Nyt olisi pahimmat kokous ruuhkat ohitse, kun viimeisenä kevätkokouksena ollut Mäntsälän Perussuomalaisten kevätkokous on käyty.
Tuossa aiemmin oli 25.4.2010 Perussuomalaisten Uudenmaanpiirin Kevätkokous, jonka järjestelyistä vastasi Mäntsälän Perussuomalaiset RY.
Pienellä ryhmällä homma kasattiin ja lopputulosta totta kai odotteli kauhulla, mutta kaiken palautteen jälkeen oli homma onnistunut paremmin kuin oli itse sitä odottanut.
Eli, suuret kiitokset kuuluvat heille, jotka järjestelyihin osallistuivat!
Itse kokouksesta sen verran että mielenkiintoinen tapahtuma tuo oli ja uutta ja vanhan kertaamista kuului.
Tapasin myös tilaisuudessa monia jo ennestään tuttuja kasvoja kaveriyhteisö Facebookista. Mukava tilaisuus oli kaiken kaikkiaan, kun vielä summaa senkin että kokouksessa julkistetut kansanedustaja ehdokkaista oli yksi Mäntsälän Perussuomalaisten Sari Martniku.
Kokouksessa oli vierailevana tähtenä myös Timo Soini. Harmikseni täytyi taas todeta Timon aikataulut, kun olisin halunnut keskustella eräästä asiasta ja kysyä Timon mielipidettä.
Tuleehan noita tilaisuuksia myöhemminkin, joten ei vielä paniikkia sen osin.
Tilaisuuden jälkeen ajattelin että nyt kyllä Perussuomalaiset ovat nousussa, vaikka kyllähän minä olen sen kuullut ja lukenut gallupeista, mutta tuo oli viimeinen silaus asialle.
Tuosta kokouksesta ja ehdokkaamme valinnasta lisää juttua ja kuvia myöhemmin Mäntsälän Perussuomalaiset RY:n sivuilla.
Tällä viikolla oli sitten vuorossa Mäntsälän Perussuomalaisten kevätkokous, johon ei oikeastaan panostettu liikoja, kun puhti oli tuon piirin kokouksen jäljiltä niin lopussa, ettei yksinkertaisesti voimavarat riittänyt.
Kokouksen saldona oli yksi uusi jäsen mukaan toimintaan, eli pikku hiljaa homma alkaa toimia taas.
Se on vaan helkkarin ”noloa” huomata miten Mäntsälässä ollaan ”aktiivisia”. Kyllä valittaa jaksetaan epäkohdista, mutta sitten ei kumminkaan tehdä sen asian eteen mitään?
Tarkoitan nyt lähinnä niitä ihmisiä, jotka rutisee epäkohdista vaikkapa maankäytön ja rakentamisen takia. He voisivat omalla aktiivisuudella vaikuttaa asioiden kulkuun ja vaikuttaa miten kunnassamme asiat lepää.
Toki, eihän sitä kuka vaan lähde politikoimaan, kun ottaa huomioon että monella on työ, perhe, harrastukset, jne. etusijalla, mutta tässä nyt ei ole se tarkoituksena, vaan yksinkertaisesti se että asiat kaipaavat enempi keskustelua ja analyysiä puolueen sisällä!
Eli, nyt Mäntsäläläisille tiedoksi että mukaan toimintaan vaan, jos Perussuomalaisuus on lähellä sydäntä. Me Mäntsäläläiset tarvitsemme rehtejä, jalat maassa tulevasti seisovia ihmisiä kunnanvaltuustoon tai vaihtoehtoisesti tukemaan toimintaamme.
Itse kokouksessa ei mitään kummallista tullut esiin. Lähinnä näkyvyyttä kaivattiin lisää ja sen myös teemme. Pakkohan tässä on alkaa kaikkien jollainosin näkyä, sillä muuten homma ei toimi!
Saman tilanteen eteen on joutunut myös Mäntsälän Invalidit RY jonka epäiltiin olevan edes olemassa enää.
Nyt oma elämäni näyttää rauhoittavan noilta kokous ruuhkilta, joita sitten olikin tuossa huhtikuun puolella aika paljon.
Seuraava tapahtuma olisi Invalidiliiton Ohjausryhmän kokous Helsingissä 8.5.2010 ja sen jälkeen näyttäisi olevan vapaata politiikasta ja muista aktiivihommista hetken aikaa.
Vielä ihan pakko loppuun mainita sellainen asia, johon olemme Mäntsälän Perussuomalaisten kanssa törmännyt, eli yksinkertaisesti Mäntsälän kunta on laiminlyönyt sopimuksia, esim. kun pidimme kevätkokouksen tuolloin 28.4. niin kunnantalon alaoven piti olla 16:50-17:00 avoinna että ne meidän jäsenet keillä ei ovikoodia ole pääsisivät kokoukseen. Mutta toisin oli.
Tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta jolloin tämmöistä kiusantekoa tapahtuu, sillä olen kuullut että mm. likaisista astioista on tullut keittiön puolelta valituksia, vaikka kaikki on hoidettu sopimusten mukaan.
En tiedä onko muut puolueet/yhdistykset kokeneet samanlaista ongelmaa, mutta se on varsin harmillista tapahtukoon se kelle tahansa!
Nyt kesää odottaen vihdoin saapuvan, sillä nyt nuo kylmät tuulet ja sateet riittäisi jo.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia (PS)
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
torstai 15. huhtikuuta 2010
Kevättä kokouksineen
Tervehdys!
Kuten kevääseen kuuluu on eri yhdistyksillä kevätkokouksien aika ja minullakin riittää edellä mainittuja tapahtumia kalenteriin.
Eilen (14.4) oli kevätkokouksista ensimmäinen. Mäntsälän Invalidit RY kokoontui hieman suuremmalla kokoonpanolla kuin aikaisemmin (esim. johtoryhmän kokoukset).
Kokous vietiin läpi ilman suurempia keskusteluja. Puheenjohtajamme Susa ei päässyt valitettavasti paikalle, kun talossa jossa hän asuu on hissiremontti ja näin ollen sähköpyörätuolilla mahdoton päästä ulos. Toivottavasti tuo remontti ei kestä kauan, sillä jos nämä komeat päivät jatkuu, niin se on erittäin kurjaa nyhjöttää vain sisällä.
Kokouksesta sen verran että uusia ideoita tuli muutamia ja sehän on pelkästään positiivista, kun ajattelee sitä että toimintamme on kumminkin niin pientä, että ihmiset ovat kuulemma kyselleet onko järjestöä edes olemassa enää?
Saimme järjestöömme yhden paluumuuttajan ja se on mielestäni erittäin hyvä juttu, kun entisen puheenjohtajamme kuoleman jälkeen on rivit rakoillut pahasti (mm. Mäntsälän kunnanvaltuustossa istuva jäsenemme on kai lopettanut koko yhdistyksessä toimimisen?)
Lisäksi aikaisemmin johtoryhmän kokouksessa hyväksyimme muutaman uuden rivi- ja yhden kannattajajäsenen. Jäsenmäärä on edelleen pieni, mutta sitäkin tiiviimmin homma sujuu.
Tuosta yhdistäytymisestä kahden muun paikallisyhdistyksen kanssa vielä odotellaan tietoa ja sen verran voi tässä kertoa että Järvenpäänseudun Invalidit ovat esittäneet yhdistymiselle mielenkiintonsa. Katsellaan nyt rauhassa, miten Keravan yhdistys vastaa?
Liikuntaesteisyyteen vielä lisäten, että minulle on tullut nyt muutamia yhteydenottoja, kun asiat ei ole vammautuneella/liikuntaesteisellä pelannut kotikunnassani.
Olen jo ensimmäiseen tapaukseen auttanut tekemään kirjallista valitusta Perusturvalautakuntaan, kun kunnalta tuli kielteinen päätös kuljetustukeen. Katsotaan ja kuulostellaan miten PETU vastaa asiaan ja saako tuota tappelua jatkaa?
Toinen ihminen joka otti yhteyttä minuun alkuviikosta oli perheenjäsenensä puolesta asialla. Otin liitosta selvää tuosta tilanteesta ja palaan loppuviikosta asiaan.
Käy vaan hieman ihmetyttää että onko Mäntsälässä yhtään inhimillistä päättäjää/virkamiestä?
Siltä se alkaa tuntua kun tässä (ja niin lukuisissa muissakin kunnissa tai kaupungissa) ei apua tarvitseva, vähäosainen ihminen saa välttämättä apua kunnalta, vaikka se olisi heille lain mukaan subjektiivinen oikeus?
Mielestäni tässä tapauksessa, kun esim. vanhuksilta tai vammaisilta evätään heille kuuluva tuki, kunta/kaupunki pitäisi laittaa edesvastuuseen selvästä syrjinnästä ja päätöksen tehnyt virkamies tulisi laittaa vastuuseen. Mutta näinhän ei tietenkään ole.
On olemassa niitäkin tapauksia milloin selvän virheen tehnyt virkamies on laitettu vastuuseen ja tuloksena joko viraltapano tai sakkoja, mutta näin ei tapahtunut, vaikka 1.9.2009 uudistettu vammaislaki takaa subjektiivisen oikeuden vaikeavammaiselle ihmiselle. Soveltamista lakiin tapahtuu liian paljon!
Olisikohan tässä asiassa syytä päättäjien katsoa peiliin ja ottaa asia todellakin käsittelyyn? Ei se vamma tai vaikeus pelkästään paperilla näy, vaan ihmisen joka ”leikkii” tuomaria pitäisi myös tietää ja tuntea tätä tuen hakijaa paremmin!
En nyt tällä tarkoita että hyvänpäiväntuttuja pitäisi olla, mutta ottaa selville kartoituksen avulla missä niin kuin oikeasti mennään? Voin kuvitella nuo päättäjät istumassa toimistollaan ja tekemässä päätöksiä papereiden mukaan. Liukuhihna työnä tuo varmasti menee ja ilman sen suurempia tunteita ”murskataan” ihmisiltä toive elää tasavertaista elämää nk. normaalien kanssa.
Sain tuossa joku aika sitten kuulla väitöksen, kun olin ”keskustelemassa” muutaman Vihreiden edustajan kanssa asiasta joka koski maahanmuuttajien elättämistä. Väitin, että Suomalainen vähäosainen kärsii, kun maahanmuuttoministerimme & Co. suosii oikein mamuja tulemaan tänne sankoin joukoin.
Vastaukseksi tähän sain että kyllä kunnilla/kaupungeilla on varaa taata lainmukaiset etuudet vanhuksille, vammaisille, jne. ja että väittämäni oli pelkkää huhupuheista kuultua roskakoritavaraa tai sitä kuuluisaa muukalaisvihaa.
Kyllä minua silloin suoraan sanoen ihmetytti suuresti ja vastasin että ”sehän nähdään ja että toivottavasti asia on nyt niin miten sanot sen olevan”.
Mutta, ilman mitään faktatietoa tai tilastoa voin sanoa että nuo Vihreiden edustajat valehtelee minulle väittämällä moista!
Perusteena voin kysyä että miksi sitten ei vanhuksella ole väliä että pääseekö hän liikkumaan kodistaan mihinkään, ilman että sukulaiset, ystävät, koti-apu on häntä siinä auttamassa tai miksi sitten vammautunut ihminen sulkeutuu täysin kotiinsa sängynpohjalle ja menettää elämänhalunsa, kun ei hänelle järjesty apua?
Nämä ei ole väittämiä tai kuultuja kauhuskenaarioita, vaan täyttä nähtyä totta!
Tehkööt jokainen oman päätelmänsä esimerkki tapauksista ja miettiköön sitten millaista olisi samanlaisella tilanteessa eläminen?
Sitten muita kuulumisia.
Mäntsälän Perussuomalaisilla oli valtuustoryhmän kokous maanantaina 12.4 aiheena Mäntsälän maankäytön visio.
Kunnalta oli tullut materiaalia missä oli erinäisiä väittämiä ja meidän piti keskustella ja päättää olemmeko samalla linjalla vai ei. Henkilökohtaisesti näytti väittämät melko kummallisilta… kuka lieneekään tehnyt? Otan aiheen tarkemmin esille myöhemmin, että miten Mäntsälää täytyisi kehittää.
Ensi viikolla olisi kaksi tilaisuutta. Ensin tiistaina menemme Järvenpäätalolle keskustelemaan eduskuntavaalit 2011 ehdokasasettelusta ja loppuviikosta sunnuntaina 25.4 on Perussuomalaisten Uudenmaanpiirin Kevätkokous Mäntsälän kunnantalolla. Itse menen tilaisuuteen nk. ovimieheksi, ainakin näillä näkymin. Mielenkiinnolla odotan tuota tilaisuutta.
Viikolla 17, keskiviikkona 28.4 on Mäntsälän Perussuomalaisten kevätkokous, joten kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita paikanpäälle.
Tässä tämänkertaiset, palataan asiaan
Mikko A. Ratia (PS)
Kuten kevääseen kuuluu on eri yhdistyksillä kevätkokouksien aika ja minullakin riittää edellä mainittuja tapahtumia kalenteriin.
Eilen (14.4) oli kevätkokouksista ensimmäinen. Mäntsälän Invalidit RY kokoontui hieman suuremmalla kokoonpanolla kuin aikaisemmin (esim. johtoryhmän kokoukset).
Kokous vietiin läpi ilman suurempia keskusteluja. Puheenjohtajamme Susa ei päässyt valitettavasti paikalle, kun talossa jossa hän asuu on hissiremontti ja näin ollen sähköpyörätuolilla mahdoton päästä ulos. Toivottavasti tuo remontti ei kestä kauan, sillä jos nämä komeat päivät jatkuu, niin se on erittäin kurjaa nyhjöttää vain sisällä.
Kokouksesta sen verran että uusia ideoita tuli muutamia ja sehän on pelkästään positiivista, kun ajattelee sitä että toimintamme on kumminkin niin pientä, että ihmiset ovat kuulemma kyselleet onko järjestöä edes olemassa enää?
Saimme järjestöömme yhden paluumuuttajan ja se on mielestäni erittäin hyvä juttu, kun entisen puheenjohtajamme kuoleman jälkeen on rivit rakoillut pahasti (mm. Mäntsälän kunnanvaltuustossa istuva jäsenemme on kai lopettanut koko yhdistyksessä toimimisen?)
Lisäksi aikaisemmin johtoryhmän kokouksessa hyväksyimme muutaman uuden rivi- ja yhden kannattajajäsenen. Jäsenmäärä on edelleen pieni, mutta sitäkin tiiviimmin homma sujuu.
Tuosta yhdistäytymisestä kahden muun paikallisyhdistyksen kanssa vielä odotellaan tietoa ja sen verran voi tässä kertoa että Järvenpäänseudun Invalidit ovat esittäneet yhdistymiselle mielenkiintonsa. Katsellaan nyt rauhassa, miten Keravan yhdistys vastaa?
Liikuntaesteisyyteen vielä lisäten, että minulle on tullut nyt muutamia yhteydenottoja, kun asiat ei ole vammautuneella/liikuntaesteisellä pelannut kotikunnassani.
Olen jo ensimmäiseen tapaukseen auttanut tekemään kirjallista valitusta Perusturvalautakuntaan, kun kunnalta tuli kielteinen päätös kuljetustukeen. Katsotaan ja kuulostellaan miten PETU vastaa asiaan ja saako tuota tappelua jatkaa?
Toinen ihminen joka otti yhteyttä minuun alkuviikosta oli perheenjäsenensä puolesta asialla. Otin liitosta selvää tuosta tilanteesta ja palaan loppuviikosta asiaan.
Käy vaan hieman ihmetyttää että onko Mäntsälässä yhtään inhimillistä päättäjää/virkamiestä?
Siltä se alkaa tuntua kun tässä (ja niin lukuisissa muissakin kunnissa tai kaupungissa) ei apua tarvitseva, vähäosainen ihminen saa välttämättä apua kunnalta, vaikka se olisi heille lain mukaan subjektiivinen oikeus?
Mielestäni tässä tapauksessa, kun esim. vanhuksilta tai vammaisilta evätään heille kuuluva tuki, kunta/kaupunki pitäisi laittaa edesvastuuseen selvästä syrjinnästä ja päätöksen tehnyt virkamies tulisi laittaa vastuuseen. Mutta näinhän ei tietenkään ole.
On olemassa niitäkin tapauksia milloin selvän virheen tehnyt virkamies on laitettu vastuuseen ja tuloksena joko viraltapano tai sakkoja, mutta näin ei tapahtunut, vaikka 1.9.2009 uudistettu vammaislaki takaa subjektiivisen oikeuden vaikeavammaiselle ihmiselle. Soveltamista lakiin tapahtuu liian paljon!
Olisikohan tässä asiassa syytä päättäjien katsoa peiliin ja ottaa asia todellakin käsittelyyn? Ei se vamma tai vaikeus pelkästään paperilla näy, vaan ihmisen joka ”leikkii” tuomaria pitäisi myös tietää ja tuntea tätä tuen hakijaa paremmin!
En nyt tällä tarkoita että hyvänpäiväntuttuja pitäisi olla, mutta ottaa selville kartoituksen avulla missä niin kuin oikeasti mennään? Voin kuvitella nuo päättäjät istumassa toimistollaan ja tekemässä päätöksiä papereiden mukaan. Liukuhihna työnä tuo varmasti menee ja ilman sen suurempia tunteita ”murskataan” ihmisiltä toive elää tasavertaista elämää nk. normaalien kanssa.
Sain tuossa joku aika sitten kuulla väitöksen, kun olin ”keskustelemassa” muutaman Vihreiden edustajan kanssa asiasta joka koski maahanmuuttajien elättämistä. Väitin, että Suomalainen vähäosainen kärsii, kun maahanmuuttoministerimme & Co. suosii oikein mamuja tulemaan tänne sankoin joukoin.
Vastaukseksi tähän sain että kyllä kunnilla/kaupungeilla on varaa taata lainmukaiset etuudet vanhuksille, vammaisille, jne. ja että väittämäni oli pelkkää huhupuheista kuultua roskakoritavaraa tai sitä kuuluisaa muukalaisvihaa.
Kyllä minua silloin suoraan sanoen ihmetytti suuresti ja vastasin että ”sehän nähdään ja että toivottavasti asia on nyt niin miten sanot sen olevan”.
Mutta, ilman mitään faktatietoa tai tilastoa voin sanoa että nuo Vihreiden edustajat valehtelee minulle väittämällä moista!
Perusteena voin kysyä että miksi sitten ei vanhuksella ole väliä että pääseekö hän liikkumaan kodistaan mihinkään, ilman että sukulaiset, ystävät, koti-apu on häntä siinä auttamassa tai miksi sitten vammautunut ihminen sulkeutuu täysin kotiinsa sängynpohjalle ja menettää elämänhalunsa, kun ei hänelle järjesty apua?
Nämä ei ole väittämiä tai kuultuja kauhuskenaarioita, vaan täyttä nähtyä totta!
Tehkööt jokainen oman päätelmänsä esimerkki tapauksista ja miettiköön sitten millaista olisi samanlaisella tilanteessa eläminen?
Sitten muita kuulumisia.
Mäntsälän Perussuomalaisilla oli valtuustoryhmän kokous maanantaina 12.4 aiheena Mäntsälän maankäytön visio.
Kunnalta oli tullut materiaalia missä oli erinäisiä väittämiä ja meidän piti keskustella ja päättää olemmeko samalla linjalla vai ei. Henkilökohtaisesti näytti väittämät melko kummallisilta… kuka lieneekään tehnyt? Otan aiheen tarkemmin esille myöhemmin, että miten Mäntsälää täytyisi kehittää.
Ensi viikolla olisi kaksi tilaisuutta. Ensin tiistaina menemme Järvenpäätalolle keskustelemaan eduskuntavaalit 2011 ehdokasasettelusta ja loppuviikosta sunnuntaina 25.4 on Perussuomalaisten Uudenmaanpiirin Kevätkokous Mäntsälän kunnantalolla. Itse menen tilaisuuteen nk. ovimieheksi, ainakin näillä näkymin. Mielenkiinnolla odotan tuota tilaisuutta.
Viikolla 17, keskiviikkona 28.4 on Mäntsälän Perussuomalaisten kevätkokous, joten kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita paikanpäälle.
Tässä tämänkertaiset, palataan asiaan
Mikko A. Ratia (PS)
maanantai 12. huhtikuuta 2010
”Ei ole säästökohteilla rajaa, kun on päästään…”
Niin, säästöjä pitäisi vaan jostakin repiä ja nuo säästöt mielestäni kohdistuvat melko säännöllisesti niihin ihmisryhmiin, jotka harvemmin sanovat ”ei”, ryhtyy lakkoon, tms.
Nyt yksi esimerkki säästöistä, joka koskee lasten turvallisuutta liikenteessä.
Otin yhteyttä Mäntsälän Kuntaan, koskien tyttäreni ensi syksyn esikoulua.
Kertaus on opintojen äiti, siis lähtökohdat ovat nämä:
Olen Sagan (tyttäreni) kanssa päivisin kotona ja näin ollen olen vastuussa hänestä 24/7 (yhdessä toki vaimoni kanssa, mutta minä olen suurimmaksi osaksi päivisin vastuussa tyttärestäni).
Itselläni on liikuntaeste, mutta kunnan mielestä olen täysin terve (oikeanpuolen halvaus 9.10.1993, kävelen itsenäisesti n. 1-2km)
Kun otin yhteyttä kuntaan Sagan esikouluopetusta, pääasiallinen kysymykseni oli se että miten Saga pääsee esikouluopetukseen kulkemaan, sillä itselläni on liikuntaeste ja se on varsinkin talviaikaan todella este.
Sain vastauksia kunnasta.
Karua, mutta totta on se että kunta ei osallistu mitenkään lapsen kuljetukseen (tässä tapauksessa), kun meiltä ei ole tarpeeksi matkaa (5km. minimi) paikkaan, missä esiopetus järjestetään.
Joten, tässä tapauksessa pitäisi kyyditys järjestää ihan omasta puolesta.
Seuraavana kysymyksenä oli että kun itselläni on liikuntaeste, enkä kykene tuota matkaa taittamaan, mikä olisi lähimpään esikoulupaikkaan matkaa?
Vastauksena tähän sain että lapsille pitäisi opettaa kulkea se esikouluun matka ihan itsenäisesti.
Ensinnäkin, ehkä ennen lapsilla oli turvallisempi matkata, kun ei ollut liikaa nopeita autoja ja täysin päättömiä teinikuskeja, joille näemmä tärkeää on näyttää hyvältä ratissa välittämättä yhtään jalankulkijoista.
Olisihan siinä perää että lapsien täytyisi jossakin välissä oppia kulkemaan itsenäisesti ja kyllähän Saga osaa lähimaastossa kulkea.
Mutta nyt olisi kysymys n. 3km matkasta, joka lapsen tulisi taittaa yksin, kun minusta siihen ei apua ole.
Lapsi on kuitenkin lapsi ja jos kuusivuotiaalle pitäisi kellonajat olla selviä, niin siinä voi vaan sanoa että myöhästelyjä tulee varmasti! (jos vielä matkaa taittaa kavereita kotikulmilta)
Esimerkkinä tästä liikenteenparissa törppöilystä on tuo meidän risteys, jossa vauhti nousee useasti ylinopeuteen, vaikka ollaan vielä taajaman alueella.
Olen ottanut tuon asian aikaisemmin esille ja kirjoittanut tuosta risteyksestä aikaisemmin paikallislehtiin. Mitään muutosta ei kumminkaan ole tullut asiaan.
Ratkaisu tuohon turvalliseen kulkemiseen olisi päätetty jo, eli kunta on suunnitellut jo aikaisemmin Isolakeentien ja Lakeenkujan yhdistämisestä, jonka tuloksena olisi Lakeenkujalta turvallista matkustaa jalkaisin ja välttäisi tuon risteyksen ylittämisen.
Kumminkin, tässäkin asiassa Mäntsälän kunta on saamaton, eikä mitään ei ole tapahtunut.
Se olisi mielestäni jokaisen perusturva että saisi rauhassa ja turvallisesti kulkea koulumatkansa, sillä jokaisella ei ole autoa tai muuta keinoa saattaa lastaan esikouluopetukseen/kouluun, kuten tässä allekirjoittaneella on
Tuosta risteysasiasta on kerätty adressi aikoinaan, mutta ei kai se tuottanut tarpeeksi nimiä, kun ei ole sen tiimoilta kuulunut mitään?
Minä olen kyllä henkilökohtaisesti erittäin pettynyt siihen ettei kunta ota tuota ongelmaa tosissaan, sillä tuo Lakeenkujan ja Lahdentien risteys on todellakin riskialtis. Vielä siinä ei ole sattunut mitään, mutta en myöskään välittäisi tapahtuvan.
Jos kunta kaipaa faktoja, niin niitä kyllä on minulla esittää.
Se on ihme ettei Mäntsälän keskustan taajama ole ensinnäkään tasa-arvoista nähnytkään, kun katsotaan Helsingin suunnasta, niin kevyenliikenteenväylät ovat kummankin puolen Lahdentietä alkaen Mäntsälän Sahan risteyksestä, jatkuen keskustan läpi aina Leppäniementien risteykseen asti, jolloin yllättäen oikealla puolella ei kevyenliikenteenväylä jatku, niin kuin vasemmalla puolella.
Olen kuullut siihen syyn, joka oli liika ”moporalli”, jota ei Lahdentien varrella asuneet ihmiset sietänyt ajatuksissaan, mutta olisiko se nyt se suurin syy? En tiedä, mutta jos jollain on siihen tietoa niin valaiskoot asiaa.
Eli, nyt olisi kunnalla oiva tilaisuus korjata nämä epätasa-arvoisuudet ja voittaa edes vähän luottamusta itselleen, kun tällä hetkellä se on ainakin minulla kovin vähäistä.
Ei se paljon vaatisi tuohon Isolakeentien ja Lakeenkujan yhdistämiseen. Mutta jos ei tuotakaan saada kuntoon, niin yksi perhe vakavasti harkitsee muuttoa pois Mäntsälästä.
Loppuun vielä maininta siitä ettei nyt ole todellakaan tarkoitus nostaa vain keskustan ongelmia esiin, sillä esim. Hirvihaarassa kevyenliikenteenväylä on edelleen tekemättä… harmillista, mutta näin paljon kunta välittää jalankulkijoiden turvallisuudesta.
Terveisin
Mikko A. Ratia (PS)
Nyt yksi esimerkki säästöistä, joka koskee lasten turvallisuutta liikenteessä.
Otin yhteyttä Mäntsälän Kuntaan, koskien tyttäreni ensi syksyn esikoulua.
Kertaus on opintojen äiti, siis lähtökohdat ovat nämä:
Olen Sagan (tyttäreni) kanssa päivisin kotona ja näin ollen olen vastuussa hänestä 24/7 (yhdessä toki vaimoni kanssa, mutta minä olen suurimmaksi osaksi päivisin vastuussa tyttärestäni).
Itselläni on liikuntaeste, mutta kunnan mielestä olen täysin terve (oikeanpuolen halvaus 9.10.1993, kävelen itsenäisesti n. 1-2km)
Kun otin yhteyttä kuntaan Sagan esikouluopetusta, pääasiallinen kysymykseni oli se että miten Saga pääsee esikouluopetukseen kulkemaan, sillä itselläni on liikuntaeste ja se on varsinkin talviaikaan todella este.
Sain vastauksia kunnasta.
Karua, mutta totta on se että kunta ei osallistu mitenkään lapsen kuljetukseen (tässä tapauksessa), kun meiltä ei ole tarpeeksi matkaa (5km. minimi) paikkaan, missä esiopetus järjestetään.
Joten, tässä tapauksessa pitäisi kyyditys järjestää ihan omasta puolesta.
Seuraavana kysymyksenä oli että kun itselläni on liikuntaeste, enkä kykene tuota matkaa taittamaan, mikä olisi lähimpään esikoulupaikkaan matkaa?
Vastauksena tähän sain että lapsille pitäisi opettaa kulkea se esikouluun matka ihan itsenäisesti.
Ensinnäkin, ehkä ennen lapsilla oli turvallisempi matkata, kun ei ollut liikaa nopeita autoja ja täysin päättömiä teinikuskeja, joille näemmä tärkeää on näyttää hyvältä ratissa välittämättä yhtään jalankulkijoista.
Olisihan siinä perää että lapsien täytyisi jossakin välissä oppia kulkemaan itsenäisesti ja kyllähän Saga osaa lähimaastossa kulkea.
Mutta nyt olisi kysymys n. 3km matkasta, joka lapsen tulisi taittaa yksin, kun minusta siihen ei apua ole.
Lapsi on kuitenkin lapsi ja jos kuusivuotiaalle pitäisi kellonajat olla selviä, niin siinä voi vaan sanoa että myöhästelyjä tulee varmasti! (jos vielä matkaa taittaa kavereita kotikulmilta)
Esimerkkinä tästä liikenteenparissa törppöilystä on tuo meidän risteys, jossa vauhti nousee useasti ylinopeuteen, vaikka ollaan vielä taajaman alueella.
Olen ottanut tuon asian aikaisemmin esille ja kirjoittanut tuosta risteyksestä aikaisemmin paikallislehtiin. Mitään muutosta ei kumminkaan ole tullut asiaan.
Ratkaisu tuohon turvalliseen kulkemiseen olisi päätetty jo, eli kunta on suunnitellut jo aikaisemmin Isolakeentien ja Lakeenkujan yhdistämisestä, jonka tuloksena olisi Lakeenkujalta turvallista matkustaa jalkaisin ja välttäisi tuon risteyksen ylittämisen.
Kumminkin, tässäkin asiassa Mäntsälän kunta on saamaton, eikä mitään ei ole tapahtunut.
Se olisi mielestäni jokaisen perusturva että saisi rauhassa ja turvallisesti kulkea koulumatkansa, sillä jokaisella ei ole autoa tai muuta keinoa saattaa lastaan esikouluopetukseen/kouluun, kuten tässä allekirjoittaneella on
Tuosta risteysasiasta on kerätty adressi aikoinaan, mutta ei kai se tuottanut tarpeeksi nimiä, kun ei ole sen tiimoilta kuulunut mitään?
Minä olen kyllä henkilökohtaisesti erittäin pettynyt siihen ettei kunta ota tuota ongelmaa tosissaan, sillä tuo Lakeenkujan ja Lahdentien risteys on todellakin riskialtis. Vielä siinä ei ole sattunut mitään, mutta en myöskään välittäisi tapahtuvan.
Jos kunta kaipaa faktoja, niin niitä kyllä on minulla esittää.
Se on ihme ettei Mäntsälän keskustan taajama ole ensinnäkään tasa-arvoista nähnytkään, kun katsotaan Helsingin suunnasta, niin kevyenliikenteenväylät ovat kummankin puolen Lahdentietä alkaen Mäntsälän Sahan risteyksestä, jatkuen keskustan läpi aina Leppäniementien risteykseen asti, jolloin yllättäen oikealla puolella ei kevyenliikenteenväylä jatku, niin kuin vasemmalla puolella.
Olen kuullut siihen syyn, joka oli liika ”moporalli”, jota ei Lahdentien varrella asuneet ihmiset sietänyt ajatuksissaan, mutta olisiko se nyt se suurin syy? En tiedä, mutta jos jollain on siihen tietoa niin valaiskoot asiaa.
Eli, nyt olisi kunnalla oiva tilaisuus korjata nämä epätasa-arvoisuudet ja voittaa edes vähän luottamusta itselleen, kun tällä hetkellä se on ainakin minulla kovin vähäistä.
Ei se paljon vaatisi tuohon Isolakeentien ja Lakeenkujan yhdistämiseen. Mutta jos ei tuotakaan saada kuntoon, niin yksi perhe vakavasti harkitsee muuttoa pois Mäntsälästä.
Loppuun vielä maininta siitä ettei nyt ole todellakaan tarkoitus nostaa vain keskustan ongelmia esiin, sillä esim. Hirvihaarassa kevyenliikenteenväylä on edelleen tekemättä… harmillista, mutta näin paljon kunta välittää jalankulkijoiden turvallisuudesta.
Terveisin
Mikko A. Ratia (PS)
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Urpo Leppänen on kuollut
Helsingin sanomat uutisoi Urpo Leppäsen poismenosta.
Kunnioituksella hänen muistoaan kohtaan
Mikko A. Ratia (PS)
Kunnioituksella hänen muistoaan kohtaan
Mikko A. Ratia (PS)
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Nuorten asemasta
”Lapsissa on tulevaisuus” Mutta nuoriso voi pahoin…
Onko kenties kyseessä vain jonkinmoinen välivaihde aikuisikään?
Joku viisas ehkä kertoo sen, mutta uskon ettei kukaan osaa antaa järkevää vastausta tuohon, vaan nyt pitää tehdä jotakin konkreettista nuorten aseman parantamiseksi.
Usein kuulee ja näkee että aikuiset päivittelevät nuorison käyttäytymistä ja manaavat ettei nuoriso enää osaa käyttäytyä, tms.
Missäköhän lienee syy?
Olisikohan oma kuppi jo nurin ojan puolella ettei paskaakaan kiinnosta miten nuoret voi ja miksi he käyttäytyvät niin?
Liiankin moni vanhempi sysää lapselleen 20 euroa kouraan ja kuvittelee että se ”riittää” herkkää elämänvaihetta käyvää nuorta? Rahallisesti ehkä, muttei henkisesti.
Onhan sekin puoli totta että jos nuorelle (13-17) alat vanhemman roolissa keskustelemaan asioista, niin usein tulee vastauksena pelkkää muminaa (sama vertaus ei päde onneksi kaikkiin nuoriin)
Vanhemmat jotka välittävät lapsestaan ja hänen tekemisistään kyllä luultavasti kuulevatkin paljon lapsensa elämästä häneltä itseltään. Mutta karuna totuutena muistetaan ettei kaikki ole niin välittäviä.
Silloin astuu kuvaan ongelmat mitä nuori kokee mahdollisesti koulussa, kaveripiirissä, tms., jos kukaan ei välitä tai ole kiinnostunut miten nuorella menee ja mitä hänelle kuuluu?
Perheen kuuluisi pelata yhteen maaliin, tavoitteena hyvinvointi kaikilla perheenjäsenillä.
Se ei kovin helpolla onnistu tämän päivän Suomenmaassa, jossa on jo tarpeeksi aikuisilla ongelmia joko työttömyyden, liikatyöllisyyden, tms. merkeissä.
Jos perheessä on työttömyyttä, tietää se usein myös vanhempien juurtumista siihen tilanteeseen ja lasten asiat jäävät usein omien huolien taakse. Näin ei onneksi kaikilla perheillä ole, joten tässäkään en yleistä.
Liikatyöllisyyskin on pahasta, jos perheen vanhemmat joutuvat painaa pitkää päivää ja lapset ovat nk. oman onnen nojassa. Tuohan se tietty itsenäisyyttä, mutta jos vanhemmat ovat nk. ”aina töissä” niin ei sekään ole mitenkään tervettä lapsille tai nuorille.
Alkuperäinen idea lähteä kirjoittamaan tätä lähti Mäntsälän kunnan järjestämästä nuorisoiltamasta 5. helmikuuta 2010.
Mietin tilaisuuden jälkeen että oliko tuo nyt tässä? Eli, onko Mäntsälän kunnanvaltuutetuilla, jotka olivat tuona iltana paikalla, tarkoitus todella parantaa nuorison tilannetta Mäntsälässä?
En ainakaan tuolla tilaisuudessa huomannut että aikuiset olisivat kovinkaan aktiivisesti ollut juttusilla nuorison edustajien kanssa. Se on tosin vaikeaa lähteä nuorten pariin ihan juttelemaan ja kyselemään, koska aika usein törmää ensin seinään.
Kaikkialla Suomessa varmasti vaivaa sama ongelma nuorison keskuudessa.
Kunnilla ja kaupungeilla on tarve säästää ja säästöt kohdistuvat liian usein ihmisiin, jotka eivät ainakaan heti nouse kapinaan (eli, lapset, vanhukset ja vammaiset).
Onhan se helppoa ajatella päättäjien että leikataan määrärahoja lapsista tai nuorisotyöstä, jos semmoista on budjetissa ollenkaan?
Onneksi on vapaaehtoistyössä (seurakunta, tms.) mukana aikuisia seuraamassa nuorison elämää, mutta valitettavasti tuokin on usein katupartio tyyppistä, eli sammuneita nuoria autetaan, tms. eikä näin ollen mitään varsinaista keskustelua synny. Nekin keskustelut usein vaipuvat unholaan, eikä kukaan enää muista taikka välitä kuullusta.
Vapaaehtoistyö on kuitenkin vähemmän houkutteleva aikuisille, joten tullaan kysymykseen mistä ne aikuiset jotka nuorten keskuudessa toimisivat ja ennen kaikkea tulisivat juttuun?
Toki onhan kunnalla omat nuorisotyöntekijänsä.
En tiedä kokonaiskuvaa, mutta luulen että nuorison parissa työskentelevillä ihmisillä on ensinnäkin se ikäkysymys esteenä toimeentulossa nuorison kanssa. Eihän 50-luvulla syntynyt ihminen voi ymmärtää ihan täysin nykynuorisoa, kun hänen nuoruudessaan ei ollut samanlaista kuin nyt.
Onhan heitäkin joiden asenne nuorisoon on kunnossa, eli otetaan selvää ennakkoon mikä on juuri nyt ”in” ja se toinen tärkeä asia, eli asenne.
En nyt syyllisty ikärasismiin ja korjaan heti etteivät kaikki vanhemmat työntekijät ole ihan ”muumioita”. Kiitokset eräälle kaverille, joka selvensi minulle tätä asiaa.
Mutta kysymys kuuluu kuitenkin että miten nuoriso ottaisi vastaan vanhemmat aikuiset heidän ”reviirillään”?
Tuo ei ole ihan niin päivänselvä juttu, koska usein nuoriso ajattelee aikuisista että ”Mitäköhän tuokin ”vanhus” meinaa?”
Kärsivällisyyttä täytyy nuorison parissa työskentelevältä löytyä. Esimerkiksi jos hyppää mukaan nuorisotyöhön nk. rookiena, niin on aika varma ettei nuoriin saa heti sitä kontaktia toimimaan.
Mielenkiintoa nuorison elämää kohtaa täytyy myös olla ja pysyä ajan trendeissä mukana.
Luottamus on ehkä se tärkein. Ainakin henkilökohtaisesti tunnen niin ettei asia mene kovin pitkälle, jos heti ollaan tarjoamassa psykologeja, tms. auttamaan nuorta. Jos nuori avautuu aikuiselle jostakin asiasta, täytyy aikuisten kuunnella asia loppuun asti ja kunnioittaa sitä kuulemaansa niin ettei nosta siitä haloota, jos nuori on niin toivonut!
Usein vaan huomaa että varsinkin vanhemmat ajattelevat niin yksiselitteisesti oman lapsensa ongelmat että heti pitää nousta barrikadille selvittämään asiaa ja niinhän sen ei pitäisi aina mennä…
Yksi tärkeä osa keskustelun aikaansaamisessa on myös se jos vanhemmalla on omakohtaista kokemusta, esim. vaikeuksista mitä on kohdannut nuorena. Tarinat omasta nuoruudesta on elävä esimerkki ja allekirjoittaneena voin sanoa että vaikutusta on ollut nuorisolle kertoa esim. oma tarinani siitä kun nuorena heittää kaiken syrjään, eikä välitä tulevaisuudesta.
Siis kärsivällisyyttä, mielenkiintoa nuorten asioihin, luottamusta ja kenties elävää esimerkkiä pitäisi nyt saada joka kuntaan ja kaupunkiin.
Ei pidä silti unohtaa että kaikki opittu kotoa alkaa, eli kotona jos on hyvä olla, niin kaksinkerroin on helpompi ottaa vastaan aikuinen ”kaveriksi”.
Silti, täytyy muistaa sekin ettei kaikki nuorison edustajat ole niin ”näkyvillä” kuten aikaansa kaupungilla/kylillä, harrastusten parissa, tms. viettävä porukka. Heitä pitäisi auttaa myös selviytymään omista ongelmistaan, joita syrjäytyminen aiheuttaa.
Se onkin sitten vaikea lähteä hakemaan niitä nuoria joilla sosiaalisuus on nollatoleranssissa.
Tottahan toki toivoisi että nämä nuoret tulisivat itse juttelemaan, kun elämässä on ongelmia, tms. Mutta niinhän se ei aina mene ja usein myöskään opettajat tai vanhemmat eivät huomaa nuoren syrjäytymistä.
Eli, syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitäisi kodin ja koulun tehdä parempaa/tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja näin ollen nuoren paha olo kenties helpottaisi?
Joten tässä heitän pallon nyt eteenpäin ja toivon pysyvän sen pelissä, kunnes ratkaisu näihin nuorison ongelmiin saataisiin.
Katsos kun lapsia ei pidä, eikä saa rokottaa aikuisten tyhmyydestä!
Syrjäytyminen on todella inhottava asia nuorena ja kaikki keinot pitäisi käyttää nyt ettei Jokelan ja Kauhajoen tragediat uusiudu.
Lopuksi vielä… Vanhemmat: Rakastakaa ja kuunnelkaa lapsianne.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia (koti-isä)
Onko kenties kyseessä vain jonkinmoinen välivaihde aikuisikään?
Joku viisas ehkä kertoo sen, mutta uskon ettei kukaan osaa antaa järkevää vastausta tuohon, vaan nyt pitää tehdä jotakin konkreettista nuorten aseman parantamiseksi.
Usein kuulee ja näkee että aikuiset päivittelevät nuorison käyttäytymistä ja manaavat ettei nuoriso enää osaa käyttäytyä, tms.
Missäköhän lienee syy?
Olisikohan oma kuppi jo nurin ojan puolella ettei paskaakaan kiinnosta miten nuoret voi ja miksi he käyttäytyvät niin?
Liiankin moni vanhempi sysää lapselleen 20 euroa kouraan ja kuvittelee että se ”riittää” herkkää elämänvaihetta käyvää nuorta? Rahallisesti ehkä, muttei henkisesti.
Onhan sekin puoli totta että jos nuorelle (13-17) alat vanhemman roolissa keskustelemaan asioista, niin usein tulee vastauksena pelkkää muminaa (sama vertaus ei päde onneksi kaikkiin nuoriin)
Vanhemmat jotka välittävät lapsestaan ja hänen tekemisistään kyllä luultavasti kuulevatkin paljon lapsensa elämästä häneltä itseltään. Mutta karuna totuutena muistetaan ettei kaikki ole niin välittäviä.
Silloin astuu kuvaan ongelmat mitä nuori kokee mahdollisesti koulussa, kaveripiirissä, tms., jos kukaan ei välitä tai ole kiinnostunut miten nuorella menee ja mitä hänelle kuuluu?
Perheen kuuluisi pelata yhteen maaliin, tavoitteena hyvinvointi kaikilla perheenjäsenillä.
Se ei kovin helpolla onnistu tämän päivän Suomenmaassa, jossa on jo tarpeeksi aikuisilla ongelmia joko työttömyyden, liikatyöllisyyden, tms. merkeissä.
Jos perheessä on työttömyyttä, tietää se usein myös vanhempien juurtumista siihen tilanteeseen ja lasten asiat jäävät usein omien huolien taakse. Näin ei onneksi kaikilla perheillä ole, joten tässäkään en yleistä.
Liikatyöllisyyskin on pahasta, jos perheen vanhemmat joutuvat painaa pitkää päivää ja lapset ovat nk. oman onnen nojassa. Tuohan se tietty itsenäisyyttä, mutta jos vanhemmat ovat nk. ”aina töissä” niin ei sekään ole mitenkään tervettä lapsille tai nuorille.
Alkuperäinen idea lähteä kirjoittamaan tätä lähti Mäntsälän kunnan järjestämästä nuorisoiltamasta 5. helmikuuta 2010.
Mietin tilaisuuden jälkeen että oliko tuo nyt tässä? Eli, onko Mäntsälän kunnanvaltuutetuilla, jotka olivat tuona iltana paikalla, tarkoitus todella parantaa nuorison tilannetta Mäntsälässä?
En ainakaan tuolla tilaisuudessa huomannut että aikuiset olisivat kovinkaan aktiivisesti ollut juttusilla nuorison edustajien kanssa. Se on tosin vaikeaa lähteä nuorten pariin ihan juttelemaan ja kyselemään, koska aika usein törmää ensin seinään.
Kaikkialla Suomessa varmasti vaivaa sama ongelma nuorison keskuudessa.
Kunnilla ja kaupungeilla on tarve säästää ja säästöt kohdistuvat liian usein ihmisiin, jotka eivät ainakaan heti nouse kapinaan (eli, lapset, vanhukset ja vammaiset).
Onhan se helppoa ajatella päättäjien että leikataan määrärahoja lapsista tai nuorisotyöstä, jos semmoista on budjetissa ollenkaan?
Onneksi on vapaaehtoistyössä (seurakunta, tms.) mukana aikuisia seuraamassa nuorison elämää, mutta valitettavasti tuokin on usein katupartio tyyppistä, eli sammuneita nuoria autetaan, tms. eikä näin ollen mitään varsinaista keskustelua synny. Nekin keskustelut usein vaipuvat unholaan, eikä kukaan enää muista taikka välitä kuullusta.
Vapaaehtoistyö on kuitenkin vähemmän houkutteleva aikuisille, joten tullaan kysymykseen mistä ne aikuiset jotka nuorten keskuudessa toimisivat ja ennen kaikkea tulisivat juttuun?
Toki onhan kunnalla omat nuorisotyöntekijänsä.
En tiedä kokonaiskuvaa, mutta luulen että nuorison parissa työskentelevillä ihmisillä on ensinnäkin se ikäkysymys esteenä toimeentulossa nuorison kanssa. Eihän 50-luvulla syntynyt ihminen voi ymmärtää ihan täysin nykynuorisoa, kun hänen nuoruudessaan ei ollut samanlaista kuin nyt.
Onhan heitäkin joiden asenne nuorisoon on kunnossa, eli otetaan selvää ennakkoon mikä on juuri nyt ”in” ja se toinen tärkeä asia, eli asenne.
En nyt syyllisty ikärasismiin ja korjaan heti etteivät kaikki vanhemmat työntekijät ole ihan ”muumioita”. Kiitokset eräälle kaverille, joka selvensi minulle tätä asiaa.
Mutta kysymys kuuluu kuitenkin että miten nuoriso ottaisi vastaan vanhemmat aikuiset heidän ”reviirillään”?
Tuo ei ole ihan niin päivänselvä juttu, koska usein nuoriso ajattelee aikuisista että ”Mitäköhän tuokin ”vanhus” meinaa?”
Kärsivällisyyttä täytyy nuorison parissa työskentelevältä löytyä. Esimerkiksi jos hyppää mukaan nuorisotyöhön nk. rookiena, niin on aika varma ettei nuoriin saa heti sitä kontaktia toimimaan.
Mielenkiintoa nuorison elämää kohtaa täytyy myös olla ja pysyä ajan trendeissä mukana.
Luottamus on ehkä se tärkein. Ainakin henkilökohtaisesti tunnen niin ettei asia mene kovin pitkälle, jos heti ollaan tarjoamassa psykologeja, tms. auttamaan nuorta. Jos nuori avautuu aikuiselle jostakin asiasta, täytyy aikuisten kuunnella asia loppuun asti ja kunnioittaa sitä kuulemaansa niin ettei nosta siitä haloota, jos nuori on niin toivonut!
Usein vaan huomaa että varsinkin vanhemmat ajattelevat niin yksiselitteisesti oman lapsensa ongelmat että heti pitää nousta barrikadille selvittämään asiaa ja niinhän sen ei pitäisi aina mennä…
Yksi tärkeä osa keskustelun aikaansaamisessa on myös se jos vanhemmalla on omakohtaista kokemusta, esim. vaikeuksista mitä on kohdannut nuorena. Tarinat omasta nuoruudesta on elävä esimerkki ja allekirjoittaneena voin sanoa että vaikutusta on ollut nuorisolle kertoa esim. oma tarinani siitä kun nuorena heittää kaiken syrjään, eikä välitä tulevaisuudesta.
Siis kärsivällisyyttä, mielenkiintoa nuorten asioihin, luottamusta ja kenties elävää esimerkkiä pitäisi nyt saada joka kuntaan ja kaupunkiin.
Ei pidä silti unohtaa että kaikki opittu kotoa alkaa, eli kotona jos on hyvä olla, niin kaksinkerroin on helpompi ottaa vastaan aikuinen ”kaveriksi”.
Silti, täytyy muistaa sekin ettei kaikki nuorison edustajat ole niin ”näkyvillä” kuten aikaansa kaupungilla/kylillä, harrastusten parissa, tms. viettävä porukka. Heitä pitäisi auttaa myös selviytymään omista ongelmistaan, joita syrjäytyminen aiheuttaa.
Se onkin sitten vaikea lähteä hakemaan niitä nuoria joilla sosiaalisuus on nollatoleranssissa.
Tottahan toki toivoisi että nämä nuoret tulisivat itse juttelemaan, kun elämässä on ongelmia, tms. Mutta niinhän se ei aina mene ja usein myöskään opettajat tai vanhemmat eivät huomaa nuoren syrjäytymistä.
Eli, syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitäisi kodin ja koulun tehdä parempaa/tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja näin ollen nuoren paha olo kenties helpottaisi?
Joten tässä heitän pallon nyt eteenpäin ja toivon pysyvän sen pelissä, kunnes ratkaisu näihin nuorison ongelmiin saataisiin.
Katsos kun lapsia ei pidä, eikä saa rokottaa aikuisten tyhmyydestä!
Syrjäytyminen on todella inhottava asia nuorena ja kaikki keinot pitäisi käyttää nyt ettei Jokelan ja Kauhajoen tragediat uusiudu.
Lopuksi vielä… Vanhemmat: Rakastakaa ja kuunnelkaa lapsianne.
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia (koti-isä)
Kyllä se Perussuomalainen kiinnostaa muitakin
Lyhyen kirjoituksen tässä julkaisen. Lukekaa juttu, niin tiedätte paremmin.
Uudensuomen Uutiseen viitaten, Perussuomalaiset myös kiinnostaa muitakin kuin tavallisia Suomalaisia "uppiniskoja"
Tervetuloa joukkoon!
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
Uudensuomen Uutiseen viitaten, Perussuomalaiset myös kiinnostaa muitakin kuin tavallisia Suomalaisia "uppiniskoja"
Tervetuloa joukkoon!
Kunnioituksella
Mikko A. Ratia
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Kevään korvilla…
Kevät on pikkuhiljaa saapumassa Etelä-Suomeen. Pakkas-yöt kumminkin jatkuvat, eli se varmasti hidastaa kevään lopullista tuloa… mutta kuka tietää, sen kertokoon.
Olen viettänyt nyt hiljaiseloa blokin suhteen, mutta en todellakaan ole luopunut ajatuksistani!
Syyt ovat ihan liikakuormitus ja myöskin lomailu, jota tuli harrastettua tuossa kaksi viikkoa sitten, kun vaimolla oli talvilomaa.
Aikaa on mennyt lähinnä koti-perhe-työ-opiskelu-politiikka akselilla ja vapaapäiviä/hetkiä olen käyttänyt ihan rentoutumiseen, ilman suurempia kiireitä.
Ensinnäkin. Tässä on tapahtunut niin paljon ettei sitä oikein osaa päättää mistä aloittaa, mutta keskeiseksi asiaksi jäi tuo nuorten asema nyky-yhteiskunnassa.
Muutamasta aiheesta tuossa jo aloittelinkin kirjoittamista, mutta nuo jäivät keskeneräiseksi, joten jatketaan niitä sitten myöhemmin.
Eduskuntavaalitkin on ollut puheena. Varsin sekametelisakkia myös on mukana kinuamassa paikkaa eduskuntaan. Omastakin kunnastamme on asettumassa ehdolle ainakin muutamia ihmisiä, mutta tarkemmin en ole välittänyt ottaa selvää.
