Suojatiepäivystys 13-16.8.2013

Tervehdys!

MLL Mäntsälän paikallisyhdistys järjestää elokuussa SUOJATIEPÄIVYSTYKSEN!

Päivystys tapahtuu yhteistyössä alakoulujen vanhempainyhdistysten sekä Anttilan asukasyhdistyksen kanssa ti 13.8. - pe 16.8. aamuisin klo 8-8.30.

Päivystyspaikkoina toimivat välittömästi koulujen läheisyydessä olevat risteykset ja tien ylitykset sekä Anttilan asuinalue.

Päivystäjät erottuvat liikenteestä huomioliivein ja tarkoituksena onkin olla näkyvillä, hymyillä ja toivottaa hyvät huomenet. Näin kiinnitämme niin autoilijoiden kuin jalankulkijoidenkin huomion koulujen lähialueiden vaarapaikkoihin.
Tarvitsemme kuitenkin lisää päivystäjiä! Olet aarre, jos ilmoittaudut yhdellekin aamulle, eli koko settiin ei tarvitse sitoutua.

Ilmoittautua voi sähköpostiin mll.mantsala@gmail.com

TULE MUKAAN TURVAAMAAN KOULUTIETÄ!

Kesäkuulumiset

Tervehdys!

Viimeisestä blogitektistäni on kulunut sen verran aikaa, että ajattelin nyt pitkästä aikaa treenailla tätäkin puuhaa.

Kesälomani aikana olen seurannut melko vähän nykyistä meininkiä suomenmaassa, mutta silti olen aika hyvin kärryillä missä mennään. Kiitos facebookin uutistulvan.

Siitä tulikin mieleeni eräs uutinen, jossa kerrottiin amerikkalaisten nuorten pakenevan facebookista kohti uusia verkostoja. Ei mikään ihme, kun koko palvelu on muuttunut aikuisten hiekkalaatikoksi.

Kerronpa ajankulukseni esimerkin, kun perussuomalaisten puoluekokousta vietettiin joensuussa kesäkuun lopulla, niin ihmeen paljon kuului väkätystä, mm. vasemmiston suunnalta. En jumankauta ymmärrä miksi kenellekkään muulle kuuluu mitä persut kokouksessaan äänestää tai tekee?

Kai se on pelkoa tai sitten lapsellista älämölöä hiekkalootalla, nimeltään sosiaalinen media.

Juuri Somessa törmäsin näihin ihme nillitäjiin. Vaikka minulle on yks hailee mitä persut tekee ja keitä valitaan luottamustoimiin, niin pakko oli hehkuttaa omissa pikku oloissaan puoluesihteeri valintaa, joka osui ja upposi just eikä melkein! Onnea vielä kerran Riikka Slunga-Poutsalolle ja muille luottamustoimia tehtäväkseen saaneille!

Nillitäjistä sikseen ja palataan tähän hetkeen.

Mitä tulee minun aktiivisiin toimiin kuntamme sisällä, niin koko alkuvuoden ja tämän meneillään olevan kesäloman ajan on ollut hieman hiljaisempaa aikaa. Vapaaehtoisena Nuorten päihteetömän Yö-kahvilan ja Kirkonkylän koulun vanhempainyhdistyksen toimissa se on mennyt.

Kerrataan se vielä ettei politiikka ole enää kuvioissa mukana, niin kuin toimiani seuraavat ihmiset tietävätkin.

Aikeissani on kyllä toimia takapiruna eräälle ihmiselle tulevaisuudessa. En kerro nyt sen enempiä, koska mitään kampanjointia ei ole vielä käynnissä. Sanonpahan vaan että henkilö ketä edustan, on sanojensa takana!

Tarkoituksenani on jatkaa toimia vapaaehtoisena myös syksyllä. Nuorisolle suunnatussa yö-kahvilassa aion vaikuttaa niin kuin ennen, koska nuoriso kumminkin on edelleen tämän maan tulevaisuus, vaikka Kataisen hallitus ajattelisi toisin.

Myös Mäntsälän Kirkonkylän koulun vanhempainyhdistyksen toimissa vapaaehtoinen toiminta jatkuu. Ei nyt vielä mitään suunnitelmia ole, mutta kesän aikana pitäisi jotakin ajatuksia kirjoittaa ylös miten tulevaisuudessa voisi toimia.

Vapaaehtoistoiminta jatkuu myös MLL:n suojatiepäivystyksen merkeissä. Nyt olisi jokaisella lapsensa koulumatkan turvallisuuden puolesta puhuvien vanhempien tehdä puheista totta ja jos vaan mitenkään kiireiltänne kerkiätte, niin päivystys olisi 13-16.8.2013 klo 8-8:30. Ei vaadi siis paljon aikaanne turvata lapsille turvallinen koulumatka.

Henkilökohtaisista asioistani on nyt tärkeimpänä proggiksena oppisopimuskoulutuspaikan haku. Kerroin blogillani aikaisemmin oppisopimuskoulutus ongelmasta, kun ei tahdo löytyä paikkaa jossa käytännön työn hoitaisin. Nyt kumminkin aion ottaa tiettyihin tahoihin yhteyttä uudemman kerran... jos vaikka nyt onni potkisi minuakin?

Jos ei kumminkaan tärppää, niin sitten onkin hiukan vaikeampaa täyttää päivät, jotka on käynyt ahdistaa jo pidemmän aikaa.

Toivotaan silti että pääsisin kouluttautumaan vihdoinkin nuoriso-ohjaajan ammattiin?

Lopuksi voisin sanoa uusille tuttavuuksille että kannattaa lukea blogiltani myös noita vanhempia kirjoituksia, koska moni ei minua tunne vielä, eikä näin ollen ole tietoinen taustoistani.

Hyvää kesän jatkoa toivotellen

Mikko A. Ratia

PS. Uusi blogisivusto on avattu. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Oppia ikä kaikki...

Täytän 37 vuotta tänä vuonna. En ole siltikään vielä mitään ammattititteliä itselleni lukenut.

Nuoruuden toilailut vei mahdollisuuteni normaaliin elämään ja vaikka onnettomuuden jälkeen olin aikeissa jatkaa opintojani kauppaoppilaitoksen puolella ja tähtäimenä merkonomin tutkinto, niin elämässä sattui ja tapahtui suuren muutoksen äärellä paljon negatiivista joka loppupeleissä veti voimat jatkaa opintoja.

Sain elämän järjestykseen vuosituhannen alussa, mutta silloin en ajatellut kouluun palaamista, vaan yksinkertaisesti otin aikani tulevaisuuden järjestämiselle.

Edessä oli kumminkin yksi suurimmista muutoksista mitä elämäni aikana on tapahtunut.

Tyttäreni syntyi 23.7.2004 ja kuten olimme jo vaimoni kanssa sopineet, että jäisin koti-isäksi, kunnes tyttäremme aloittaisi koulunkäynnin.

Tällä hetkellä Saga on suorittanut kakkosluokan mallikkaasti ja nauttii nyt kesälomasta.

Tähän päivään asti siis olen ollut koti-isä Sagalle ja muuten arjen on täyttänyt kodin lisäksi vapaaehtoistyöt/yhdistyshommat (mm. lasten ja nuorten parissa).

Aloin ajatella yhä tarkemmin omaa tulevaisuuttani tässä yhteiskunnassa ja tulin siihen lopputulokseen että nyt tai ei koskaan on minun jatkettava siitä mihin onnettomuuden jälkeen 1994 jäin.

Aloin miettimään vaihtoehtoja.

Valinta on tullut pitkien pohdintojen jälkeen yhä varmemmaksi.

Nuoriso-ohjaajaksi olen siis päättänyt kouluttautua, joka ei varmasti tule kellekään tutulle ihmiselle yllätyksenä.

Olen ollut syksystä 2010 mukana vapaaehtoistyössä nuorisolle suunnatussa päihteettömässä yö-kahvila toiminnassa Mäntsälässä. Vapaaehtoistyöstä olen saanut kullanarvoista kokemusta.

Niin kuin ystävät, tuttavat & seuraajani jo tietävätkin olen elänyt melko vaiherikkaan nuoruuden. Pidän sitä arvokkaana kokemuksena/lisänä mitä tulee nuorten kanssa toimimiseen. Niin voin kertoa avoimesti mitä voi käydä, jos ei elämää arvosta tarpeeksi ja leikkii viikatemiehen kanssa hippaa. Muutenkin minulla on kokemusta nuorison parissa elämisestä.

Olen aina ollut tekijä, enkä niin ollen koulunpenkillä niin hyvin viihdy. Lisäksi auto-onnettomuudesta jäänyt liikuntaeste nousee pääosaan, mitä julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen loppupeleissä aiheuttaisi.

Aloin kyselemään onnistuisikohan oppisopimuskoulutuksella saada nuoriso-ohjaajan ammatti suoritettua?

Olin keskustellut asiasta erään ystäväni kanssa ja hän kannusti minua kokeilemaan onneani, mitä tulee oppisopimuskoulutukseen. Otin ensin yhteyttä Keudaan, varmistaakseni opiskelujen onnistumisen ja sieltä saatuani myönteisen päätöksen jälkeen aloin kyselemään mahd. paikkoja missä käytännön työn koulutuksessa suorittaisin.

Ensiksi tietysti kysyin Mäntsälän Kunnan Nuorisotoimesta paikkaa, kun tiesin että porukkaa siellä tarvitaan. Vastaus oli kumminkin kieltävä, sillä nuorisotoimella ei ollut resursseja ottaa uusia ihmisiä oppisopimuskoulutukseen.

Sain kumminkin neuvon ottaa yhteyttä vuodenvaihteen jälkeen, sillä silloin voisi olla helpompi sauma päästä mukaan nuorisotyöhön.

Seuraavana kohteena oli Mäntsälän seurakunta josta kysyin oppisopimuspaikkaa. Nuoriso-ohjaaja sieltä vastasi että välittää asian eteenpäin kirkkoherralle, jonka tunsin jo entuudestaan.

Odottelin aikana ja tänäkään päivänä ei ole mitään kuulunut.

Voi olla että seurakunnassakin on sen verran koreamman profiilin asioita selvitettävänä, että yksi oppisopimus kysely on jäänyt kasan alle.

Vuosi vaihtui ja otin heti tammikuussa yhteyttä kunnan uuteen vapaa-aika päällikköön (joka siis vastaa nuorisotoimesta).

Olin sillä kertaa vaan muuttanut taktiikkaa ja tarjosin nyt itseäni nk. palkattomana työharjoittelijana (Eli, oppisopimuksesta maksettava palkka jäisi kokonaan pois ja jäljelle jää vakuutukset).

Mutta tälläkään kertaa en onnistunut tavoitteessa. Syy oli yksinkertaisesti sama. Resurssipula.

Kiitin ja kumarsin ja hämmästelin aikani, kunnes unohdin hetkeksi olevani edes haaveillut moisesta.

Myöhemmin olin puheissa erään opettajan kanssa oppisopimusasiasta Kirkonkylän koulun vanhempainyhdistyksen kokouksen jälkeen. Kerrottuani aikeeni ja mitä olin saanut vastaukseksi, opettaja kehotti minua ottamaan yhteyttä koulun rehtoriin ja kysellä oppisopimuspaikkaa myös koululta. Koulunkäyntiavustajia tarvitaan kuulemma lisää ja miksei ilmainen työvoima heille kelpaisi.

Olin kumminkin kunnan ja seurakunnan toiminnan jälkeen erittäin epäileväinen ja siirsin tahallani kysymistä tuonnemmaksi.

Tänään olen saanut virtaa tarpeeksi jatkaa oppisopimuskoulutus paikan hakemista. Keinot ovat samat, eli palkattomaksi työharjoittelijaksi tarjoan itseäni, sillä ei voi olla niin persaukista tämä toiminta, ettei ole varaa edes vakuuttaa muuten ilmaista työvoimaa!

Kiitos tästä virtapiikistä kuuluu kahdelle koulunkäyntiavustajalle, ketkä hämmästeli ja kummasteli, miksen tavoitteeseeni en päässyt.

Kesän jälkeen jatkan hakua ja kyselyä. Pakkohan jostakin on löytyä työpaikka.

Naurattaa vaan ajatus, kun puhutaan suuresta työvoimapulasta ja että monta tuhatta maahanmuuttajaa tarvitaan paikkaamaan suomalaiset työpaikat. SIIS MITKÄ TYÖPAIKAT?

Allekirjoittanut kyllä näkisi itsensä mieluusti hyödyksi tälle maalle tulevaisuudessa.

Nyt ei pahemmin hyötyä meikäläisestä ole, vaikka teenkin vapaaehtoisena samoja hommia.

Se ei riitä, koska vaikka olisin joka jumalan kerta valvojana kun yö-kahvila järjestetään, niin ei siitä loppupeleissä ole kuin sen hetken hyöty.

Syksyllä taistelu jatkuu. Sitä ennen kumminkin nautitaan kesästä ja lämmöstä.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Arvon minäkin ansaitsen (eli juttua terveydenhuollosta)

Niin kuin varmasti jokaisella meistä on oma tarinansa kerrottavana julkisesta tervedenhoidosta, niin pakko minunkin on nyt työntää lusikkani tuohon soppaan.

