Koulurauhaa: Kiusaamisesta

 

Lähes jokaisella ihmisellä on mörköjä kaapissa. Joillakin möröt ovat menneisyyden haamuja, joita ihmismieli suojelee mahdollisuuksien mukaan.

Olen avautunut asioista julkisesti blogillani. Olen kertonut omia näkemyksiä asioista jotka koskettavat jokaista meistä jollakin elämän asteella mitattuna.

Siispä asiaan.

Koulut alkoi tänään (6.8.2014) ja siitä pompahti eräs erittäin tärkeä asia pintaan.

Koulukiusaamisesta on siis kyse, josta minullakin kokemusta kouluvuosien ajalta. Tosin, kiusaamista jatkuu mutta se on muuttanut muotoaan ”aikuisiän syrjinnäksi”

Koulukiusaamista tuskin ikinä saadaan täysin kuriin.

Vaikka miten koulussa puututtaisiin kouluaikana kiusaamistapauksiin, niin ei se valitettavasti jää, vaanm jatkuu koulun ulkopuolella.

Lasten maailma nykypäivänä eroaa meidän 70-80-luvuilla syntyneiden aika paljon. Meillä ei ollut kännyköitä, sosiaalisia medioita ja maailman muotiakaan ei tullut ihan heti tuoreeltaan nähtyä.

Se aika milloin kävin itse koulua eroaa tästä päivästä. Tyttäreni aloitti 4-luokan ja tässä kesän aikana kuunnellessa juttuja hänen kaveri maailmasta ei voi muuta kuin puistatella ajatusta.

Muistan minun ala-aste ajalta että koin syrjintää mm. avioerolapsi statuksesta, sekä asuinpaikastamme, joka ei ollut omakotitalo arvostetulla alueella.

Sanoisin että nykypäivänä ei avioerolapsia katsota kieroon. Tänäpäivänä on niin paljon uusioperheitä ja yksihuoltaja vanhempia että alkaa sekin ”mörkö” olla menneen sukupolven lumia.

Mutta yksi asia on valitettavasti pysynyt muuttumattomana. Sillä erilaisuudesta kiusaaminen/syrjiminen on edelleen suuri ongelma.

Syntyy väkisinkin ajatus ”kukaan ei halua olla ystäväni kun olen liian erilainen ja minulla ei ole uusinta älypuhelin mallia, jossa on 24 megapixelsin kamera”

Pinnalisuudelta ei voi kukaan välttyä. Se on niin varma, mutta mitä me vanhemmat voisimme sille tehdä?

Yksinkertaisesti opettamalla lapsillemme, ettei erilaisuus ole mitenkään huonompi asia ja eikä ole häpeä ottaa ”erilaista kaveria” mukaan ryhmään.

Olen jossakin tekstissä maininnut, että annetaan lasten olla lapsia ja kasvatetaan heidät hyväksymään erilaisuus. Heistäkin kasvaa ajan myötä mahdollisesti ”kyynisiä vanhempia” (onneksi sentään ei kaikista)

Siis, jospa otat sen pallon vastaan jonka nyt heitän sinulle arvon lukija?

Eppu Normaali aikoinaan lauloi että’ ”antaa kaikkien kukkien kukkia vaan” ja se sopii tähän paremmin kuin hyvin. Lapsuus ja nuoruushan on sitä kasvuaikaa.

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa.

Koulurauhaa jokaikiselle lapselle ja nuorelle

Kunnoituksella,

Mikko A. Ratia

Maltti on taas valttia...

Koulut alkoi meillä mäntsälässä tänään, kuten monessakin muussa kunnassa/kaupungissa.

"Tarkkanäköisimmät" ovat huomannutkin että koulujen läheisyyteen on ilmestynyt kylttejä, jossa asiasta muistutetaan.

Kuten kahtena edellisenä vuonna Mäntsälässä oli reippaita vapaaehtoisia vanhempia turvaamassa pienten ja vähän isompien koulumatkaa MLL:n suojatiepäivystyksen puolesta.

Keskustelua on myös poikinut nämä kyltit (katso kuva alla)

Positiivisesti asia on otettu vastaan, niin kommenteissa kuin ratin takana, josta täytyy nyt erityisesti kiittää kaikkia Kivistöntiellä autoilleita ihmisiä. Muistutus koulujen alusta ja ihminen huomioliiveissä varmasti muistutti korvaamattomista lapsista koulutiellä.

Päivystys meni suurimmilta osilta hyvin, eikä törppöjä autoilijoita ollut liikenteessä. Mutta, eipä unohdeta sitä tosiasiaa, että ei autolla liikkuvat ole niitä ainoita riskejä liikenteessä.

Siksi pyydänkin nyt kaikkia vanhempia ottamaan pikakertauksen liikennesäännöistä jälkikasvulleen (vaikka tietäisitte että kaikki oppi on jo annettu ja perille menneeksi havaittu).

Nyt törkin mehiläispesää kun sanon tämän, mutta en voi olla kauhistelematta joidenkin lasten liikennekäyttäytymistä (onneksi vähemmistö on niitä itsestään välittämättömiä tapauksia). Jos siis tuntuu siltä että liikennekasvatus on mennyt kuuroille korville, niin kannatan mitä pikimmin hoitaa asia kuntoon.

Kuka vanhempi nyt haluaa että sattuu jotakin? Ei kukaan. Siksi pidän tärkeänä asiana että se pyöräilykypärä joko hankintaan lapselle tai sitten sen käytön tärkeyttä korostetaan.

Moni lapsi näytti unohtaneen kypärän joko kotiin tai polkypyörän tangolle roikkumaan. 

Kirkonkylän rehtori näytti vielä eritysesti kypärän käytöstä kirjoittavan tämän päiväisessä Wilma tiedoitteessaan.

Rehtori viestissään ei yhtään liioittelut kypärän käyttöä. Päävammat ei ole mikään leikin asia. 

Voin kertoa ihan kokemuksesta, ettei kypärän käyttöä tule vähätellä lainkaan!

Mutta, toivotaan että liikenneturvallisuusvuosi menee toiveiden mukaisesti ja pahemmilta tapauksilta vältytään. Se ei kumminkaan toivomalla toteudu, vaan toimimalla.

Liikenteessä ei tule leikkiä ja tämä muistutus pätee kaikkiin matkaajiin. Älkää pilatko valinnoillanne itsenne tai toisten elämää.

Liikenneturvallisuuden puolesta

Mikko A. Ratia

Totuus löytyy kaurapuurosta ja vastaukset kysymyksiin googlesta

Sattuipa tänään aamupäivällä. Ovikello keskeytti lukunautinnon. Tassuttelin avaamaan oven ja hämmästyin vieralijoista.

Oven takana seisoi mies ja nainen. Mies toivotteli kohteliaasti kauniit kesäpäivät ja ryhtyi sen jälkeen kertomaan jotakin vapaaehtoistyöstä. Kiinnostuin hetken verran, kunnes into lakkasi. Syynä oli yksinkertaisesti etten lämpene Jehovantodistajien juttuihin.

Mies tarjoisi pikkuista lehtistä jonka otsikkona oli ”mistä voi saada vastauksia elämän suurin kysymyksiin?”

Mies toisti lehtisen otsikon, jolloin hieman hölmistyneenä vastasin että ”googlesta mie vastaukset haen”

Kerroin samaan syssyyn ettei minua uskon asiat juuri kiinnosta ja yritin tarjota lappusta takaisin.

Mies ei huolinut lappua takaisin, vaan toivotteli hyvät päivän jatkot ja kehoitti tutustumaan lehtisen sisältöön. Kiitin ja toivotin hyvät päivän jatkot myös heille, niin kuin minua on opetettu käyttäytymään.

Vierailun jälkeen mietin hetken jos toisenkin. Uskonto, jumala, raamattu, tms. on minun mielestä täyttä huttua ja turhanpäiväistä tekopyhää selittelyä.

Tosin, en kiellä etteikö ihminen voisi uskoa. Kyllä minä tiedän mitä uskolla saadaan aikaan, kun ottaa huomioon mistä lähtökohdista olen noussut tähän tilanteeseen.

Minusta ihmisten pitäisi aina ensin luoda usko itseensä, ennen kuin lähdet sokeana karitsana seuraamaan yliluonnollista ilmiötä, jota jumalaksi kutsutaan. Ainakin minä tein niin että uskoin parempaan huomiseen ja tein sen mahdolliseksi toimimalla, enkä rukoilemalla.

Tunnustan että muutaman kerran olen selviämistaistelun jälkeen rukoillut, mutta kohteena on ollut ihan muut ihmiset joille rukouksen olen kohdistanut.

Lopuksi voisin lainata erästä biisiä, vaikka bändi floppasikin pahan kerran. Lyriikka on silti oivallinen.

”Mutta minä olen ja elän ja hengitän yhtä suurta jumalaa elämän halua”

Kesäisin terveisin

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia (edelleen kristitty ja kirkon kirjoilla)

Suojatiepäivystys, syksy 2014

Tervehdys!

Olen ajoissa asian suhteen, mutta parempi ollakin kun kysymyksessä on niin tärkeä asia kuin lapset ja liikenneturvallisuus.

Kaksi kertaa on mäntsälässäkin turvattu pienten ja suurempien koululaisten MLL:n järjestämän Suojatiepäivystyksen merkeissä. Päivystys on tapahtunut koulujen läheisyydessä ja sen toteuttamisessa on ollut joukko vapaaehtoisia aikuisia mukana.

Mäntsälässä koulut alkavat keskiviikkona 6.8.2014 klo 8:30 ja nyt olisi hakusessa vapaaehtoisia aikuisia päivystämään lastemme turvaa liikenteessä.

Joten, jos sinulla on esim. lomat vielä päällä viikolla 32, niin ei maksa paljon tulla puoleksi tunniksi saattelemaan junioreita kouluun.

Päivystys alkaa 8:00 ja loppuu 8:30, milloin kaikkien lasten pitäisi olla jo koulussa :)

Ilmoittautumiset ja tarkemmat tiedot Mäntsälän MLL:n paikallisyhdistyksestä 

Turvallisuuden puolesta

Kunnioituksella,

Mikko A. Ratia

Puhutaan elämästä?

Pää on täynnä ajatuksia. Kynästä vaan on terä katkennut, joten se on aika mahdonton yhtälö kirjoittaa. Koitetaan silti.

Sateinen ja kylmä kesäkuu on harmittanut. Tosin, ei se oikeastaan yllättänyt viime talvea muistellen. Onneksi etelässä sentään lumitöiltä on vältytty, joten jotakin hyvää siis tässäkin on.

En nyt tapani mukaan aloittanut kirjoittamaan säästä tai kesästä. Säästä ja muista luonnonilmiöistä voi sitten keskustella vaikkapa paikallisessa kahvilassa (jos vaan onni suo ja paikalla sattuu olemaan sosiaalista sakkia)

”Suomalainen ei puhu” on kyllä erittäin osuvasti sanottu. Eihän suomalainen ihminen voi avata sanaista arkkuaan kovin helpolla ja yleensä avautuminen menee kuuroille korville lähikapakan Kari Tapion ”Olen Suomalainen” soidessa.

Varmasti joku tästä närkästyy ajatellen ”kyllähän minä jaan facessa ja twitterissä uutislinkkejä ja manaan uutisissa esiintyvät henkilöt syvälle helvettiin”

Niin tai näin. Se on hyvä että niistäkin asioista keskustellaan, mutta kovin puuduttavaa se on lukea samankaltaisia uutisia päivästä toiseen, vieläpä jos uutinen on jaossa enemmissä määrin.

Luulisi jo kansan tietävän miten heitä kusetetaan ja miten ”joku Hakkarainen on ryypännyt tilin taas tyhjäksi” tai miten ”Vapaavuoren menneisyys varjostaa”

Tietysti en voi olla varma asiasta että tietääkö kansa? Moni on niin helvetin vannoutunut oman puolueen kannattaja, ettei vaan missään nimessä huomaa sitä miten hän toiminnallaan ajaa silmät kiinni mopolla metsään.

Se on vaan erittäin huolestuttavaa miten ihmiset kulkee kuin lampaat johtajansa perässä näkemättä ja kuulematta ollenkaan asian kokonaisuutta. Oma totuus on paras ja ainoa totuus.

Palataan puhumiseen. Puhumiseen elämästä.

Itse allekirjoittanut kävi kesäkuun alussa puhumassa elämästä ensimmäistä kertaa kameralle.

Pitkään olin jo harkinnut asiaa tuoda tarinani esiin, mutta aina se oli jäänyt toissijaiseksi muiden elämän kiireiden takia.

Eräs ystäväni musiikkipiireistä ehdotti että tekisin videopäiväkirjan, jossa kertoisin lyhyt elokuvan tavoin elämästäni.

Silloin oikeastaan ajatus lähti poikimaan siitä että voisin kenties auttaa laajemassa määrin ihmisiä ketkä ovat ajautuneet ongelmatilanteeseen, eikä löydä tietä ulos. Kiitos vaan Juha tästä ideasta :)

Videoblogi olisi ihan käypä väline tuoda nk. elämänopetusta laajalle kuulijakunnalle. Monenlaista videoblogia olen nähnyt ja se vastaanotto mitä videon tekijä on saanut on joiltakin ihmisiltä (nimimerkkien takaa ofcourse) ihan kammottavaa paskaa.

Ajattelevatko ihmiset noin yksiselitteisesti. Vai onko se niin saatanan mukava trollata, kun ei ole muutakaan tekemistä?

Ihan vaan tiedoksi niille sankareille ketkä moista kusipäätouhua harrastavat, että ajatteles nyt itsekin, että samanlainen kohtalo voi olla sinullakin edessä. Elämä ei ole käsikirjoitettu, vaikka niin ehkä no-life ihmiset kuvittelevat.

Ohjelma, jossa haastatteluni tulee ulos esitetään syksyllä Ylen kanavalla sekä netissä. Ohjelma on nimeltään yksikertaisesti ”Puhutaan Elämästä” Ohjelmassa haastatellaan itsemurhan partaalle olleiden ihmisten kertomuksia selviämisestä takaisin elämään.

Katso traileri ohjelmasta täältä

Olin nuorena miehenalkuna erittäin itserakas ja minulle kävi kuinka kävi. Nyt haluan vain mahdollisesti auttaa kanssakulkijoitani.

Tee sinä sama.

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia

Uusi sivusto FB:ssä

Tervehdys!

Avasin eilen uuden facebook sivuston.

Tässäpä teillekin blogini seuraajat sivustoni tarkoitusperää.

Lupauduin avata sivustoni tarkoitusperää seuraajilleni kuluvan viikonlopun aikana ja tässä sitä tulee.

Kritisoin nyt alkuun sitä ”kriitikin omaista” paskanjauhantaa, mitä monet tästä ajattelee tai ylipäätään minusta ihmisenä ja tasavertaisena vaikuttajana yhteiskunnassa.

Valittamiseen oman elämän kurjuudesta moni on minua ruoskinut, muttei päälimmäinen tarkoitukseni todellakaan ole luoda omasta itsestäni mitään ”seiskapäivää ilmiötä”

Elämän kokemukseni tuon esiin omassa karussa muodossa ja siihenhän usein tartutaan että säälin ja huomionkeruuseen koko homma pohjautuu.

Mutta niin ajattelevat ihmiset ovat väärässä.

Haluan antaa ihmisille ajateltavaa. Tahdon tuoda esiin mm. sen ettei koskaan ole liian myöhäistä huutaa apua, vaikka toinen puoli olisi jo kaatumassa yli laidan.

Kohdeyleisönä parhain on nuoret, jotka kompuroivat aikuistumisen alkumetreillä. Minäkin joskus olin nuori ja tein peruuttamattoman virheen, josta kärsin koko loppuelämäni ajan.

Valitettavasti valtaosa nuorista kumminkaan ei jaksa lukea kun keski-ikäinen elämässään nähnyt ukko paasaa elämän oppeja.

Siksi pyydänkin sinua vanhempi lukemaan ajatuksella ja ottavan teksteistäni kopin, jolla voitte ohjata lastanne oikeaan suuntaan elämässä.

Keskityn lähinnä kotipaikkakuntani elämään sivustollani, mutta myös laajemmin tulee väkisinkin asioita roudittua omasta näkökulmasta.

Mäntsälässä toimin lasten ja nuorten parissa vapaaehtoistyön puolella.

Toiveeni olisi joskus toimia viran puolesta esim. nuorisotyön puolella, mutta se ei nyt tällä hetkellä ole kovin suotuisaa saada duunia näillä talouden näkymillä.

Jatkan siis vaikuttamista ihan vapaaehtoispohjalta. Ehkä joskus tilanne talouden osaltakin paranee ja toiveistani tulee totta.

Pysy kuulolla

Kunnioituksella

Mikko A. Ratia