Mäntsälän Perussuomalaisten kesken on ollut jotakin puhetta, mutta oma kantani asiaan on ettei meidän tulisi nyt ryhtyä siihen työhön mitä tuommoinen vaatisi. Ehdokkaita olisi, mutta liian rankka homma tuo vaalirumba on, jotta ääniä saadaan kasaan tarpeeksi.
Itse en katso kuin vuoden 2012 kunnallisvaaleihin, johon aion asettua ehdoille. Tulevaisuus vaan näyttää miten ja minkä puolueen listoilta.
En ole silti Perussuomalaisia (PS) jättämässä.
Lähinnä minun pitäisi vähän enempi keskittyä yhteen, kuin viiteen eri asiaan, joita nyt on ollut. Siinä takaisi itselleen sen työrauhan, jota nyt ei liiemmin ole ollut.
Keskustelua on ollut. Elävässä elämässä, eli arkipäivisin keskustellut ihmisten kanssa asioista maan ja taivaan väliltä.
Kotikulmilla Mäntsälässä on esiintynyt aiheita, jotka olen ottanut ”sydämen asioiksi”, eli toisin sanoen vien asioita ruohonjuuritasolta eteenpäin.
Verkossa on ne kiivaimmat keskustelut käyty. Lähinnä näistä epäkohdista on käyty varsin monia kirjavia keskusteluja.
Voi melkein arvata että kyseessä on ollut maahanmuuttajat, joiden toimista (Islam) on ollut erityisesti puhetta. Vastapuolelta, eli maahanmuuttajien puolustajilta on tullut lähinnä kiintoisaa tekstiä. Sillä lähestulkoon aina milloin käymme selvästä asiasta keskustelua, niin jostakin kumman syystä keskustelun paino käy loppua kohden aina enemmän ja enemmän muuhun kuin alkuperäiseen aiheeseen.
Kysymys käy vaan mielessä että eivätkö puolestapuhujat osaa antaa vastausta moiseen kysymykseen? No, siihen odotellaan vastausta vieläkin.
Jotakin soraääniä on kuulunut parin muun pienemmän puolueen linjoilta. Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS) ja Itsenäisyyspuolueen (IPU) tahoilta on tullut hieman epäilyttävää palautetta. Lähinnä nuo kyseenalaistamani toimet mitä nuo edellä mainitut yhdistyksen harrastaa on aiheuttanut jotakin närää.
Vastauksia tosin olen saanut, mutta nekin voi hyvin asettaa epäilyttävään valoon, jos vähänkin keskittyy olennaiseen.
Viimeiseksi vielä että nyt on kysymys ihan muusta kuin Mäntsälän IPU:sta!
Niin, palatakseni arkipäiväisiin asioihin, eli eduskuntavaalit, ydinvoimapäätös, (edelleen) maahanmuuttopolitiikka, Suomen lainsäädäntö, nuoriso, lapset, perhe…
Noista seuraavista asioista tulee lähipäivinä asiaa kirjoitettua, kunhan vaan aika antaa periksi, sillä nyt lähimmät viikot näyttävät todella kiireisiltä.
Nyt Mäntsälän Kartanonpelto hiljenee, mutta vain hetkeksi.
Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia (PS)
Olen viettänyt nyt hiljaiseloa blokin suhteen, mutta en todellakaan ole luopunut ajatuksistani!
Syyt ovat ihan liikakuormitus ja myöskin lomailu, jota tuli harrastettua tuossa kaksi viikkoa sitten, kun vaimolla oli talvilomaa.
Aikaa on mennyt lähinnä koti-perhe-työ-opiskelu-politiikka akselilla ja vapaapäiviä/hetkiä olen käyttänyt ihan rentoutumiseen, ilman suurempia kiireitä.
Ensinnäkin. Tässä on tapahtunut niin paljon ettei sitä oikein osaa päättää mistä aloittaa, mutta keskeiseksi asiaksi jäi tuo nuorten asema nyky-yhteiskunnassa.
Muutamasta aiheesta tuossa jo aloittelinkin kirjoittamista, mutta nuo jäivät keskeneräiseksi, joten jatketaan niitä sitten myöhemmin.
Eduskuntavaalitkin on ollut puheena. Varsin sekametelisakkia myös on mukana kinuamassa paikkaa eduskuntaan. Omastakin kunnastamme on asettumassa ehdolle ainakin muutamia ihmisiä, mutta tarkemmin en ole välittänyt ottaa selvää.
Mäntsälän Perussuomalaisten kesken on ollut jotakin puhetta, mutta oma kantani asiaan on ettei meidän tulisi nyt ryhtyä siihen työhön mitä tuommoinen vaatisi. Ehdokkaita olisi, mutta liian rankka homma tuo vaalirumba on, jotta ääniä saadaan kasaan tarpeeksi.
Itse en katso kuin vuoden 2012 kunnallisvaaleihin, johon aion asettua ehdoille. Tulevaisuus vaan näyttää miten ja minkä puolueen listoilta.
En ole silti Perussuomalaisia (PS) jättämässä.
Lähinnä minun pitäisi vähän enempi keskittyä yhteen, kuin viiteen eri asiaan, joita nyt on ollut. Siinä takaisi itselleen sen työrauhan, jota nyt ei liiemmin ole ollut.
Keskustelua on ollut. Elävässä elämässä, eli arkipäivisin keskustellut ihmisten kanssa asioista maan ja taivaan väliltä.
Kotikulmilla Mäntsälässä on esiintynyt aiheita, jotka olen ottanut ”sydämen asioiksi”, eli toisin sanoen vien asioita ruohonjuuritasolta eteenpäin.
Verkossa on ne kiivaimmat keskustelut käyty. Lähinnä näistä epäkohdista on käyty varsin monia kirjavia keskusteluja.
Voi melkein arvata että kyseessä on ollut maahanmuuttajat, joiden toimista (Islam) on ollut erityisesti puhetta. Vastapuolelta, eli maahanmuuttajien puolustajilta on tullut lähinnä kiintoisaa tekstiä. Sillä lähestulkoon aina milloin käymme selvästä asiasta keskustelua, niin jostakin kumman syystä keskustelun paino käy loppua kohden aina enemmän ja enemmän muuhun kuin alkuperäiseen aiheeseen.
Kysymys käy vaan mielessä että eivätkö puolestapuhujat osaa antaa vastausta moiseen kysymykseen? No, siihen odotellaan vastausta vieläkin.
Jotakin soraääniä on kuulunut parin muun pienemmän puolueen linjoilta. Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS) ja Itsenäisyyspuolueen (IPU) tahoilta on tullut hieman epäilyttävää palautetta. Lähinnä nuo kyseenalaistamani toimet mitä nuo edellä mainitut yhdistyksen harrastaa on aiheuttanut jotakin närää.
Vastauksia tosin olen saanut, mutta nekin voi hyvin asettaa epäilyttävään valoon, jos vähänkin keskittyy olennaiseen.
Viimeiseksi vielä että nyt on kysymys ihan muusta kuin Mäntsälän IPU:sta!
Niin, palatakseni arkipäiväisiin asioihin, eli eduskuntavaalit, ydinvoimapäätös, (edelleen) maahanmuuttopolitiikka, Suomen lainsäädäntö, nuoriso, lapset, perhe…
Noista seuraavista asioista tulee lähipäivinä asiaa kirjoitettua, kunhan vaan aika antaa periksi, sillä nyt lähimmät viikot näyttävät todella kiireisiltä.
Nyt Mäntsälän Kartanonpelto hiljenee, mutta vain hetkeksi.
Kunnioituksella,
Mikko A. Ratia (PS)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)