En ole paljoa valittanut terveydenhoidosta yleisesti, kun tiedän mikä tilanne meillä mäntsälässä oli.

Kaikki alkoi siitä, kun olin 9.10.1993 vakavassa auto-onnettomuudessa ja onnettomuuden seurauksena sain aivoruhjevamman.

Kun sairaalasta tuli siirto tammikuussa 1994 kotia kuntoutumaan, niin silloin kaikki sujuikin mallikkaasti.

Onnettomuuden jälkitilana minulle oli jäänyt tolkuttomat päänsäryt, jotka oli viedä tajun pahimmillaan.

Päähäni asennettiin sairaalassa shuntti, jota ilman perheeni olisi nyt yhtä vajaa.

Silloinen terveydenhuolto pelasi paremmin kuin hyvin Mäntsälässä. Jos terveydestä oli huoli ja varsinkin aivoruhjevamman saaneena pelotti välillä kovat särkytilat (shuntin toiminta, tms.), niin ei ollut tarve jonottaa aikaa lääkärille kuukausitolkulla, kuten esim. tuossa vuoden alussa kävi (3kk jonossa lääkärille)

Lääkärit olivat tuttuja ja ennenkaikkea päteviä ihmisiä, jotka todellakin välitti potilaasta vaikka kyseessä oli omaa hölmöyttään elämänsä sössinyt nuorimies. Mitään ylitsekävelyä ei siis tapahtunut.

Toki onhan vieläkin päteviä ihmisiä lääkärinviroissa mäntsälässä, mutta kovin on määräaikaisia nuo pestit.

Elämässä kumminkin sattui ja tapahtui ja putosin kelkasta mitä tuli kontrolleihin (mm. pään kuvaukset ja neuropsykologin vastaaotot). Särky vai jatkui, mutta jossakin vaiheessa se oli jo niin arkipäivää, että perusburanasta sai sen hetkisen avun.

Oli tietysti omaakin vikaa, kun en pitänyt silloin huolta oikeuksistani terveydenhoitoon, kun se oli vielä hyvällä mallilla. Kuten sanottua, elämä vei - Onneksi se vei oikeaan suuntaan lopulta.

Asuin vuodet 2001-2007 Tuusulan Kellokoskella, jossa lääkärillä käynnit yhä vähenivät. Kaikesta pienestä flunssanperkeleestä en viitsinyt vaivata itseäni, vaan hoitelin itseni kuntoon kotikonsteilla. Silloin aikaisintaan menin vaivaamaan herra tohtoria, kun sairastamiselle ei näkynyt loppua.

Muutimme takaisin kotikuntaan mäntsälään keväällä 2007.

Viime vuoden puolella sitten, kun oli aika hakea fysioterapian jatkoa ajatellen lääkärintodistus terveyskeskuksesta sattuikin yllättävä käänne.

Olin jo vuonna 2011 käynyt lääkärillä yhä kovempien päänsärkyjen johdosta ja silloinen lääkäri oli kyllä sitä mieltä että minut pitäisi laittaa eteenpäin tutukimuksiin että kaikki on pääkopassa ok.

Mutta sekin jäi, sillä tämä lääkäri siirtyi muihin tehtäviin terveyskeskuksessa ja kun menin seuraavan kerran samasta asiasta, tällä kertaa eri tohtorin juttusille, niin komento oli selvä. Syö buranaa.

En sitten jäänyt kapinoimaan, vaan tyydyin kohtaloon ja hain perhepakkauksen buranaa apteekista.

Viime vuonna kun hain tuota edellä mainittua lääkärintodistusta fysioterapian jatkoa varten oli mäntsälässä tehdyn uudistuksen myötä vaihtunut homma siten että sama lääkäri vastaisi hoidosta jatkossakin, eli nk. oma lääkäri oli tullut kuvioihin.

Meidän alueen oma lääkäri on ulkomaalais syntyinen nuori naislääkäri, joka kirjoitti lausunnon fysioterapian jatkosta muitta mutkitta ja otti sitten yllättäen puheeksi tuon aikaisemman pään kontrollikuvauksen. Hän suorastaan ihmetteli miten voikaan olla totta, ettei minun tapausta ole viety eteenpäin?

Vastasin tuttuun tyyliin että ”en tiedä miksi? Mutta kai tohtorit tietää tarkemmin ketä kannattaa hoitaa?”

Hän laittoi kumminkin pyörät pyörimään ja lähetteen neurologille ja kuvauksiin. Kiitin, poistuin hymyssä suin paikalta ja tunsin olevani taas ihminen muiden joukossa.

Mutta ei aikaakaan, kun hyvinkäältä tuli kirje. Ajattelin ennen avaamista että jopas on nopeaa toimintaa, mutta tyrmistyin täydellisesti luettuani että neurologi on pistänyt lähetteen bumerangina takaisin eikä näe syytä ottaa minua vastaan.

Syyt tuohon on selvillä. Ei ole rahaa, koska se on yleinen ongelma. Mutta onko se kanssa yksi syy miksei minusta ole niin väliä että en ole vakituisesti duunissa, vaan työkyvyttömyyseläkkeellä ja näin ollen mitään tuottamaton tälle maalle? (Vaikka maksan siinä missä muutkin veroja ansionmenetyskorvauksista)

Tähän on tyytyminen nykypäivänä, ettei terveydenhuolto ole niin itsestäänselvyys kaikille.

Mielenkiinnolla näkisin tilastoja siitä kuinka moni muu ihminen on saanut pakit vastaavanlaisissa tilanteissa? Eihän niitä todellakaan ole julkaistu, mutta kansan syvistä riveistä se totuus kuuluisi.

Eli, jos on kokemusta tilanteista jossa olet jäänyt ilman hoitoa, niin nimettömä voi vaikka blogilleni kommentoida tai ihan miten itse vaan haluat tuoda asian esille.

Nämä eivät ole mielestäni kovin suvaittavia tapauksia että jätetään ihmiset epätietoisuuteen omasta terveydestään?

Loppuun kumminkin pitää lausua kiitoksen sanat mäntsälän terveyskeskukselle ja varsinkin alueemme lääkärille, joka vei asiani eteenpäin. Ei ole todellakaan hänen syy, etten saanut mitä haettiin. Tyytyminen tähän on, mutta muistakaa ihmiset että teillä on oikeus saada palvelua, jos sairautesi/vammasi sitä vaatii.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Viimein olen vapaa!

Heitin poliittisen turkin mäelle jo viime syksynä jälkeen (silloisen osaston hallituksen)  kusipäisen  toiminnan.

Voisin kirjoittaa siitä miten homma meni oikeasti, mutta jätän sen tekemättä ja keskityn vaan omaan rooliini tässä yhteiskunnassa.

Pakko sanoa kaikille tiedoksi etten itse odottanut tuota ehdokkuuden eväämistä kunnallisvaaleissa silloin kesällä 2012.

Olinhan todella varteenotettava ehdokas kerätä muhkeahko ”äänisaalis”. Mutta tällä hetkellä ei voisi vähempää politiikka kiinnostaa, mitä tulee puolueiden sisäiseen toimintaan.

Olin uhka ja olen sitä vieläkin, kun tiedän mitä osaston sisällä on tapahtunut aina perustamisesta lähtien 2008 kesään 2012 asti. En kumminkaan jaksa kantaa näitä katkeruuden valjaita, mutta en myöskään aio jäädä ottamaan kaikkea paskaa nyt ja tulevaisuudessa niskaani.

Olen myös aktiivisempi kuin valtaosa valtakuntamme ”rivipoliitikoista” Eli, PS-osastossa pelko oman paikkansa puolesta taisi olla suurin syy pudottamiselleni. Eipä kovin aktiivisia olla täällä muutenkaan. Kusekaa omaa puskaanne, kyllä se rikkaruoho kasvaa, mihin silloista toimintaanne voi verrata.

Kuten jo muutamat tahot tietävätkin, kyseessä oli yhden ihmisen missio. Ei todellakaan demokraattinen toiminta.

Olen saanut jo vastaanottaa politiikan parissa toimivilta ”kuntapoliitikoilta” todella asiaankuulumatonta vittuilua ja ylenkatsomista. Miksi? Valheilla tietty on täytetty mun harteet ja kukaan niitä ei ole oikomassa muu kuin minä itse.

Kysyn nyt vaan Timo Soinilta ja muuten puolueen sisällä vaikuttavilta ihmisiltä että onko teidän mielestä oikein, miten minua kohdeltiin? Onko se todellakin perussuomalainen aate että vedetään matto alta ja kirves selkään, koko perhedynastian voimalla?

Varmasti on Soinilla & co. muutakin tekemistä kuin lukea sähköpostiviestejä, joissa kerrotaan oman puolueen sisällä kytevistä ongelmista. Mutta, kumminkin... teitä on informoitu.

Onneksi olen sen verran vahva ihminen, etten jää jyrän alle kokonaan, vaan tuon totuuden esiin, vaikka se olisikin turhaa.

Turhaa se näytti kuitenkin olevan, sillä erotus ensin osastosta ja uudenmaan piiristä tuli sen verran puolueellisen osaston hallituksen toimesta, ettei siinä kukaan kissaa tohdi nostaa pöydälle kun koko katti on jo vedetty silppurista läpi. Vai mitä mietit, kun hallituksessa oli samaan ”sakkiin” kuuluvia ihmisiä 5 vastaan minä? Haiskahtaa mafian touhuilta minusta? (Sain kyllä kirjallisesti selvittää toimintani, mutta eihän sillä ole mitään väliä mitä kirjoitin?)

En myöskään saanut lausua puolutuspuheenvuoroa mitä tulee erotukseen koko puolueesta. No, antoi Sandvik kumminkin asian ensin tiedoksi osaston hallitukselle ja siitä osasto medialle, ennen kuin minä sain erotuspäätöksen ennen joulua. Kiitos. Paras lahja.

Tämä on erityisesti niille kuka sipisee selkänitakana edelleen kuinka ”tuo Halla-aholainen Ratia meinasi silputa koko osaston ja vallata maailman!” tai niille ketkä ei uskalla kysyä, vaikka katseet kertoo muuta.

Tämä ei ole yleinen vittuilu perussuomalaisia kohtaan, vaan niitä kohtaan, joilla on näpit pelissä tässä ajojahdissa, joka sai lopulta toivotun päätöksen.

Hyviä tyyppejä politiikan parissa on, mutta pelkään pahoin heidänkin puolestaan että heilläkin alkaa kohota hattuun valta, jonka takia väitän tulleeni hylätyksi ehdokasasettelussa.

Tiedän että tätä luetaan ja jos vedit herneet nenään tästä, niin se on sinulle oikein, sillä et tiedä mitään suoraselkäisestä Suomalaisuudesta!

Kiitos, anteeks ja näkemiin muissa merkeissä tästä lähtien. Nyt on kivi tiputettu harteilta ja I breast my face, jos huumoria tästä puuttuu?

Kunnioituksella

Vapaaehtoinen vaikuttaja Mikko A. Ratia

Koulukiusaaminen kuriin?

Lähden kirjoittamaan tätä sen takia että kampanja nimeltään Rispetki aiheutti sen verran päänvaivaa, jotta kysytään nyt myös lukijoiden mielipiteitä asiaan.

Koulukiusaaminen on raukkojen puuhaa, mutta sen ehkäiseminen onkin sitten toinen juttu.

Itse olen saanut turpaani kouluikäisenä ja kuten usein kuulee, niin kiusaaminen jättää jälkensä. En kumminkaan löydä jälkiä peiliin katsomalla, vaan selvisin itse koulukiusaamisesta ihan oman vahvan itsetunnon myötä.

Kaikilla kumminkaan ei ole vahvaa itsetuntoa tai muita keinoja kiusaamisen selättämiseen.

Joten, kysynkin nyt teiltä arvon lukijat miten te näette koulukiusaamisen ja sen ehkäisemisen?

Antakaa käytännön kokemuksia, jos teillä itsellä tai lapsillanne on ollut vaikeuksia kiusaajien kanssa. Voit ottaa yhteyttä joko kommentoimalla blokia tai sosiaalisessa mediassa tätä kirjoitusta tai sitten jos koette asian arkaluontoiseksi, niin voit 100% luottamuksella myös kertoa tarinasi minulle henkilökohtaisesti.

Kaikki järkevät kommentit/ehdotukset tullaan tallentamaan ja sen mukaan sitten työstämään, miten ne ovat resurssien valossa mahdollista suorittaa?

Toivoisin että jakaisitte viestiä eteenpäin, varsinkin vanhempainyhdistyksissä toimijoihin. Yhteistyöllä saa enemmän aikaan, kuin sooloilemalla! :)

Välittävin terveisin

Mikko A. Ratia

(mikko.ratia@pp.inet.fi)

Talven kuulumisia

Tervehdys!

En ole ehtinyt paljon kirjoitella, kun kunnallisvaalisotkun jälkeen oli takki niin tyhjä ja osittain aikakin tuli vastaan.

Luottamustyöt jatkuu, samoin vapaaehtoishommat, vaikka nuorison yö-kahvila toiminta, tms. on nyt ansaitulla joululomalla.

Kaikki lukijani eivät ole varmasti selvillä miten viime kunnallisvaalit menivät osaltani ja varsinkin sen jälkeinen aika, jota voisi kuvailla koomiseksi.

Kertaushan on opintojen äiti, siis lyhyt kertaus lienee paikallaan... ja vielä tiedoksi niille ketkä pelkäävät oman nahkansa puolesta, niin en yleistä tätä kirjoitustani jokaiseen PS:n edustajaan, joten pidetään ne mussutukset omassa tiedossa!

Täytyin ehdokassuostumukseni ensimmäisenä osastostamme, sillä aikeena oli kokeilla luottamustani kuntalaisten keskuudessa. Olenhan minä jo tunnettu ”monitoimimies” jolle esim. vapaaehtoistyö on tuttua ja erinäisissä luottamustoimissakin toimin.

Olen ollut varajäsenenä perusturvalautakunnassa ja nähnyt sen karun totuuden mikä myös kunnassamme vallitsee. Eli, en ole keltanokka kunnallispolitiikassa, vaikka vuoden 2008 vaalit jäi perhesyistä väliin.

Sosiaalipolitiikka on siis lähellä sydäntäni. Pientä ihmistä aion puolustaa ja tehdä konkreettista työtä heidän hyvinvoinnin takaamiseksi tulevaisuudessakin, vaikka nyt vietänkin tyttäreni kanssa joululomaa aina ensi vuoden alkuun saakka, kunnes arki jatkuu.

Tuli aika ehdokashaastattelujen ja ensinnä kävimme ehdokassuostumuksen täyttäneet nykyiset osastossa vaikuttavat ihmiset.

Osastomme hallitus kokoontui erään hallituksemme jäsenen kotona ja ennen haastatteluja tuli puheeksi varapuheenjohtajamme saadut ohjeet piiriltä minkä mukaan ehdokkaita arvioitaisiin.

Hallituksemme jäsenistä ainoastaan kolme (kuudesta jäsenestä) aikoivat ehdokkaaksi. Eli, minä, puheenjohtajamme ja vara pj, joka kertoi ensi alkuun että nyt piiriltä on tullut sellainen tieto että esimerkiksi kaikki Suomen Sisun jäsenet tulee hylkää ilman suurempia selittelyjä.

Rehellisenä ihmisenä kerroin kuuluvani sisuun ja Suomalaisuuden liittoon, joka myös välähti keskustelussa. Tunnustaminen kävi kuitenkin kohtalokseni, sillä hallitus päätti ettei Ratiasta ole ehdokkaaksi.

Kysyin tietysti miksi, mutta kuten ennen haastattelua vara pj mainitsi ettei hallituksen täydy antaa syytä ehdokkuuden eväämiselle. Tänäkään päivänä en ole saanut kuulla sitä oikeaa syytä, koska piiristä ei ole kuulemma tullut tuollaista käskyä ja kavereita jotka kuuluu sisuun on hyväksytty mutisematta ehdokkaaksi.

Ensinnäkin. Kirjoitin tuon hylkäyspäätöksen saatuani blokilleni tekstin, joka aiheutti kuitenkin minulle kirjallisen varoituksen, kun olin julkisesti kritisoinut hallituksen toimia tehdä moinen päätös, ottamatta ollenkaan huomioon meriittejäni, joista minut tunnetaan ja saanut positiivista palautetta.

Kirjoituksessani mainitsin tuon perhedynastian mikä osastomme hallituksessa vallitsi (ja jatkuu vieläkin, jos vanhat merkit paikkansa pitää)

Kysynkin nyt suoraan että onko se ihan tervehenkistä toimintaa, kun kolme samaan perheeseen kuuluvaa ihmistä on myös kuusihenkisessä hallituksessa? Mielestäni tuo kuulostaa niin perhekeskeiseltä toiminnalta (ja sitä se onkin), ettei päätöksiä yksinkertaisesti pystytä tekemään puolueettomasti.

Taustalla on vielä vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkipyykit. Silloin minua pyydettiin alkusotkujen jälkeen (jolloin ääniharavamme todella hämärien vaiheiden jälkeen loikkasi IPU:n riveihin) kirjoittamaan esim. blokikirjoituksia erään hallituksen jäsenen nimiin. En tietystikään suostunut moiseen kusettamiseen, vaan kerroin että jokainen taplaa tyylillään ja jokaisella pitäisi olla se kirjoittamisentaito omasta takaa (ei säästöt sentään perusopetukseen ole alkanut 70-luvulla?)

Kerroin kyllä että olen käytettävissä, jos osasto haluaa tuoda jonkun asian esiin esim. mielipidekirjoituksessa, jonka olisin hyvinkin voinut kirjoittaa. Sitä päivää ei vaan ikinä tullut, että osastomme olisi toiminut yhtenäisenä porukkana, vaan yksityiset kajakit jatkoivat seilaamistaan, vaikka kuinka olisi kannustanut toimimaan osaston puolesta.

Voin hyvällä omallatunnolla sanoa että allekirjoittaneena olen ”Aktiivisin poliitikko kunnassamme”, kuten paikallislehti kirjoitti pääkirjoituksessaan. Tosin, en pidä itseäni poliitikkona, vaan ihan tavallisena ihmisenä, joka on kiinnostunut vaikuttamaan ihmisten arkeen. Enkä minä sentään ainoa ole, joka aktiivisesti ottaa kantaa kuntamme asioihin.

En minäkään täydellinen ole. Mitä tulee kirjallisen varoituksen ja loppujen lopuksi potkujen syytöksiin, niin kyllä tunnustan avanneeni kotisivut vähän liian aikaisin, kun ehdokkuus ei ollut vielä selvillä. Mutta sitä julkista kritisointia osaston toiminnasta naureskelen edelleen.

Sainhan minä tilaisuuden selvitellä asiaa ja lähetinkin selvityksen, mutta mitä väliä nyt sillä oli, kun potkut päätti sellainen porukka mitä meillä oli päätöksenteossa.

Soppa ei siihen jäänyt, vaan lehdistö kiinnostui ensinnä ehdokkuuteni hylkäämisestä ja kyseli saako minulta kommenttia asiaan? Ensin kyllä kieltäydyin, mutta loppupeleissä annoin lausuntoni, niin miten se oli.

Lehdistöllä oli vuorossa seuraava ”lööppi”, sillä olin kuulemma lähteiden mukaan hakeutunut myös SDP:n listoilta vaaleihin, mutta saanut myös heiltä kielteisen päätöksen.

Vastasin tuohon väitteeseen että en ole kysynyt keltään toiselta puolueelta ehdokkuutta, vaan jatkaisin omalla liberaalisella tavalla vaikuttamista, niin kuin tähänkin asti tehnyt.

Kumminkin... paikkakunnan demaripomo ei lehtijutussa maininnut ettei kyseessä ollut minä, vaan kertoi suojelevan tämän ihmisen yksityisyyttä.

Kiinnostaisi vaan kovasti tietää mikä oli Rinteen ajatus, kun ei kerta kaikkiaan tehnyt selväksi ettei kyse ollut Ratiasta, sillä se on yksi ja ainoa totuus.

Lukuisten keskustelujen jälkeen lähimpien ystävieni ja muiden kuntalaisten kanssa on saanut minut luopumaan täysin puoluepolitiikasta, sillä en usko että millään puolueella olisi sijaa sille mitä olen ja mitä asioita pidän tärkeänä.

Tämän päiväisessä (21.12.12) Mäntsälä-lehdessä oli juttua kuinka perussuomalaiset eivät ottaneet vetovastuuta perusturvalautakunnan puheenjohtaja paikasta. Ihmettelen suuresti ettei heistä ollutkaan lupauksien lunastajiksi, vaikka perusturvalautakunta on todella raskas setti vedettäväksi, niin luulisi nyt sen verran suoraselkäisyyttä olevan, vaikka porukka joka pääsi läpi on melko tuoreita tapauksia.

Samaisen jutun ohessa oli mainittu PS:n osaston hallituksen muutoksista, jossa myös nimeni tuli pitkästä aikaa esiin.

Korjaisin nyt sen verran täällä blokillanikin (päätoimittajalle laittelin jo viestiä), että olen edelleen perussuomalaisten jäsen. Sain potkut vaan osastosta ja kuulemma piiristä hieman hämärien vaiheiden jälkeen, sillä tuskin Soini ja kumppanit minulle joulukorttia lähettäisi, jos olisin potkut saanut myös koko lafkasta?

Onneksi paikkakuntamme PS:n ehdokkaista pääsi valtuustoon läpi uusiakin nimiä. Joten kaikki usko ja toivo ei ole menetetty sentään perussuomalaisten suhteen Mäntsälässä.

Loppuun ei tarvitse muuta mainita kuin, että vanha sanonta siis pätee edelleen. Politiikka on likaista peliä.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia