Motoristit Koulukiusaamista Vastaan

Motoristit Koulukiusaamista Vastaan (MKKV) saapuu Mäntsälään Kirkonkylän koululle tiistaina 8. syyskuuta 2015.

Tapahtuman järjestämisestä vastaavana henkilönä olen saanut kyselyjä pitkin vuotta, kun tapahtuman mahdollisuutta lähdin työstämään että olisiko mahdollista että MKKV:n tilaisuus olisi jokaiselle Mäntsälän (keskustan?) koululle suunnattu.

Olen ollut jo aikaisemmin yhteydessä tästä mahdollisuudesta, mutta en ole kaikkien kiireiden osalta ehtinyt asiasta varsinaisesti tiedottamaan.

MKKV:ltä sain vastauksena tuohon yhteistapahtumaan että parempi/helpompi se on että tilaisuus järjestetään koulukohtaisesti. Tila ja aikaongelma tulee mm. vastaan.

Joten kehotan kaikkia vanhempainyhdistyksiä ottamaan asiasta yhteyttä MKKV:n puoleen, jos tunnette tarvetta tilaisuudelle.

Facebookista ryhmä löytyy täältä ja nettisivusto löytyy täältä.

Annan myös tarvittaessa neuvoja tapahtumaa koskien, jos se on tarpeen.

Yhteistyö terveisin

Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja

Mikko A. Ratia
mikko.a.ratia@gmail.com
0400 781 792

Elämäntarinaa kerrakseen....

Meidän Perhe lehti julkaisi haastatteluni verkossa.

Juttuhan julkaistiin jo toukokuussa lehtiversiona, mutta nyt juttu tuli myös verkossa luettavaksi.

Minua haastatellut toimittaja Anne (Rikama) soitti eräänä päivänä minulle ja kertoi lukeneensa haastatteluni Suomen Mielenterveys seuran lehdestä ja kiinnostunut asiasta niin että päätti kysyä minulta josko voisin antaa haastattelun myös Meidän Perhe lehteen.

Anne kertoi että syynä kysymykseen oli yksinkertaisesti se, ettei kuulemma suomalaisia miehiä saa oikein avautumaan.

Mietin asiaa tovin, kunnes suostuin juttuun. Olin jo aikaisemmin päättänyt että haastattelut ja TV-esiintymiset oli sitten tässä. Olin aikaisemmin esiintynyt muutaman lehden haastattelussa aiheena selviäminen elämästä mahdottomalta tuntuvasta tilanteesta huolimatta. Myös Mouka Filmin projektissa ”Puhutaan elämästä” olin mukana ja muutaman kerran nuo klipit on TV:ssä pyörineetkin.

Ajattelin kyllä yleisön reaktiota pitkään ennen kuin tein päätöksen. Nyt jälkeenpäin mietin ihan toisella tavalla. Mitä jos olisin jättänyt selviytymis tarinani kertomatta?

Ihmiset jotka ovat minuun ottanut yhteyttä tai kommentoinut julkaisua sosiaalisessa mediassa on muutamaa nettitrollia lukuunottamatta positiivista. Ihmiset on kertonut mm. saavansa voimia ja uskoa avautumisestani ja esimerkistäni, ettei kannata heittää kaikkea toivoa, ennen kuin on tsekannut koko käden (pokeritermejä lainatakseni).

Kun nyt tarkemmin ajattelen, niin positiivinen elämänasenteeni (okei, jokaisella on myös huonot päivänsä) on ollut se kantava voima jolla olen saanut itseni tätäkin kirjoittamaan.

Jos olisin jäänyt 1993 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen sänkyyn itkemään ja säälimään itseäni, niin luultavasti olisin katkeroinut, valittava ihmishylkiö.

Kiitos perheelleni ja kaikille niille kavereille/tutuille ketkä on tullut vuosien aikana kohdattua.

Hyvää (ja vähälumista) kesää

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Vanhemmat! Vaikutetaan yhteistyöllä lastemme arkeen

Suvivirteen ei ole enää kauan. Liian nopeasti sekin tulee eteen, sillä mahdottomasti olisi vielä hommaa vanhempainyhdistyksen puolella.

Meillä Mäntsälässä on kunnanvaltuusto ujuttanut myös lusikkansa soppaan. Sillä henkilöstösäästöjen osuminen opettajiin on teettänyt koulun hallinnolle tuskaisen työmäärän.

Vanhempainyhdistyskään ei ole välttynyt perusopetukseen suuntautuvista säästötoimenpiteistä. Kyllä se on vaan arkipäivää että yhdistys antaa koululle tukea ja miksei antaisi, kun jälkikasvumme on kyseessä?

Stressiltäkään ei ole vältytty, sillä viime viikon keskiviikkona järjestetty perinteinen kevätdisko oli tuottaa ongelmia ja hoppua suuntaan jos toiseen. Siinä kyllä allekirjoittanutta vietiin paikasta A paikkaan B.

Onnekseni tutut aktiiviset vanhempainyhdistyksen johtoryhmän jäsenet ja oppilaiden vanhemmat ja muutama nuorison edustaja olivat taas suurena tukena, jotta ikimuistoinen ilta lapsille järjestyi.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 

Olen kumminkin ihmetellyt erästä asiaa.

Meillähän Kirkkiksellä (Kirkonkylän Koulu) on muutamia vaihtoehtoja jolla pääsee vaikuttamaan lapsensa kouluarkeen.

Vanhempainyhdistyksessä talkootyö, eli osallistuminen tapahtumien järjestämiseen, tms. ja toisena vaihtoehtona on ollut maksaa vanhempainyhdistyksen tilille 15€/lukuvuosi.

Olen koonnut sähköpostilistan Kirkkiksen aktiivivanhemmista, ketkä on mielellään tulossa auttamaan, jos vaan menoiltaan kerkiävät. Heitä on noin 25 (mukana on myös johtokunnan jäsenet)

Tuo määrä on hiukan suurempi, sillä kaikki eivät ole ottanut yhteyttä sähköpostilla. Mutta puhutaan kumminkin noin 30 ihmisen joukosta, joista vähintään puolet tarvitaan esim. diskon järjestämiseen.

Karumpaa luettavaa on kannatusmaksujen kanssa. Kannatusmaksun (15€) oli maksanut tälle lukuvuodelle 20 ihmistä laskujeni mukaan (moni maksaneista kuuluu myös aktiivisten vanhempien listaan)

Mietin vaan että kuinkakohan moni vanhempi joka ei ole mukana aktiivi tai kannatustoiminnassa tietää mitä kaikkea vanhempainyhdistys järjestää lastemme iloksi?

Ei tuo nyt kauhealta kuulosta, jos vanhemmat maksaa lapsestaan 15€ lukuvuodelta. Se pitää kumminkin sisällään esim. disko kaksi kertaa lukuvuoden aikana, erinäisiä talkooluntoisia puuhailupäiviä lasten välituntien iloksi (viimeisenä keppihevostehdas), kevätstipendit, yms.

Edellämainittujen lisäksi vanhempainyhdistys tekee yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa. Tämän vuoden syksyllä esim. Motoristit Koulukiusaamista Vastaan tapahtuma syyskuussa joka on vanhempainyhdistyksen järjestämä tilaisuus.

Tekisimme varmasti paljon muutakin, jos vaan aika ja raha riittäisi. Esimerkiksi voisimme tehdä mm. oppilaille hankintoja, jotka olisivat opiskeluun tukena tai hyödyksi.

 

Vaikua siis sinäkin arvoisa vanhempi lapsesi tulevaisuuteen. Tehdään tästä yhdessä totta.

Terveisin

Mäntsälän Kirkonkylän Koulun Vanhempainyhdistyksen pj

Mikko A. Ratia

mikko.a.ratia@gmail.com

Mäntsälän kunnan vammaispalveluista

 

Mäntsälän kunta taas kyykyttää. Tämä on jo toinen kerta kun saan kielteisen päätöksen samasta hakemuksesta. Elikkä kyseessä on kuljetuspalvelut, joita hain kunnan vammaispalvelusta.

Asiassa toimittiin kyllä nopeasti. Hakemuksen jätettyäni minut kutsuttiin melko pian kuultavaksi asiasta.

Tapaamisesta olin erittäin iloinen, kun kerrankin saisin kertoa omilla sanoin miten arki sujuu. Minullahan ei ole mitään vammaispalveluun liittyvää palvelua/tukea ollut näiden yli 20v aikana.

Tietysti osasin odottaa päätöstä, sillä minulle lääkärit on suoraan sanoneet, että olen liian hyvä kuntoinen ollakseni vammainen.

Kysyisin kunnan vammaispalvelusta sen verran, että miksiköhän kaikenmaailman juopot, sekakäyttäjät ja sosiaalitapaukset saavat kulkea taksilla kunnan laskuun, mutta he joilla on OIKEASTI liikunnallinen este saavat tyytyä valittamaan aina korkeimpaan asti, ennen kuin (ehkä) myönteisen päätökset tuesta saavat?

Tiedän kyllä ettei juopoille, tms. yhteiskunnan eläteille vammaispalvelu myönnä tukia, mutta olisiko aika AVATA SILMÄT ja katsoa sitä tosiasiaa ketkä tätäkin kuntaa imee kuiviin sosiaalipuolella?

Kuten ihmiset tietää ja tuntee minut aikaansaavana, yhteiskunnallisena vaikuttajana, niin mitäköhän nuo edellämainitut tekevät? Ei kovin moni kai yhteiskunnalle hyödyksi ole?

Se että olin hakemuksessani rehellinen ja kerroin myös haastattelussa rehellisesti kuinka pärjään vammani kanssa esim. kotona oli virhe.

Minun olisi pitänyt yksinkertaisesti valehdella tai ainakin liioitella liikunnalliset esteeni. Tästä on minulle sanonut muutamat kunnan vammaispalvelusta myös hylkypäätöksiä saaneet ihmiset sekä kuntamme taksikuskit.

Tottahan se on, että olen typerä kun kerron rehellisesti miten asiat ovat.

En voi olla ajattelematta, että ihmisarvoni on täysi nolla. Jokainen sossun elätti kiilaa minusta ohi. Se ei tunnu hyvältä.

Onneksi on valitusoikeus ja kevät kovasti tulossa. Liikkuminen on vähän helpompaa, ennen syksyä jolloin taas saa miettiä syntyjä syviä

Aurinko paistaa, mutta ei niin kovin aurinkoisin terveisin

Mikko A. Ratia

Suomi tarvitsee ääntäsi... valitse tarkoin kelle sen annat

Ei ole mikään varsinainen ihme, kun suomalaisilla on erittäin heikko kiinnostus politiikkaan.

Itsekin olen monesti miettinyt sitä että onko sillä nyt mitään merkitystä, jos jätän ääneni antamatta?

Etenkin se on suurta hämmästystä ja suoranaista v#!#tusta aiheuttava asia, kun yksittäiset edustajaehdokkaat lupaavat maat ja taivaat. Läpi päästyään unohtuu helposti mitä tuli luvattua. Niin se vaan on. 4 vuotta on aikaa nauttia turhasta luottamuksesta, eikä äänestäjät välttämättä edes muista mitä tuokin nilkki viime vaaleissa lupasi, kun on edessä seuraavat vaalit?

Olen myös miettinyt Suomen hallinnon uudistamista. Suora demokratia olisi avain, jolla saataisiin jotakin tolkkua tuolle idioottimaiselle puoluepelleilylle.

Jokainen kansanedustaja näin ollen saisi vastata itse lupauksistaan, eikä puolueet olisi määräämässä mitä kenenkin tulee äänestää ja kuinka toimia luottamuspaikoissaan.

Moni on jo tyrmännyt ajatukseni tästä, kun olen tuonut sen esiin sivulauseessa. Ajatelkaas nyt... miksi luottaa toimimattomaan systeemiin, kun sitä voisi uudistaa?

Suomi tarvitsee nyt päättäjiä, ketkä uskaltavat uudistaa. Niin valtio kuin kuntatasolla.

Tulevissa vaaleissa todellakin tarvitaan siis ääntäsi. Minä valitsen nuoren, tuoreen ja virtaa täynnä olevan ehdokkaan, kenellä on ideaa riittämiin. Hän ei ehkä edusta suoranaisesti minun arvomaailmaani, mutta jostakin se muutos on aloitettava.

Toivoisin näkeväni uuden eduskunnan sisällä tietoa, taitoa, uudistuskykyä sekä rohkeutta. Suomi on ollut liian kauan jo kumartajien roolissa perse pystyssä milloin mihinkin suuntaan.

Päättäjän tulee olla myös yhteistyökykyinen. Jos jokainen on omaa puskaa vaan kastamassa, eikä suostu kompromisseihin, niin silloin saadaan myös unohtaa asioiden eteneminen toivotulla aikataululla.

Valitettavasti osaan jo ennustaa tulevaa eduskuntaa, jossa on entisiä urheilijoita, missejä, julkkiksia, tms. turhakkeita keiden sanansaattajana on 7-päivää, tms. lehdet.

Missä on edellämainittujen tietotaito, uudistamiskyky, viisaus? Ei se lehtien palstoilta saatu säälipiste takaa sitä että ihminen olisi todella valmis edustamaan pahan paikan tullen rakasta kotimaata.

Älä äänestä siis julkkista, kellä ei ole mitään muuta annettavaa kuin ääniä omalla puolueelle. Äänestä muutosta, sillä sitä me todella tarvitaan!

Ehdokkaani Mitja Päivinen (Muutos2011) ja hänen vaalisivustonsa on Ehdottomasti tutustumisen arvoinen tulevaisuuden tekijä!

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia