keskustelut ovat olleet pääosin hyviä, sillä vastapuoli on hyvin ymmärtänyt olla siinä kuulijan roolissa, eikä ole alkanut päivittelemään kuinka raskasta ja vaikeaa elämäni on ollut.
Keskusteluilla on yleensä ollut sama lopputulos, eli jos oloni on ollut tukahduttava jonkun vammaan liittyvän asian tiimoilta, niin keskustelu tutun ihmisen kanssa on tehnyt päivästäni paremman.
Eipä sen keskustelunkaan pidä liittyä väkisin vammaisuuteen ollenkaan, sillä ihan jokapäiväinen keskustelu polttavista uutisista, jne. riittää.
Suosittelen siis kokeilemaan tuota vaihtoehtoa perinteisen vertaistuen lisäksi.
Verkostoituminen on yksi erittäin hyvä vertaistuen lähde, sillä esim. Invalidiliiton, Kynnyksen, Aivovammayhdistyksen, Kehitysvammaiset Tukiliitto on näin ensialkuun paikkoja joista varmasti löytyy kanavat joiden kautta vertaustukea saa hankituksi.
Olen itse toiminut vertaistukena jonkin aikaa (2001 alkaen) ja matkan varrella on ollut monenlaisia tapauksia. Ei sentään kaikki ole ollut vammaisia ihmisiä, koska eivät pelkästään edellä mainitut ole oikeutettuja vertaistukeen / tai tarvitse sitä, koska kuka vaan meistä ihmisistä voi tulla siihen tilanteeseen että vertaistuki olisi tarpeen.
Itse en ole vastaavia kanavia käyttänyt vertaistuen antamiseen tai saamiseen, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, on käytäntöni toinen.
Tosin, olen kiinnostunut tutustumaan noiden kanavien vertaistukeen. Eli, joku päivä kirjoittelen luultavasti lisää.
Toisena asiana: olen 16 vuotta ollut ja elänyt onnettomuuden jälkeen nk. normaaleissa olosuhteissa ja soveltanut elämääni niin että kykenen lähes kaikkeen mitä elo vaatii.
Aikaisemmin kirjoittelin tuon ”Vammaton Vammainen” tekstini jossa selvitin enempi omaa tilannettani. Mutta siitä myöhemmin.
Jatkan nyt tuosta vammaisten vertaistuesta, koska myöhemmin asiasta lisää muissa aiheissa.
”Vertaistuki perustuu samankaltaisten elämänkokemuksien ja elämänvaiheiden läpi-käyneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä kohtaamiseen ja keskinäiseen tukeen”
No, tuo kuulostaa ihanteelliselta vaihtoehdolta, jos ei muutakaan kylmä arki tarjoa ja sitä se onkin. Varsinkin jos olet vertaistuen tarpeessa, niin ihminen joka empaattisesti ottaa huolesi ja murheesi vastaan, ajatellen että olen joskus kokenut samaa, saa ainakin allekirjoittaneen olon helpottumaan… ”Hei! Täällähän on ihminen joka ymmärtää puutteeni ja tarpeeni kuin peiliin katsoisin”
Tuosta lainauksesta kumminkin puuttuu eräs jumalattoman tärkeä asia: Luottamus, joka mielestäni tulisi olla ensin taattu, ennen kuin ihminen voi avautua elämästään toiselle osapuolelle.
Karvaita kokemuksia tuosta luottamuspulasta ja rehellisyydestä minullakin valitettavasti on, sillä kaikki tukemani ihmiset eivät ole olleet luottamuksen arvoisia. Se on erittäin ikävä asia, sillä kun näen heitä on asiat yhä siinä samassa solmussa, eikä sitä voi kumminkaan auttaa asiaa enempää, ennen kuin vastapuolelta tulee aloite ”Auta minua”
Listaan nyt yleisimpiä ajatuksia mitä vammautuneen päässä pyörii, joko jälkeen vammautumisen tai myöhemmin elämän varrella esiin tulevat kysymykset.
Ensinnäkin on se hyväksyntä, kuinka muut ihmiset ottavat hänet vastaan ja ottavatko ystävät hänet enää joukkoon mukaan. Huolenaiheena on myös se että miten he tulevat pärjäämään elämässä tästä eteenpäin. Parisuhteessa vammautumishetkellä olevilla on suuri kysymysmerkki se miten puoliso enää hyväksyy?
Lista jatkuisi loputtomiin, eli jokainen voi vaikka testata miten asiat sujuisi esim. miten he pärjäisivät pyörätuolissa yhden päivän, kumminkin sitä normaalirutiinia noudattaen? Siinä sitten vasta näkee mitä ne vaikeudet voivat olla.
Sitä ei monikaan tule ajatelluksi että mitä jos niin tapahtuisi? En minäkään silloin ajatellut teininä asiaa ja niin myös käy aika monelle muullekin. Elämä on kuitenkin elämistä varten, kunhan osaa pitää järjen päässä.
Tosin, onhan se totta että vammautuneelle ihmiselle kyllä se eläminen järjestetään siihen muottiin että elämä onnistuu kaikin puolin, joko itsenäisesti elävänä tai avustajan avustuksella (tosin, henkinen puoli ei aina ota tulta alleen, koska se on ihmisestä kiinni, miten ymmärrät ja hyväksyt vammasi).
Ensimmäisenä vaihtoehtona vertaistuelle on kahden ihmisen välinen keskustelu, joko puhelimen, tapaamisen tai sitten vaikka sähköpostin välityksellä.
Tuo viimeinen vaan ei ole niin kätevä muoto, että siitä saisi tarpeellisen kuvan keskustelukumppanista, joka on mielestäni tärkeä asia vuorovaikutuksessa.
Kannatan ehdottomasti tätä muotoa saada vertaistukea, sillä jos ihmiselle ketä vertaistukea hakee on vammansa ymmärtäminen / hyväksyntä prosessi kesken, niin on helpompaa puhua yhdelle ihmiselle privaatisti ja täydellä luottamuksella.
Tukiryhmä on toinen vaihtoehto vertaistuelle. En ole itse ryhmä vertaistukeen osallistunut, joten siitä en niinkään osaa antaa mielipidettäni, mutta kyllä se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta kun ottaa huomioon että ihmisiä on ryhmässä enempi, joten tarinoita, opetuksia, jne. mahtuu enempi.
Internetin verkkoyhteisöt ovat olleet minulle viimeisen kahden vuoden aikana nk. kohtaamispaikkoja, sillä olen saanut verkkoyhteisöissä paljon apua ja autettavia. Ihmiset ovat pystyneet keskustelemaan erittäin aikuismaisesti asiasta mistä asiasta.
Tuolla verkossa lienee vain se vaara että kaikki ei sitä ”tajua” taikka hyväksy, joten turhia kyseenalaistamisia tulee kuultua. Myös nuo halveksuvat ja vammaisen ihmisarvoa alentavat kommentit ovat tuttuakin tutumpia. Niihin ei vaan pidä tarttua, koska on valttia pitää pää kylmänä ja antaa kommenttien mennä painollaan alas.
Onhan siinä tosin vinha perä että mistä voit tuntea ihmisen, jonka olet kohdannut verkossa?
Annan nyt vastauksen eräille kyseenalaistajille: Se on luottamus mikä siinä on A & O. Jos en näe ihmistä luottamuksen arvoisena, en myöskään keskustele nk. arkaluontoisista asioista heidän kanssaan.
Jatkokysymys kuuluisi, mitä jos kumminkin luottamukseni saanut ihminen ottaa ja pettää luottamukseni? Siihen ei auta muu kuin ymmärtää ja hyväksyä asia millaisena se sitten tuleekaan.
Se on valitettavan suuri totuus, mutta pitää nauttia niistä kaikista ihmisistä jotka TODELLA ansaitsevat luottamuksen!
Kumminkaan en suosittele tätä yhteisö vaihtoehtoa jos ihminen on helpolla haavoittuva (vaihtoehtoisesti pitää oman sivunsa tarkoin yksityisenä ja valitsee vain tietyt kaverit)
Täytyy kumminkin muistaa että asennevamma on tarttuvaa, vammaisuus ei! Kannattaa tarkastaa myös Facebook ryhmä asiasta kiinnostuneille.
Kumminkin… tuki mikä tuki on vammaiselle tärkeä osa elämästä.
Kaikki me olemme yksilöitä ja meitä tulee ymmärtää, auttaa, tukea. Kaikki me olemme samassa veneessä ja kenenkään ei tällä kertaa pitäisi jäädä satamaan, mutta valitettavasti se ei ole niin…
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
Itse olen kokenut paljon vertaistuen osalta tämän 16 vuoden aikana.
Yhtenä suurena osana on ollut keskustelut ihan normi ihmisten kanssa, koskien elämääni vammautumisen jälkeen.
Nuo keskustelut ovat olleet pääosin hyviä, sillä vastapuoli on hyvin ymmärtänyt olla siinä kuulijan roolissa, eikä ole alkanut päivittelemään kuinka raskasta ja vaikeaa elämäni on ollut.
Keskusteluilla on yleensä ollut sama lopputulos, eli jos oloni on ollut tukahduttava jonkun vammaan liittyvän asian tiimoilta, niin keskustelu tutun ihmisen kanssa on tehnyt päivästäni paremman.
Eipä sen keskustelunkaan pidä liittyä väkisin vammaisuuteen ollenkaan, sillä ihan jokapäiväinen keskustelu polttavista uutisista, jne. riittää.
Suosittelen siis kokeilemaan tuota vaihtoehtoa perinteisen vertaistuen lisäksi.
Verkostoituminen on yksi erittäin hyvä vertaistuen lähde, sillä esim. Invalidiliiton, Kynnyksen, Aivovammayhdistyksen, Kehitysvammaiset Tukiliitto on näin ensialkuun paikkoja joista varmasti löytyy kanavat joiden kautta vertaustukea saa hankituksi.
Olen itse toiminut vertaistukena jonkin aikaa (2001 alkaen) ja matkan varrella on ollut monenlaisia tapauksia. Ei sentään kaikki ole ollut vammaisia ihmisiä, koska eivät pelkästään edellä mainitut ole oikeutettuja vertaistukeen / tai tarvitse sitä, koska kuka vaan meistä ihmisistä voi tulla siihen tilanteeseen että vertaistuki olisi tarpeen.
Itse en ole vastaavia kanavia käyttänyt vertaistuen antamiseen tai saamiseen, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, on käytäntöni toinen.
Tosin, olen kiinnostunut tutustumaan noiden kanavien vertaistukeen. Eli, joku päivä kirjoittelen luultavasti lisää.
Toisena asiana: olen 16 vuotta ollut ja elänyt onnettomuuden jälkeen nk. normaaleissa olosuhteissa ja soveltanut elämääni niin että kykenen lähes kaikkeen mitä elo vaatii.
Aikaisemmin kirjoittelin tuon ”Vammaton Vammainen” tekstini jossa selvitin enempi omaa tilannettani. Mutta siitä myöhemmin.
Jatkan nyt tuosta vammaisten vertaistuesta, koska myöhemmin asiasta lisää muissa aiheissa.
”Vertaistuki perustuu samankaltaisten elämänkokemuksien ja elämänvaiheiden läpi-käyneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä kohtaamiseen ja keskinäiseen tukeen”
No, tuo kuulostaa ihanteelliselta vaihtoehdolta, jos ei muutakaan kylmä arki tarjoa ja sitä se onkin. Varsinkin jos olet vertaistuen tarpeessa, niin ihminen joka empaattisesti ottaa huolesi ja murheesi vastaan, ajatellen että olen joskus kokenut samaa, saa ainakin allekirjoittaneen olon helpottumaan… ”Hei! Täällähän on ihminen joka ymmärtää puutteeni ja tarpeeni kuin peiliin katsoisin”
Tuosta lainauksesta kumminkin puuttuu eräs jumalattoman tärkeä asia: Luottamus, joka mielestäni tulisi olla ensin taattu, ennen kuin ihminen voi avautua elämästään toiselle osapuolelle.
Karvaita kokemuksia tuosta luottamuspulasta ja rehellisyydestä minullakin valitettavasti on, sillä kaikki tukemani ihmiset eivät ole olleet luottamuksen arvoisia. Se on erittäin ikävä asia, sillä kun näen heitä on asiat yhä siinä samassa solmussa, eikä sitä voi kumminkaan auttaa asiaa enempää, ennen kuin vastapuolelta tulee aloite ”Auta minua”
Listaan nyt yleisimpiä ajatuksia mitä vammautuneen päässä pyörii, joko jälkeen vammautumisen tai myöhemmin elämän varrella esiin tulevat kysymykset.
Ensinnäkin on se hyväksyntä, kuinka muut ihmiset ottavat hänet vastaan ja ottavatko ystävät hänet enää joukkoon mukaan. Huolenaiheena on myös se että miten he tulevat pärjäämään elämässä tästä eteenpäin. Parisuhteessa vammautumishetkellä olevilla on suuri kysymysmerkki se miten puoliso enää hyväksyy?
Lista jatkuisi loputtomiin, eli jokainen voi vaikka testata miten asiat sujuisi esim. miten he pärjäisivät pyörätuolissa yhden päivän, kumminkin sitä normaalirutiinia noudattaen? Siinä sitten vasta näkee mitä ne vaikeudet voivat olla.
Sitä ei monikaan tule ajatelluksi että mitä jos niin tapahtuisi? En minäkään silloin ajatellut teininä asiaa ja niin myös käy aika monelle muullekin. Elämä on kuitenkin elämistä varten, kunhan osaa pitää järjen päässä.
Tosin, onhan se totta että vammautuneelle ihmiselle kyllä se eläminen järjestetään siihen muottiin että elämä onnistuu kaikin puolin, joko itsenäisesti elävänä tai avustajan avustuksella (tosin, henkinen puoli ei aina ota tulta alleen, koska se on ihmisestä kiinni, miten ymmärrät ja hyväksyt vammasi).
Ensimmäisenä vaihtoehtona vertaistuelle on kahden ihmisen välinen keskustelu, joko puhelimen, tapaamisen tai sitten vaikka sähköpostin välityksellä.
Tuo viimeinen vaan ei ole niin kätevä muoto, että siitä saisi tarpeellisen kuvan keskustelukumppanista, joka on mielestäni tärkeä asia vuorovaikutuksessa.
Kannatan ehdottomasti tätä muotoa saada vertaistukea, sillä jos ihmiselle ketä vertaistukea hakee on vammansa ymmärtäminen / hyväksyntä prosessi kesken, niin on helpompaa puhua yhdelle ihmiselle privaatisti ja täydellä luottamuksella.
Tukiryhmä on toinen vaihtoehto vertaistuelle. En ole itse ryhmä vertaistukeen osallistunut, joten siitä en niinkään osaa antaa mielipidettäni, mutta kyllä se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta kun ottaa huomioon että ihmisiä on ryhmässä enempi, joten tarinoita, opetuksia, jne. mahtuu enempi.
Internetin verkkoyhteisöt ovat olleet minulle viimeisen kahden vuoden aikana nk. kohtaamispaikkoja, sillä olen saanut verkkoyhteisöissä paljon apua ja autettavia. Ihmiset ovat pystyneet keskustelemaan erittäin aikuismaisesti asiasta mistä asiasta.
Tuolla verkossa lienee vain se vaara että kaikki ei sitä ”tajua” taikka hyväksy, joten turhia kyseenalaistamisia tulee kuultua. Myös nuo halveksuvat ja vammaisen ihmisarvoa alentavat kommentit ovat tuttuakin tutumpia. Niihin ei vaan pidä tarttua, koska on valttia pitää pää kylmänä ja antaa kommenttien mennä painollaan alas.
Onhan siinä tosin vinha perä että mistä voit tuntea ihmisen, jonka olet kohdannut verkossa?
Annan nyt vastauksen eräille kyseenalaistajille: Se on luottamus mikä siinä on A & O. Jos en näe ihmistä luottamuksen arvoisena, en myöskään keskustele nk. arkaluontoisista asioista heidän kanssaan.
Jatkokysymys kuuluisi, mitä jos kumminkin luottamukseni saanut ihminen ottaa ja pettää luottamukseni? Siihen ei auta muu kuin ymmärtää ja hyväksyä asia millaisena se sitten tuleekaan.
Se on valitettavan suuri totuus, mutta pitää nauttia niistä kaikista ihmisistä jotka TODELLA ansaitsevat luottamuksen!
Kumminkaan en suosittele tätä yhteisö vaihtoehtoa jos ihminen on helpolla haavoittuva (vaihtoehtoisesti pitää oman sivunsa tarkoin yksityisenä ja valitsee vain tietyt kaverit)
Täytyy kumminkin muistaa että asennevamma on tarttuvaa, vammaisuus ei! Kannattaa tarkastaa myös Facebook ryhmä asiasta kiinnostuneille.
Kumminkin… tuki mikä tuki on vammaiselle tärkeä osa elämästä.
Kaikki me olemme yksilöitä ja meitä tulee ymmärtää, auttaa, tukea. Kaikki me olemme samassa veneessä ja kenenkään ei tällä kertaa pitäisi jäädä satamaan, mutta valitettavasti se ei ole niin…
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
JÄMÄKKYYTTÄ JA EMPATIAA HALLITUS KAIPAA!
Suomen kansalaiset ovat käyneet villiä veikkausta siitä miten meidän Suomen hallituksen kanssa käy. Ennenaikaisia eduskuntavaaleja on väläytelty aiemmin, mutta tuo ehdotus tuskin on toteutumassa.
Luottamus toisin sanoen horjuu.
Mielestäni tuo Suomen hallituksen velttous kansaa koskevissa asioissa on mennyt nyt siihen pisteeseen että kipeästi tarvittaisiin jämäkkyyttä tuonne hallituksen puoleen ettei asiat menisi liian hyssyttelyksi.
Kansanedustajilta tarvittaisiin enemmän jämäkkää otetta asioihin, muutenhan heille nauraa hevosetkin.
Jotkut yksilöt sitä jämäkkyyttä tarjoaa, mutta he ovat vain yksilöitä, valitettavasti.
Eipä siihen paljon tarvita. Onko se nyt hirveän vaikeaa pysyä sanojensa takana, vai onko se niin että viilaten ja höyläten kansaa vedätetään?
Totta kai puolueen keskeiset säännöt vaikuttavat "manipuloivasti" edustajaan ja sitä myötä ”unohtuu” vaalilupaukset.
Siis sanoista tekoihin ja sillä saataisiin korjattua moni epäkohta Suomen maassa.
Olen tutustunut nyt viimeisen kahden vuoden aikana poliitikkoihin (kuntataso & eduskunta) ja voin sanoa että ihan kiitettäviä kokemuksia ja juttutuokioita heidän kanssa on ollut ja mikä parasta; Heillä on sitä jämäkkää otetta asioihin, eikä kiertelyä, kuten liian monelta olemme tottuneet saamaan vastaukseksi, tai jo kliseinen ”En kommentoi”.
Empatia on kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Mielestäni Suomen eduskunnasta puuttuu empatiaa, mitä tulee ainakin hallitukseen katsoen. Eipä siellä moni ajattele ja varsinkaan toimi omien tunteiden mukaisesti. Tosin, eihän kansanedustajan homma mitään tunteilua ole, sehän on ”raakaa ihmisten kyykyttämistä brutaalein elkein”.
Tämä ei päde kaikkiin kansanedustajiin, mutta valitettavan moneen kyllä sopii kuvaus ”lepsu & sydämetön”.
Empatiaa siis myös kaivataan hallituksen puolelle.
Yksi asia vielä.
Miksei ”tavalliset” ihmiset lähde mukaan politiikkaan, jos heillä on todellakin sanottavaa?
Olen keskustellut monen ihmisen kanssa joilla on todella näkemys siihen miten tässä nyt olisi paras toimia. Loppupeleissähän hallitus päättää, mutta eikö ihmiset tajua ettei noinkaan mitään tule, jos vaan itse makaa sohvalla, kun olisi tilaisuus vaikuttaa!
Moni on antanut vastauksen minulle etteivät he ole edustajatasoa, mutta mikä on se taso? Ei pidä asettaa rimaa turhan korkealle, vaan sopivalle tasolle. Vaikka eduskunnassa on korkeasti koulutettuja, tunnettuja poliitikkoja, julkkiksia, jne. niin ei se tarkoita sitä etteikö tavallisella ihmisellä olisi mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan eduskuntaan.
Pitää löytyä vaan sitä tahtoa ja jämäkkyyttä, jottei asiat jää pöydälle makaamaan. Toiseksi empaattiset, kokeneet ihmiset olisi oiva lisä eduskunta/hallitus tasolle, sillä se antaisi varmasti uusia näkökulmia työn alla oleviin asioihin.
Siispä nyt kaikki ihmiset joilla on ajatuksia, jämäkkyyttä ja hieman empaattisuutta… lähtekää mukaan vaikuttamaan, sillä ehkä juuri sinun äänesi on se ratkaiseva ääni.
Eipä sitä tarvitse (eikä pystykään) lähteä heti eduskuntaan ehdolle, vaan ihan kuntatasolla aloittelee ja jos pelko on siitä ettei tajua asiasta mitään, niin kyllä hommaan pääsee mukaan yllättävän helposti.
Seuraavat kunnallisvaalit ovat 2012 ja niihin on vielä sen verran aikaa että ihminen oppii siinä ajassa paljon, jos vain asenne on kohdallaan.
Mutta suurta osaa ihmisiä vaivaa jo tuo nukkuvan leima, mitä äänestämiseen tulee, joten se ei ole helppo saada ihminen politiikkaan, jos ei ole kiinnostusta miten tämä Suomenmaa lepää.
Turha sitten itkeä miten huonosti menee, kun ei itse halua vaikuttaa asiaan mitenkään. Muistakaa siis käyttää sitä ääntänne!
Tuossa edustaja hommassa pitäisi ”kaikki jyvät löytyä pussista”, sillä se ei sovi heikkohermoisille, takinkääntäjille ja muuten ajattelemattomille ihmisille. Se mitä sanot, tullaan myös muistamaan ja käyttämään sinua vastaan vaadittaessa.
Tuleviin eduskuntavaaleihin on aikaa vielä tovin, mutta nyt sitä vaalityötä pitäisi alkaa tekemään, jos mielii jämäköitä ja empaattisia ihmisiä mukaan eduskuntaan. Nyt en tarkoita itseäni, sillä asetan perheeni ykköstilalle, kuten teki Paula Lehtomäki joka kieltäytyi Keskustan puheenjohtaja tittelin tavoittelusta. Arvostan hänen elettään, sanokoon kuka tahansa mitä.
Kumminkin… meitä on valitettavan moneksi ja mätiä omenoita mahtuu pyrkijöihin mukaan.
Ihmisten, äänestäjien täytyisi nyt muistaa ettei kannata törsätä äänioikeuttaan äänestämällä Aku Ankkaa (jonka vaalimenestys on taattu).
Tässä tämä. Ajatelkaa ihmiset että voitte vaikuttaa hyvinkin huomispäiväänne.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia (PS)
Luottamus toisin sanoen horjuu.
Mielestäni tuo Suomen hallituksen velttous kansaa koskevissa asioissa on mennyt nyt siihen pisteeseen että kipeästi tarvittaisiin jämäkkyyttä tuonne hallituksen puoleen ettei asiat menisi liian hyssyttelyksi.
Kansanedustajilta tarvittaisiin enemmän jämäkkää otetta asioihin, muutenhan heille nauraa hevosetkin.
Jotkut yksilöt sitä jämäkkyyttä tarjoaa, mutta he ovat vain yksilöitä, valitettavasti.
Eipä siihen paljon tarvita. Onko se nyt hirveän vaikeaa pysyä sanojensa takana, vai onko se niin että viilaten ja höyläten kansaa vedätetään?
Totta kai puolueen keskeiset säännöt vaikuttavat "manipuloivasti" edustajaan ja sitä myötä ”unohtuu” vaalilupaukset.
Siis sanoista tekoihin ja sillä saataisiin korjattua moni epäkohta Suomen maassa.
Olen tutustunut nyt viimeisen kahden vuoden aikana poliitikkoihin (kuntataso & eduskunta) ja voin sanoa että ihan kiitettäviä kokemuksia ja juttutuokioita heidän kanssa on ollut ja mikä parasta; Heillä on sitä jämäkkää otetta asioihin, eikä kiertelyä, kuten liian monelta olemme tottuneet saamaan vastaukseksi, tai jo kliseinen ”En kommentoi”.
Empatia on kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Mielestäni Suomen eduskunnasta puuttuu empatiaa, mitä tulee ainakin hallitukseen katsoen. Eipä siellä moni ajattele ja varsinkaan toimi omien tunteiden mukaisesti. Tosin, eihän kansanedustajan homma mitään tunteilua ole, sehän on ”raakaa ihmisten kyykyttämistä brutaalein elkein”.
Tämä ei päde kaikkiin kansanedustajiin, mutta valitettavan moneen kyllä sopii kuvaus ”lepsu & sydämetön”.
Empatiaa siis myös kaivataan hallituksen puolelle.
Yksi asia vielä.
Miksei ”tavalliset” ihmiset lähde mukaan politiikkaan, jos heillä on todellakin sanottavaa?
Olen keskustellut monen ihmisen kanssa joilla on todella näkemys siihen miten tässä nyt olisi paras toimia. Loppupeleissähän hallitus päättää, mutta eikö ihmiset tajua ettei noinkaan mitään tule, jos vaan itse makaa sohvalla, kun olisi tilaisuus vaikuttaa!
Moni on antanut vastauksen minulle etteivät he ole edustajatasoa, mutta mikä on se taso? Ei pidä asettaa rimaa turhan korkealle, vaan sopivalle tasolle. Vaikka eduskunnassa on korkeasti koulutettuja, tunnettuja poliitikkoja, julkkiksia, jne. niin ei se tarkoita sitä etteikö tavallisella ihmisellä olisi mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan eduskuntaan.
Pitää löytyä vaan sitä tahtoa ja jämäkkyyttä, jottei asiat jää pöydälle makaamaan. Toiseksi empaattiset, kokeneet ihmiset olisi oiva lisä eduskunta/hallitus tasolle, sillä se antaisi varmasti uusia näkökulmia työn alla oleviin asioihin.
Siispä nyt kaikki ihmiset joilla on ajatuksia, jämäkkyyttä ja hieman empaattisuutta… lähtekää mukaan vaikuttamaan, sillä ehkä juuri sinun äänesi on se ratkaiseva ääni.
Eipä sitä tarvitse (eikä pystykään) lähteä heti eduskuntaan ehdolle, vaan ihan kuntatasolla aloittelee ja jos pelko on siitä ettei tajua asiasta mitään, niin kyllä hommaan pääsee mukaan yllättävän helposti.
Seuraavat kunnallisvaalit ovat 2012 ja niihin on vielä sen verran aikaa että ihminen oppii siinä ajassa paljon, jos vain asenne on kohdallaan.
Mutta suurta osaa ihmisiä vaivaa jo tuo nukkuvan leima, mitä äänestämiseen tulee, joten se ei ole helppo saada ihminen politiikkaan, jos ei ole kiinnostusta miten tämä Suomenmaa lepää.
Turha sitten itkeä miten huonosti menee, kun ei itse halua vaikuttaa asiaan mitenkään. Muistakaa siis käyttää sitä ääntänne!
Tuossa edustaja hommassa pitäisi ”kaikki jyvät löytyä pussista”, sillä se ei sovi heikkohermoisille, takinkääntäjille ja muuten ajattelemattomille ihmisille. Se mitä sanot, tullaan myös muistamaan ja käyttämään sinua vastaan vaadittaessa.
Tuleviin eduskuntavaaleihin on aikaa vielä tovin, mutta nyt sitä vaalityötä pitäisi alkaa tekemään, jos mielii jämäköitä ja empaattisia ihmisiä mukaan eduskuntaan. Nyt en tarkoita itseäni, sillä asetan perheeni ykköstilalle, kuten teki Paula Lehtomäki joka kieltäytyi Keskustan puheenjohtaja tittelin tavoittelusta. Arvostan hänen elettään, sanokoon kuka tahansa mitä.
Kumminkin… meitä on valitettavan moneksi ja mätiä omenoita mahtuu pyrkijöihin mukaan.
Ihmisten, äänestäjien täytyisi nyt muistaa ettei kannata törsätä äänioikeuttaan äänestämällä Aku Ankkaa (jonka vaalimenestys on taattu).
Tässä tämä. Ajatelkaa ihmiset että voitte vaikuttaa hyvinkin huomispäiväänne.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia (PS)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)