M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013

M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013: Tervehdys! Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute. Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollis...

Kuulumiset: Syksy 2013

Tervehdys!

Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute.

Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollisesti koko viikon?), niin voin keskittyä kirjoittamiseen ja antaa näin ollen kuulua itsestäni hiukan enempi.

Sosiaalisessa mediassa (facebook, twitter, google, tms.) ei ole enää niin intensiivisesti tullut pyörittyä, koska mitä se lätinä netissä ketään auttaa? Varsinkin kun keskustelun taso on niin heikkoa nykyään. Esimerkkejä tuskin tarvitsee kertoa, sillä kuka tahansa järjellä ajatteleva yksilö ymmärtää hyvän ja huononen keskustelun eron.

Kerron sittenkin yhden ;)

Nenäpäivä tempauksen aikana varsinkin ihmiset kimpoilivat seinille. No, onhan se ”ymmärrettävää” kun lapset kaipaavat kotimaassa uutta lastensairaalaa ja muutenkin kotimaan asiat tarvitsevat kipeästi herrojen huomiota.

Mutta, sitä en ymmärrä että suoranainen auttaminen tai edes ohjelman seuraaminen, vailla osallistumista siihen aiheuttaa joillekin tädeille ja sedille helvetin kovan tarpeen kritisoida sanoin ”Vittu mitä paskaa!” kun tuon ajatukseni esiin auttamisesta. No, en osallistunut keräykseen, vaan avustusjärjestöillä on tyytyminen siihen että perheemme on jo kuukausilahjoittajana Unicefille. Avustaminen ei suinkaan jää köyhien maiden tasolle, sillä kannan korteni kekoon myös kotimaan apua tarvitseville.

Moni varmaan ajatteli, kun kommentoin eräässä ketjussa asiaa edellämainituin sanoin että ”onpas siinä taas suvakkiperkele” – Vastauksena tähän voin sanoa etten ole todellakaan suvaisemmasta päästä, mutta kun kyse on lasten ja nuorten auttamisesta, niin osallistun niihin talkoisiin kyllä omalla panoksellani.

Jokainen tehköön omat päätöksensä mihin euronsa laittaa.

Politiikan osalta ei uutta kuulu. En ole liittynyt uuteen puolueeseen persu katastrofin jälkeen. Polittiinen toiminta on niin helvetin syvältä suoraan sanoen, ettei minulla ole suurta mielenkiintoa jatkaa, vaikka tarjouksia on tullut useampi.

Epädemokraattisesta Mäntsälän PS:stä irtaantunut neljän valtuutetun ryhmä Mäntsälän Puolesta olisi EHKÄ se mielenkiintoisin vaihtoehto. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Yhdistystoiminta on pitänyt nyt minua kiireisenä. Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi hoitooni, hieman ”epäonnistuneen” viime kauden jälkeen (omalta osaltani meni asiat vaikeamman kautta huonon tuurin ja ajan piikkiin).

Nyt kuitenkin on uutta virtaa jatkaa työtä lasten koulunkäynnin eteen ja mikäs sen parempaa kun on uusi rehtorikin mukana kuvioissa ja yhteistyö on sujunut hienosti ja saumattomasti J

Muut yhdistys hommat on enempi tai vähempi jäissä, vaikka haluaisin toimia mm. Järvenpäänseudun Invalidien kanssa konkreettisemmin (edelleen minulla on liikkumisessa erittäin suuri este ja näin ollen en ole päässyt vaikuttamaan miten haluaisin)

Vapaaehtoistyö on jatkunut normaalisti. Eli, 13-17v nuorisolle suunnattu Yö-Kahvila toiminta on tältä syksyltä ollut jo syyskuun puolelta toiminnassa ja paikkanahan on taas Mäntsälän Monitoimitalo.

Nuorison nykytila suomessa onkin aikamoinen aihe, josta voisi jopa kirjan kirjoittaa. En nyt kuitenkaan ala siihen hommaan, sillä siinä menisi ikä ja terveys.

Kirjoittamisprojektia on kyllä tiedossa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Henkilökohtainen elämäni on ollut vuoden aikana jonkinlaisessa kriisitilassa. Nyt kumminkin helpottaa ja asiat alkaa loksahdella paikalleen.

Haaveet pääsystä oppisopimuskoulutukseen on silti täysin kariutunut. Ymmärrän sen miten tiukkaa esim. kunnalla on palkata oppisopimustyöntekijä (kunta ei ole budjetoinut kyseiseen virkaan senttiäkään), mutta en taas ymmärrä sitä että kunta ei pysty edes palkattomaksi työharjoittelijaksi minua ottamaan?

Täytynee hoitaa edellämainitsemani liikkumiseen liittyvä ongelma ensin ja lähteä jälleen koulun penkille suosiolla.

Elämä jatkuu siis aktiivisena kansalaisena.

Hyvää syksyn jatkoa!

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Mäntsälän Perussuomalaiset

Kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat jo, niin Mäntsälän PS:n osastolle kävi niin, miten olin jo ennustellutkin.


Uutisesta ei tule koko totuus esiin. Sen huomasi siitä, kun asian todenperäisyyttä tietämättömät ihmiset kommentoivat omilla seinillään sosiaalisessa mediassa ”äijärehvokan mellastuksesta”


En aio, enkä halua sotkeutua asiaan enää, sillä elämäni on nyt siinä pisteessä että politiikkaa saa jäädä ihan ruohonjuuritasolle. Eipä siitä oikein mitään näytä tulevan mitään, ainakaan nykyisessä muodossa.


Puolustautua minun silti pitää, sillä ensin shokkina tullut ehdokkuuteni hylkääminen ja sen jälkeen koko puolueesta erottaminen perustui lähinnä pelolle, jota minua kohtaan oli havaittavissa jo hyvän aikaa ennen kunnallisvaalien alla koettuja tapahtumia.


Myöskään syytä sille, miksen päässyt ehdolle ei hallitukselta tullut?
Dissata nyt yksi kuntamme aktiivisista toimijoista, joka teki enempi kuin lupasi


Tähän sopii hyvin lainata yhden tuttavan sanoja ”Ihmettelen ja en ihmettele”


Ihmisillä, varsinkin vanhemmalla nk. SMP aikaisella porukalla on epäluulot vieläkin minua kohtaan, että olisin se ”ääri-oikeistolainen” nk. Halla-aholainen.


Tämä luulo on täyttä paskaa. Ihmiset jotka tuntevat minut pintaa syvemmältä tietävät totuuden.


Jos et tunne minua tai tiedä mitä teen, niin kannattaa ottaa selvää ennen kuin uskoa paskanjauhantaan, mitä minusta on pistetty liikkeelle. Koska kaikki negatiiviset paskapuheet vaikuttavat ihmisiin nykyisin ja se tekee vilpittömästä toiminnastani yhä vaan vaikeampaa.


Täysin väärät ihmiset tästäkin saa kärsiä, sillä osastolla on erittäin hyviä tyyppejä myös mukana.
Toivon mukaan mäntsälään saadaan vielä paikallisosasto kasaan toimivalla kokoonpanolla?


Toivottavasti minun ei enää tarvitse palata asiaan?


Jatketaan kukin osallaan.


Adios amigos


Mikko A. Ratia

Päivän positiivisuus Part 1

Tänään tapahtui jotakin sellaista joka palautti hetkellisesti uskoni ihmisten vilpittömään hyvyyteen.


Olin matkalla kellokoskelta kotiin mäntsälään ja matkan varrella linja-auto haki hirvihaaran koululta oppilaita kyytiin.


Silloin jo katselin ja kuuntelin sivusilmällä, kun kuljettaja viimeisen mattimyöhäsen kohdalla sanoi ”että laita kortti (bussikortti) takaisin laukkuun, jottei katoa”


Matka jatkui kohti keskustaa ja lahdentielle päästyämme tämä viimeisenä koululta kyytiin noussut tyttö jäi kyydistä pois.


Tyttö kiitti kyydistä ja silloin kuljettaja kysyi että ”onko nyt bussikortti varmasti tallessa?”


Siinä vaiheessa kun linjuri jatkoi matkaa kohti linja-autoasemaa, niin tuumasin kuljettajalle että ”Mahtavaa nähdä kuinka on olemassa vilpitöntä välittämistä, mitä juuri teit. Arvostan kovasti”


Tietty siinä oli jännitystä ilmassa että minkälaisen vastaanoton saisin, kun aukaisin sanaisen arkkuni?


Onneksi kuljettaja hämmästyi itsekin, kun olin huomioinut hänen eleensä. Loppumatkan ajan juttelimme lasten huolimattomuudesta ja kuinka voimme itse vaikuttaa pienillä asioilla pienten ihmisten arkeen. Jälkeenpäin tuli mieleen että kenties linja-autonkuljettaja pelasti yhden perheen taas ylimääräiseltä menoerältä, jos kyseinen tyttö olisi huolimattomasti laittanut bussikortin takaisin laukkuunsa ja kortti olisi päässyt putoamaan esim. penkkien alle.


Kiitin kuljettajaa perille päästyämme ja toivottelin hyvät päivänjatkot. Sanonpahan vaan että kuljettaja pelasti päiväni toiminnallaan. Niin pienistä asioista se on joskus kiinni.


Positiivista hetkistä nauttien.


Kunnioituksella,


Mikko A. Ratia

Toimi, äläkä valita!

”Jos et äänestä, niin et voi valittaa” kuuluu liiankin monta kertaa juuri parahiksi vaalien alla. Olkoon kyseessä mitkä tahansa vaalit.


Allekirjoittaneella on kuitenkin herännyt ajatuksia, että onko se nyt niin että jos äänensä käyttää oikein (313 ”Mikki Hiiri” Putous-sketsiä lainaten), niin äänestäjä voi sillä perusteella valittaa koko hela valtuustokauden asiasta kuin asiasta?


Hyvähän se on pitää kiinni oikeuksistaan. En väitä vastaan, mutta mitä se loppupeleissä auttaa, jos valittaminen osuu asiaan mihin voi omalla panoksella vaikuttaa? Valittajasta tulee entistä kyynisempi ihmiskuntaa kohtaan ja luo lisäksi sokeasti median lööppejä uskoville ihmisille pakokauhua tai epätoivoisia ajatuksia, liiemmin asiaan tutustumatta.


Olen tehnyt havaintoja vähän liiankin usein. Monesti olen kuullut toisella korvalla keskusteluja esim. työttömyydestä. Näille ihmisille kuitenkin sopii esittää kysymys, että ovatko he olleet aktiivisia työnhaun suhteen? Vai onko tullut nirsoiltua, eikä otettua ”paskaduunia” vastaan?


Veikkaan vahvasti että kumpikin syy tulee esiin, jos oikein alkaa haastelemaan. Eihän nyt kukaan hullu huonolla tuntiliksalla ala tekemään hommia, kun sossu maksaa loppupeleissä elämisen.


Suomi pitäisi saada tuotteliaaksi ja tehokkaaksi ja edellisillä toimenpiteillä se ei onnistu. Eli, kyllä työtä tekevälle löytyy ja sinnikkyys palkitaan. Mutta edellämainitut tapaukset valitettavasti vaan kasvattavat sosiaalimenoja.


Onko vika siis missä? Nyt sen sanon julkisesti ensimmäistä kertaa, että suomen sosiaalihuolto on uudistusta vailla ja samoin voisi tehdä työvoimatoimistossakin.


Meillä suomessa ei ole vielä maahanmuuttajista ongelmaksi asti, mutta mitä enempi pakolaisia tänne virtaa, niin sitä enempi sosiaalimenot kasvaa.


Nyt jos koskaan olisi aika saada sosiaalihuollolle uudet kasvot, sillä se aika milloin meillä oli elätettävänä vain ”turmiolan tommit” ja muut elämänsä hukanneet raukat on menneisyyttä.


Olisiko sosiaalihuollon nyt aika ottaa aikalisä ja suunnittella toimintaa uudestaan näiden työtäpakoilevien ihmisten osalta?


Onhan sosiaalityöntekijöillä omat konstinsa mutta ne ei näytä tehoavan, sillä olkoon Suomen talouden tilanne mikä hyvänsä, niin vuodesta toiseen samat naamat jaksavat valittaa, kun ”mamut vie duunit” tai ”duunia ei ole”.


Miten sitten voit toimia?


Aktiivisuudella päästään usein toivottuihin tuloksiin. Aktiivista ei ole valittaa sosiaalisessa mediassa kaiken turhan takia.


Mitä jos hetkeksi valittajat jättäisivät läppärinsä, tablettinsa ja lööpit rauhaan ja keskittyisivät siihen miten tehdä omasta elämästään elämisen arvoista?


Ei se ainakaan äänestämällä näytä enää onnistuvan.
Sillä kun annat äänesi ”hyvälle tyypille” joka pääsee eduskuntaan, niin loppupeleissä se ”hyvä tyyppi” voi olla (riippuu miten korkealla hän on puolueen sisällä) niin kädetön, ettei saa mielipiteitään jyrättyä läpi puoluekurin takia.


Mielestäni ihmiset luottavat liian sokeasti politiikan voimaan vaikuttaa. Eräs valtuutettu sanoi minulle facebook keskustelussa (jälkeen kun olin lempattu persuista) ”ettei ilman politiikkaa voi vaikuttaa asioihin”
Onhan se osittain totta, mutta miten minä olen voinut vaikuttaa kunnassamme mm. lasten, nuorten ja vammaisten arkeen ilman mitään poliittista sitoutumista?


Kaikki siis riippuu sinusta itsestäsi. Haluatko takaisin työelämään? Vai haluatko kenties vaikuttaa positiivisesti ihmisten arkeen?


Seitsemän vuotta allekirjoittanut on osallistunut vapaaehtoiseen vaikuttamiseen ja vaikka palkkaahan ei siitä saa, niin ainakin teet jotakin yhteisen hyvän eteen.


Sinäkin voisit olla osana rakentamassa hyvinvointia.


Mietihän sitä.


Kunnioituksella


Mikko A. Ratia

Tulos tai ulos!

Ensin vaaleissa äänestämme ihmiset eduskuntaan. Kuka pääsee hallitukseen, kuka ministerin pallille ja jotkut jää auttamattomasti oppositioon rutisemaan.


Kumminkin... vaalilupaukset on annettu ja kansan luottamus saatu. Vaan mitä tekekään hallitus & oppositio? Ei ainakaan edusta meitä äänestäjiä, vaan kuittailee naapuripuolueen jäsenistöä niin että WWF fiilis ei ole kaukana.


Tietty poikkeuksia on. Esim. Vasemmistoliitosta irtautunut vasenryhmä ja Perussuomalaiset, ketkä on kyllä ehdotuksia antanut, vaikka kuka sanoisi mitä.


Mietin nyt että meneekö tämä juttu nyt ihan oikein? Äänestämme ihmisiä eduskuntaan ja sitten kumminkaan emme saa mitä olemme vaalitilaisuuksissa kuullut luvattavan? Minusta ainakin tuntuu siltä että äänestämme ihmisiä johonkin aikuisten hiekkalaatikkoon, jossa jotkut onnekkaat saavat kauhakuormaajat, kun oppositioon jääneet joutuvat tyytymään pelkkää rikkinäiseen lapioon.


Suomen eduskunnassa täytyisi olla sama käytäntö kuin esim. myyntimiehillä. Tulos tai ulos, niin saadaan jotakin aikaankin.


Hämmästelevin terveisin


Mikko A. Ratia

Päihteetön Yö-Kahvila Syksy 2013

6. syyskuuta 2013 jatkuu nuorille suunnattu päihteetön Yö-Kahvila toiminta Mäntsälän Monitoimitalolla.


Jos tunnet tarpeelliseksi tulla vahvuuksiin mukaan takaamaan kylän nuorille päihteetömmän vaihtoehdot perjantai-illan vietoksi, niin pistäkää viestiä tulemaan.


Terveisin


Mikko A. Ratia
ratia76@live.fi tai mikko.ratia@pp.inet.fi