Radiohiljaisuutta, masennusta ja muuta sellaista...

Vuosi lähenee loppuaan ja niin joulukin lähenee. Onneksi, voin sanoa näin jouluun höpertyneen 9v tytön isänä.

Joulusta en silti aio kirjoittaa. Muutenkin masennusta tuottaa tämä kylmä, pimeä ja kostea ilma joka mäntsälässä (ja monessa muussakin paikkaa vallitsee).

Sehän on jo tuttua että fiilikset valtaa epätoivo, masennus ja kaikki kielteiset tuntemukset syksyllä. Syksy toisin on jatkunut näinkin pitkälle, sillä ei tätä voi talveksi kutsua.

Elämäni käännekohdassa, eli auto-onnettomuudesta 9.10.1993 tuli tänä syksynä täyteen komiat 20v. Se on aika hirvittävä aika, kun miettii että vuosiin onnettomuuden jälkeen on mahtunut todella paljon taistelua elämän ja kuoleman välimaastossa.

Ihmiset jotka tuntevat minut pintapuolisesti ei tiedä oikeastaan mitään, mitä on tullut käytyä läpi. Tosin, en minä ole edes paljon asiasta huudellut, sillä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Tänä vuonna kumminkin olen hieman alkanut enemmän avautua asiasta. Esimerkiksi olen antanut juttuni eteenpäin mm. AVY:n (Aivovamma Yhdistys) vapaaehtoisesti palstalle (mutta siinäkään ei ollut asiaa käsitelty niin syvällisesti, vaan pääasiallisena jutun pohjana toimi vapaaehtoistyö missä olen juuriani myöten mukana)

Ensi vuonna aion aloittaa kirjoittamisen elämästäni. En hae mitään ”bestseller” titteliä, tms. mutta niin kuin olen monesti sanonut, että käytän kokemuksiani työkaluna nykyiseen nuorison kanssa toimimiseen.

Ensi vuosi näyttää muuten kysymysmerkiltä. Aion jatkaa toimia niin kuin tähänkin asti, mutta jotakin olisi muutakin kehitettävä? No, sen näkee vuoden aikana miten äijän käy?

Radiohiljaisuutta olen koittanut aloitella jo monta kertaa vuoden aikana, muttei siitä ole tullut yhtään mitään.

Sosiaalinen erakoituminen on jatkunut, vaikka välistä ottaa niin itsetunnon päälle ihmisten jatkuvat naljailut ja vittuilut. Eihän niistä pitäisi välittää yhtään, mutta entäs sitten kun sama jatkuu päivästä toiseen?

Nyt en tietty tarkoita pelkästään sosiaalista mediaa, vaan ihan normi arkielämää mitä kumminkin elän täyspäiväisesti, enkä pelkästään SoMe maailmaa, joka tuntuu lähteneen niin pahasti lapasesta etten viitsi jatkaa siitä sen enempää.

Nyt tuntuu siltä ettei jaksa enää tuota saatanan länkytystä mikä leviää asiasta mistä asiasta. Sellaisesta epäkohdasta voidaan käydä keskustelua hyvässä hengessä mikä ei ole itseaiheutettua tai mihin voisit itse vaikuttaa. Luulisi ihmisten olevan niin itsekeskeisiä tänä päivänä jotta tuoki itse asioihin vaikuttaminen onnistuisi? ;)

Olen siis päättänyt olla loppuvuoden hiljakseen (siis tilapäivitysten suhteen) ja palata sitten (jos joulua ei lasketa) uudemman kerran ensi vuoden alusta?

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut yhtä vääntöä, vaikka hyviäkin asioita on toki tapahtunut. Oma kunto on heikennyt siihen pisteeseen että jatkuvat selkävaivat ovat pitäneet minut melko ”liikkumattomana”. Odotan vain sitä kevättä, jolloin saan taas fillarin alle ja lähteä milloiin itse haluan. Tosin, sekin riippuu siitä jos tilanne on vakavampi niin siinä voi ajelut jäädä sikseen. Mutta en usko siihen vaihtoehtoon.

Asioita on saanut oikaista viime vuoden kunnallisvaalikusetuksen takia. Paikalliset persut veti raukkamaisesti koko perheen voimin maton alta ja ”yksi mäntsälän aktiivimmista poliitikoista” (kuten paikallislehden pääkirjoituksessa minusta kerrottiin kesällä 2012) oli pelistä poissa.

En nyt aio alkaa enempää asiaa vatvomaan, vaikka mieleni tekisi haistattaa pitkät paskat ”perhemafialle” ja eräille soinilaisille muutenkin ketkä alkavat tietämyksellään pätemään, vaikka ei ollenkaan tiedä mitä hyväveli/sisko systeemiä puolueessa pesii.

Mitä olen nyt kuullut asioista, niin kyllä minun maineeni mäntsälässä on palautumassa, eikä valheisiin enää sorruta luottamaan, mitä minusta silloin pistettiin liikkeelle. Toki, jos vaivaa vielä, niin älä v**tu tuijota tai supise ja tule kysymään miten se asian laita on!

Vuoteen on mahtunut myös menetystä siinä mielessä että läheltä ja hieman kauempaakin on kaksi miespuolista ihmistä kuollut. Pistää väkisinkin herkän itseni koville. En siis muistele heitä, vaan kirjoitan tämän loppuun kastelematta näppäimistöä.

Suomenmaassa mennään kovaa vauhtia päin helvettiä nimeltä Euroopan liittovaltio. Eipä paljon naurata, mitä esim. kunnat joutuvat säästämään ja juuri niistä vääristä kohteista! Mäntsälä on yksi saatanan suuri naurun asia, mitä tulee kunnanvaltuustoon. Ei ihan muutama fiksu sielläkään riitä saada ääntänsä kuuluviin.

Suomesta, EU:sta tai mäntsälästä en ala nyt jeesustelemaan, sillä kunhan pysytte kuulolla, niin luette ensi vuoden puolella niistä, näistä ja noista asioista puolesta ja vastaan.

Tässäpä tätä tekstiä. Ei sovi ehkä jouluhenkeä nostattamaan, mutta ei se tämän tarkoitus ollutkaan.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille ystäville, kavereille, tuttaville, seuraajille, tsemppaajille ja ennen kaikkea rakkaalle perheelleni.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Mäntsälän Puolesta - Poliittinen comeback?

Noin vuosi sitten tuli vannottua etten enää tikullakaan koske politiikkaan tai sanotaan niin etten lähde mihinkään talutusnuoraan enää ikinä.

Toisin on käymässä. Huomenna kokoontuu Mäntsälän Puolesta perustavaan kokoukseen. Kyseessä olisi yhdistys, joka vain ja ainoastaan ajaa asioita Mäntsälän kehityksen puolesta.

Kyseinen valtuustoryhmähän lähti Mäntsälän Perussuomalaisten riveistä, koska epädemokratia oli liikaa. Heillekin.

Mietin hartaan vakaasti asiaa liittyäkkö mukaan Mäntsälän Puolesta porukkaan. Tunnen jo porukasta osan ja se tietysti auttaa asiaa. Tiedän myös heidän tarkoituksensa kuntamme politiikassa ja olen näin luottavaisempi, kuin esim. kokonaisuudessaan uuteen puolueeseen (mitä on persujen jäljiltä syntynyt kuin kuuluisia sienia suomen talvessa)

Ollessani Mäntsälän PS:ssä, niin aina tietyin väliajoin tuli ajatus että ”lähde nyt hyvä mies helvettiin koko lafkasta”

Eipä tullut lähdettyä, joka olisi ollut kyllä saakelin helpompi vaihtoehto ollut, sillä olisin säästynyt valheellisesta leimaamisesta, yms. paskasta jota ”perhemafia” niskaani työnsi. Ei siis tule ikävä aikoja Mäntsälän PS:n riveissä. En ole vaan koskaan luovuttanut, enkä niin aio tehdä tälläkään kertaa (vain jos homma muuttuu selkäänpuukottamiseksi, tms. niin sitten en jää toistamaan kokemuksiani persu vuosilta)

Eipä jäädä vatkaamaan enää Mäntsälän persujen toimintaa, sillä yhdistys on menneen talven lumia kuten sen osuvasti ilmaisisin ;) (Sain potkut osastosta ja piiristä vuosi sitten joulukuussa)

Mäntsälän Puolesta yhdistyksessä näen mahdollisuuden tulla kuulluksi, mitä edellisessä (eli PS) ei ollut.

Kokemusta on. Oma elämä on opettanut, kentältä kerätty kokemus siihen päälle tekee meikäläisestä melkein ”Super-ministerin” tasoisen puurtajan. Tosin, eihän suomessa ole aikoihin ollut supermiehiä tai naisia hallituksessa tai ylipäätään politiikassa. Puoluejohdon syöttämänä paska niellään ja määkäistään päälle.

Jo silloin kun olin paikallisten persujen matkassa, niin jo silloin ajatukseni liiankin usein johti siihen kysymykseen ”milloin kansanedustajat rupeavat  lunastamaan lupauksiaan kansalle?”

No, huominen näyttää miten edetään, jos en ole taas ole kuin ”walker” ja jää makaamaan himaan (The Walking Dead:ia seuraavat tajuavat vitsin)

Se on kuitenkin varma etten ole se ”kenen eväät ensiksi syödään”. Tein jo viimeksi sen virheen ja siitä virheestä olen oppinut enemmän kuin paljon.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (Itsepäinen vaikuttaja)

Yhteistyö yhteisen hyvän eteen

Yhteistyötä ei ole koskaan liikaa. Ei ainakaan tänä päivänä milloin yhdistykset, tms. koittaa jatkaa toimintaansa henkihieverissä.

Mäntsälässä on melkoinen toimitilojen puutos, kuten varmasti monella muullakin paikkakunnalla missä ”turhimmat harrasteet” leikataan suruttomasti ja vanhat rakennukset jossa on ollut harrastetoimintaa iät ja ajat puretaan.

Kunnassamme näitä toimijoita on mm. Mäntsälän Taideyhdistys, Mäntsälän Teatteri. Myöskään muusikoilla ei ole kunnassamme juurikaan tiloja, ellei satu omistamaan autoa ja ajaa pidemmälle yksityiseltä vuokrattuihin tiloihin, tms. (olen kirjoittanut jo muutamaan otteeseen kuntamme lehtiin ja blogille asiasta).

Mäntsälässä nuorisotoimikin kärsii vakituisten tilojen puutteesta. Mäntsälän PS teki valtuustoaloitteen uusista nuorisotiloista, mutta monimuotoisten vaiheiden jälkeen nuorison asiat jälleen jyrätään tärkeimpien asioiden alle. (Aloitteen puuhamies Mitja Päivinen vaikuttaa nykyisin Mäntsälän Puolesta ryhmässä.

Yhdistykset huutelevat toimitilojen perään. Eikä näitä tiloja meinaa kunnan puolelta löytyä, vaan on käännyttävä yksityisten tahojen puoleen. Siinä kuitenkin raha näyttelee suurta pääosaa, eikä rahaa yhdistyksillä juurikaan ole. Kenellä sitä ylimääräistä olisi laittaa mihinkään?

Tässä vaiheessa kuvaan astuu ajatus. Yhteistyö. Mitäpä jos eri yhdistykset tekisivät yhteistyötä tilojen löytämiseksi? Täytyisi vaan kaivaa esille se kuuluisa ”Me henki” jotta asiassa pääsisi pidemmälle kuin ajatusasteelle?

Olen itse törmännyt yhteistyöhön viime viikkoina. Oli se sitten ihan ihmisten välistä yhteistyötä tai yhdistysten/yritysten välistä yhteistyötä.

Kieltämättä tunne on ollut hyvä. Kunpa vaan enemmän ihmiset koittaisi vetää sitä yhteistä köyttä, siitäkin huolimatta että kunnan puolelta tulee negatiivisia uutisia?

Kaikki ei voi olla kiinni pelkästään siitä, etteikö olisi vaihtoehtoja. Aina on oltava takataskussa valttikortti, vaikka työtä se vaatisikin (kuka ”tavis” antaa ja kuka saa muka kaiken napsauttamalla sormiaan?)

Mäntsälä nyt tarvitsee sitä kuuluisaa yhteistyötä ja ME henkeä.

Jospa sinäkin liittyisit mukaan toimimaan Mäntsälän puolesta?

Tehdään tästä toimiva ja mukava paikka asua ja elää, eikä anneta kunnan vaipua statukseen ”nukkuva lähiö”

Aatteleppa sitä.

Suurella kunnioituksella kuntamme aktiivisia ihmisiä kohtaan.

Mikko A. Ratia

Otsikkoa oli niin pahuksen vaikea keksiä. Olkaa siis hyvä ;)

Iltaa lukijat.

Olen törmännyt jo muutamaan otteeseen ongelmaan, joka lähinnä koskee kirjoittamista. En ole saanut punaisesta langasta kiinni, vaikka miten ajatuksia pyörisi mielessä.

Tänään kuitenkin puolivaloilla ajava järkeni hokasi jotakin mikä voisi toimia (olen viidettä päivää flunssassa).

Ajattelin että voisin alkaa kirjoittaa nettipäiväkirjan tyylistä blogia, jossa kirjailisin asioita ihan arkielosta. Tarkoituksena ei olisi tyypillinen ”mammablogi” (tai, ei mennä vannomaan sitäkään), vaan ihan jokapäiväisessä elämässä eteen tulevat ajatukset ja tapahtumat.

En ainakaan alkuun vaihda blogini osoitetta, eli ei tule ”Sosiaalinen erakko” blogia (Facebook sivuston rinnalle), vaan ihan jatkan omalla nimellä ja naamallani kirjoittamista. Tykkäsit tai et.

Tykkäämisestä muuten tuli juttua, kun eilen huomasin että verkossa on muutama oikea nettikommando, jotka puuttuvat asioihin, joiden todenperästä heillä ei ole tietoakaan. Mietin kuinka tylsää elämää tuommoiset tyypit viettää, kun jaksaa tämmöisen harmittoman ”semi-julkkiksen” jahtaamista?

Kukin tyylillään. Kaikkea tai kaikkia ei tarvitse vaan ymmärtää.

Tänä syksynä on tapahtunut paljon.

Ensinnäkin Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi minun vastuulleni. Tähän päivään asti sitä en kumminkaan ole ottanut taakkana, vaan uutena mahdollisuutena saada meidän vanhempainyhdistys toimimaan siten miten pitäisi.

Kuten varmasti Mäntsäläläiset tietävätkin, niin Kirkonkylän Koulussa vaihtui rehtori ja täytyy sanoa että toiminta uuden rehtorimme kanssa on lyönyt meikäläisen ainakin ällikällä. Tehokasta toimintaa ja YHTEISTYÖTÄ mitä ei oikein tässä muutaman vuoden vanhempainyhdistyksessä vaikuttamisen aikana ole ollut.

Suuret odotukset on siis yhteistyön merkeissä. Vielä kun saisimme kodin ja koulun yhteistyön toimimaan paremmin, niin siitä olisi vielä parempi jatkaa työtä lasten hyvinvoinnin eteen.

No, katsellaan nyt miten asiat ottaa tulta alleen?

Toinen suuri merkkipaalu oli vuosipäiväni. 9.10.2013 tuli 20 vuotta täyteen auto-onnettomuudesta mikä on mutkaisen matkan kulkenut tähän päivään.

Täytyy kirjoittaa jossakin välissä jo kauan mielessä pyörinyt teksti ”vammainen valtavirrassa”, joka kertoisi yksinkertaisesti siitä kuinka aivoruhjevamman saanutta ihmistä huomata niin ”avuntarpeisena vammaisena” ihmistä, kuin esim. pyörätuolissa istuvaa. Kirjoituksessa pyrin tuomaan pelkästään byrokratian, johon minäkin olen törmännyt. Yksittäiset ihmisten mielipiteet vammaisista jätän ihan omaan arvoonsa.

No niin... taidan pitää loput mölyt vielä mahassani, sillä en tohdi nyt ihan iltasatua kirjoittaa. 

Huomenna sitten lisää elämän kiertokulusta ;)

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013

M.A. Ratia - Vapaaehtoinen Vaikuttaja: Kuulumiset: Syksy 2013: Tervehdys! Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute. Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollis...

Kuulumiset: Syksy 2013

Tervehdys!

Kauan on jo viime tekstistäni aikaa ja syy siihen on yksinkertaisesti ajanpuute.

Nyt kun olen sairaslomalla (mahdollisesti koko viikon?), niin voin keskittyä kirjoittamiseen ja antaa näin ollen kuulua itsestäni hiukan enempi.

Sosiaalisessa mediassa (facebook, twitter, google, tms.) ei ole enää niin intensiivisesti tullut pyörittyä, koska mitä se lätinä netissä ketään auttaa? Varsinkin kun keskustelun taso on niin heikkoa nykyään. Esimerkkejä tuskin tarvitsee kertoa, sillä kuka tahansa järjellä ajatteleva yksilö ymmärtää hyvän ja huononen keskustelun eron.

Kerron sittenkin yhden ;)

Nenäpäivä tempauksen aikana varsinkin ihmiset kimpoilivat seinille. No, onhan se ”ymmärrettävää” kun lapset kaipaavat kotimaassa uutta lastensairaalaa ja muutenkin kotimaan asiat tarvitsevat kipeästi herrojen huomiota.

Mutta, sitä en ymmärrä että suoranainen auttaminen tai edes ohjelman seuraaminen, vailla osallistumista siihen aiheuttaa joillekin tädeille ja sedille helvetin kovan tarpeen kritisoida sanoin ”Vittu mitä paskaa!” kun tuon ajatukseni esiin auttamisesta. No, en osallistunut keräykseen, vaan avustusjärjestöillä on tyytyminen siihen että perheemme on jo kuukausilahjoittajana Unicefille. Avustaminen ei suinkaan jää köyhien maiden tasolle, sillä kannan korteni kekoon myös kotimaan apua tarvitseville.

Moni varmaan ajatteli, kun kommentoin eräässä ketjussa asiaa edellämainituin sanoin että ”onpas siinä taas suvakkiperkele” – Vastauksena tähän voin sanoa etten ole todellakaan suvaisemmasta päästä, mutta kun kyse on lasten ja nuorten auttamisesta, niin osallistun niihin talkoisiin kyllä omalla panoksellani.

Jokainen tehköön omat päätöksensä mihin euronsa laittaa.

Politiikan osalta ei uutta kuulu. En ole liittynyt uuteen puolueeseen persu katastrofin jälkeen. Polittiinen toiminta on niin helvetin syvältä suoraan sanoen, ettei minulla ole suurta mielenkiintoa jatkaa, vaikka tarjouksia on tullut useampi.

Epädemokraattisesta Mäntsälän PS:stä irtaantunut neljän valtuutetun ryhmä Mäntsälän Puolesta olisi EHKÄ se mielenkiintoisin vaihtoehto. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Yhdistystoiminta on pitänyt nyt minua kiireisenä. Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi hoitooni, hieman ”epäonnistuneen” viime kauden jälkeen (omalta osaltani meni asiat vaikeamman kautta huonon tuurin ja ajan piikkiin).

Nyt kuitenkin on uutta virtaa jatkaa työtä lasten koulunkäynnin eteen ja mikäs sen parempaa kun on uusi rehtorikin mukana kuvioissa ja yhteistyö on sujunut hienosti ja saumattomasti J

Muut yhdistys hommat on enempi tai vähempi jäissä, vaikka haluaisin toimia mm. Järvenpäänseudun Invalidien kanssa konkreettisemmin (edelleen minulla on liikkumisessa erittäin suuri este ja näin ollen en ole päässyt vaikuttamaan miten haluaisin)

Vapaaehtoistyö on jatkunut normaalisti. Eli, 13-17v nuorisolle suunnattu Yö-Kahvila toiminta on tältä syksyltä ollut jo syyskuun puolelta toiminnassa ja paikkanahan on taas Mäntsälän Monitoimitalo.

Nuorison nykytila suomessa onkin aikamoinen aihe, josta voisi jopa kirjan kirjoittaa. En nyt kuitenkaan ala siihen hommaan, sillä siinä menisi ikä ja terveys.

Kirjoittamisprojektia on kyllä tiedossa, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Henkilökohtainen elämäni on ollut vuoden aikana jonkinlaisessa kriisitilassa. Nyt kumminkin helpottaa ja asiat alkaa loksahdella paikalleen.

Haaveet pääsystä oppisopimuskoulutukseen on silti täysin kariutunut. Ymmärrän sen miten tiukkaa esim. kunnalla on palkata oppisopimustyöntekijä (kunta ei ole budjetoinut kyseiseen virkaan senttiäkään), mutta en taas ymmärrä sitä että kunta ei pysty edes palkattomaksi työharjoittelijaksi minua ottamaan?

Täytynee hoitaa edellämainitsemani liikkumiseen liittyvä ongelma ensin ja lähteä jälleen koulun penkille suosiolla.

Elämä jatkuu siis aktiivisena kansalaisena.

Hyvää syksyn jatkoa!

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Mäntsälän Perussuomalaiset

Kuten tarkkasilmäisimmät huomasivat jo, niin Mäntsälän PS:n osastolle kävi niin, miten olin jo ennustellutkin.


Uutisesta ei tule koko totuus esiin. Sen huomasi siitä, kun asian todenperäisyyttä tietämättömät ihmiset kommentoivat omilla seinillään sosiaalisessa mediassa ”äijärehvokan mellastuksesta”


En aio, enkä halua sotkeutua asiaan enää, sillä elämäni on nyt siinä pisteessä että politiikkaa saa jäädä ihan ruohonjuuritasolle. Eipä siitä oikein mitään näytä tulevan mitään, ainakaan nykyisessä muodossa.


Puolustautua minun silti pitää, sillä ensin shokkina tullut ehdokkuuteni hylkääminen ja sen jälkeen koko puolueesta erottaminen perustui lähinnä pelolle, jota minua kohtaan oli havaittavissa jo hyvän aikaa ennen kunnallisvaalien alla koettuja tapahtumia.


Myöskään syytä sille, miksen päässyt ehdolle ei hallitukselta tullut?
Dissata nyt yksi kuntamme aktiivisista toimijoista, joka teki enempi kuin lupasi


Tähän sopii hyvin lainata yhden tuttavan sanoja ”Ihmettelen ja en ihmettele”


Ihmisillä, varsinkin vanhemmalla nk. SMP aikaisella porukalla on epäluulot vieläkin minua kohtaan, että olisin se ”ääri-oikeistolainen” nk. Halla-aholainen.


Tämä luulo on täyttä paskaa. Ihmiset jotka tuntevat minut pintaa syvemmältä tietävät totuuden.


Jos et tunne minua tai tiedä mitä teen, niin kannattaa ottaa selvää ennen kuin uskoa paskanjauhantaan, mitä minusta on pistetty liikkeelle. Koska kaikki negatiiviset paskapuheet vaikuttavat ihmisiin nykyisin ja se tekee vilpittömästä toiminnastani yhä vaan vaikeampaa.


Täysin väärät ihmiset tästäkin saa kärsiä, sillä osastolla on erittäin hyviä tyyppejä myös mukana.
Toivon mukaan mäntsälään saadaan vielä paikallisosasto kasaan toimivalla kokoonpanolla?


Toivottavasti minun ei enää tarvitse palata asiaan?


Jatketaan kukin osallaan.


Adios amigos


Mikko A. Ratia