Taidot ruosteessa, sensuuria vaiko teknistä osaamattomuutta?

Satuin huomaamaan erään asian tänä aamuna, joka sai allekirjoittaneen hämmästymään suunnattomasti.

Mäntsälän Uutiset joka on siis Mäntsälä-lehden tilalle tullut ”uudistunut ilmaisjakelulehti” on kyllä julkaissut mielipidekirjoituksiani tasaiseen tahtiin... mutta tänään koin hämmästystä, kun selailin viimeisen kuukauden lehdet läpi ja en nähnyt kirjoituksiani mitä olin jättänyt toimitukselle internet sivuilla olevalla lomakkeella.

Tietysti siinä kävi kynäilijällä mielessä että "hitokseen on kirjoitustaidot ruostunut ja lehti ei suostu julkaisemaan niin ala-arvoista sekundaa"

Tietysti en voinut välttyä ajatukselta että kirjoitukset olisi jätetty julkaisemasta ihan muiden syiden takia. En lähde silti syvemmin analysoimaan asiaa, koska siitä voi jollekulle tulla paha mielli ;)

Kävi myös ajatuksissa se että lehden internet sivuilla ei ole kaikki niin kuin pitäisi ja kirjoitukset on hävinnyt bittiavaruuteen.

Sain tähän viimeiseen epäilyyn vahvistusta, sillä eräs ystäväni Facebookissa hämmästeltyäni asiaa kertoi myös ongelmista lehden kanssa.

Joten. Mäntsälän Uutisten toimitukselle tiedoksi. Laittakaa homma toimimaan, että kuntalaisten lehteen tuomat asiat pääsisivät oikeuksiinsa.

Ei muuta tällä kertaa.

PS. Käytän tästä lähin blogiani back-uppina, jos vielä sattuu tämmöistä eteen. Harmittaa todella paljon nyt.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Sosiaalinen erakko

Sosiaalinen erakko

Kevät keikkuen tuleepi. Lunta on viikonlopuksi luvassa ja silleen.. en nyt kumminkaan sään takia ole tätä kirjoittamassa, vaan yksinkertaisesti sen takia että avaan teille arvon lukijoille ja seuraajilleni kuka on tämä mies joka sosiaalisenaerakkonakin tunnetaan...

Siis, perustietoja tuskin tarvitsee kerrata niin intensiivisesti kuten olen tottunut tekemään.

Mikko Antero Ratia. Syntynyt marraskuun 13. päivä vuonna 1976 klo 3:30 Hyvinkään aluesairaalassa. Kotipaikkana tuolloin Mattilan kylä Mäntsälän kunnassa.

Perheeni koostui silloin vanhemmistani ja isosisko Heidistä (synt. 1974) sekä isäni vanheemista eli Saima-mummista ja Eino-papasta ketkä asuivat samalla mäellä Mattilan Tonttimäellä.

Lapsuuteni ei ollut kovinkaan helppo. Sitä varjostivat lähinnä pelkotilat mitä pikkupoikana kärsin.

Elämään tuli vielä suurempi muutos kun vanhempani erosivat 80-luvun puolivälissä ja muutimme äitini ja siskoni kanssa mäntsälän kirkonkylälle.

Asuinpaikaksi silloin siunaantui Mustamäki, joka oli (ja on sitä edelleenkin) mäntsälän pahamaineisimpia paikkoja.

Elämä oli taistelua, ensinnäkin muiden hyväksyntää hakien. Avioero lapsena ”tavallisten” ja ”parempien” joukossa ei ollut kovin helppoa.

Myös kiusaamista ilmeni kouluaikoina, mutta siitä mentiin yli, enkä antanut sen vaikuttaa sen enempiä.

Yläasteelle mentyäni alkoi ote lipsumaan ja koulunkäynti oli enää toisarvoinen asia.

Toisin sanoen olin itserakas paskiainen, joka ei välittänyt muista paskaakaan.

Hengailin siihen aikaan erään kaverini kanssa, jonka koin kovin samalla aaltopituudella olevaksi tyypiksi.

Kumminkin... 9.10.1993 olin osallisena kohtalokkaassa onnettomuudessa, josta sain pysyvät vammat lennettyäni tuulilasin läpi autosta ulos.

Tarkemmin ottaen aivoruhjevamma oli tuloksena ja kaikki elämän arvot meni uusiksi.

Enempi tuosta onnettomuudesta voi lukea tekstissäni.

Onnettomuuden jälkeen jouduin ojasta allikkoon ja taistelua takaisin elämään oli aina vuoteen 2001, jolloin tapasin nykyisen vaimoni.

Nykyään Mäntsälässä asun perheeni kanssa, johon kuuluu vaimoni Paula & 9v tyttäreni Saga, sekä kaksi poikakissaa Pate & Elias.

Ammatillista koulutusta ei minulla ole. Onnettomuuden ja varsinkin sen jälkiseuraumusten takia opinnot ovat jääneet toisarvoiseksi asiaksi. Toivoisin silti joskus onnistuvani pääsemään takaisin "oravanpyörään"

Toimettomana en todellakaan ole ollut, vaan olen ollut tyttärelleni koti-isänä aina tähän päivään asti.

Lisäksi toimin vapaaehtoisena mm. nuorison ja vammaisten ihmisten parissa, sekä teen erilaisia vaikuttamishommia mitä nyt eteen sattuu.

Luottamustoimena mainittakoon myös Mäntsälän Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistys, jossa toimin puheenjohtajana tällä hetkellä.

Olen ollut myös politiikassa mukana. Vuodet 2007-2012 meni perussuomalaisten riveissä, joka sai päätöksensä, kun minut savustettiin kirves selässä ulos politiikasta.

Toimin myös luottamuspaikalla vuosina 2008-2012, kun olin perusturvalautakunnassa varajäsen.

Politiikka on jäänyt sen myötä kokonaan pois, koska nykysysteemi haisee pahemman kerran narsistiselta oman edun tavoittelulta ihan kokonaisvaltaisesti.

Ihmiset tuntevat minut sosiaalisena, karjalalaista verenperintöä kantavana metallimiehenä, jonka rakkaisiin harrastuksiin kuuluu musiikin lisäksi valokuvaaminen, lukeminen ja kirjoittaminen.

Olen työstämässä pitkäaikasta haavetta, eli oman elämän opusta, jonka nimenkin taisin keksiä juuri ”Oman Elämänsä Maestro”

Siinäpä nyt vissiin tärkeimmät. Seuratkaa blogia, twitteriä (@MikkoARatia), Googlea ja facebookin sivustoja "Sosiaalinen Erakko" & "Vapaaehtoinen vaikuttaja"

Hyvää kevättä!

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Tervetuloa Mäntsälään (Jatkakaa matkaa)

Päivän uutinen ei tule yllätyksenä...

Noloa se tosin on, kun listalla on Mäntsälä, joka on mm. tarjonnut itseään lapsiystävällisenä kuntana. Liiankin moni lapsiperhe on loppujen lopuksi päättänyt joko jatkaa matkaa ja uuden ”ystävällisen” paikan etsintää.

Tuleva kuntaliitos varmaan näyttää sen lopullisen mäntsälän kohtalon. Eli, olemme jo liian monta vuotta olleet nukkuva lähiö ja sitä se tulee olemaan jatkossakin hamaan loppuun asti, jos asialle ei aiota tehdä jotakin konkreettista!

Sanoisin että kuntamme hallinta on niin haparissa hanskoissa, jotta ensitöikseen kunnanvaltuusto ja hallinto uusiksi!

Sanokaa mitä sanotte tai vetäkää herne nenään (vaikka koko purkillinen kerralla), mutta ei tämä kunta kehity sillä että samat naamat istuu vuosikausia valtuustossa saamatta mitään aikaan!

Korulauseet kyllä muistan, mitä valtuutetut lupasi, mutta kuten tapana on tehdä ihan maanlaajuisesti, niin lupaukset ovat vaan oman nassun pönkittämistä kohti valtaa!

Valtuutetuilla olisi varmasti ideoita miten kunta saadaan tuotteliaaksi ja ennen kaikkea kehittyväksi kunnaksi, missä on hyvä olla ja asua vauvasta vaariin. Riippuuhan se todella siitäkin miten armaan isänmaamme hallitus jatkaa rahan kylvämistä, joku tolkku perkele siihenkin!

Onko se niin vaikeaa saada niitä lupauksia lunastetuksi? Vai onko se ollut mahdotonta pitää edes ne lupaukset, kun mitään oikeastaan ei ole tapahtunut? Tietty joltkut valtuutetuista on pitänyt sanansa ja puolustanut heitä kenen puolesta on luvannut toimia?

Minä ainakin paljasjalkaisena paikkakuntalaisena HÄPEÄN suuresti päästä tuolle huomiota herättävälle listalle!

Terveisin

Mikko A. Ratia

Aktiiviset valtuutetut?

Niistä on suuri pula, varsinkin kotikunnassani mäntsälässä.

Kourallinen valtuutettuja kyllä paikallislehtiin kirjoittaa näkemyksiään kuntamme asioista, mutta kovin moni valtuustoon valituista on hissukseen (paitsi tietysti vaalien alla, kun luvataan maat ja taivaat)

Missä on valtuutettujen mielipiteet? Facebook? Twitter? No sieltähän nuo löytyy ja se on helpoin tapa tuoda äänensä esiin.

Mutta kuinka moni sitten esim. ikäihmisistä käyttää kyseisiä SoMe:a? Veikkaan että kiinnostus käyttää ja varsinkin päivän mittaan lukea valtuutettujen mielipiteitä on kovin vähäistä (vaikka taannoin uutisoitiin kuinka nuoret katoavat facebookista ja siitä on tulossa enemmänkin vanhempien temmellyskenttä).

Syytä tuskin tarvitsee kaukaa hakea, sillä se löytyy ihan omasta aktiivisuudesta ilmaista mielipiteensä. Onko siihen sitten syynä puoluekuri vai mikä pelottaa tuoda asioita minkä vuoksi olisitte olleet valmiita vaikka myymään mummonne kun vaalit olivat käsillä?

Ei ole siis ihme että ihmisten luottamus ehdokkaisiin kärsii joka vuosi toisen perään.

Mäntsälässä on tulossa kansanäänestys suurkunnasta. Pelkään pahoin että siinä asetellaan vastakkain valtuustomme ja eritoten kunnanjohtajamme toiminta kuntaamme koskevissa asioissa ja luulo siitä mitä saatettaisiin ”saada” superkuntaliitoksen turvin.

Yksinkertaisesti kuntalaiset ovat lopen kyllästynyt samoihin naamoihin päättämässä, aikaan saamatta oikeastaan mitään ja nyt ollaan kovasti menemässä ”superkuntaliitokseen” mukaan.

Tunnustan etten tiedä kaikkea kuntaliitoksesta (Mikä ihme? Eihän valtuustoon tulevista asioista voida kertoa kuntalaisille, olkoon se sitten minkä kokoluokan asian tahansa) vaan tyydyn tavallisen tallaajan pintatietoon, joka on luettavissa jo paikallislehdistä.

Kiinnostaisi siis kovasti tietää onko siis kuntaliitoksen seurauksena että nykyinen mäntsälän valtuusto + hallitus katoaa olemasta ja superkuntaa hallitseva paikkakunta päättää mäntsälän kohtalosta?

Jos näin on miten luulen, niin eipä ole ihme että kuntalaisetkin kääntyvät superkunnan puolelle. Kerta ei meidän valtuustossa saada ”mitään aikaan”, niin ei ole myöskään ihme että ihmiset on suorastaan kyllästyneitä moiseen toimintaan.

Näin ollen, Mäntsälä olisi ”nukkuva lähiö”, niin kuin jo aikaisemmin tuli todettua. Sitä minä en ainakaan halua. Tosin en minä myöskään halua nykyisen valtuuston jatkavan, sillä se on jo todettu ettei näkyviä tuloksia kuntamme kehittämiseksi ole tehty (ja eikä tulla tekemään, jos samat naamat vuodesta toiseen jatkaa päättäjinä)

Mäntsälän valtuutetut. Ei ole ihme että saitte tyydyttävän arvosanan, eikä ole myös ihme sekään että samalla asteikolla jatketaan, ellette ala nyt vihdoin lunastamaan niitä suuria puheita ja lupauksia kunnan tulevaisuudesta.

”Isoveli valvoo”

Terveisin

Aktiivinen vaikuttaja

Mikko A. Ratia

Uusi vuosi – Uudet kujeet

Tervehdys!

Vuosi 2014 on startannut melko tahmeasti käyntiin.

Ensin joulun jälkeen uudenvuoden ja sen jälkeen loppiaisen lomat sotkivat kuvioita pahemman kerran. Ei siksi että olisin ollut kahden viikon ryyppyputkessa, vaan ihan yksinkertaisesti etten nappaa näistä ylimääräisistä ”pakko pyhistä” paskaakaan.

Tämä viikko alkoi loppiaisesta ja tiistaina alkoi varsinainen arki, kun tytär palasi koulunpenkille.

Tänään on varsinaisesti ollut vasta siinä vauhdissa mihin jäätiin ennen joululomia. Kiusakseni kyllä huomaan, ettei vauhdistani ole yhtään mitään hyötyä, kun ”yksin kivirekeä” on raskaampi vetää.

Ymmärrän toki ettei ihmisillä ole virtaa, mutta kun ei se ole niin mustavalkoista mitä moni luulee asioiden olevan.

Ajatuksia päähhäni on kertynyt jo semmoisen määrän, että jos juhannuksena olen kirjoittanut jokaisesta tällä hetkellä päässä pyörivästä jutusta, niin hyvä on!

Viime vuosi todellakin tarjosi melko raskaita hetkiä. Niistä raskaista hetkistä ei varmasti pääse tänäkään vuonna luistamaan, vaan ”paskaa lentää niskaan ja muutamassa kokkareessa on takuulla kivi joukossa”

Lupailin viime tekstissäni ”uutta ilmettä” toimiini. Kaikessa on kumminkin aikansa, minkä joutuu muutoksiin tekemään.

Yhteistyötä yhteisen hyvän eteen edelleen painotan.

Se ei kumminkaan tahdo olla niin yksinkertaista, kuin se oikeasti on. En ymmärrä miksei ihmiset halua auttaa itseään/muita vaan tyytyy valittamaan näppäimistön äärellä ja postailla kaikkea paskaa maan ja taivaan väliltä.

Kyllähän hyvää tarkoitetaan jakamaan tietoa epäkohdista, tms. mutta ainakin allekirjoittaneelle nuo uutiset ovat ahdistavia, kun tiedettävästi kaikki ihmiset eivät osaa lukea mediaa. Maailmanlopun maalailuksi usein juttu paisuu.

Siksi en lue mediaa kuin piru raamattua

Kumminkin. Nyt ollaan taas uuden äärellä ja yritän taas parhaani vaikuttaakseni suomalaisten hyvinvointiin tehokkaammin, kuin edellisvuotena, jolloin noita kiviä lensi enemmänkin suoraan päähän.

Onnellista ja kaikenkaikkiaan hyvää uutta vuotta 2014

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

Uudelle vuodelle

Mietin eilen istuessani etukuistilla tupakalla että siitäkin tavasta tulisi päästävä eroon.

Oikeastaan olen miettinyt sitä jo kauan, mutta en ole aikeissa tehdä lupausta vaikka vuoden alussa sekin ”harraste” kallistuu. Kuinkas muuten.

Aika siis näyttää tulevan siinäkin.

Mutta ei ollut tarkoitukseni jeesustella röökinpolton lopettamisesta, vaan ihan tuosta tulevasta vuodesta.

Samalla istunnolla mietin myös että poliitikkojen lupauksilla ja meidän normi ihmisten uudenvuoden lupauksilla on yhteys. Liian moni jää pelkän puheen tasolle.

Lupaukset mitä olen itselleni tehnyt jää ainoastaan minun omaan tietooni. Ei noista asioista kannata muutenkaan pitää ääntä (ainakaan sosiaalisessa mediassa).

Yhden asian vaan lupaan julkisesti että vapaaehtoinen vaikuttaminen jatkuu ja se jatkuu suuremmalla vaihteella mitä kuluneena vuotena.

Vuosi 2013 on mennyt ”heikommin” mitä tavoitteeksi olen itselleni antanut. En kumminkaan voi sättiä itseäni, sillä tiedän vapaaehtoistyön arvokkuuden (vaikka moni pitääkin vähäarvoisena) ja tapani mukaan nyt kannustan ihmisiä tarttumaan tuumasta toimeen ja auttaa tekemällä kunnon talkooduunia yhteisen hyvän eteen.

Tässä kaikki tällä kertaa. Kiitokset menee niin monelle taholle, etten heitä ala yksilöimään, vaan tyydyn toivottamaan jokaiselle parempaa uutta vuotta 2014!

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

Radiohiljaisuutta, masennusta ja muuta sellaista...

Vuosi lähenee loppuaan ja niin joulukin lähenee. Onneksi, voin sanoa näin jouluun höpertyneen 9v tytön isänä.

Joulusta en silti aio kirjoittaa. Muutenkin masennusta tuottaa tämä kylmä, pimeä ja kostea ilma joka mäntsälässä (ja monessa muussakin paikkaa vallitsee).

Sehän on jo tuttua että fiilikset valtaa epätoivo, masennus ja kaikki kielteiset tuntemukset syksyllä. Syksy toisin on jatkunut näinkin pitkälle, sillä ei tätä voi talveksi kutsua.

Elämäni käännekohdassa, eli auto-onnettomuudesta 9.10.1993 tuli tänä syksynä täyteen komiat 20v. Se on aika hirvittävä aika, kun miettii että vuosiin onnettomuuden jälkeen on mahtunut todella paljon taistelua elämän ja kuoleman välimaastossa.

Ihmiset jotka tuntevat minut pintapuolisesti ei tiedä oikeastaan mitään, mitä on tullut käytyä läpi. Tosin, en minä ole edes paljon asiasta huudellut, sillä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Tänä vuonna kumminkin olen hieman alkanut enemmän avautua asiasta. Esimerkiksi olen antanut juttuni eteenpäin mm. AVY:n (Aivovamma Yhdistys) vapaaehtoisesti palstalle (mutta siinäkään ei ollut asiaa käsitelty niin syvällisesti, vaan pääasiallisena jutun pohjana toimi vapaaehtoistyö missä olen juuriani myöten mukana)

Ensi vuonna aion aloittaa kirjoittamisen elämästäni. En hae mitään ”bestseller” titteliä, tms. mutta niin kuin olen monesti sanonut, että käytän kokemuksiani työkaluna nykyiseen nuorison kanssa toimimiseen.

Ensi vuosi näyttää muuten kysymysmerkiltä. Aion jatkaa toimia niin kuin tähänkin asti, mutta jotakin olisi muutakin kehitettävä? No, sen näkee vuoden aikana miten äijän käy?

Radiohiljaisuutta olen koittanut aloitella jo monta kertaa vuoden aikana, muttei siitä ole tullut yhtään mitään.

Sosiaalinen erakoituminen on jatkunut, vaikka välistä ottaa niin itsetunnon päälle ihmisten jatkuvat naljailut ja vittuilut. Eihän niistä pitäisi välittää yhtään, mutta entäs sitten kun sama jatkuu päivästä toiseen?

Nyt en tietty tarkoita pelkästään sosiaalista mediaa, vaan ihan normi arkielämää mitä kumminkin elän täyspäiväisesti, enkä pelkästään SoMe maailmaa, joka tuntuu lähteneen niin pahasti lapasesta etten viitsi jatkaa siitä sen enempää.

Nyt tuntuu siltä ettei jaksa enää tuota saatanan länkytystä mikä leviää asiasta mistä asiasta. Sellaisesta epäkohdasta voidaan käydä keskustelua hyvässä hengessä mikä ei ole itseaiheutettua tai mihin voisit itse vaikuttaa. Luulisi ihmisten olevan niin itsekeskeisiä tänä päivänä jotta tuoki itse asioihin vaikuttaminen onnistuisi? ;)

Olen siis päättänyt olla loppuvuoden hiljakseen (siis tilapäivitysten suhteen) ja palata sitten (jos joulua ei lasketa) uudemman kerran ensi vuoden alusta?

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut yhtä vääntöä, vaikka hyviäkin asioita on toki tapahtunut. Oma kunto on heikennyt siihen pisteeseen että jatkuvat selkävaivat ovat pitäneet minut melko ”liikkumattomana”. Odotan vain sitä kevättä, jolloin saan taas fillarin alle ja lähteä milloiin itse haluan. Tosin, sekin riippuu siitä jos tilanne on vakavampi niin siinä voi ajelut jäädä sikseen. Mutta en usko siihen vaihtoehtoon.

Asioita on saanut oikaista viime vuoden kunnallisvaalikusetuksen takia. Paikalliset persut veti raukkamaisesti koko perheen voimin maton alta ja ”yksi mäntsälän aktiivimmista poliitikoista” (kuten paikallislehden pääkirjoituksessa minusta kerrottiin kesällä 2012) oli pelistä poissa.

En nyt aio alkaa enempää asiaa vatvomaan, vaikka mieleni tekisi haistattaa pitkät paskat ”perhemafialle” ja eräille soinilaisille muutenkin ketkä alkavat tietämyksellään pätemään, vaikka ei ollenkaan tiedä mitä hyväveli/sisko systeemiä puolueessa pesii.

Mitä olen nyt kuullut asioista, niin kyllä minun maineeni mäntsälässä on palautumassa, eikä valheisiin enää sorruta luottamaan, mitä minusta silloin pistettiin liikkeelle. Toki, jos vaivaa vielä, niin älä v**tu tuijota tai supise ja tule kysymään miten se asian laita on!

Vuoteen on mahtunut myös menetystä siinä mielessä että läheltä ja hieman kauempaakin on kaksi miespuolista ihmistä kuollut. Pistää väkisinkin herkän itseni koville. En siis muistele heitä, vaan kirjoitan tämän loppuun kastelematta näppäimistöä.

Suomenmaassa mennään kovaa vauhtia päin helvettiä nimeltä Euroopan liittovaltio. Eipä paljon naurata, mitä esim. kunnat joutuvat säästämään ja juuri niistä vääristä kohteista! Mäntsälä on yksi saatanan suuri naurun asia, mitä tulee kunnanvaltuustoon. Ei ihan muutama fiksu sielläkään riitä saada ääntänsä kuuluviin.

Suomesta, EU:sta tai mäntsälästä en ala nyt jeesustelemaan, sillä kunhan pysytte kuulolla, niin luette ensi vuoden puolella niistä, näistä ja noista asioista puolesta ja vastaan.

Tässäpä tätä tekstiä. Ei sovi ehkä jouluhenkeä nostattamaan, mutta ei se tämän tarkoitus ollutkaan.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille ystäville, kavereille, tuttaville, seuraajille, tsemppaajille ja ennen kaikkea rakkaalle perheelleni.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia