Aktiiviset valtuutetut?

Niistä on suuri pula, varsinkin kotikunnassani mäntsälässä.

Kourallinen valtuutettuja kyllä paikallislehtiin kirjoittaa näkemyksiään kuntamme asioista, mutta kovin moni valtuustoon valituista on hissukseen (paitsi tietysti vaalien alla, kun luvataan maat ja taivaat)

Missä on valtuutettujen mielipiteet? Facebook? Twitter? No sieltähän nuo löytyy ja se on helpoin tapa tuoda äänensä esiin.

Mutta kuinka moni sitten esim. ikäihmisistä käyttää kyseisiä SoMe:a? Veikkaan että kiinnostus käyttää ja varsinkin päivän mittaan lukea valtuutettujen mielipiteitä on kovin vähäistä (vaikka taannoin uutisoitiin kuinka nuoret katoavat facebookista ja siitä on tulossa enemmänkin vanhempien temmellyskenttä).

Syytä tuskin tarvitsee kaukaa hakea, sillä se löytyy ihan omasta aktiivisuudesta ilmaista mielipiteensä. Onko siihen sitten syynä puoluekuri vai mikä pelottaa tuoda asioita minkä vuoksi olisitte olleet valmiita vaikka myymään mummonne kun vaalit olivat käsillä?

Ei ole siis ihme että ihmisten luottamus ehdokkaisiin kärsii joka vuosi toisen perään.

Mäntsälässä on tulossa kansanäänestys suurkunnasta. Pelkään pahoin että siinä asetellaan vastakkain valtuustomme ja eritoten kunnanjohtajamme toiminta kuntaamme koskevissa asioissa ja luulo siitä mitä saatettaisiin ”saada” superkuntaliitoksen turvin.

Yksinkertaisesti kuntalaiset ovat lopen kyllästynyt samoihin naamoihin päättämässä, aikaan saamatta oikeastaan mitään ja nyt ollaan kovasti menemässä ”superkuntaliitokseen” mukaan.

Tunnustan etten tiedä kaikkea kuntaliitoksesta (Mikä ihme? Eihän valtuustoon tulevista asioista voida kertoa kuntalaisille, olkoon se sitten minkä kokoluokan asian tahansa) vaan tyydyn tavallisen tallaajan pintatietoon, joka on luettavissa jo paikallislehdistä.

Kiinnostaisi siis kovasti tietää onko siis kuntaliitoksen seurauksena että nykyinen mäntsälän valtuusto + hallitus katoaa olemasta ja superkuntaa hallitseva paikkakunta päättää mäntsälän kohtalosta?

Jos näin on miten luulen, niin eipä ole ihme että kuntalaisetkin kääntyvät superkunnan puolelle. Kerta ei meidän valtuustossa saada ”mitään aikaan”, niin ei ole myöskään ihme että ihmiset on suorastaan kyllästyneitä moiseen toimintaan.

Näin ollen, Mäntsälä olisi ”nukkuva lähiö”, niin kuin jo aikaisemmin tuli todettua. Sitä minä en ainakaan halua. Tosin en minä myöskään halua nykyisen valtuuston jatkavan, sillä se on jo todettu ettei näkyviä tuloksia kuntamme kehittämiseksi ole tehty (ja eikä tulla tekemään, jos samat naamat vuodesta toiseen jatkaa päättäjinä)

Mäntsälän valtuutetut. Ei ole ihme että saitte tyydyttävän arvosanan, eikä ole myös ihme sekään että samalla asteikolla jatketaan, ellette ala nyt vihdoin lunastamaan niitä suuria puheita ja lupauksia kunnan tulevaisuudesta.

”Isoveli valvoo”

Terveisin

Aktiivinen vaikuttaja

Mikko A. Ratia

Uusi vuosi – Uudet kujeet

Tervehdys!

Vuosi 2014 on startannut melko tahmeasti käyntiin.

Ensin joulun jälkeen uudenvuoden ja sen jälkeen loppiaisen lomat sotkivat kuvioita pahemman kerran. Ei siksi että olisin ollut kahden viikon ryyppyputkessa, vaan ihan yksinkertaisesti etten nappaa näistä ylimääräisistä ”pakko pyhistä” paskaakaan.

Tämä viikko alkoi loppiaisesta ja tiistaina alkoi varsinainen arki, kun tytär palasi koulunpenkille.

Tänään on varsinaisesti ollut vasta siinä vauhdissa mihin jäätiin ennen joululomia. Kiusakseni kyllä huomaan, ettei vauhdistani ole yhtään mitään hyötyä, kun ”yksin kivirekeä” on raskaampi vetää.

Ymmärrän toki ettei ihmisillä ole virtaa, mutta kun ei se ole niin mustavalkoista mitä moni luulee asioiden olevan.

Ajatuksia päähhäni on kertynyt jo semmoisen määrän, että jos juhannuksena olen kirjoittanut jokaisesta tällä hetkellä päässä pyörivästä jutusta, niin hyvä on!

Viime vuosi todellakin tarjosi melko raskaita hetkiä. Niistä raskaista hetkistä ei varmasti pääse tänäkään vuonna luistamaan, vaan ”paskaa lentää niskaan ja muutamassa kokkareessa on takuulla kivi joukossa”

Lupailin viime tekstissäni ”uutta ilmettä” toimiini. Kaikessa on kumminkin aikansa, minkä joutuu muutoksiin tekemään.

Yhteistyötä yhteisen hyvän eteen edelleen painotan.

Se ei kumminkaan tahdo olla niin yksinkertaista, kuin se oikeasti on. En ymmärrä miksei ihmiset halua auttaa itseään/muita vaan tyytyy valittamaan näppäimistön äärellä ja postailla kaikkea paskaa maan ja taivaan väliltä.

Kyllähän hyvää tarkoitetaan jakamaan tietoa epäkohdista, tms. mutta ainakin allekirjoittaneelle nuo uutiset ovat ahdistavia, kun tiedettävästi kaikki ihmiset eivät osaa lukea mediaa. Maailmanlopun maalailuksi usein juttu paisuu.

Siksi en lue mediaa kuin piru raamattua

Kumminkin. Nyt ollaan taas uuden äärellä ja yritän taas parhaani vaikuttaakseni suomalaisten hyvinvointiin tehokkaammin, kuin edellisvuotena, jolloin noita kiviä lensi enemmänkin suoraan päähän.

Onnellista ja kaikenkaikkiaan hyvää uutta vuotta 2014

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

Uudelle vuodelle

Mietin eilen istuessani etukuistilla tupakalla että siitäkin tavasta tulisi päästävä eroon.

Oikeastaan olen miettinyt sitä jo kauan, mutta en ole aikeissa tehdä lupausta vaikka vuoden alussa sekin ”harraste” kallistuu. Kuinkas muuten.

Aika siis näyttää tulevan siinäkin.

Mutta ei ollut tarkoitukseni jeesustella röökinpolton lopettamisesta, vaan ihan tuosta tulevasta vuodesta.

Samalla istunnolla mietin myös että poliitikkojen lupauksilla ja meidän normi ihmisten uudenvuoden lupauksilla on yhteys. Liian moni jää pelkän puheen tasolle.

Lupaukset mitä olen itselleni tehnyt jää ainoastaan minun omaan tietooni. Ei noista asioista kannata muutenkaan pitää ääntä (ainakaan sosiaalisessa mediassa).

Yhden asian vaan lupaan julkisesti että vapaaehtoinen vaikuttaminen jatkuu ja se jatkuu suuremmalla vaihteella mitä kuluneena vuotena.

Vuosi 2013 on mennyt ”heikommin” mitä tavoitteeksi olen itselleni antanut. En kumminkaan voi sättiä itseäni, sillä tiedän vapaaehtoistyön arvokkuuden (vaikka moni pitääkin vähäarvoisena) ja tapani mukaan nyt kannustan ihmisiä tarttumaan tuumasta toimeen ja auttaa tekemällä kunnon talkooduunia yhteisen hyvän eteen.

Tässä kaikki tällä kertaa. Kiitokset menee niin monelle taholle, etten heitä ala yksilöimään, vaan tyydyn toivottamaan jokaiselle parempaa uutta vuotta 2014!

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

Radiohiljaisuutta, masennusta ja muuta sellaista...

Vuosi lähenee loppuaan ja niin joulukin lähenee. Onneksi, voin sanoa näin jouluun höpertyneen 9v tytön isänä.

Joulusta en silti aio kirjoittaa. Muutenkin masennusta tuottaa tämä kylmä, pimeä ja kostea ilma joka mäntsälässä (ja monessa muussakin paikkaa vallitsee).

Sehän on jo tuttua että fiilikset valtaa epätoivo, masennus ja kaikki kielteiset tuntemukset syksyllä. Syksy toisin on jatkunut näinkin pitkälle, sillä ei tätä voi talveksi kutsua.

Elämäni käännekohdassa, eli auto-onnettomuudesta 9.10.1993 tuli tänä syksynä täyteen komiat 20v. Se on aika hirvittävä aika, kun miettii että vuosiin onnettomuuden jälkeen on mahtunut todella paljon taistelua elämän ja kuoleman välimaastossa.

Ihmiset jotka tuntevat minut pintapuolisesti ei tiedä oikeastaan mitään, mitä on tullut käytyä läpi. Tosin, en minä ole edes paljon asiasta huudellut, sillä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Tänä vuonna kumminkin olen hieman alkanut enemmän avautua asiasta. Esimerkiksi olen antanut juttuni eteenpäin mm. AVY:n (Aivovamma Yhdistys) vapaaehtoisesti palstalle (mutta siinäkään ei ollut asiaa käsitelty niin syvällisesti, vaan pääasiallisena jutun pohjana toimi vapaaehtoistyö missä olen juuriani myöten mukana)

Ensi vuonna aion aloittaa kirjoittamisen elämästäni. En hae mitään ”bestseller” titteliä, tms. mutta niin kuin olen monesti sanonut, että käytän kokemuksiani työkaluna nykyiseen nuorison kanssa toimimiseen.

Ensi vuosi näyttää muuten kysymysmerkiltä. Aion jatkaa toimia niin kuin tähänkin asti, mutta jotakin olisi muutakin kehitettävä? No, sen näkee vuoden aikana miten äijän käy?

Radiohiljaisuutta olen koittanut aloitella jo monta kertaa vuoden aikana, muttei siitä ole tullut yhtään mitään.

Sosiaalinen erakoituminen on jatkunut, vaikka välistä ottaa niin itsetunnon päälle ihmisten jatkuvat naljailut ja vittuilut. Eihän niistä pitäisi välittää yhtään, mutta entäs sitten kun sama jatkuu päivästä toiseen?

Nyt en tietty tarkoita pelkästään sosiaalista mediaa, vaan ihan normi arkielämää mitä kumminkin elän täyspäiväisesti, enkä pelkästään SoMe maailmaa, joka tuntuu lähteneen niin pahasti lapasesta etten viitsi jatkaa siitä sen enempää.

Nyt tuntuu siltä ettei jaksa enää tuota saatanan länkytystä mikä leviää asiasta mistä asiasta. Sellaisesta epäkohdasta voidaan käydä keskustelua hyvässä hengessä mikä ei ole itseaiheutettua tai mihin voisit itse vaikuttaa. Luulisi ihmisten olevan niin itsekeskeisiä tänä päivänä jotta tuoki itse asioihin vaikuttaminen onnistuisi? ;)

Olen siis päättänyt olla loppuvuoden hiljakseen (siis tilapäivitysten suhteen) ja palata sitten (jos joulua ei lasketa) uudemman kerran ensi vuoden alusta?

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut yhtä vääntöä, vaikka hyviäkin asioita on toki tapahtunut. Oma kunto on heikennyt siihen pisteeseen että jatkuvat selkävaivat ovat pitäneet minut melko ”liikkumattomana”. Odotan vain sitä kevättä, jolloin saan taas fillarin alle ja lähteä milloiin itse haluan. Tosin, sekin riippuu siitä jos tilanne on vakavampi niin siinä voi ajelut jäädä sikseen. Mutta en usko siihen vaihtoehtoon.

Asioita on saanut oikaista viime vuoden kunnallisvaalikusetuksen takia. Paikalliset persut veti raukkamaisesti koko perheen voimin maton alta ja ”yksi mäntsälän aktiivimmista poliitikoista” (kuten paikallislehden pääkirjoituksessa minusta kerrottiin kesällä 2012) oli pelistä poissa.

En nyt aio alkaa enempää asiaa vatvomaan, vaikka mieleni tekisi haistattaa pitkät paskat ”perhemafialle” ja eräille soinilaisille muutenkin ketkä alkavat tietämyksellään pätemään, vaikka ei ollenkaan tiedä mitä hyväveli/sisko systeemiä puolueessa pesii.

Mitä olen nyt kuullut asioista, niin kyllä minun maineeni mäntsälässä on palautumassa, eikä valheisiin enää sorruta luottamaan, mitä minusta silloin pistettiin liikkeelle. Toki, jos vaivaa vielä, niin älä v**tu tuijota tai supise ja tule kysymään miten se asian laita on!

Vuoteen on mahtunut myös menetystä siinä mielessä että läheltä ja hieman kauempaakin on kaksi miespuolista ihmistä kuollut. Pistää väkisinkin herkän itseni koville. En siis muistele heitä, vaan kirjoitan tämän loppuun kastelematta näppäimistöä.

Suomenmaassa mennään kovaa vauhtia päin helvettiä nimeltä Euroopan liittovaltio. Eipä paljon naurata, mitä esim. kunnat joutuvat säästämään ja juuri niistä vääristä kohteista! Mäntsälä on yksi saatanan suuri naurun asia, mitä tulee kunnanvaltuustoon. Ei ihan muutama fiksu sielläkään riitä saada ääntänsä kuuluviin.

Suomesta, EU:sta tai mäntsälästä en ala nyt jeesustelemaan, sillä kunhan pysytte kuulolla, niin luette ensi vuoden puolella niistä, näistä ja noista asioista puolesta ja vastaan.

Tässäpä tätä tekstiä. Ei sovi ehkä jouluhenkeä nostattamaan, mutta ei se tämän tarkoitus ollutkaan.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille ystäville, kavereille, tuttaville, seuraajille, tsemppaajille ja ennen kaikkea rakkaalle perheelleni.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Mäntsälän Puolesta - Poliittinen comeback?

Noin vuosi sitten tuli vannottua etten enää tikullakaan koske politiikkaan tai sanotaan niin etten lähde mihinkään talutusnuoraan enää ikinä.

Toisin on käymässä. Huomenna kokoontuu Mäntsälän Puolesta perustavaan kokoukseen. Kyseessä olisi yhdistys, joka vain ja ainoastaan ajaa asioita Mäntsälän kehityksen puolesta.

Kyseinen valtuustoryhmähän lähti Mäntsälän Perussuomalaisten riveistä, koska epädemokratia oli liikaa. Heillekin.

Mietin hartaan vakaasti asiaa liittyäkkö mukaan Mäntsälän Puolesta porukkaan. Tunnen jo porukasta osan ja se tietysti auttaa asiaa. Tiedän myös heidän tarkoituksensa kuntamme politiikassa ja olen näin luottavaisempi, kuin esim. kokonaisuudessaan uuteen puolueeseen (mitä on persujen jäljiltä syntynyt kuin kuuluisia sienia suomen talvessa)

Ollessani Mäntsälän PS:ssä, niin aina tietyin väliajoin tuli ajatus että ”lähde nyt hyvä mies helvettiin koko lafkasta”

Eipä tullut lähdettyä, joka olisi ollut kyllä saakelin helpompi vaihtoehto ollut, sillä olisin säästynyt valheellisesta leimaamisesta, yms. paskasta jota ”perhemafia” niskaani työnsi. Ei siis tule ikävä aikoja Mäntsälän PS:n riveissä. En ole vaan koskaan luovuttanut, enkä niin aio tehdä tälläkään kertaa (vain jos homma muuttuu selkäänpuukottamiseksi, tms. niin sitten en jää toistamaan kokemuksiani persu vuosilta)

Eipä jäädä vatkaamaan enää Mäntsälän persujen toimintaa, sillä yhdistys on menneen talven lumia kuten sen osuvasti ilmaisisin ;) (Sain potkut osastosta ja piiristä vuosi sitten joulukuussa)

Mäntsälän Puolesta yhdistyksessä näen mahdollisuuden tulla kuulluksi, mitä edellisessä (eli PS) ei ollut.

Kokemusta on. Oma elämä on opettanut, kentältä kerätty kokemus siihen päälle tekee meikäläisestä melkein ”Super-ministerin” tasoisen puurtajan. Tosin, eihän suomessa ole aikoihin ollut supermiehiä tai naisia hallituksessa tai ylipäätään politiikassa. Puoluejohdon syöttämänä paska niellään ja määkäistään päälle.

Jo silloin kun olin paikallisten persujen matkassa, niin jo silloin ajatukseni liiankin usein johti siihen kysymykseen ”milloin kansanedustajat rupeavat  lunastamaan lupauksiaan kansalle?”

No, huominen näyttää miten edetään, jos en ole taas ole kuin ”walker” ja jää makaamaan himaan (The Walking Dead:ia seuraavat tajuavat vitsin)

Se on kuitenkin varma etten ole se ”kenen eväät ensiksi syödään”. Tein jo viimeksi sen virheen ja siitä virheestä olen oppinut enemmän kuin paljon.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia (Itsepäinen vaikuttaja)

Yhteistyö yhteisen hyvän eteen

Yhteistyötä ei ole koskaan liikaa. Ei ainakaan tänä päivänä milloin yhdistykset, tms. koittaa jatkaa toimintaansa henkihieverissä.

Mäntsälässä on melkoinen toimitilojen puutos, kuten varmasti monella muullakin paikkakunnalla missä ”turhimmat harrasteet” leikataan suruttomasti ja vanhat rakennukset jossa on ollut harrastetoimintaa iät ja ajat puretaan.

Kunnassamme näitä toimijoita on mm. Mäntsälän Taideyhdistys, Mäntsälän Teatteri. Myöskään muusikoilla ei ole kunnassamme juurikaan tiloja, ellei satu omistamaan autoa ja ajaa pidemmälle yksityiseltä vuokrattuihin tiloihin, tms. (olen kirjoittanut jo muutamaan otteeseen kuntamme lehtiin ja blogille asiasta).

Mäntsälässä nuorisotoimikin kärsii vakituisten tilojen puutteesta. Mäntsälän PS teki valtuustoaloitteen uusista nuorisotiloista, mutta monimuotoisten vaiheiden jälkeen nuorison asiat jälleen jyrätään tärkeimpien asioiden alle. (Aloitteen puuhamies Mitja Päivinen vaikuttaa nykyisin Mäntsälän Puolesta ryhmässä.

Yhdistykset huutelevat toimitilojen perään. Eikä näitä tiloja meinaa kunnan puolelta löytyä, vaan on käännyttävä yksityisten tahojen puoleen. Siinä kuitenkin raha näyttelee suurta pääosaa, eikä rahaa yhdistyksillä juurikaan ole. Kenellä sitä ylimääräistä olisi laittaa mihinkään?

Tässä vaiheessa kuvaan astuu ajatus. Yhteistyö. Mitäpä jos eri yhdistykset tekisivät yhteistyötä tilojen löytämiseksi? Täytyisi vaan kaivaa esille se kuuluisa ”Me henki” jotta asiassa pääsisi pidemmälle kuin ajatusasteelle?

Olen itse törmännyt yhteistyöhön viime viikkoina. Oli se sitten ihan ihmisten välistä yhteistyötä tai yhdistysten/yritysten välistä yhteistyötä.

Kieltämättä tunne on ollut hyvä. Kunpa vaan enemmän ihmiset koittaisi vetää sitä yhteistä köyttä, siitäkin huolimatta että kunnan puolelta tulee negatiivisia uutisia?

Kaikki ei voi olla kiinni pelkästään siitä, etteikö olisi vaihtoehtoja. Aina on oltava takataskussa valttikortti, vaikka työtä se vaatisikin (kuka ”tavis” antaa ja kuka saa muka kaiken napsauttamalla sormiaan?)

Mäntsälä nyt tarvitsee sitä kuuluisaa yhteistyötä ja ME henkeä.

Jospa sinäkin liittyisit mukaan toimimaan Mäntsälän puolesta?

Tehdään tästä toimiva ja mukava paikka asua ja elää, eikä anneta kunnan vaipua statukseen ”nukkuva lähiö”

Aatteleppa sitä.

Suurella kunnioituksella kuntamme aktiivisia ihmisiä kohtaan.

Mikko A. Ratia

Otsikkoa oli niin pahuksen vaikea keksiä. Olkaa siis hyvä ;)

Iltaa lukijat.

Olen törmännyt jo muutamaan otteeseen ongelmaan, joka lähinnä koskee kirjoittamista. En ole saanut punaisesta langasta kiinni, vaikka miten ajatuksia pyörisi mielessä.

Tänään kuitenkin puolivaloilla ajava järkeni hokasi jotakin mikä voisi toimia (olen viidettä päivää flunssassa).

Ajattelin että voisin alkaa kirjoittaa nettipäiväkirjan tyylistä blogia, jossa kirjailisin asioita ihan arkielosta. Tarkoituksena ei olisi tyypillinen ”mammablogi” (tai, ei mennä vannomaan sitäkään), vaan ihan jokapäiväisessä elämässä eteen tulevat ajatukset ja tapahtumat.

En ainakaan alkuun vaihda blogini osoitetta, eli ei tule ”Sosiaalinen erakko” blogia (Facebook sivuston rinnalle), vaan ihan jatkan omalla nimellä ja naamallani kirjoittamista. Tykkäsit tai et.

Tykkäämisestä muuten tuli juttua, kun eilen huomasin että verkossa on muutama oikea nettikommando, jotka puuttuvat asioihin, joiden todenperästä heillä ei ole tietoakaan. Mietin kuinka tylsää elämää tuommoiset tyypit viettää, kun jaksaa tämmöisen harmittoman ”semi-julkkiksen” jahtaamista?

Kukin tyylillään. Kaikkea tai kaikkia ei tarvitse vaan ymmärtää.

Tänä syksynä on tapahtunut paljon.

Ensinnäkin Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus lankesi minun vastuulleni. Tähän päivään asti sitä en kumminkaan ole ottanut taakkana, vaan uutena mahdollisuutena saada meidän vanhempainyhdistys toimimaan siten miten pitäisi.

Kuten varmasti Mäntsäläläiset tietävätkin, niin Kirkonkylän Koulussa vaihtui rehtori ja täytyy sanoa että toiminta uuden rehtorimme kanssa on lyönyt meikäläisen ainakin ällikällä. Tehokasta toimintaa ja YHTEISTYÖTÄ mitä ei oikein tässä muutaman vuoden vanhempainyhdistyksessä vaikuttamisen aikana ole ollut.

Suuret odotukset on siis yhteistyön merkeissä. Vielä kun saisimme kodin ja koulun yhteistyön toimimaan paremmin, niin siitä olisi vielä parempi jatkaa työtä lasten hyvinvoinnin eteen.

No, katsellaan nyt miten asiat ottaa tulta alleen?

Toinen suuri merkkipaalu oli vuosipäiväni. 9.10.2013 tuli 20 vuotta täyteen auto-onnettomuudesta mikä on mutkaisen matkan kulkenut tähän päivään.

Täytyy kirjoittaa jossakin välissä jo kauan mielessä pyörinyt teksti ”vammainen valtavirrassa”, joka kertoisi yksinkertaisesti siitä kuinka aivoruhjevamman saanutta ihmistä huomata niin ”avuntarpeisena vammaisena” ihmistä, kuin esim. pyörätuolissa istuvaa. Kirjoituksessa pyrin tuomaan pelkästään byrokratian, johon minäkin olen törmännyt. Yksittäiset ihmisten mielipiteet vammaisista jätän ihan omaan arvoonsa.

No niin... taidan pitää loput mölyt vielä mahassani, sillä en tohdi nyt ihan iltasatua kirjoittaa. 

Huomenna sitten lisää elämän kiertokulusta ;)

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia